Lue keskustelun säännöt.
Siskoni on ammatiltaan ala-asteen opettaja ja hän sanoi, että
Kommentit (105)
Itse aikoinani lähdin ala-asteelta yläasteelle koko ala-asteen ajan parhaimman keskiarvon kanssa, joka oli 8,2. Kun pääsin yläsasteelle, keskiarvo pompsahti heti 8,8:aan vaikka en todellakaan yrittänyt yhtään enempää. Mm. käyttäytyminen ja huolellisuus, jotka koko ala-asteen olivat olleet 9 molemmat, olivat yht' äkkiä 10:n suorituksia. Lukiossa kirjoitin viisi laudaturia ja yhden cumun.
Näkisin niin mielelläni aineenopettajat tulevaisuudessa myös ala-asteella, että oppilaat pääsisivät vihdoin eroon pärstäkertoimeen perustuvasta subjektiivisesta arvostelusta. Mikäli se ei ole mahdollista, niin arvostelun kannalta olisi tervetullutta, että opettaja vaihtuisi joka vuosi. Pahimmassa tapauksessa lapsiparat ovat yhden opettajan arvosteltavina koko ala-asteen ajan (lukuunottamatta niitä harvoja aineenopettajia esim. kielissä tai elämänkatsomustiedossa tmv.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luullaanko täällä, että kouluavustajia noin vain hankitaan? määrärahat ovat aika tiukat, ja kouluavustajan saa hyvästä syystä, hieman suurempi avun tarve matematiikassa ei ole varmaan riittävä peruste avustajan hankintaan.
En kyllä tiedä kyseisestä lapsesta enkä opettajasta, mutta numeroarviointi on hankalaa ylipäätään. Olin vuosia sitten itse kouluavustajana, ja monta kertaa mietin miten kenenkin taitoja voi numeroilla arvioida.Nyt töissä pohdin samoja asioita. Joskus joku lapsi pinnistelee valtavasti jonkun asian parissa, todellakin teki töitä ja onnistuu, silloin mielestäni hän ansaitsee numeronsa hieman yläkanttiin. Taas jos joku jotenkin ylimalkaisesti suhauttaa numeroita paperiin turhemmin pohtimatta, hän ansaitsee numeronsa ennemmin ala- kuin yläkanttiin.
Sitten taas monessa aineessa, kuten matematiikassa, on monenlaisia tehtäviä. On eri asia oppia jotain ulkoa ja mekaanisesti, kuin osoittaa aineessa sujuvaa päättelyä. Ehkä lapsella on puutteita siinä?
En väitä, ettei opettaja ehkä ole antanut numeroa jotenkin epäreilusti,mutta ylipäätään jättäisin erityisesti alakoulusta numeroarvostelun mielelläni pois. Alaluokilla on tärkeää kokea opiskelu mielekkääksi ja antaa tilaa pohdinnalle, kuin tähdätä kaikki opiskelu numeroihin ja kokeisiin.
Ap voisi pyytää opettajaa kertomaan itselleen tai lapselleen miksi on numeron antanut. Siten lapsi ja vanhempi kummatkin ehkä huomaisivat missä asioissa on kehittämisen varaa. Ja toisaalta jos opettajalla ei ole perustelut kohdallaan, hänkin ehkä huomaa sen.
Itse sain ala-asteella keskustella käyttäytyminen ja huolellisuus-arvosanastani opettajan kanssa (kuten kaikki luokalla). Opettaja kehui kaikesta, paitsi siitä että myöhästyin välillä. Kerroin syyksi, että minua kiusattiin kovasti luokassa ja pelkäsin olla luokassa ennen opettajaa. Opettaja sanoi arvelleensa tätä syyksi, mutta oli jo laittanut rekisteriin minulle numeroksi 9, ettei sille enää voi tehdä mitään. Minun olisi kuulemma pitänyt itse osata tulla sanomaan asiasta. Aikuisena olen miettinyt, että on siinä ollut vastuunsa tunteva opettaja asialla. :D
Mutta yhtä lailla subjektiivista kokeiden arvostelu on. Ja vartokaas kun teidän lapset menee lukioon ja yliopistoon, sitten niiden esseevastauksia vasta subjektiivisesti arvioidaankin! Muu kun ei ole kovin mahdollista. AINA se on subjektiivinen päätös, että ymärtääkö tästä vastauksesta nyt sen pointin vai ei. TOki opettaja yrittää olla objektiivinen, mutta ei sellaista robottia olekaan, joka sitä tosissaan olisi - ja jos olisi, sellainen robotti ei enää mittaisi todellista oppimista vaan pelkkää ulkoa opppimista.
