***Huhtikuun helmet 2009 lokakuuhun***
Kommentit (251)
Sylvi se vetelee sikeitä tuuletuspartsilla, yhdet jopa 1,5h unet tulee päivässä, sen lisäksi vielä yhdet tai kahdet perinteiset 30-40min unet. Mut näköjään nukkuu tuolla lehtipuhallinmetelissä paremmin kuin jos työntelen vaunuja metsässä. Oon pitänyt ovia raollaan ja radion kiinni, niin itkaria ei tarvita. Olin jo ostamassa yhtä huutiksesta, mutta myyjä oli testannut: ei toimi kodin ja rappukäytävän välillä, joten se siitä sitten. Tuleepa vähän tuuletettua samalla.
Neidin nukkuessa oon laskenut päiviä ja rahaa eli ensi vuoden hoitovapaata ja töihinmenoa. Tarkoitus olis mennä heinäkuuksi töihin (mies silloin kotona), sitten vielä pari viikkoa lomaa elokuun alkuun kun Sylvi menee hoitoon. Väliin pitää onneksi ripotella kahden vuoden lomat ja lomarahojen vaihto vapaaksi, jolloin hoitovapaata tulee vain reilut 3kk. Pitää laskea päivälleen kaikki tarkkaan, sillä mun kusipääpomon sanaan ei voi luottaa. Huomenna pitäsi mennä katsomaan sen kanssa kalenteria. Äijä ei varmastikaan riemastu siitä, että aion tehdä elokuusta lähtien lyhyttä viikkoa, mut se on sen oma ongelma.
Toi isäkuukausi jää meillä pitämättä, sillä se täytyisi pitää muistaakseni 16.6. mennessä, eikä mies voi pitää vapaata kuin heinäkuussa. Olis pitänyt ajoittaa tytön syntymä vähän myöhempään, heh.
Milloinkas Kaisakissan työt alkaa? Mahtaa olla jännittävää! Hyvin se varmasti menee, varsinkin kun on kutsumusammatti eikä mitään kasista neljään toimistohommaa.
Paik, mä kans ihmettelen ihmisiä (äitejä tai ei), jotka ehtivät kaikenlaista. Mulle riittää yksi asia per päivä, on se sitten muskari tai lounaan valmistus. Noita kahta ei pysty tekemään samana päivänä. Kai se sit tekee näistä päivistä kiireettömiä, tai en vois kuvitellakaan et pitäisi kiirettä pikkuisen kanssa. Okei lehden luen joka päivä, siitä pidän kiinni.
Innostuin jo et joo Jyvskylään treffeille ja samalla serkulleni yökylään, mut sitten tajusin, että hänellähän on laskettu aika ihan alkuvuodesta! Ei taideta ihan silloin häiritä yökyläilyillä.
Sylvi oli yhtä aurinkoa koko viikonlopun kun äitini ja tämän mies olivat käymässä. Täytyisi näköjään aina olla vähintään yksi viihdyttäjä. =) Tapetti saatiin seinään, enää puuttuu kirahvi. En saa printattua sen kaavaa, pitäisiköhän hyväksikäyttää duunipaikan printteriä? Hääpäiväkin tuli ja meni, ehkä ensi vuonna voidaan juhlistaa sitä kaksin...
Sylvi muuten punnertaa pyllyään varpaiden avulla ylös, tai siis saa välin rintakehä-varpaat nostettua. Käsissä ei edelleenkään ole mitään voimaa, eikä niillä jaksa nostaa yläkroppaa ylös. Kaverin mies ehdotti, et laita vaseliinia naamaan, niin liikkuu eteenpäin...no joo.
Mulla oli vielä jotain asiaa, mut unohtui. Jos ajatus palaisi seuraavien unien aikaan.
Mukavaa viikkoa kaikille!
t.Tsili&Sylvi
Pitää laulaa 3 v:lle koko ajan.
Päivässä ehtii paljon kun viideltä herää. Ei oikein ole siirtynyt talviaikaan jupen kello. Mutta nauttikaa te esikoisen kanssa kiireettömyydestä, niin minäkin tein silloin 5 v sitten.
Syötin torstaina sellaisen piltin lasten jogurtin jupelle ja kakkaa odotellaan edelleen. Ei oikein tainnut sopia.
