23-25 vuotiaana raskaaksi tulleet, millainen elämäntilanne silloin?

23v kun lapsi syntyi. Mies oli juuri valmistunut ja töissä, itse olin ehtinyt pari vuotta olla töissä ja onnistunut nappaamaan vakipaikan. Nyt 24-vuotiaana odotan toista lastamme. Naimisiin ollaan menty ja mieskin saanut vakituisen viran. Vuokralla asutaan, mutta haaveissa kyllä omistusasunto ja minulla jatko-opinnot.

Naimisissa, mulla työpaikka ja miehellä oli opinnot kesken kun vaavi syntyi. Nyt kohta jään hoitovapaalle, mies töihin keväällä (ehkä...?). Lapsen tuloon ei pitäs vaikuttaa opinnot eikä työt, niitä ehtii milloin vain, meidän vaavi on ollu parasta mitä voi olla!

saada lapsia parikymppisenä. Nykyään niin moni odottaa "loppupuolelle" ja tästä syystä monilla on kuvitelma että lapset on hyvä tehdä yli 30 vuotiaana. Mikäpäs siinäkään, muttei se mikään raja ole:D



Oon ehkä vanhanaikanen nainen, mutta musta ihanneikä (tämä siis vain minun mielipide) on juuri 20+ voihan niitä toisia ja kolmansia sitten tupsahtaa myöhemmälläkin iällä, mutta nuorena reippaana sitä on avoin mielin äitiyteen.



Itse sain "viimetingassa" vielä kolmannen:)

äitiyttä ylipäänsä pitäisi kyseenalastaa? Enemmän mä lähtisin kyseenalastaa toiselta ikäpuolelta jos nyt pakko olisi. Toisaalta ei sekään ole mun asia.

Itse olen 23-vuotias, ensimmäistä odotan. Lukio ja ammattikoulu takana, nyt töissä. Omistusasunto miehen kanssa. Yhdessä olemme olleet melkein kuusi vuotta. Mies on ollut vakityössä vuosia.

Tarkoitus jatkaa opiskelua, kun lapsi syntyy. Tämä on oikein hyvä ikä ja aika saada lapsi. Olen aina haaveillu saavani lapset nuorena

kun tulin raskaaksi.Lapsi syntyi kun olin 25v.

- vahinkoraskaus

- suhde lapsen isään kariutui ja jäin yh:ksi

- ei ollut vakkarityötä vaan tein osa-aikaisia töitä. tod.pienet tulot ja sossussakin jouduin käymään

- asuin vuokralla

- rupesin opiskelemaan lapsen ollessa pieni

Nyt lähes 15v. myöhemmin

- naimisissa

-vakityö

- en voi saada enää lapsia, joten "vahinko" olikin onnenpotku

Olin:



- 24-vuotias

- juuri opinnot aloittanut

- vastikaa kaupunkiin (kotikaupunkiin takaisin) muuttanut

- miehen kanssa n. puoli vuotta seurustellut



Nyt me odotetaan perheeseen toista lasta, ollaan naimisissa, opinnot takana, oma asunto, naimisissa jne...:)

olin lukion jälkeen tehnyt töitä noin 5 vuotta ja koulutus puuttui. Nyt lapsi on pian 2v (olen ollut kokoajan kotonma) ja itse olen 26v ja pian saamassa toisen lapsen. Mulla on tarkoituksna lähteä opiskelemaan itselleni ammattia sitten kun tämä toinen lapsi on vuoden ikäinen.

Asuttiin opiskelija-asunnossa, tehtiin satunnaisia kesätöitä ja keikkoja opiskelujen ohella.



Nyt minä olen valmistunut ja töissä ja mies väittelee ensi vuoden alussa. Ihan hyvin on mennyt, vaikka tosiaan ei ollut vakiduunia tai omistusasuntoa :) Vaikka rahaa oli vähän oli sitä kuitenkin ihan tarpeeksi perustarpeisiin ja vähän huvitteluunkin, mutta tärkeintä oli hyvinvoiva parisuhde ja terve ja iloinen lapsi.

lapsi syntyi, kun olin 24 (nyt 2,5kk vanha)



-opinnot kesken, gradua yritän alkaa tekemään nyt kun vauva oppii pikkuhiljaa pitkille päiväunille

-minulla vakituinen työpaikka, jossa olen ollut osa-aikaisena opiskellessani, raskaaksi tultuani hain täyspäiväistä paikkaa ja sain sen, ehdin tehdä täyspäiväisenä 5kk, joten sain huomattavasti paremman äitiyspäivärahan

-mies vakitöissä

-asumme omassa (tai siis pankin:) ) kolmiossa

-oli vahinko, mutta miehen kanssa oltu yhdessä nyt 7,5 vuotta, naimisiin mentiin kesällä 2008



Kun perusasiat olivat kunnossa, ei lapsentuloon liittynyt kummempaa huolta, vaikkei suunniteltu ollutkaan. En tiedä, kuinka saan opintoja nyt tehtyä, varsinkin kun on täyspäiväinen työ odottamassa, mutten jaksa stressata asiasta, päivä kerrallaan :) Lapsi tuntuu hyvin luontevalta osalta perhettä, ja nuorena jaksaa paremmin yöheräilyjä jne. Ei myöskään ole niin suuret paineet esim. imetyksen onnistumisesta sun muusta.



