1,5-v. lapsi ja 10-tunnin hoitopäivät : (

Kuulostaa todella raskaalta kakulta. Pieni puolitoistavuotias parka :(

Mieti nyt ihan itse, ap!

painaa jotain jonninjoutavaa duunia ja tehdä lapsia mutta eivät itse halua tinkiä mistään. Ja puoliso näemmä samaa maata.

Mä kun saan lapsen, niin MIKÄÄN ei mene sen hyvinvoinnin edelle. Onneksi olen lastenohjaaja, että voin hoitaa lapseni kotona 18v asti ja samalla siinä tehdä työtä, jos haluan :)

Mies on samaa mieltä, lasta ei viedä korkeintaan kun mun omalle äidille hoitoon joka on pph.

Ymmärrän, että kaikilla ei ole tätä mahdollisuutta, mutta se mahdollisuus on että vaihtaa työpaikkaa. Mut tietty jos liksa on tärkeempi, ni mikäs siinä. Kyllä lapsi aikanaan vielä kiittelee :(

täältä voisi löytyä kokemusta.



Olen pph ja minulla on juurikin samaa ikäluokkaa oleva lapsi hoidossa joka tekee myös pitkää (noin 9h) hoitopäivää.



Lapsi on sopeutunut todella hyvin (jopa niin hyvin että vähän ihmetyttää) ja mietinkin miten ottaisin puheeksi tämän asian vanhempien kanssa. Lapsi nimittäin tuntuu pitävän meitä perheenään ja on alkanut kutsumaan miestäni isiksi... Toki olen pyrkinyt ohjaamaan häntä kutsumaan miestä aina etunimellä, mutta noin pienelle se ei vielä oikein mene päähän kun kuulee omien lapsien käyttävän isi-sanaa jatkuvasti. Miten ottaa tämä puheeksi tuon perheen kanssa ja onko tämä teistä ihan normaali tilanne? Olen menossa puhumaan asiasta myös pph-ohjaajan kanssa myöhemmin, mutta olisi kiva kuulla muiden hoitajien ja vanhempien kokemuksia.

Eikö jo lain mukaankin voi tehdä lyhennettyä työpäivää/viikkoa kunnes lapsi on koulussa? Itse olen ihan niitä "uraihmisiä" nykyään, mutta en kyllä olisi koskaan voinut tuon ikäistä pitää tuollaisia aikoja hoidossa. Enkä itseasiassa vieläkään vaikka lapset jo 4 ja 5 vuotta. Aina on vaihtoehtoja, kyllä tuo on liian rankkaa pikkuiselle. Yritä löytää joku ratkaisu, voitatte siinä kaikki!

jos se ei haittaa teitä, ni mikäs siinä :(

Ei mikään ihme jos noin pieni näkee teitä vanhempia muutaman tunnin illassa. Olette pelkästään nukuttajia, hoitotätit lapsenne kasvattaa ja hoitaa, surullista :´(

huonoa omaatuntoa!! täällä nyt vaan av-mammat lässyttää.

itsellä aloitti 1,5v lapsi pph.ssa nyt syksyllä. isä on viikot reissutyössä ja itse aloitin opiskelun. itsellä ei ole autoa ja menen julkisilla n. tunti suuntaansa kouluun ja koulupäivät on 8h. eli lapsen hoitopäivän pituus on n. 10h. tilanne on tämä ja sille ei yksinkertaisesti mahda mitään.

tietysti punnitsin kaikki etukäteen mikä on kaikille järkevintä ja parhaaksi. tiedän että lapseni on hyvässä ja luotettavassa hoidossa koko päivän ja itse saan opiskeltua ammatin ja pystyn valmistuttuani tarjoamaan lapselleni paremman tulevaisuuden kun mamma tienaa rahaa elämiseen. näin yksinkertaista!!

illat olen intensiivisesti lapseni kanssa ja teen kouluyläksytkin vasta lapsen mentyä nukkumaan.

voishan tästä potea omaatuntoa mut miksi uhrata energiaa murehtimiseen kun voin nauttia siitäkin hetkestä lapseni kanssa vapaa-aikana!?

olen mielestäni hyvä äiti, koska teen tämän kaiken lapseni vuoksi. jos joku maksaisi meille keskitasopalkan kotihoidosta aina, niin voisin olla kotona, mut ei makseta, ite tässä on rahasa jostain revittävä!!!

älyyttekö, jotkut haluu lapselleen parasta, oikeesti!!

Meidän 1v4kk aloitti päiväkodissa ja nykyisistä työpaineista johtuen hoitopäivät olivat 10h. Oliko tuo syy vai se, että oli niin pieni, sairasteli jatkuvasti, ei täysiä hoitoviikkoja juuri tullut puolen vuoden aikana. Koin, että oli aivan liian pieni, mietimme asioita uudestaan ja olen nyt kotona.

siitä että lapsi on liian pitkiä sessioita hoidossa. Tottakai alkaa pitää perheenään niitä ihmisiä joiden kanssa ENITEN on.



Herätkää vanhemmat!

Ei ole onneksi ollut moista tilannetta. Esikoisen aikana joustettiin molemmat vanhemmat niin paljon kuin ilettiin - mies meni myöhään töihin ja mä hain aikaisin tai jos en päässyt hakemaan aikaisin, niin mies haki aikaisin ja meni takaisin töihin, kun mä tulin kotiin ja teki tunnit täyteen.



Kuopuksen kanssa (eri isä, mulla sama joustamaton työ) on tehty niin, että mies jäi osittaiselle hoitovapaalle. Pienempi poika on korkeintaan 7 tuntia päivässä hoidossa. Hyvin jaksaa päivät.



