Mä olen nyt pettänyt :-/

ei ehkä niinkään sen kiinnijäämisen takia, vaan koska mulla on niin valtavan huono olo, niin huono omatunto näkyy varmaan kilometrin päähän musta. Nyt mies varmaan laittaa sitä krapulan piikkiin, mutta eihän se loputtomasti kestä :-/.

Mä sanon siitä pussailusta, ja katson mitä mies siitä sanoo. Sanon sitten loputkin, jos menee ok. Tai sitten en, mutta puhun että olen miettinyt miksi tein näin ja että toivon että nyt kun ei oo enää mitään vauvavaihetta, voitaisiin tehdä yhdessä irtiottoja arjesta useammin. Aiemmin oli sekin että kukaan ei ottanut 3 kovin pientä lasta yhtäaikaa, mutta nyt kun 2 on jo noin isoja ja nuorinkin jo 4, niin ehkä se helpottuu ja voi ehkä jakaakin lapsia eri paikkoihin, omiin yökyliin.

Olet tehnyt pahan virheen ap, mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi ja sinä tulet elämään tän asian kanssa. Minä en tosiaan kertoisi miehelle vaan kärsisin ja kärvistelisin itse. Ehtona tietysti, että jää täysin tuohon.

Suutelusta voisin ehkä mainita, koska se olisi ihan hyvä aasinsilta alkaa vakava keskustelu, että mitä te voisitte tehdä oman parisuhteen piristykseksi, jotta äiti-isi-suhde voisi muuttua molemmille taas tyydyttävämmäksi.

Tsemppiä sulle, paska juttu, mutta sen kanssa on vaan elettävä.

Koita nyt tulla toimeen sen huonon omatuntosi kanssa äläkä pahoita toisenkin mieltä. Lavertelet kuitenkin koko illan tapahtumat saman tien ja siitä ei ainakaan hyvää seuraa.



Asia unohtuu itseltäsikin pikkuhiljaa kun nyt pääset alun pahan olon yli.

tietysti parempi olla kertomatta, mutta jos mua petettäisi, niin haluaisin ehdottomasti tietää.

Täällähän oli joku pettänyt, unohtuuko se päivissä, viikossa, kuukaudessa? Kauanko se paska olo jatkuu?



Ei oo mitään vaikeuksia unohtaa sitä eilistä miestä. Nuoruudenihastus, mutta en nyt oo häntä muutenkaan vuosikausiin mitään miettinyt. Pari kertaa oon törmännyt, tervehtinyt vain, jossain päivällä, esim. kun oli ex-vaimonsa kanssa kaupassa jne. Mutten oo varman vuosikausiin nähnytkään. En muista edes, oliko mulla edes lapsia, kun olen viimeksi nähnyt.



En siis ole ihastunut siihen mieheen tai mitään muuta. Se mies halusi kyllä selvästi enemmän, ainakin jatkaa tapaamista, varmaan kun oli kuitenkin vapaa mies. Eilen ne nuoruuden tunteet vaan tuli pintaan. Olen aina tykännyt tästä miehestä, siis että hän on komea ja fiksukin, on mun tyyppiä ulkoisesti (itse asiassa paljon mun miehen oloinen monellakin tapaa). Mutta lopun kaiken, kuinka hyvin edes tunnen häntä nykyään.



Hän eilen höpisi jotain, että jos olisi tiennyt, että olisi ollut mahdollisuuksia muhun, olisi yrittänyt kovemmin ja ehkä oltaisiin nyt yhdessä ja meillä olisi perhe. Mutta olin kuulemma niin saavuttamaton, ja melkein aina varattukin (seurustelin suht paljon nuorena jo).



Kai mua imarteli, että joku mua 3 lapsen äitiäkin pitää vielä vetävänä naisena, ja ehkä katsoo samoin silmin kuin joskus jotain lukiolaistyttöä.

Sitten ongelma on vielä suurempi..

Ihmiset ovat INHIMILLISIÄ!

mutta kuinka moni tässä ketjussa vastailleista suhtautuisi samoin, jos oma mies olisi tehnyt vastaavaa?

"Ihmiset ovat inhimillisiä!" En ymmärrä, miten te ette pysty yhtään asettumaan petetyn asemaan, vaan petaatte vaan kultaista omaatuntoa, selityksiä pettäjän omalle mielelle jne.

Ap kyseli kauanko tuo olo kestää.

Kauan. Niin kauan, että joskus, vaikka 40 vuoden päästä pulpautat asian esille. Jos ihmisellä on yhtään omaatuntoa, hän ei pysty vain pyyhkimään villaisella tuollaista.

Voihan sitä ajatella, että sinun kuuluukin nyt kärsiä omantunnontuskiesi kanssa ikuisesti, mutta mieti nyt itsekin elämääsi. Eikö olisi järkevintä ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat ja antaa elämän kuljettaa. Jos miehesi jättää sinut, niin jättää. Voi kuitenkin olla, että ei jätä. Voitte mennä terapiaan ja koittaa päästä tästä yli yhdessä.

