1,5-v. lapsi ja 10-tunnin hoitopäivät : (

terveisin FM & LL

Muistathan, että suurin osa sinut tuomitsevista on kouluttamattomia ja/tai ihmisiä, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa.

usein, mikä on enemmistön mielipide. Ja sikäli kuin olen havainnut että täällä on paljon tosi yksinkertaista porukkaa, olen päätynyt kääntämään mielipiteet. Eli tämän ketjun enemmisö hoitaa lapsia kotona kolmevuotiaaksi riippumatta olosuhteista tai lapsen tarpeista. Eli lapsen kotona hoito kolmevuotiaaksi on tyhmien touhua :D

minä en tiedä kenenkään palstailijan koulutuksia eikä ole myöskään tarvetta projisoida muihin mitään omia ahdistuksia...



ja vaikka olisi kuinka omassa lapsuudessaan itse kadehtinut päiväkotikavereiden arkea, se ei liity MITENKÄÄN siihen, että 1½-vuotiaalle 10 h hoitopäivä on täysin ylipitkä...

Itselläni on 2-vuotias päivähoidossa ja olen akateemisesti koulutettu. En vaan voi käsittää, miten kukaan voi edes harkita pienen lapsen viemistä hoitoon kymmeneksi tunniksi päivittäin. Se on lapselle tajuttoman rankkaa!



Itse olin lapsena myös päivähoidossa ja muistan miten ikävää oli odotella äitiä kotiin kun kaikki kaverit oli jo haettu. Hauskaa taas oli, jos pääsi aikaisin kotiin. Tämä siitäkin huolimatta, että päiväkodissa ei ollut mitään vikaa.

Saanpahan sitten teidänkin duunit ja palkankorotukset.

oon vaan niin saatanan erinomainen, että kökötän päivät pitkät lapsessa kiinni. En edes lehteä lue, ettei lapselle tuu paha mieli, kun oon lehden takana. Tietty lapsella on tylsää. Mutta onpa turvallista. ja näin varmistan että olen lapseni ainut ja tärkein ihminen.

Ja haluaisi olla vieläkin pidempään mutta työni vuoksi en voi pitää häntä pidempään!

Useimmissa järkevissä töissä on mahdollista joustaa työajoissa. Useimmissa järkevissä parisuhteissa on mahdollisuus jakaa lastenhoitoa.





Terveisin KTM

Sehän sun pitäisikin varmistaa että olet lapsesi tärkein ihminen.

10 hoitopaikkatuntia päivässä vaan on puolitoistavuotiaalle liikaa. Vaikka miten täällä yritettäisiin kärjistää keskustelua outoon suuntaan.

KAIKKEA EI VOI ULKOISTAA. Miettikää sitä vanhemmat joilla kiire pois oman lapsen luota.

ja näin varmistan että olen lapseni ainut ja tärkein ihminen.

Uskomatonta, että aina pitää syyllistää ja saada paha mieli. Tuskin ap jättäisi lastaan hoitoon 10h/pv, jos ei olisi pakko. Tuskin kukaan...

huonoa omaatuntoa!! täällä nyt vaan av-mammat lässyttää. itsellä aloitti 1,5v lapsi pph.ssa nyt syksyllä. isä on viikot reissutyössä ja itse aloitin opiskelun. itsellä ei ole autoa ja menen julkisilla n. tunti suuntaansa kouluun ja koulupäivät on 8h. eli lapsen hoitopäivän pituus on n. 10h. tilanne on tämä ja sille ei yksinkertaisesti mahda mitään. tietysti punnitsin kaikki etukäteen mikä on kaikille järkevintä ja parhaaksi. tiedän että lapseni on hyvässä ja luotettavassa hoidossa koko päivän ja itse saan opiskeltua ammatin ja pystyn valmistuttuani tarjoamaan lapselleni paremman tulevaisuuden kun mamma tienaa rahaa elämiseen. näin yksinkertaista!! illat olen intensiivisesti lapseni kanssa ja teen kouluyläksytkin vasta lapsen mentyä nukkumaan. voishan tästä potea omaatuntoa mut miksi uhrata energiaa murehtimiseen kun voin nauttia siitäkin hetkestä lapseni kanssa vapaa-aikana!? olen mielestäni hyvä äiti, koska teen tämän kaiken lapseni vuoksi. jos joku maksaisi meille keskitasopalkan kotihoidosta aina, niin voisin olla kotona, mut ei makseta, ite tässä on rahasa jostain revittävä!!! älyyttekö, jotkut haluu lapselleen parasta, oikeesti!!

toisten hoidossa saat ihmetellä. Ei tuo ole parasta lapselle.

Meillä on myös isompi lapsi, joka on kotihoidettu 3v asti. Eli vertailupohjaa löytyy. Ero on huomattava. 10h:n päivä on pitkä kolmevuotiaallekin, mutta tuon ikäinen on monella tapaa valmiimpi päiväkotielämään kuin puolet nuorempi.