Jupe karjuu ja ryömii kohti seuraavaa saalista, isoveljen jalkapalloa (sellainen ikean pehmeä). Kamala meteli, vaikka hyvin tuo sujuu. Yli metrin matkalla vaan tuntuu usko loppuvan kesken. Menenpä auttamaan
tuuti
Täältä ainakin päästään jyväskyläänkin lähtee :), ei täältä oo ku se reilu 300km vaan. Ja onhan siellä niitä paikkoja missä vois treffata, työväentaloja ja juhlallisiakin paikkoja. Tai suhteilla vois saaha cumuluksest jotku hyvät tilat ja sit vaik huoneit halvemmal.. Tai kylpylöissäki varmaa o semmosii tiloi..
Mut joo pitää men jatkaa taas..
Verticia
Eiköhän mekin voitais könytä sinne, kunhan vaan ei satu samalle aikaa kun etelän matka, ja muuten kalenteria yritetään rustaa sen mukaan... Jos siis idea toteutuu ja tulijoita ois suht paljon.
Meillä on ollu vähän kränäpäivä, kun ei sit maistunu aamupäikkärit kunnolla niin sehän tietää sitä et koko päivä menee miten sattuu.
Mies oli eilen vanhemmillansa tytön kanssa, ja mä jäin kotia siivoomaan. Mutta ne viihtykin siellä niin että sain vielä omaa aikaakin... lojuin sohvalla, netissä ja katoin yhen leffan loppuun. Huippua!
Tyttö heräs nokosilta, joten täytyy siis mennä.
Ompas ollut vilinä päivä näin heti viikon alukuun...
Yöpaidas viihdyttin lasten kans puolille päivin ja oikein ei mitään tehty mitä nyt normijutut pyykit, ruoka, tiskit...
Sit poitsu meni ulos unille ja nukkui 3h!!
Mä kävin yksityisel gynellä ja olipas kallista, melkein itku tuli...Kierukan takia, oli paikallaan ja nyt vain odotellaan kuinka kauan vuotaa vielä...
Ja hieroja aika oli vielä, olipas rentouttava päätös päivälle, nyt vain lapset ajois nukkumaan ja sit vain sohvalla oloa!!
Sadetta täälläkin ollut päivän.
Huomenna hulina aamu, kerhot heti aamusta, 8:15 pitää olla jo menos...
Putkitusaikakin tuli on jo ens vk maanantaina.
Vuokattiin varattiin mökki alkuvuodelle, ihan kiva vaihtaa maisemia, mieskin silloin isäkk!!
Nyt pitää mennä puuroa syöttämään ja iltapesuille..
äitsykkä3 ja poitsu 6kk
Ollaan pueksimassa ulos menoa varten. Kurjan näköinen ilma ja vielä ulkohommia pitäis tehdä kunhan poika nukahtaa.
Pikkuäiti: Olen kyllä kiinnostunut niistä itkuhälyttimistä.
Eilisiltana poika nukahti 20 minuutissa. Sinä aikana kävin kääntämässä kaksi kertaa takaisin oikein päin sänkyynsä, kun tykkää kääntyä poikittain ja pää jää jumiin niin ettei itse pääse siitä pois. Pelottavaa! Ei ollut itkua ei parkua eikä yrittäny peukkuakaan syödä! :D
Mukavaa päivää!
Prinsessa65
Kellojen kääntäminen auttoi meitä. Mekin ollaan hereillä ihmisten ajoissa. Mies lähtee töihin viideltä. Jos olisin tarmokas kuten Tuuti heräisin silloin ja alkaisin viikkailla pyykkejä tai jotain kyllä meillä töitä riittäisi.
Sakun lempipuuroa oli se valmis hedelmäpuuro pienestä purkista, siitä Tomppakin tykkää. Meinaa tulla erimielisyys kun illalla söi suurimman osan ja aamulle jäi vain loput.
Pottailusta, Tomppa eilen teki kakat ja pissit pottaan kun alkoi piereskellä niin laitoin potalle. Tyytyväisenä pöngersi kakat pottaan.
Marttiako kiinnosti kukat lattialla? Meillä jo esikoinen ne hävitti.. neljä viherkasvia löytyy vielä, mutta unohtuu kastelu.
Minustakin tuntuu siltä, että ei montaa asiaa päivänaikana voi tehdä. Jos ulkoillaan ei ehdi ainakaan siivoamaan. Ruoan laittoonkaan ei riitä aikaa jos käy vaikka kaupalla tai jossain. Meillä onkin usein keittoa, perunamuussia tms.
Päivät kuluu rattoisasti kun esioisella tuo viritysvaihe menossa.. rakentaa KAIKISTA ROJUISTAAN pitkin huushollia ties mitä ansoja. Tomppaa kiinnostaa isoveljen puuhat. Tomppa kääntyy heti mahalleen jos laittaa lattialle selälleen ja on päässyt kääntymään takaisin selälleenkin. Tuntuu hienolta kun esikoisemme sellainen pullukka oli, että ärjyi vaan selällään.