On myös ihan mukavaa, ettei kaikilla kavereilla ole vielä lapsia, voidaan tavatessa puhua myös muista asioista, ja se piristää. Onneksi ystäväni ovat sitä laatua, että ovat innoisaan lapsestani ja ymmärtävät uudet kuvioni.



Turvaverkko on myös hyvä, isovanhemmat ovat vielä suht. nuoria ja virkeitä. Tahtovat hoitaa paljon ihan omatoimisesti, ei tarvitse edes pyytää.



Että anna mennä vaan, jos alkaa miettiä, että kaikki pitäisi olla "räydellistä" kun lapsi tulee, saa sitä hetkeä odottaa. Eikä elämä pyöri pelkästään vauvan ympärillä (ainakaan sen ei tarvitse)!

Olen nyt 25- vuotias, avoliitossa, vuokralla rivitalo-kolmiossa. Minulla on takana ylioppilastutkinto ja kosmetologin ammattitutkinto, eikä koskaan ole ollut vakityötä. Mies on ajoneuvoasentaja, 19, ja vakipaikka. Rv tänään 39+5 :)

Oltiin miehen kanssa molemmat vakiduunissa, molempien palkka oli todella hyvä (säästöön jäi pari tonnia kuussa jos halusi säästää), asuttiin kerrostalokolmiossa. Mulla oli ammattikoulusta paperit, miehellä korkeampi koulutus. Olin 23 kun sain esikoisen.

Kun sain toisen lapsen 25-vuotiaana olin samassa työpaikassa mutta en enää ihan samassa hommassa, joten palkkakin oli jopa 1500 euroa pienempi kun aiemmin. Oltiin tossa välissä ostettu omakotitalo.

Oli koira, omakotitalo, pari autoa, vakiduunit ja ihan hyvin tultiin toimeen vaikka mulla olikin tippunut palkka. Olin 23-vuotiaana fiksu ja vastuuntuntoinen, joten mun mielestä "nuorena" lasten tekeminen ei ollut meille missään vaiheessa ongelma eikä huono ratkaisu. Nyt meillä onkin jo kolme lasta, ja pääsen takaisin töihin (samaan työpaikkaan) luomaan uraa alle kolmekymppisenä.

Olin yliopisto-opiskelija ja naimisissa, kun sain 24-vuotiaana lapsen. Sopi minulle. :)

105 jatkaa, että lapsetkin oli kaikki suunniteltuja ja toivottuja, just siihen elämänvaiheeseen me toivottiin perheenlisäystä.

Olin 23 kun esikoinen syntyi. Ammatti oli ja koulutusta vastaava vakituinen työ, samoin miehellä. Hän tuolloin 26v. Naimisiin oltiin menty ennen lapsentekoa, siinä ollaan vähän vanhanaikaisia vaikka muuten ei ollakaan. Vuokralla, omaa taloa alettiin rakentaa pian esikoisen syntymän jälkeen. Nyt talo valmis ja toinen lapsi syntynyt, olen 26.

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 16:10"]

Olin 23 kun esikoinen syntyi. Ammatti oli ja koulutusta vastaava vakituinen työ, samoin miehellä. Hän tuolloin 26v. Naimisiin oltiin menty ennen lapsentekoa, siinä ollaan vähän vanhanaikaisia vaikka muuten ei ollakaan. Vuokralla, omaa taloa alettiin rakentaa pian esikoisen syntymän jälkeen. Nyt talo valmis ja toinen lapsi syntynyt, olen 26.

[/quote]

Ei oikeesti mä en pysty lukemaan näitä. Tulee todella luuseri olo kun on vielä lapseton 23v, eikä työpaikkaa eikä mitään, ja muut vaan rakentelee taloja. Älä vaan sano, että se talokin on jossain "suomen kaunein koti" kisassa. Kauhee kateus iski yyh ='(

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 16:17"]

[quote author="Vierailija" time="04.12.2013 klo 16:10"]

Olin 23 kun esikoinen syntyi. Ammatti oli ja koulutusta vastaava vakituinen työ, samoin miehellä. Hän tuolloin 26v. Naimisiin oltiin menty ennen lapsentekoa, siinä ollaan vähän vanhanaikaisia vaikka muuten ei ollakaan. Vuokralla, omaa taloa alettiin rakentaa pian esikoisen syntymän jälkeen. Nyt talo valmis ja toinen lapsi syntynyt, olen 26.

