Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka te YHDEN lapsen äidit jaksatte?!
29.07.2009 |
Meille toisen lapsen syntymä oli aikoinaan täysin suunnitelematon katastrofi ja kuvittelin, etten jaksaisi millään kahden lapsen kanssa. Nyt ihmettelen, kuinka yhden lapsen vanhemmat jaksavat, koska kahden kanssa elämä tuntuu niin helpolta. Lapset ovat nyt 5 ja 6 v. ja leikkisivät käytännössä vaikka koko päivän kahdestaan ilman, että minun tarvitsee puuttua heidän juttuihinsa.
Yhden kanssa oli huomattavasti raskaampaa kuin kahden!
Kommentit (21)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun on työn lisäksi myös iloa ja etsii niitä hyviä puolia niin jaksaa kummasti.
se mitä vauva-aikana oli ei ole verrannollista siihen, että on 6-vuotiaan ainokaisen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä heitto tuo viimeisin oli. Kateellinen yhden lapsen äippä kai. Pihakaverit ei voi millään korvata sisarussuhdetta. Kuka väitti, ettei muita kavereita olisi? Kuka sitäpaitsi jaksaa kun perheen ainokaiset on aina ovella vinkumassa kaveria, oma kun ei tarvisi kun sisko on paljon kivempi luonteeltaan kuin naapurin hemmoteltu ainokaiskakara. Oikeastiko työnnätte muksunne aina jonnekin kaverille tai vingutte kaveria teille viihdyttämään ainokaistanne että lapsi saa päivittäin leikkiseuraa? Sisaruksen läsnäolo on jatkuvaa ja yhdessäolo luontevaa eikä sitä tarvi erikseen järjestellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä heitto tuo viimeisin oli. Kateellinen yhden lapsen äippä kai. Pihakaverit ei voi millään korvata sisarussuhdetta. Kuka väitti, ettei muita kavereita olisi? Kuka sitäpaitsi jaksaa kun perheen ainokaiset on aina ovella vinkumassa kaveria, oma kun ei tarvisi kun sisko on paljon kivempi luonteeltaan kuin naapurin hemmoteltu ainokaiskakara. Oikeastiko työnnätte muksunne aina jonnekin kaverille tai vingutte kaveria teille viihdyttämään ainokaistanne että lapsi saa päivittäin leikkiseuraa? Sisaruksen läsnäolo on jatkuvaa ja yhdessäolo luontevaa eikä sitä tarvi erikseen järjestellä.
Aika surullista, jos äitikin on tuota mieltä, ettei muita kavereita tarvita. Ei ehkä kannata sitten jatkossa tulla av:lle itkemään, jos ei synttäreille tullutkaan kuin oma sisar, kun muut on sellaisia hemmoteltuja ainokaiskakaroita. Tai jos ei sinne naapurin leikkiseuraa kaipaavalta tullutkaan kutsua omille synttäreilleen.
ettei ole kavereita? Minulla ei ole mitään kavereita vastaan mutta ei meidän siskokset heitä erityisemmin kaipaile kun kyläilemme tuttavaperheissä joissa on samanikäisiä ja päiväkodissa saavat leikkiä samanikäisten kanssa. Kotona on aina siskon kanssa leikki pystyssä niin ei ehkä nappaa kun naapurin tyttö on koko ajan oven takana keskeyttämässä ja vaatimassa ulos kun hänellä on kotona yksin tylsää. Eikä nämä naapurin ainokaiset ole niin kivoja koska eivät ole tottuneet jakamaan ja muutenkin ovat enimmäkseen kovin omaehtoisia leikeissä. Synttäreille on rittänyt väkeä ja kutsujakin satelee kiitettävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ettei ole kavereita? Minulla ei ole mitään kavereita vastaan mutta ei meidän siskokset heitä erityisemmin kaipaile kun kyläilemme tuttavaperheissä joissa on samanikäisiä ja päiväkodissa saavat leikkiä samanikäisten kanssa. Kotona on aina siskon kanssa leikki pystyssä niin ei ehkä nappaa kun naapurin tyttö on koko ajan oven takana keskeyttämässä ja vaatimassa ulos kun hänellä on kotona yksin tylsää. Eikä nämä naapurin ainokaiset ole niin kivoja koska eivät ole tottuneet jakamaan ja muutenkin ovat enimmäkseen kovin omaehtoisia leikeissä. Synttäreille on rittänyt väkeä ja kutsujakin satelee kiitettävästi.
niille lapsillesi. Joku päivä huomaavat, ettei ne leikit enää siskon kanssa riitä ja pitäisi löytää uusia kavereita - ja hups. Vaikea enää päästä piireihin mukaan, kun äiti on pitänyt lapsukaiset vain keskenään leikkimässä.