Osio pikkuäiti suosittelee: Korvarenkaat ei hyvät siis äidillä, vauvan sormi jää ikävästi renkaaseen ja isompiin tietysti koko käsi.
Pinsettiotetta voi harjoitella riisimuroilla sitten kun sitä pitää harjoitella.
Lapsen kävelemään opetellessa kaupan lastenkärrit hyviä kaupassa lapsi työntämään vaan kärryjä.
Hiusten lyhyeksi leikkuu auttoi hiusten lähtöön mulla nyt kasvaa uutta lyhyttä tukkaa tuolta sivusta pukkaa ja onpa nättiä..
Tulikin mieleen, että Tompalle pitää hankkia jostain kotia taaperokärry. Isoveljellä oli ja on vieläkin kävelyopetteluauto mikä se nyt on.. mutta se kovissa leikeissä hajonnut, eli työntökahvakin irtipoikki on.
Rauhallista tiistaita!
Olen taas vaihteeksi ärtsykkä. Ihan ärsyttää itseäänkin. Itseasiassa sen kyllä eilen aloitti mies, jolla oli huono päivä ja kiukutteleva poika päivällä. Kiukutteli mullekin (siis se isompi), mutta hoksasi kyllä anteeksi pyytää myöhemmin.
Saku oli sunnuntain aikataulussa, mutta ei enää eilen. Kärttyily oli vähän sen mukaista sitten kun kaikki aikataulut oli sekaisin. Nukkumaan simahti tuossa kasin korvilla. Yöllä sitten pidettiin taas äksöniä niin että nyt väsyttää.
Mies on myös 2 päivää nyt töissä ja Saku viettää aikaa mummin kanssa. Illalla mulla ei meinannut uni tulla silmään kun mietin, että se pitäisi viedä kohta (no onhan tässä vielä aikaa) jo tarhaan. Kyllähän se kolmessa kuukaudessa ehtii vielä paljon kasvamaankin. Mutta säälittää jo valmiiksi. Vaikka olenkin ite jo töissä, mutta kun tietää, että se on hyvässä hoidossa kotona niin töissä oleminenkin on paljon paljon helpompaa.
Siitä tulikin mieleen, että pitkän sisäisen taistelun ja pohdinnan jälkeen ilmoittauduin pikkujoulumatkalle jossa ollaan yön yli ulkomailla. Mies oikein tuuppi mua sinne menemään. Tulee vaan jo valmiiksi huono äiti fiilis. Tosin nyt on vielä kuukausi aikaa totutella asiaan. Tämä onkin ollut siinä mielessä outo vuosi, kun normaalisti matkustelen aika paljon ja nyt olen käynnyt vaan yhden ulkomaan matkan tänä vuonna tammikuussa ison mahan kera. Mutta ehtiihän sitä sitten taas...
Voi kuinka treffit isolla porukalla kuulostaisi kivalta! Mähän jo unessani pikkuäidin treffasinkin ;-)
Saku on kanssa niin ihana kun se yrittää nyt tosissaan päästä eteenpäin ja kurkottelee leluja. Sylissäkään se ei meinaa pysyä paikallaan kun sen pitää kokoajan punnertaa käsillään tai veivata peppuaan. Oksennukset kyllä edelleenkin vähän haittaavat noita lattia-aktiviteettejä. Eilenkin illalla se oksensi niin monta kertaa että ihan hirvitti. Jatkoi oksentamista vielä mun sylissäkin. Veti yhdet kaariörtsät suoraan mun paidankauluksesta sisään. Meni sitten koko setti vaihtoon, vaatteita meinaan. Aloin jo epäilemään, että onko sillä vatsatauti, mutta niin ne oksut meni sitten onneksi ohi. Niin juu, muuten ei mitään uutta länsirintamalla. Masulle ei käännytä vieläkään...
Matkarattaat pitäisi saada hankittua. Ärsyttää raahta noita koko auton täyttäviä vekotuksia mukaan kun menee kauppaan. Periaatteessa kauppaan menee kyllä kaukalollakin, mutta sen raahaminen tuon punnuksen kanssa alkaa olemaan mulle jo aika homma. Sitä paitsi poitsu alkaa jo kasvamaan siitä ulos. Niin ja se viihtyy tietysti rattaissa paremmin. Huutonetissäkin olen seikkaillut, mutta periaatteessa jos ostaa halvat uudet jossa on takuukin niin pääsee helpommalla. Täytyy nyt vähän vielä käydä "koeajamassa" niitä, jotta tulisi nyt sentään ees jotensakin kunnolliset hankittua. Onko kellään jotain hyviä kokemuksia siitä, että mitkä ois oivat menopelit?