[/quote]

Ei oikeesti mä en pysty lukemaan näitä. Tulee todella luuseri olo kun on vielä lapseton 23v, eikä työpaikkaa eikä mitään, ja muut vaan rakentelee taloja. Älä vaan sano, että se talokin on jossain "suomen kaunein koti" kisassa. Kauhee kateus iski yyh ='(

[/quote]

No mä veikkaan että suurimmassa osassa tapauksista on liioiteltu asioita yläkanttiin. Varsinkin tuo "25 vuotta ja 5 vuotta hyväpalkkaisessa työssä". Ei kukaan palkkaa 20-vuotiasta, vähäisellä työkokemuksella olevaa sekä ilman mitään korkeamman asteen koulutusta olevaa hyväpalkkaiseen työhön (paitsi ne amiksesta valmistuneet paperimiehet ovat toki poikkeus). En väitä, etteikö sellainen henkilö voisi koskaan elämässään hyväpalkkaisessa työssä olla mutta tuskin 20-vuotiaana. Tuossa elämänvaiheessa ollaan yleensä vielä vähäisellä/olemattomalla työkokemuksella sekä ilman korkeamman asteen koulutusta ja siihen on yksi syy: ikä. Ei tuohon ikään mennessä yleensä vain ole vielä ehtinyt hankkia paljon työkokemusta eikä myöskään korkeamman asteen koulutusta.

http://yle.fi/uutiset/kuinka_rikas_olet_verrattuna_naapureihisi_kokeile_itse_laskurilla/6908390#00000

http://yle.fi/uutiset/nain_moni_tienaa_vahemman_kuin_sina_-_kokeile_itse/6358393

Noistakin laskureista voi katsoa, että esimerkiksi alle 25-vuotiaissa on hyvin vähän niitä "hyvätuloisia".

Itse ensimmäinen lapsi alulle samaan aikaan kun valmistelin kandia (23-vuotiaana), ja syntyi kun olin 24-vuotias. Kandi valmistui, päämääränä oli koko ajan saada alempi tutkinto ulos eli en halunnut vauvaa ennen kuin olisin jotain muuta kuin ylioppilas. En myöskään halunnut ensimmäistä lasta yli 25-vuotiaana.

Muuta ensimmäisestä raskaudesta:

kerrostalokaksio vuokralla

avoliittoa takana 4 vuotta

mies opiskeli kolmannella vuodella

Meillähän oli niin, että molemmat opiskelivat, mies teki tosin paljon osa-aikatöitä kouluunsa liittyen. Meillä ei ollut autoa eikä omistusasuntoa. Mielestäni hyvä elämäntilanne, vauva oli suunniteltu ja aika oli ihanteellinen ikäni ja opiskelun ensimmäisen vaiheen suorituksen kannalta. Rahaa toki tiukasti, mutta mielestäni olennaisinta ei ole raha, kunhan se vain riittää. Mielestäni lasta ei missään nimessä tilanteeseen, jossa koulutus pahasti kesken, vanhemmat työttömiä tai ei mitään tietoa jatkosta äitiysloman jälkeen. Lasta ei saa hankkia siksi, ettei ole muutakaan tekemistä.

Vitsi mitä unelma-elämää te elätte, olette varmaan tosi onnellisia. Varmaan joka naisen unelma, valmistua korkeakoulusta 23-vuotiaana, sinä aikana tehdä pari lasta ja mennä naimisiin ja kaikki noi vakkarityöpaikat, talot ja autot...

Itse tunnen vain yhden 23v pariskunnan, joka meni juuri naimisiin ja asuu omakotitalossa. Tosin he asuvat maalla, ja hoitavat työkseen lehmiä tai mitälie elukoita eikä heillä ainakaan vielä ole lapsia.

Iso osa kavereistani vielä opiskelee ja asuu kerrostalokämpissä. Muutama kaveri on kihloissa, ja muutamilla on lapsia, mutta ei näillä mitään tohtorin tutkintoa taikka omakotitaloa ole. Mutta olen kyllä kans kateellinen teille, joilla on kaikkea ja ikääkin vasta vähän päälle 20v. 

yks päivä mietin, että siinä elämäntilanteessa (parisuhde jo rakoili), opiskelut kesken, ei omaisuutta, ei töitä, oli ihan ok ajatus tehdä lapsi.



Nyt 10v. myöhemmin en uskaltaisi ollenkaan..



Nuorena en murehtinut imetystä, jos ei onnistunut, tuttelia kehiin. En murehtinut kiintymyssuhteen kolhuja, enkä miettinyt vaippaihottumaa, ellei sitä näkynyt.



Eli oli äärimmäisen rentoa ja samaa rentoutta ja positiivista huolettomuutta, tulevaisuuteen uskomista kaipaisin tähänkin päivääni, niin moneen elämän alueeseen!



Eli ei pöllömpi ratkaisu.