1,5-v. lapsi ja 10-tunnin hoitopäivät : (

samoin miehelläsi. käyttäkää sitä. työnantaja ei voi kieltäytyä suostumasta siihen. saatte vähän vähemmän rahaa käteen - so?



10 tuntia on _todellakin_ liian pitkä hoitoaika noin pienelle (ja isommallekin). teillä tulee olemaan max 3 tuntia yhteistä hereilläoloaikaa, luultavasti vähemmän. kuulostaako siltä että riittää? toivottavasti ei.

lapsi aloitti jo alle 1v. ikäisenä vuoropäiväkodissa ja saattaa olla esim. 16-> äiti tulee aamulla hakemaan, on pari tuntia kotona äidin kanssa, äiti vie tarhaan esim. 12-20.30. kotiin tultua mennään nukkumaan, aamulla äiti vie taas tarhaan esim. 9-17.30. Illalla pari tuntia yhteistä aikaa ja seuraavana päivänä taas 14-> äiti hakee aamulla (koska siis 22.00 jälkeen ei enää saa hakea) jne. ja tätä rataa on nyt jatkunut yli pari vuotta... eli sillain vähä surettaa, vaikka tyttö reipas onkin, mutta tuntuu, että on jo paljon "aikuisempi" kun oma saman ikäinen lapseni, joka on ollut kotihoidossa. Tämä tuttavani lapsi huolehtii mielestäni monista sellaisista asioista, mitkä kuuluu aikuiselle. Tosin varmaan omasta tahdostaan, mutta silti... Lapsi on myös ihan ylitemperamenttinen, saa piiiitkään kestäviä raivareita, milloin mistäkin... En tiedä onko hoidolla vaikutusta...



tosin ymmärrän myös sen puolen, että aina ei välttämättä ole vaihtoehtoja (tässä tapauksessa alanvaihto olisi ainoa vaihtoehto) Mutta surullisen pitkiä päiviä silti ollut alle 1v. asti =(

Onneks mun lapsen ei tarvi elää tuollaista elämää.

lapsi aloitti jo alle 1v. ikäisenä vuoropäiväkodissa ja saattaa olla esim. 16-> äiti tulee aamulla hakemaan, on pari tuntia kotona äidin kanssa, äiti vie tarhaan esim. 12-20.30. kotiin tultua mennään nukkumaan, aamulla äiti vie taas tarhaan esim. 9-17.30. Illalla pari tuntia yhteistä aikaa ja seuraavana päivänä taas 14-> äiti hakee aamulla (koska siis 22.00 jälkeen ei enää saa hakea) jne. ja tätä rataa on nyt jatkunut yli pari vuotta... eli sillain vähä surettaa, vaikka tyttö reipas onkin, mutta tuntuu, että on jo paljon "aikuisempi" kun oma saman ikäinen lapseni, joka on ollut kotihoidossa. Tämä tuttavani lapsi huolehtii mielestäni monista sellaisista asioista, mitkä kuuluu aikuiselle. Tosin varmaan omasta tahdostaan, mutta silti... Lapsi on myös ihan ylitemperamenttinen, saa piiiitkään kestäviä raivareita, milloin mistäkin... En tiedä onko hoidolla vaikutusta...

tosin ymmärrän myös sen puolen, että aina ei välttämättä ole vaihtoehtoja (tässä tapauksessa alanvaihto olisi ainoa vaihtoehto) Mutta surullisen pitkiä päiviä silti ollut alle 1v. asti =(

ei ole lakisääteinen lyhennetty työaika.

Me ratkaisimme asiat ottamalla lastenhoitajan kotiin kahdelle lapsellemme (silloin 3v. ja 1.5.v) . Hoitaja oli meillä kolme vuotta, ja ratkaisu sopi meille kaikille hyvin.



Mieheni teki 80% ja minä 100%. Lapset olivat kotona hoitajan kanssa 8-10 tuntia per päivä neljä päivää viikossa.



Maksoi tietenkin jonkin verran, mutta meistä tuo oli hyvä sopuratkaisu, ei tarvinnut kenelläkään irtisanoutua yms.