Niin tuosta väsymyksestä ja touhuamisesta. Mun mielestä on paljon helpompaa olla töissä väsyneenä kuin kotona väsyneenä. En tiedä oonko sitten jotenkin outo mutta näin se vaan on. Silloin kun oli kotona Sakun kanssa sain monena yönä nukuttua vaan sen kolme-neljätuntia. Silloin oli ihan pakko keksiä koko ajan itelleen tekemistä sillä muuten ois tullut väsyahdistus. Mä en jaksa mitenkään hirveesti harrastaa mitään tai olla ääri sosiaalinen, mutta tykkään kun mulla on puuhasteltavaa. Se pitää mielen virkeänä. Toisaalta mä rakastan löysäilyä ja etenkin tv:n ääressä. Mutta tuollaisen pikkusen kanssa se ei vaan kauheasti onnistu. Ehkä silloin kun se oli niin pieni, että oli tississä kiinni puolipäivää ja ite niin koomassa ettei jaksannut sohvalta nousta mihinkään.
Tulipahan lörpöteltyä. Ei siis mitään ihmeellistä täällä päin maailmaa.
No niin, nyt tyttö uinuu omassa huoneessa! Siirrettiin pinnis sinne kun mittailtiin tapettikirahville kokoa ja paikkaa, joten se oli helpo jättää sinne. Pienellä kitinällä nukahti, ihan kuin meidän makkarissakin. Aion viettää pari yötä Sylvin kanssa itse patjalla nukkuen. Jos siis herää yöllä itkemään et missä ihmeessä oikein olen. Vähän tuolla kaikuu, hyllyvaatekaappipöytäyhdistelmä ja verhot vielä puuttuvat.
Toivottavasti Päkkänän ärtsykkyydet meni ohi kun sait ne purettua tänne.
Prinsessa65: sama juttu täällä, tyttö löytyy sängystään yleensä ihan eri päin kuin sinne on laitettu, yleensä poikittain.
Hyvä Tomppa, iso pottailijapoika!
Ja hyvä Pikkuäiti, Pikkuäiti suosittelee -osio oli ihan mahtava! Lisää vinkkejä meille noviiseille! En kyllä olis itse tajunnut et pikkukärryjä työntelemään heti kun pystyy. Siitähän lapset tykkäävät, että otetaan ihan vaan arkeen mukaan, vai mitä?
Joo kampaajalla pitäisi käydä, Sylvi tukistaa mua jatkuvasti niskavilloista, auts.
Joku aika sitten avasitte täällä hoitolaukkujanne. Mä en viitsi kertoa mitä kaikkea siellä on, koska mä aina täytän laukun kuin laukun, oli se sitten pieni tai iso. Viikonloppuna tuli oksut kylässä niin että piti ottaa vaihtovaattet käyttöön. Sitten kun kotona laitoin hoitolaukkuun puhtaita varavaatteita, niin arvatkaapas mitä löysin... painavan käytetyn vaipan muovipussissa! Siis kertiksen, ei mitään kestoa. Ei mitään hajua mistä se on sinne tullut ja kauan siellä ollut. Ei onneksi siis hajua kirjaimellisesti, muovipussi oli ehjä ja tiukasti solmussa. Täytyy kai inventoida laukkua vähän useammin. =P
Niin ja nyt muistan mitä piti viimeksi kommentoida. Se mun kierukkakrapula meni sunnuntaina ohi, onneksi. Kai se oli joku hormonien yliannostus, tuntui ihan alkuraskauden pahoinvoinnilta. Miten Äitsykkä3, tuliko sulle mitään oireita? Vieläkö vuotaa? Mulla tiputteli vaan pari päivää, mut toisaalta menkat ei vielä alkaneet.
Eli kierukka paikallaan ja tyttö omassa huoneessa, mitä mä tässä vielä ruutua tuijotan? ;D
t.Tsili&Sylvi
Kirjottelenpa piiiiiitkästä aikaa. Lueskellut olen muutaman kerran viikosta, mutta jotenkin se kirjoittaminen on aina vaan jäänyt ja jäänyt.