siskokset löytävät lisääkin kivaa seuraa. Semmoisia kavereita jotka on tottuneet toimimaan toisten kanssa ja joitten kanssa on kiva olla. Semmoisia kavereita jotka ei ole tottuneet olemaan koko ajan huomion keskipisteenä. eikä sellaisia tarvi löytää kun heitä on jo ennestään useita molemmilla päiväkodista ja tuttavaperheistä. Saa naapurin ainokainen edelleen olla äitinsä hankkimissa "piireissä", piiri pieni pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siskokset löytävät lisääkin kivaa seuraa. Semmoisia kavereita jotka on tottuneet toimimaan toisten kanssa ja joitten kanssa on kiva olla. Semmoisia kavereita jotka ei ole tottuneet olemaan koko ajan huomion keskipisteenä. eikä sellaisia tarvi löytää kun heitä on jo ennestään useita molemmilla päiväkodista ja tuttavaperheistä. Saa naapurin ainokainen edelleen olla äitinsä hankkimissa "piireissä", piiri pieni pyörii.
Sen verran puolustuskannalla nyt olet ja yrität kaikin keinoin mollata ainoita lapsia. Ainoat lapset ovat yleensä sosiaalisempia, koska ovat oppineet toimimaan erilaisten lapsien kanssa, eivät vain sen oman sisaren kanssa. Myös uusien kavereiden löytäminen on helpompaa, kun ei tarvitse tyytyä niihin oman äidin synnyttämiin.
halveksivasti ja vähättelet sisarussuhteita. että on niin säälittävää jos joutuu tyytymään sisarukseen kaverina. Kuule, ainokaisena kasvaminen on tutkimusten mukaan on riski sosiaalisuuden kehittymiselle. Johan sen sanoo jo järkikin ja omat empiiriset kokemukset puhumattakaan tutkimustuloksista, joiden mukaan sisarukset sosiaalistavat lasta ja sisarussuhteet ovat suojatekijä lapsen masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Vaikka ei olisi muita kavereita niin sekö olisi ongelma? Mikä ihmeen kaveripakko sulla on, sekö se on tärkeintä elämässä että omalla lapsella on paljon äitin etsimiä kavereita. Lapsen itsetunto ja mukava seura (vaikkakin ne sisarukset) on tärkeää, ei ne äitin hankkimat kaverit. Elä sinä vain lasilinnassasi mutta varaudu siihen että viimeistään aikuisiässä lapsesi syyttää sinua siitä ettei hällä ole omia sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
halveksivasti ja vähättelet sisarussuhteita. että on niin säälittävää jos joutuu tyytymään sisarukseen kaverina. Kuule, ainokaisena kasvaminen on tutkimusten mukaan on riski sosiaalisuuden kehittymiselle. Johan sen sanoo jo järkikin ja omat empiiriset kokemukset puhumattakaan tutkimustuloksista, joiden mukaan sisarukset sosiaalistavat lasta ja sisarussuhteet ovat suojatekijä lapsen masennukselle ja muille mielenterveysongelmille. Vaikka ei olisi muita kavereita niin sekö olisi ongelma? Mikä ihmeen kaveripakko sulla on, sekö se on tärkeintä elämässä että omalla lapsella on paljon äitin etsimiä kavereita. Lapsen itsetunto ja mukava seura (vaikkakin ne sisarukset) on tärkeää, ei ne äitin hankkimat kaverit. Elä sinä vain lasilinnassasi mutta varaudu siihen että viimeistään aikuisiässä lapsesi syyttää sinua siitä ettei hällä ole omia sisaruksia.
Sinähän se tässä olet asiattomuuksiin ensimmäisenä lähtenyt. Itse vain totesin, että surullista, jos näin on, ettei ole muita kavereita.
Sinulla on kummallinen pakkomielle, että äiti hankkii kaverit ainoalle lapselle. Kyllä jokainen lapsi joutuu itse ne kaverisuhteet luomaan, mutta voin sanoa, että sinun kaltaisen äidin lapselle ne tulevat olemaan tiukassa. Ei omena kauas puusta putoa.
Mistä muuten päättelit, että minulla olisi yksi lapsi tai lapsia ollenkaan?
ps. olen itse ainoa lapsi, eikä ole 37 vuoteen vielä kertaakaan tarvinnut syytellä vanhempiä siitä, ettei ole sisaruksia. Ehkä kasvatustaidolla on jotain tekemistä tämän asian kanssa, mene ja tiedä.
Terveisiä vain sinne norsunluuntorniin. Varo, ettet tipahda.