Kommentoisin vielä tilannetta, jossa hoitolapsi viihtyy "liiankin hyvin". Vastaavasta tilanteesta kokemusta. Hoitolapsi (2v) sanoi minua äidiksi, ja viihtyi todella hyvin. Tunsin perheen taustat, ja ei tullen mieleenkään epäillä mitään outouksia sen perusteella. Minusta oli hyvin ymmärrettävää, että lapsi matki omia lapsiani, ja käytti esim. tuota "äitiä" ja perheen ainokaisena viihtyi kun sai viettää aikaa parin hyvän leikkikaverinsa kanssa. Tottakai aina kerroin mikä on nimeni, ja ohjasin sitä käyttämään. Ja sama homma lapsen vanhemmilla, lempeästi kertoivat miksi hoitotätiä kutsutaan. Kukaan ei vetänyt tästä mitään ongelmia! Lapsi nyt vähän isompi ja ei kutsu enää minua äidiksi :)

osittaista hoitovapaata? Tuo on minusta aivan törkeää lasta kohtaan!

Olen pph ja minulla on hoidossa pari lasta joiden hoitopäivän pituus on 9.30-9.45

Pienin aloitti hoidossa kun oli täyttänyt vuoden. Pari ensimmäistä viikkoa oli aamuisin hankalaa, mutta sen jälkeen ei mitään hankaluuksia jäädä hoitoon.



Kun vanhemmat tulevat hakeen ovat iloisina vastassa ja kerkeävät olla kotona vanhempienkin kanssa hereillä.

Olen jutellut asiasta vanhempien kanssa ja kysynyt oireilevatko kotona. Vanhempien mukaan eivät oireile ja kerkeävät tehä kaikkea mukavaa yhessä kotona hoitopäivän jälkeenkin.

jos hoitopäivä kestää 15 minuuttia. Mutta miten se tähän liittyy.



Sitäpaitsi jos joku vanhempi lykkää lapsensa 10 tunniksi hoitoon, hän ei takuulla näe tai tunnusta lapsen oireilua.

Pohdippa tarkkaan mikä tässä elämässä on ns. "pakko" ja mikä ei. Listaa paperille asiat tärkeysjärjestykseen. Huomaat, että mies, lapsi, perhe, koti, terveys ja ystävät tulevat ennen työtä. Toimeentuleminen on tässä maailmassa tärkeää, mutta usein toimeentulon kanssa pystyy tekemään suurimmat järjestelyt. Voisitko harkita muuttoa lähemmäs työpaikkaa ja hoitopaikkaa aivan kodin/työn vierestä? Myös työmatkasi lyhenisi merkittävästi ja sinulle jäisi aikaa olla extra tunti lapsesi kanssa. Siirtämällä töihin paluutasi puolella vuodella siirrät vain väistämätöntä. Älä lykkää ongelmaa vaan hoida se nyt heti. Fakta on, että perheesi ei tule voimaan hyvin, jos elämänne pyörii vain työn, päiväkodin ja kaupan välissä. Kannatan töihin palaamista, mutta teidän täytyy nyt uhrata jotain tilanteen edessä.



Me muutimme omakotitalosta (omasta sellaisesta) kerrostaloon (vuokralle itseasiassa) lähemmäs päiväkotia ja työpaikkaani. Nyt on n. 700 metriä molempiin ja voin hyvin! Omaa asuntoa aletaan taas hankkia kun vaan tästä läheltä löytyy sopiva.



Mieti siis, mikä ihan oikeasti on PAKKO. Aika harva asia on... loppupeleissä kaikki on kiinni asioiden priorisoimisesta.

Mutta kuten joku jo aiemmin sanoi, pääkaupunkiseudulla työmatkat voi olla helposti tunti suuntaansa, vaikka kulkisi omalla autolla.



Työpaikka ja koti sijaitsee usein myös eri kunnissa ja välimatkat on pitkät. Joten aina ei onnistu hoitopaikan saaminen työpaikan läheltä.



Oma 2- vuotiaani on hoidossa arkisin n 9 h ja hyvin on mennyt. Ei ole kiukutteluja, toki joskus on mutta ne kuuluu uhmaan. Toki päivät on pitkiä ja etsinkin koko ajan työpaikkaa lähempää kotia, mutta näinä aikoina se ei ole niin yksinkertaista kuin jotkut täällä antavat ymmärtää.



Jätä takaportti kuitenkin auki, jos näyttää ettei lapsi ollenkaan sopeudu päivähoitoon (siis useiden viikkojenkaan jälkeen), miettikää perheenä muita ratkaisuja.

siihen asti kun lapsi on 3, Suomessa saa tukea siihen, että palkkaa hoitajan kotiin, Suomessa on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen siihen asti kun lapsi on toisella luokalla.