Meillä ukkeli on mitä aurinkoisin tapaus ja syömiset sekä nukkumiset sujuvat vallan mainiosti. Melkoisen terveenä on pysynyt, 2 korvatulehdusta ollut ja sitten se heinäkuinen munuaisaltaantulehdus. Touhuaa paljon lattialla ja hämmentää isompien sisarusten leikkejä mutta ei voi sanoa, että osaisi vielä ryömiä. 6kk mitat oli 9175g ja 70cm joten liikkumiseen tarvitaan myös tekniikkaakin;)
Muuten on ollut melkoisen rankka syksy. Perjantaina jätettiin avioerohakemus ja laitettiin talo myyntiin. Lapset muuttavat mun kanssa ja mies omilleen. Syitä en näin julkisesti viitsi alkaa ruotimaan sen tarkemmin. Toistaiseksi asutaan saman katon alla, mutta 1.12.alkaen on tarkoitus päästä muuttamaan.
Toinen kuormittava asia oli synnytyksen jälkitarkastus sairaalalla. Mullahan meni 4500ml verta synnytyksen jälkeen ja luultavasti kohdusta löytynyt myooma esti kohdun supistumisen ja aiheutti tuon verenvuodon. No, nyt sitä myoomaa ultrattiin ja sehän oli pienentynyt, mutta ei kuitenkaan toivotusti kutistunut pois. Sijainniltaan on sellainen että poistaminen on mahotonta ja jos alkaa vaivata niin poistetaan koko kohtu. Lisäksi raskautuminen kiellettiin täysin, sillä vudoon uusiutumisriski on niin suuri. Tosin tuo myooma täyttää koko kohtuontelon, joten raskautuminen olisi myös teoreettisesti aika mahdotonta.
Onhan meillä jo kolme tervettä lasta mutta silti tuo tieto siitä ettei enää koskaan saa kokea raskautta/synnytystä tuntuu tosi lopulliselsta. Tässä erotilanteessa vauvakuume on viimeisenä mielessä mutta joskus tulevaisuudessa silleki olisi vielä ehkä voinut olla paikkansa.
Suloisia vauvoja teillä täällä on ja kovin jo taitaviakin!
Verticialle onnittelut pikkukakkosesta!
Anteeksi tämä omanapainen ja ei mikään kaikista positiivisin kirjoitus näin aamutuimaan. Koitan nyt ryhdistäytyä tämän kirjuuttelun suhteen ja päästä kommentoimaan teidänkin kirjoituksia.
Aaku
Isot jaksut ja halit Aakulle!
Aatella, että se myoomakin on niin hirmuisen iso. Kyllä se oli onni, että kaikki meni sitten kuitenkin niin hyvin. Tai voiko noin sanoa kun toinen menetti 4500 ml verta!? No, mutta you know..
Koita jaksella ja sinnitellä! Surullisista asioista huolimatta kirjoituksestasi jotenkin kuulsi läpi kuitenkin positiivisuus ja reippaus.
Tsemppiä!
Ikävä kuulla, että aakulla on ollut noin rankka syksy. Eikä talvesta taida tulla kauheesti helpompaa. Mutta kyllä sä selviät! Miten teillä isommat lapset on reagoineet? Isompi varmasti ainakin kaipaa äidiltä kovasti tukea muutosten keskellä. 5 v jo ymmärtää aika tavalla. Meidän 3 v ottaa asiat sellaisina kuin ne tulee ja sopeutuu, mutta 5 v funtsii kaikkea ihan liikaakin.
Tsilille tiedoksi, että mulle tuli mun mielestä kierukasta vaihdevuodet ja sit yhdet menkat 2 viikon päästä, mutta ei nyt enää 3 kk mitään oireita. Ja edelleen mainostan, että vaivattomin ehkäisy, jota olen käyttänyt.
Nyt tuli kakalta haiseva jupe syömään varpaita, eli tarvii mennä. Loput löpinät myöhemmin
tuuti
Olenkin miettinyt mitä Aakulle kuuluu kun ei kesän jälkeen ole havaintoja. Tuli pala kurkkuun kun luin tekstisi. Olen kamalan huono lohduttamaan ketään jotenkin tuntuu että jos jotain lohduttavaa yrittäisin tähän kirjoittaa ei se siltä kuulostaisi. Päivä kerrallaan ja ehkä vaikein on jo ohi? Joskus sitä miettii miten jotkut selviää vaikka mistä, mutta kait se niinkin on, että sisu kasvaa vaikkeuksien myötä. Kyllä sitä onnea elämässä vielä on Aakullakin varmasti paljon.