Ymmärrän hyvin myös ap:ta. Itse töihin palatessani en edes osannut kuvitella lyhyemmän päivän tekemistä, mutta aika pian se totuus iski. Mitä järkeä koko touhussa, kun aina on epätyydyttävä olo. Töissä, kun mikään ei riitä ja joutuu olemaan sairaan lapsen takia paljon pois ja kotona, kun lasten kanssa ei ehdi olla ja tosiaan kun heistä saa "ne huonot puolet", kuten joku tässä aikaisemmin osuvasti kirjoitti. Omalla kohdallani lyhyemmän päivän tekemininen ei onnistunut, joten päädyimme ratkaisuun, että jään uudelleen kotiin.

toi vaan kertoo siitä, että lapsi viihtyy enemmän hoidossa kun kotona ----> tottakai, kun se hoitopaikka on lapsen koti.

Kyllä sä vielä eestäs löydät kun näin kohtelet lastas

Mä olen aika pro-päivähoito ja huonomainen uraäitikin olen, sanottakoon se heti kärkeen.



Esikoinen meni päiväkotiin 14 kk iässä ja tämä toinen mennee varmaan n. 20 kk iässä.



Pahinta pitkässä hoitopäivässä on tosiaan se, että vanhemmille jää pää vetävän käteen. Lapsi on kotona kiukkuinen ja varmastikin oirehtii monella eri tapaa pitkää hhoitopäivää. Viikonloput on yhtä taistelua, kun lapsi haluaa jakamatonta huomiota, jolloin kaikki kotityöt ja kauppa-asiat on hankalia hoitaa.



Meillä on mahdollistettu lyhyet hoitopäivät työaika- ja asumisjärjestelyillä. Pieni asunto, mutta lyhyet työmatkat. Isosta asunnosta ja pihasta on aika vähän iloa, jos siellä ei käydä kuin nukkumassa. Meillä on joustavat työnantajat, joten työajoissa on pystytty erilaisilla järjestelyillä tekemään niin, että esikoisella oli aikanaan 6,5 tunnin hoitopäivä.



Työnantajan on liki pakko suostua osa-aikaiseen työaikaan. Olisiko teidän mahdollista sopia vaikka niin, että kumpikin tekisi tunnin vähemmän töitä päivässä? Palkka toki pienenee, mutta samoin verotus kevenee. Jos lyhentää joka päivästä, niin työmatkavähennys ei pienene.



Toinen vaihtoehto on se, että voisitteko palkata naapurin tms. hakemaan lapsen aiemmin päiväkodista? Jos lapsi olisi edes osan hoitoajasta kotona, niin sujuisi paljon paremmin.



onko työmatkaa mahdollista nopeuttaa? Jos käytätte julkisia ja matka olisi nopeampi autolla, niin nyt pitäisi hommata se auto.



Mä kyllä harkitsisin erittäin voimakkaasti joko muuttoa tai työpaikan vaihdosta.

Tätä ketjua lukemalla saat vain pahan mielen ja ahdistuneen olon, täällä pääsääntöisesti teilataan kaikki alle 3-vuotiaat hoitoon vievät. Muistathan, että suurin osa sinut tuomitsevista on kouluttamattomia ja/tai ihmisiä, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Vastoin kuin he sädekehäänsä kiillotellen tykkäävät väittää, he eivät läheskään aina ole kotona "lapsen parhaaksi" vaan monesti ihan siksi, etteivät viitsi mennä töihin ja purkavat täällä sitten ahdistustaan haukkumalla äitejä, joilla on motivaatiota, älyä, rohkeutta jne. tehdä toisin.

"muistathan, että suurin osa sinut tuomitsevista jne" Jaa, mistä kummasta sinä mahdat sen tietää? Onko sinulla tarjota jotain faktaa höpinäsi tueksi?

Mene vain kysymään mieluummin kummeilta ja mummoilta, ap. Voi olla, että saat joltain tutultasikin hienovaraista päivittelyä, että onpa raskasta lapselle, mutta todennäköisesti tietenkään et. Jos saat, loukkaannut tietysti verisesti ja päätät, että ihan VARMASTI menet töihin, ja sitten haet tukea ratkaisullesi mistä tahansa. Vaikka muiden maiden lyhyistä äitiyslomista, amerikkalalisista lapsista, joiden vanhemmat vain piipahtavat illalla suukottamassa lapsiaan ja taas aamulla suuntaavat töihin jne. Pärjäähän nekin!