Mun lapsi näkee kavereita päiväkodissa ja myöhemmin koulussa. Ei tarvi sisaruksia siis. Meillä on pitkät lomat, koska olen opettaja. Lomilla käydään puistossa, kyläillään serkuilla pitkään, ja touhutaan oman perheen kesken. Reissut esim. huvipuistoihin tehdään serkusten kanssa.
Kyllä välillä on rankkaa, jos lapsi pyytää palapelikaveriksi koko ajan. Mutta en mä silti toista lasta aio hankkia, jollen myöhemmin muuta mieltäni. Lapseni on kohta 3. Sosiaalisempaa ei ole nähty, näin on minulle moni sanonut. Osaa myös pitää puolensa, ja leikkii täysin sujuvasti muiden kanssa.
Contemporary personality theorists generally agree that the "big five personality traits" (also known as Five Factor Model) represent a natural taxonomy of human personality variables. Across different languages, the vast majority of adjectives used to describe human personality fit into one of the following five areas, easily remembered by the acronym OCEAN: Openness, Conscientiousness, Extraversion, Agreeableness, and Neuroticism. Factor analyses of personality tests also tend to cluster around these five factors.
In his book Born to Rebel, Frank Sulloway provides evidence that birth order influences the development of Big Five personality traits. Sulloway suggests that firstborns and only children are more conscientious, more socially dominant, less agreeable, and less open to new ideas compared to laterborns.[7] However, his conclusions have been challenged by other researchers,[8] who argue that birth order effects are weak and inconsistent. In one of the largest studies conducted on the effect of birth order on the Big Five, data from a national sample of 9,664 subjects found no association between birth order and scores on the NEO PI-R personality test.[9]
A 1987 quantitative review of 141 studies on 16 different personality traits contradicted Adler's theory by finding no evidence of any maladjustment in only children. The most important finding was that only children are not very different from children with siblings. The main exception to this was the finding that only children are higher in achievement motivation.[3] A second analysis revealed that only children, first-borns, and children with only one sibling score higher on tests of verbal ability than later-borns and children with multiple siblings.[4]
The advantage of only children in test scores and achievement motivation may be due to the greater amount of parental attention they receive. According to the Resource Dilution Model, parental resources (e.g. time to read to the child) are important in development. Because these resources are finite, children with many siblings receive fewer resources.[5]
In his book, Maybe One, Bill McKibben argues in favor of a one child policy based on this research. He argues that most cultural stereotypes are false, that there are not many differences between only children and other children, and where there are differences, they are favorable to the only child. Aside from scoring significantly better in achievement motivation, only children score significantly better in personal adjustment to new situations. Only children are also more likely to make outside friends, whereas children with siblings tend to be "more parochial and limited in their understanding of a variety of social roles."[6]
[edit]
että ainoat lapset olisivat heikommilla sosiaalisilla taidoilla varustetut. Kyseisissä tutkimuksissa on tutkittu sisarusten välisiä suhteita, ei ole tehty komparatiivista tutkimusta sisarusten kaverisuhteista ja ainoiden lasten kaverisuhteista.
Muuten, alin linkki kumoaa suurimman osan väitteistäsi, etenkin tämä kohta:
"Ainoa lapsi taas saa vanhempiensa ja sukulaistensa jakamattoman huomion. On yleinen käsitys, että ainut lapsi on itsekäs eikä ole yhtä sosiaalinen kuin lapsi, jolla on sisaruksia. Toisaalta, vanhempien ja lapsen suhde voi olla paljonkin syvällisempi ja läheisempi. Ainoan lapsen elämää seurataan tarkemmin, ja häneen asetetaan suurempia odotuksia, mikä taas ei aina ole hyvä asia. Koska lapsi ei joudu jakamaan asioita sisarustensa kanssa, oletetaan herkästi, että hän on hemmoteltu ja saa kaiken mitä haluaa. Näin saattaa ollakin, mutta jälleen on kyse kasvatuksesta ja vanhempien asenteesta ja suhtautumisesta. Ainoakin lapsi oppii sosiaalista kanssakäymistä muiden lapsien kanssa päiväkodeissa ja kerhoissa, jotka pystyvät kehittämään monilapsisenkin perheen jälkikasvun sosiaalista sopeutumiskykyä ja toimintaa."
Alue: Aihe vapaa
Täytyykin alkaa miettimään, mitä vastaan lapselleni hänen syyttäessään minua siitä, että sisaruksia ei ole. Kun meille niitä ei sisaruksia tule. Ei luonnollisesti eikä hoidoilla.
Olet kyllä äärimmäisen tunteeton kirjoittaessasi näin.