Itkari asiaa vielä. Sain nyt kaivettua nuo osat esille ja se ladattava osa on latauksessa ja tuohon mihin tulee patterit on vielä aukaisematta. Lupaan huomiseen mennessä prinsessalle65 vastata lähteekö täältä itkari paketti. En ole pystynyt aiemmin tuota viritellä kun se lähtee oitis isomman leikkeihin. Tuli mieleen vielä, että mun siskolla saattaisi olla myös itkari. Heidän nuorimmainen 4v eli tuskin sitä tarvitsee enää..mutta palaan asiaan siis viimeistään huomenna. Tänä iltana esikoisen jumppakerho. Äskön satoi muuten lunta.
Voi kun oli ikävää luettavaa. Toisaalta uskon, että jonkun loppu on aina uuden alku. Hurjasti voimia jaksaa vaikeuksien yli, onneksi sinulla on kolme ihanaa lasta auttamassa siinä!
Tuntuu tyhmältä kirjoittaa omaa napaa tähän perään, mut totean nopeasti että Sylvin eka yö omassa huoneessa meni todella hyvin. Ongelmia tulee siinä vaiheessa, kun äiti siirtyy patjalta lapsen vierestä seinän taakse takaisin omaan sänkyyn ja valvoo ja miettii onkohan sillä kaikki hyvin...
Täällä näyttää ihan marraskuulta. Eilen oli vielä lehtiä puissa, joku kävi yöllä puhaltamassa ne pois.
t.Tsili & Sylvi
Voimia Aakulle, vaikea on elämäntilanteesi, voimia!!
Joku kyseli (dementikko olen) kierukastani...Mulla on nyt 3kk vuotanut, välillä tosi paljon välillä tosi vähän, kipujakin on ollut.
Kävin lääkärissä tarkistuttamas tilanteen, oli paikallaan yms.
Lääkäri suositteli vielä pitään sen ja katsomaan tilannetta kuinka jatkuu...
Varmasti olis tosi hyvä, jos tuo vuoto loppuis!! Määräis kuurin hormonia suun kautta, sit pitäs vuodon loppua!!
Vettä sataa, loput lehdet tippuu...Tulispa jo lunta oikein kunnolla, olis ulkonakin touhua.
Viikko menee nopeesti, vaikka vain kotona ollaan, taas kohta perjantai.
Eilen vein töihin lapun ja ainakin vuoden olen hoitovapaalla. Kuinka te muut joilla 3 pientä lasta, jäättekö kotiin vai?
Kallista vain viedä 3 hoitoon...
Lapset on meillä mahdottomia, 3v tullu nyt uhma, kun 5v helpotti. Saa raivareita oltiimpa missä vain..sit yhtäkkiä leppyy...
Oli mummulla viime yön kyläs, hoenosti oli mennyt, mutta arvatkaapa kun mentiin hakeen...Järkyttävä huuto ja raivoaminen pukemistilanteessa, lopulta kannoin rimpuilevan, huutavan 3v autoon!! Tälläsissa tilanteissa on kärsivällisyys koetuksella!!
Onko kukaan lukenut lehdestä sitä Jämsän juttua, hyväksikäytöstä, siis jotain järkyttävää omat lapsen vanhemmat tekee tollasta!! Äiti ja isäpuoli....Ei voi käsittää!!
Kohta 3v jumppa, uhkasin jo että jumpat jää väliin kun tollasia raivokohtauksia neiti saa!!Kait se pitää kuitenkin sinne kuskata.
Viime yö oli hyvä meillä kahdelta söi ja muuten nukkui.
Putkituksesta, 5 aamulla saa viimesen kerran syödä maitoa...ihana aamu tiedos, kun nälkää poika huutaa!!
Jaksuja meille kaikille!!
Mulla tekis kovasti mieli olla vielä pitkään kotona, mutta ainakin olen siihen, että esikoisen eskari alkaa elokuussa. Vähän inhimillistää päivähoitomaksuja ja ennenkaikkea jupe ehtii oppia kävelemään ja toivottavasti pari sanaakin. Olen sanonut töissä, että ennen syksyä eivät kaipaile niin ei ole niin päivän päälle, koska teen virallisen ilmoituksen. Kyllähän se joulukuussa pitää viimeistään tehdä. Olen siis tammi-helmikuun vaihteen kesälomalla,niin silloin deadline siirtyy vähän.
Nyt pitää mennä etsimään monster-autoa. En sit ehtinyt tänään kunnolla nettiin. Siivosin kyllä ja kävin kaupoilla. Isänpäivälahja hankittu :-)
tuuti
näyttytyi pitkästä aikaa ja voi että miten mielikin nousi heti piirun verran ylöspäin.
Kerhossa käyty ja pienemmät päikyillä. Nettiaikaa siis hetki kera kahvikupposen.