Lapsi oirehtii pitkiin päiviin itkemällä/kiukuttelemalla ja teille jää arkeen lapsesta vain ne huonot puolet.



Rehellisesti sanottuna en usko, ettettekö taloudellisesti selviäisi yhden täydellä palkalla ja toisen osittaisella palkalla, kun kuitenkaan ei ole kyse yh-perheestä. Itse olisin voinut ottaa vaikka lainaa, että lapsi saa ihmimilliset hoitoajat.



Kyse on ongelmasta, joka on ratkaistavissa, jos vaan haluatte. Kyse ei ole minusta siis kohtalosta.

10 tunnin hoitopäiviä. On tosin 4-vuotias ja joka viikko on 1-2 päivää, jolloin on lyhyempi päivä sukulaisten hakiessa.



Itse olen ihan normaalin 8-h per päivä työssä. Työmatkoihin kuluu 2 h päivässä julkisilla.



Aina ei ole muita vaihtoehtoja.



Eikö teillä ole ketään sukulaista joka pääsisi toisinaan hakemaan lapsen aikaisemmin?

Toivottavasti moni muukin viisastuisi! Olisi lapset paljon onnellisempia!

vaan siitä että heidän kanssaan ollaan!

voishan tästä potea omaatuntoa mut miksi uhrata energiaa murehtimiseen kun voin nauttia siitäkin hetkestä lapseni kanssa vapaa-aikana!?

olen mielestäni hyvä äiti, koska teen tämän kaiken lapseni vuoksi.

juuri tuo joustamattomuus paljastaa sen. Käsittämätöntä että tuollaiset hommat priorisoidaan lapsen hyvinvoidin edelle...

asuinpaikan voi yleensä valita opiskelu- tai työpaikan läheisyydestä. Lapsen ilmoittaessa tulostaan voi jo raskausaikana pohtia, miten puolison kanssa järjestelee elämänsä. Missä asutaan, mistä on valmis tinkimään, pitäisikö vaihtaa työpaikkaa, vähentää ylitöitä, lyhentää työaikaa tai mitä voisi tehdä, jotta lapselle jää aikaa.

Tätä ketjua lukemalla saat vain pahan mielen ja ahdistuneen olon, täällä pääsääntöisesti teilataan kaikki alle 3-vuotiaat hoitoon vievät. Muistathan, että suurin osa sinut tuomitsevista on kouluttamattomia ja/tai ihmisiä, joilla ei ole työpaikkaa odottamassa. Vastoin kuin he sädekehäänsä kiillotellen tykkäävät väittää, he eivät läheskään aina ole kotona "lapsen parhaaksi" vaan monesti ihan siksi, etteivät viitsi mennä töihin ja purkavat täällä sitten ahdistustaan haukkumalla äitejä, joilla on motivaatiota, älyä, rohkeutta jne. tehdä toisin.



Kannattaa myös muistaa, että vain te itse tiedätte teidän perheelle parhaan tavan ratkaista asia. Se, että tästä täällä puhut, kertoo siitä, että ihan oikeasti mietitte asiaa, eli oikeilla jäljillä ollaan.



Minut on hoidettu kotona kouluikään asti ja muistan edelleen, kuinka kadehdin päiväkodissa käyvien kavereideni arkea. Lisäksi olin ihan liikaa oman äitini vaikutuspiirissä, minkä seurauksena olen aikuisena oikeasti saanut tehdä työtä oppiakseni sosiaaliseksi, avarakatseisemmaksi jne.



Meillä esikoinen meni hoitoo 1 v 4 kk iässä, kuopus 2-vuotiaana. Nykyään ovat 3- ja 5-vuotiaat, ja ovat hoidossa n. 7-8 h päiviä. Pyrimme järjestämään päivät mahd. lyhyiksi ihan siksi, että itselle tulee kauhea ikävä, jos lapsia ei näe illalla tarpeeksi.



Voimia, ja tosiaan älä kuuntele liikaa, mitä täällä kirjoitetaan - tätäkään viestiä ;)

Olen itse yksinhuoltaja ja olin hoitovapaalla kunnes lapsi oli kolme vuotta. Taloudellisesti olin todella tiukalla mutta sain seurata päivittäin lapseni kehitystä. Sen jälkeen lapseni oli pari vuotta ryhmäperhepäiväkodissa työni lähellä jotta päivät eivät olisi pitkiä. Nyt päiväkodissa ja päivät 10 h ja lapsi valittaa pitkistä päivistä. Arki päiväkoti-työ rumbineen on raskas ja lapsen kanssa ehtii viettämään vain pari tuntia illassa viikossa. Kyllä 10 h 1,5- vuotiaalle on ihan käsittämätön päivä ja valveillaoloajasta päiväkotihenkilökunta näkee lasta useammin kuin te vanhemmat. Kyllä sinne töihin ehtii 1,5 vuodenkin päästä. Kannattaa kyllä tarkkaan miettiä ratkaisua joka tekee teidän ja lapsen arjesta todella raskasta.

varmaan olisi kannattanut hieman aiemmin ap:n jo miettiä näitä kysymyksiä kuin 1 kk ennen hoidon ja duunin alkamista

reipas menijä päiväkodissa. Nauttii kovasti kavereista, tädeistä, isojen lapsien näkemisestä. Ja kotona illat sykytellään ja leikitään ja hassutellaan. Televisiota ei ole, joten lapset saa jakamatonta huomiota. Esikoinen laitettiin päiväkotiin vasta 3-vuotiaana, kun oli sylipoika ja jännitti ihmisiä kovin. Meillä siis lapsen persoona ja temperamentti vaikutti aika paljon. Esikoisen puistoon meno (2h/päivä) oli hänelle stressaavaa, vaikka oli jo melkein kaksi. Kaikki tavallaan.