Ja aina voi valita asuinpaikan niin, että toinen vanhempi on töissä lähellä hoitopaikkaa.



On todella mustavalkoista nähdä vaihtoehtona vain se, että tökkää 2-vuotiaan pois kotoa käytännössä koko valoisaksi ajaksi. Paljonko ehdit hänen kanssaan olla? Kaksi tuntia 24 tunnista?

Minusta tuo ajattelu on ihan hassu. Liimataan itsemme kiinni metalli- ja puukasaan, jota kodiksi kutsutaan! Minusta on täysin SELVÄÄ, että koti vaihtoon: Työyhteisö ja perhe (siis IHMISET) ovat tärkeitä. Taloja on maailma pullollaan. Ja lapsiperhe ei tarvitse omakotitaloa - elämä on ihan yhtä ihanaa kerrostalossa. Asuminen on länsimaissa täysin yliromantisoitu asia. Kaupungeissa on paljon yhteisiä pihoja ja puistoja, joissa peuhaaminen on ihan yhtä mukavaa kuin ok-talon takapihalla. Ja hei - joku leikkaa sen nurmen sun puolesta ja jos haluat kukkia istutella ja pihaa hoitaa kukaan sitä tuskin tulee sulta kieltämään. Pyydät vain hallituksen kokouksessa siihen luvan...



Sori avautuminen.

Mieluummin pidän 2- vuotiaan samassa tutussa päiväkodissa kuin vaihtaisin sitä. Eli kuten jo kirjoitin, etsin töitä lähempää kotia.



Ja pätkätyöläisen on hirveän vaikea olla osittaisella hoitovapaalla.



terv. 74

en ymmärrä miten kukaan oikeasti haluaisi lapselleen tuollaista tilannetta.

siltä olisit välttynyt sillä, ettet olisi vienyt häntä hoitoon ennen kuin asianne ovat järjestyksessä.



Oletteko te molemmat pätkätyöläisiä? Sekä sinä että miehesi? Oliko sitten järkevää ylimalkaan hankkia lapsia, kun kaikki on kaaoksessa?

Meillä on 1,5 vuotias hoidossa joka päivä ja lähes tuon 10h. Ja ollut jo puolivuotta. 2 päivää mummin kanssa, 2 päivää pph ja päivän toisella mummolla. Joka paikkaan iloisena menee ja nauttii kun saa olla illat kotona vanhempien kanssa ja onhan vielä viikonloputkin.

Ei kyllä mitään oireita ole, alkuun jonkin verran aina itketti kun vietiin hoitoon, mutta se on mennyt ohi kun lapsi ymmärtää, että kyllä tullaan hakemaan.

Lapsi on iloinen ja luottavainen. Tulee hyvin toimeen muiden kanssa, hyvin kiltti piltti.

kun siskoni+miehensä ovat töissä. Lapsi on minulla siis myös tuon 10h/päivässä mutta mielummin niin kuin että viettäisi sen päiväkodissa. Lapsi on 1v4kk.



Olisi aika hirveää jos pitäisi oma tuonikäinen lapsi laittaa päiväkotiin... :/

Täällä aina vedetään tuo "ei olisi pitänyt tuollaisen hankkia lapsia"- kortti esille.



Mutta yt- neuvottelujen vuoksi, minut irtisanottiin vakityöstäni, joka sijaitsi 20 minuutin päästä kotoa ja lapsen hoitopaikkaa. Nyt minulla on siis määräaikainen työ, jonne työmatka on 40 minuuttia.



Elämä ei ole kaaoksessa.



-74-

Muistathan, että lapsi voi hyvin kun perhe voi hyvin. Hoitopaikan vaihtuminen ei ole lapselle katastrofi. Väsyneet vanhemmat ovat. En tiedä sinusta, oletko väsynyt vai et, mutta mä ainakin koin saaneeni paljon meidän ratkaisusta muuttaa hoitopaikan ja työpaikan lähelle. Ei linja-autoilua tahi muutenkaan työmatkailua! Ihanaa! Voi mennä välipalahedelmän kanssa lasta hakemaan ja suoraan puistoon hoidosta.



Jaksamista! Elämä on jännä juttu.



T: 73