Paik taisi kysyä meitin puh.terapeuttiasiasta. Käytiin siellä; totesi saman kun mekin että Saga on ihan hyvin kontaktissa ja kuulee hyvin mutta ei tavuäänteitä, ei vokaaleja. Uusi käynti tammikuussa kun 10 kk täyteen ja odotellaan ja houkutellaan juttuihin mukaan. Kielijänne on kireä meilläkin mutta ei se näihin jokelteluihin vaikuta vaan vasta sittenmyöhemmin ilm voi vaikuttaa puheeseen konsonanttien oppimisen suhteen. En oikeiin tiedä kun puh.ter sanoi että voisi leikata näin pienenä jo pois mutta ystäväni tiesi että vasta isompana kun ko-operaatio riittää kielijumppaan mikä jälkihoitona. Kysyn sitten kuukauden päästä 8kk lääkärineuvolassa.
Olen jotenkin aika huolissani muutenkin tuosta Sagan kehityksestä; tuo motorinen puolikin on kyllä jäljessä .. Vatsalla kyynärnojassa ei oikein jaksa olla ja fysioterapiassakin käytiin ja sanoi että ylävartalo "pehmeä" joten nyt muutaman viikon ajan käydään sielläkin.
Näyttää ihan siltä että meikämammakin on ihan pian lähdössä työelämään. Mies on niin kypsä omaansa ja kova palo sapattivuoteen ja vielä kun on isänä parempi kuin minä äitinä niin mikäs siinä on kun töihin sitten. Vielä kaksi viikkoa aikaa käydä pomon kanssa asiat sopimassa. Vähän hirvittää kyllä, myönnetään..
Aakulle voimia toivon täältäkin. Elämä se kyllä kantaa, usko pois. Vaikka ei viestisi vaikuttanut mitenkään surkealta, vaikutit olevan ihan voimissasi.
Täytyy alkaa imuria taluttelemaan ja leipomaan jotain piirakan tapaista.. vieraita tulossa iltasella.
Orvokki
Voimahalit Aakulle!!!
Meillä vauhti sen kun kiihtyy ja mielenkiinto kaikkeen mahdolliseen. Martti tutkii ja luuttuaa kaikki mahdolliset kolot ja nurkat, olenki naureskellut että pitäisikö sille hankkia sellainen moppipuku, niin menisi tuo siivoaminen samalla ;D
Hoitovapaasta: Väsäsin tuossa tietokoneella sellaista kirjallista ilmoitusta, kun liitosta suositeltiin tekemään se niin. Olin miettinyt että olen kotona toukokuun alkuun, niin ehtii tuo sydänkäpynen täyttää edes sen vuoden, kun hoitoon joutuu. No sain laadittua "hienon" ilmoituksen, kun mies sanoi että ei minnekkään töihin ennen syksyä :) No kyllä se tietysti minulle toisaalta passaa, mutta sovittiin että mietitään sitä illalla vielä. Aluksi pelkäsin että miten sopeudun tähän kotona oloon ja hieman meinasi olla alkuun vaikeuksiakin, mutta olen oppinut nauttimaan joka hetkestä Martin kanssa :) ja todella haluaisin istua siellä hiekkalaatikon reunalla ensi kesänä, mieluummin kuin olisin töissä.
Mutta nyt meidän täytyy lähteä pukemaan ja ulos nukkumaan, niin pääsee tämäkin äiti paistamaan kääretorttua :) Saatiin hieman yhteistuumin siivottua... Paitsi että minulla on älytön projekti kesken, kun pitäisi kolmen huoneen toiminnot vaihtaa keskenään... Aloitettu on, mutta en tiedä milloin saan loppuun, eli hieman opn tavarat levällään...
Kristtna75+Martti
Viimeinen mohikaani klaanissamme on vihdoin ja viimein suorittanu selältä masulle kääntymisen! Ja ihan pikkasenko vaan sitä tässä odottelin.
Muuten rintamalla ei uutta, nukkumatti saapui juuri ja minä liukenen kotitöiden pariin. Ehkä huomenissa ehtis taas jotain enemmänkin raapustaa.
Päkkänä ja kauan odotettu tapaus
Heip!
Meidän iki vanhat 5kk mitat jos joku jaksaa päivittää, kitos!
5kk Paik 64,5cm 7055g
Täytyy moikata teitä, ettei ihan täysin jää porukasta. Nyt tulee sit vanhaa kommettia, kun en oo viimesiin viikkoihin jaksanut edes lukea.