Muistapa ap kuitenkin, että useimpien ihmisten ei ole kovin helppoa sanoa kasvotusten suoraa mielipidettään näin arasta asiasta. Ylipäätään, kuka KEHTAA arvostella toisen PAKON EDESSÄ tekemää ratkaisua!! Aivan - harva. En minäkään päivittele kenellekään kasvotusten lasten hoitoonlaittamista pienenä, saatika että menisin arvostelemaan ratkaisua suorananaisesti. Sen sijaan omassa mielessäni kyllä suren lasten puolesta, ja kauhistelen asiaa omia lapsiani miettien. Miltä heistä olisi mahtanut tuntua, kun äiti olisi laittanut heidät vaikka 1-vuotiaana tarhaan, vain, koska äidillä oli kiire töihin ihan omasta keksimästään syystä? Ja miten ihanaa on, kun olen saanut tarjota heille syliä ja turvallista pikkulapsuusaikaa kotona joustamalla omasta tekaistusta tarpeestani mennä töihin niin pian kuin suinkin.

Vertaistukea kai täältä hait, mutta onneksi täällä on monta viisasta äitiä, jotka palauttavat ehkä sinuakin sieltä ajattelemattomuuden tilastasi takaisin maanpinnalle. Sinun EI ole pakko laittaa lasta ainakaan 10 tunniksi hoitoon. Ratkaisun teette sinä ja miehesi, ja se vaikuttaa erittäin paljon lapsenne kehitykseen ja tulevaisuuteen. Valta on teillä, käyttäkää se oikein ja vaivautukaa edes kunnolla perehtymään vaihtoehtoihin. Niitä on.

Oletteko ikinä nähneet ihmisiä, joiden vanhemmat ovat vain painaneet pitkää päivää lasten ollessa pieniä, vain, että perhe saisi elää leveämmin? Ja lapset enemmän merkkivaatteita koulussa? jne.



Kyllä on elämänarvot vinksallaan, jos raha näyttelee pääasiaa elämän arvoasteikossa.

Hän haluaa että joku säntää äkkiä kertomaan että kaikki hyvin, jätä se oma pieni lapsesi vieraiden ihmisten hoitoon kymmeniksi tunneiksi viikossa, ei se mitään haittaa!



Mikähän pakotti ryhtymään lapsenhankintaan?

Kyllä Pk-seudulla aika monen lapsen hoitoaika on 9-10h /päivä, jos työaika on sen 8h, ja molemmat vanhemmat ovat töissä "samaan aikaan" eli eivät pysty hakemaan ja viemään porrastetusti.



Matkoihin vain kuluu aika paljon aikaa (vaikka kilometrejä olisi vähän) jos ei asu kävelymatkan päässä juna- tai metroasemasta, jolla töihin pääsee ehkä nopeammin. Bussilla, jos kuljet niin aikaa menee väkisin ja jos joudut vaihtamaan kulkuvälinettä matkalla, niin aikaa menee vielä enemmän.



Itse vaihdoin aikoinani työpaikkaa juuri sen takia, että työmatkaan saattoi helposti mennä bussilla 1-1,5h suuntaansa (Espoo-Helsingin keskusta), kun autolla saman matkan ajaisi noin puolessa tunnissa. Sitten kun bussimatkaan laski vielä "odotusajat" päälle, niin heippa.

Pahimpaan ruuhka-aikaan saattoi bussi kulkea Elielin aukiolta Mannerheimintietä Ruskeasuolle TUNNIN!

Mulla on kaksi lasta. Esikoinen on eskarissa ja päiväkotiuraa hänellä on takana kaiken kaikkiaan n puolivuotta ennen kuopuksen syntymää. Silloinkin hän oli 8-10 pv/kk ja useimmiten vain 4-7t/pv.

Kuopus on kohta kolme. Olen ollut työelämässä puoli vuotta, mutta lyhennetyllä työajalla ja työaika järjestelyillä olemme saaneet asiat niin hoidettua, että kummankaan lapsen ei tarvitse käydä kodin ulkopuolella hoidossa. Siitäkin huolimatta, että mies teke kolmivuorotyötä ja itse teen kaksivuorotyötä, tosin lyhennettynä 30t/vko. Eli olemme mieheni kanssa aina jompi kumpi kotona lasten kanssa.



Asiat saa järjestettyä lapsen kannalta hiemen inhimillisemmin, kun miettii mitä mahdollisuuksia todellakin on käytettävissä!



Eli mieti vakavasti: olisiko hoitovapaan jatkaminen mahdollista? Tai voisitko tehdä lyhennettyä työviikkoa tai puolikasta? Voisitko pomon kanssa miettiä työaikoja hieman paremmin peerheelle sopivaksi?

Saanpahan sitten teidänkin duunit ja palkankorotukset.

ylimääräinen raha taitaakin olla toisarvoinen seikka elämässä ja tulla vasta lasten hyvinvoinnin jälkeen. Oletkos huomannut? Joten pidä hyvänäsi.

Usein näistä jutuista huomaa täällä nimenomaan sen, että kotona lapsiaan hoitavilla äideillä on usein tervettä järkeä päässä enemmän kuin parilla duunimammalla yhteensä. En toki halua yleistää, mutta ikävän usein näitä kommentteja lukiessa (ja kylmäverisiä hoitoratkaisuja kuunnellessa) siltä tuntuu.