Yksi asia on varmaa: olet ollut rehellinen ja rehti sen INHIMILLISYYTESI suhteen. Petit, ja sillä hyvä.

Ellet kerro asiasta, tulet näkemään ahdistavia unia vuosia tämän jälkeen ja joudut iäti pelkäämään, että temppu paljastuu.

Mieti onko epärehellinen avioliitto "ilman pettämistä" sen arvoista.

Elämä on joskus tälläistä ja kaikkea sattuu. Ei asia oikeasti nyt niin vakava ole ja nelikymppisenä naisena tiedät sen, että ei näitä asioita voi yksinkertaistaa. Olet päättänyt, ettet jatka suhdetta ja piste. Nyt vaan tsemppiä elämään ja lopetat asian märehtimisen heti alkuunsa. Mitään vahinkoa ei ole tapahtunut: sait hetken huumasi, kokemuksen vieraasta ja teidän avioliitto ei siitä horju. Suurin vahinko on oman pääsi sisällä ja sitä pienemmäksi sekin jää, jos et ajattele asiaa suuremmin.



Ihan oikeasti, ole aikuinen puoliso ja vanhempi, ja anna asian unohtua. Varo vain, ettei tule tapaa.

oikeasti noin ymmärtäväisiä, jos oma miehenne olisi tehnyt saman? Ja toivoisitte, ettei hän koskaan mainitse asiasta? Mitä, jos se tulee joskus ilmi jotain toista kautta? Jos tuo toinen mies vaikka rupeaa pommittamaan ap:ta ja kertoo tämän miehelle, kostoksi siitä kun ap ei lähtenyt suhteeseen?

Ihmiset ovat INHIMILLISIÄ!

mutta kuinka moni tässä ketjussa vastailleista suhtautuisi samoin, jos oma mies olisi tehnyt vastaavaa? "Ihmiset ovat inhimillisiä!" En ymmärrä, miten te ette pysty yhtään asettumaan petetyn asemaan, vaan petaatte vaan kultaista omaatuntoa, selityksiä pettäjän omalle mielelle jne. Ap kyseli kauanko tuo olo kestää. Kauan. Niin kauan, että joskus, vaikka 40 vuoden päästä pulpautat asian esille. Jos ihmisellä on yhtään omaatuntoa, hän ei pysty vain pyyhkimään villaisella tuollaista. Voihan sitä ajatella, että sinun kuuluukin nyt kärsiä omantunnontuskiesi kanssa ikuisesti, mutta mieti nyt itsekin elämääsi. Eikö olisi järkevintä ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat ja antaa elämän kuljettaa. Jos miehesi jättää sinut, niin jättää. Voi kuitenkin olla, että ei jätä. Voitte mennä terapiaan ja koittaa päästä tästä yli yhdessä. Yksi asia on varmaa: olet ollut rehellinen ja rehti sen INHIMILLISYYTESI suhteen. Petit, ja sillä hyvä. Ellet kerro asiasta, tulet näkemään ahdistavia unia vuosia tämän jälkeen ja joudut iäti pelkäämään, että temppu paljastuu. Mieti onko epärehellinen avioliitto "ilman pettämistä" sen arvoista.

ei se oo sen oloinen mies. Saa varmaan seuraa muualtakin kyllä.

Meillä oli kerran tuommoinen tilanne, joskus ekana vuonna. Mun ex-hoito (siis ei mikään seurustelukumppani, vaan mies, minkä kanssa olin pari kertaa ollut sängyssä) tuli törkeästi mua yrittämään, kun olin baaritiskillä. Kerroin miehelle ja hyvä kun ei käynyt päälle sille hoidolle. Ainut kerta kun olen nähnyt sen puolen hänestä, jonkun luolamies-efektin, että tää on nyt mun ja näpit irti siitä.

En oo mikään viaton enkeli ja mies tietää sen, tietää että tykkään tietynlaisesta vähän kinkystäkin seksistä jne. Tää ex-hoito oli siis mies, jonka kanssa olin harrastanut vähän erikoisempaa seksiä.

oikeasti noin ymmärtäväisiä, jos oma miehenne olisi tehnyt saman? Ja toivoisitte, ettei hän koskaan mainitse asiasta? Mitä, jos se tulee joskus ilmi jotain toista kautta? Jos tuo toinen mies vaikka rupeaa pommittamaan ap:ta ja kertoo tämän miehelle, kostoksi siitä kun ap ei lähtenyt suhteeseen?

mulla on nollatoleranssi pettämisen suhteen ja sen tietää kyllä miehenikin. tämä kokemuksen tuomalla varmuudella. suhde, jossa on pettämistä ei voi toimia. ei se toimi, vaikka kukaan ei tietäisikään, se ei vain toimi.



sinuna ap en kertoisi. jos olisin miehesi, niin en haluaisi tietää. sinä olet tehnyt väärin ja sinun on kannettava siitä vastuu.