”Lahja” on heräillyt mukavasti tunnin parin välein yöllä. sen lisäksi, että tietysti syö pari-kolme kertaa 11tunnin yöunien aikana
Tulipas ekana mieleen Pikku-tiuhtille ja Vikasille, että ihanaa kun saatte nukkua aamulla. Se on niin parasta yhdessäoloa ja tankkausta tulevia koitoksia varten. Muistan nuo ajat esikon kanssa joka aamutorkku myös. on edelleen . Kyllä sitä sitten ehtii heräillä.
Samankaltaisesta syystä meillä ei oo noita harrastuksia, paitsi esikon kerho. Tää kotiäitiys on äkkiä ohimenevää aikaa. Viimeksi kesti 1,5v nyt ehkä vain 10kk. mä en herää, herätä enkä harrasta. Vaikka oon kyllä välillä kade kun kuuntelen tahi luen aktiivisten äitien juttuja. Kun itte ei tahdo mitään saada valmiiksi ja toiset on ennen puoltapäivää käyny jo perhekerhossa, kaupassa ja valmistaneet lounaan … Mulle se kiireettömyys on just se arjen luksus tässä. Vaikka voikai sitä ilman kiirettäkin tehdä ja nähdä? Itse oon vaan niin viimetipan ihminen ja kova säätämään että kaikki lähtemiset jossa joku kellonaika on ei kiitos.
”Lahja” siis torstaina 6kk. On oppinu ryömimään taaksepäin. Kierähdelly on molempiin suuntiin jo 1,5kk ainakin.On kyllä hiljainen vielä. Ei ”juttele” vielä leluille, ei mekasta, eikä kilju. ”äiti älä” on sanonut jo kuukausia. Päristelyä täytyy aina esitellä kaikille. Maiskutus on nyt myös pop. Vastaa ” kujertaen” kun hänelle puhelee, mut itsekseen ei juuri juttele.
Tästä tuli mieleen Orvokki1, mitä puheterapeutti sanoi? "Lahjalla" on tiukka kielijänne. Mut ei 5kk neuvolassa edes kysytty jokeltamisesta mitään.
Kiitos myös loistavasta paistopussivinkistä. Taidan kokeilla minäkin.
Pikkuäitille piti sanomani kun haastelivat sua Ikeaan- että tahdon sit mukaan treffeille jos eksytkin meillepäin Muumilaan ja Ikeaan. Laput rinnassa tai ilman ;)
"Turkulaiset"
Tosi kivaa että ootte löytäneet toisenne ihan live-elämässä ja onnea Verticialle!!! Älä vaan mee töihin muutaman kuukauden takia. Jos vaan mitenkään selviätte. Ja tuleehan siitä töihin menostakin kuluja, päivähoitomaksut, työmatkat ym.
Potasta oli joskus puhetta. Meillä esikoinen istui jo tässä iässä ja istui myös potalla. Oli lähes aina ilman vaippaa kotona (joo ei tuu onnistumaan nyt kun ei ole muovimattolattiaa). Mitään nopeuttavaa vaikutusta ei tällä täysin kuivaksi oppimiseen. Eikä sitä edes haettu. Mut tottui pottaan, vaippoja säästyi ja oli villi ja vapaa olo?
Satuilija
Tiedän tunteen lähellä asuvista, mut ei läheisistä appivanhemmista.Tästä olen paasannut täällä, kun olen kadehtinut Pikkuäidin poikien Mummolaa. :)
Tsili
Omassa huoneessa nukkuminen- perhepeti. Meillä "Lahja" meni ihan vahingossa omaan huoneeseen nukkumaan jo 3kk sitten. Mutta kyllä tuo tutitus ym työstä käykun aina menee viereiseen huoneeseen. No se hyväpuoli siinä on et tyttö nukahtaa aina ihan itte ilman mitään ihmeempää.
vannoutunut perhepedin kannattaja olin ennen,nyt taas jo täysin tottunut että vauva omassa sängyssään.
Tästä tuli mieleen Päkkänä. Meilläkun on olllut ny ehkä kuukauden nää yöt tälläisiä óon miettinyt miten ihmeessä Päkkänä jaksaa töihin tälläisen yön jälkeen? tai ne joilla pieniä vauvan lisäksi. Viis-veen kanssaäivä jo menee vaikka olis valvonut kuinka.
Meillä on ollut aika selkeä rytmi, mut kyllä noi risaset yöt ja viikko sitten kiinteiden aloitus on sekoittanu sen täysin.
En nyt muista mitä muuta piti kommentoida.Mut jaksua kaikille!
Terkuin Paik ja Lahja 6kk