jos jäät kiinni toista kautta, niin se on eri asia. tai jos et kestä pitää asiaa sisälläsi, niin sekin on eri asia.



turha kuvitellakaan, että vaikka miehesi ei olekaan mustasukkista tyyppiä, niin ettei hän loukkaantuisi tai jotain vielä pahempaa.

ihan oikeestiko te ajattelette että "se on vain elämää"?



olen yli 40 ja itse kaksikymppisenä kokeillut nämä "se on vain elämää" -jutut. ja todennut, että parisuhde ei vain toimi ellei se perustu keksinäiselle luottamukselle ja uskollisuudelle.



se on vain elämää, mustavalkoista, mutta totta.

että mies vaikka on kyllä kiltti ja älykäs mies, ei mikään tappelija, niin on aika isokokoinen, joten uskon, että toinen mies pikkaisen miettii, että haluaako turpiin, ennen kuin käy kertomaan 195/100 kg miehelle että vaimos muuten petti sua mun kanssa.



ap

kuviossa ei ollut suusseksiä, esim. herpes ja hiv tarttuu sitäkin kautta.

Nyt saatkin sitten jännittää pari kuukautta alkaako alapäässä tai suussa kutista tai kuplia. Kivaa vaihtelua, eiks vaan!



Kyllä sivusuhteet piristävät uivahtanutta elämää!

jos kerran se on tapahtunut julkisella paikalla. Mies kun kuulee sen varmasti jostain. Mieti hetki miestäsi jos kuulee joltain, että vaimosi siellä suuteli jonkun miehen kanssa - ja sinä et ole sanonut sanaakaan.



Itse tunnustaisin kaikki.

Kyllä mä oon sitä mieltä että älä tunnusta, jos tiedät että tämä oli viimeinen kerta. Siirrät tuskan suotta miehesi harteille ja se kaihertaa lopun elämää jos jatkatte yhdessä. Jos tiedät että tämä oli viimeinen kerta kun petät, niin kanna tuska sisälläsi ja anna sen olla rankaisu itsellesi siitä mitä teit. Sinulla tulee olemaan vielä ihan kamala olo.

Jos on järkevä mies niin ei siitä avioeroa kannata ottaa. "Eihän lampi soutamalla kulu". Että tunnusta vaan miehellesi että kävi vahingossa näin, ja kadu tekoasi vilpittömästi. Ja pyydä mieheltäsi anteeksi. Mies saattaa suuttua mutta voi olla niinkin että sanoo että saipas meidänkin äiti kokeilla vierastä kyrpää ja kysyy oliko hyväkin naimaan. Jos et kerro niin tulet koko ikäsi kantamaan syyllisyyttä ja pelkoa ilmitulosta ja silloin ei anteeksiantoa saa, koska miehesi katsoo sinun valehdelleen.

ihan oikeestiko te ajattelette että "se on vain elämää"? olen yli 40 ja itse kaksikymppisenä kokeillut nämä "se on vain elämää" -jutut. ja todennut, että parisuhde ei vain toimi ellei se perustu keksinäiselle luottamukselle ja uskollisuudelle. se on vain elämää, mustavalkoista, mutta totta.

joka kokenut tämän. Siis mies petti ja kertoi (tästä 10 vuotta aikaa), elämä oli "helvetillistä" vuoden verran, mutta kyllä se vaan tasaantui.

Ja väitän, että meidän parisuhde toimii paremmin kuin koskaan (ei tuosta syystä vaan yleensäkin). Luottamus ja uskollisuus ovat toki peruspilareita, mutta maailma EI todellakaan ole mustavalkoinen ja me ollaan inhimillisiä (onneksi).

Jälkeenpäin ollaan juteltu asiasta PALJON ja todettu molemmat, että parempi olisi ehkä ollut, jos olisi jäänyt kertomatta. Mutta jokainen taplaa tyylillään ja elää ITSENSÄ kanssa.

En ole ikinä sanonut, että se on vaan elämää... EN tosiaan leikittele moisilla asioilla, mutta tälläistä tapahtuu ja uskallan väittää, että aika moni av-mamman mies on vieraissa käynyt ja jättänyt kertomatta ja elo jatkuu silti auvoisena (hyvä niin).

ruokkoja maksava yhteishuoltajuuden saanut hyvässä asemassa oleva mies oli kyseessä.

Ja oli kyllä suuseksiäkin.

kuviossa ei ollut suusseksiä, esim. herpes ja hiv tarttuu sitäkin kautta.

ruokkoja maksava yhteishuoltajuuden saanut hyvässä asemassa oleva mies oli kyseessä.

Ja oli kyllä suuseksiäkin.

harrastihan se suojaamatonta seksiä sinunkin kanssasi, miksei siis monien muidenkin kanssa? Koska monet ihmiset tosiaan luulevat, että suuseksistä ei voi saada tartuntoja, kuten myös te.