Mutta meillä yliopistossa on ainakin ihan selkeä ohjeistus siitä,e ttä opiskelijan vammojen tai ongelmien ei saa antaa tuntua negatiivisesti hänen arvostelussaan. Jos siis jollakulla on vaikka lukihäiriö, kirjoitusvirheiden ja huonojen lauseiden ei saa antaa vaikuttaa arvosanaan, vaikka esseen arvosteluun yleensä kuuluu myös kielen ja rakenteen osuus. Jos taas jollakulla onvaikka ahdistushäiriö tai asperger niin harjoitusaktiivisuuden ei saa antaa vaikuttaa arvosteluun vaikka se muuten vaikuttaisi. Jos jollakulla on toiminnanohjauksen onglma tai lukivaikeus hänelle pitää antaa lisäaikaa tenttiin. Jos jollakulla onhuono näkö, hänelle pitää antaa suurennettu teksti. Jos joku on pyörätuolissa, hänelle pitää järjestää tenttitila, johon hän pääsee. Mieluusti pitäisi keksiä kaikille sopivia suoritustapoja tai ainakin antaa tasoitusta (lisäaikaa jne) niille, joilla onjoku vaikeus. Yliopistoon mennessähän useimmat ovat hiffanneet, mikä ongelma heillä on ja hankkineet siitä jonkun todistuksen. Mulle ainakin esitellään näitä todistuksia pari joka lukukausi.
Peruskoulunopettajilla onjoku kumma kuvitelma siitä, että aikuisina kaikkien lasten on sovittava samaan muottiin. Se ei oikeasti pidä paikkaansa.
Peruskoulunopettajilla onjoku kumma kuvitelma siitä, että aikuisina kaikkien lasten on sovittava samaan muottiin. Se ei oikeasti pidä paikkaansa.
Jaa on vai?
Kai muistatte arvon vanhemmat joka aamu haukkua sen lapsenne alakoulun opettajan, he kun tuntuvat olevan aika tyhmää ja turhaa sakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä ei ole oikein, että kaiken maailman todistusten annetaan vaikuttaa kokeiden ja esseiden arvosteluun ylemmissä opintoasteissa. Jos kielioppi ja asiatieto ovat poskellaan ja koevastauksia joutuu arvuuttelemaan, niin ilman muuta arvosanan kuuluu olla huonompi.
Lisäajan antaminen ja muu avitus on myös epäreilua. Kun niitä annetaan, sellaiset ihmiset, joilla ei muuten olisi edellytyksiä selvitä korkeammasta opetuksesta, hakeutuvat niihin ja sitä kautta työelämään, jossa ei ihmisiä todellakaan palkita siitä, että työ valmistuu, mutta kaikkea muuta kuin aikataulussa.
Mutta yhtä lailla subjektiivista kokeiden arvostelu on. Ja vartokaas kun teidän lapset menee lukioon ja yliopistoon, sitten niiden esseevastauksia vasta subjektiivisesti arvioidaankin! Muu kun ei ole kovin mahdollista. AINA se on subjektiivinen päätös, että ymärtääkö tästä vastauksesta nyt sen pointin vai ei. TOki opettaja yrittää olla objektiivinen, mutta ei sellaista robottia olekaan, joka sitä tosissaan olisi - ja jos olisi, sellainen robotti ei enää mittaisi todellista oppimista vaan pelkkää ulkoa opppimista.
Mutta meillä yliopistossa on ainakin ihan selkeä ohjeistus siitä,e ttä opiskelijan vammojen tai ongelmien ei saa antaa tuntua negatiivisesti hänen arvostelussaan. Jos siis jollakulla on vaikka lukihäiriö, kirjoitusvirheiden ja huonojen lauseiden ei saa antaa vaikuttaa arvosanaan, vaikka esseen arvosteluun yleensä kuuluu myös kielen ja rakenteen osuus. Jos taas jollakulla onvaikka ahdistushäiriö tai asperger niin harjoitusaktiivisuuden ei saa antaa vaikuttaa arvosteluun vaikka se muuten vaikuttaisi. Jos jollakulla on toiminnanohjauksen onglma tai lukivaikeus hänelle pitää antaa lisäaikaa tenttiin. Jos jollakulla onhuono näkö, hänelle pitää antaa suurennettu teksti. Jos joku on pyörätuolissa, hänelle pitää järjestää tenttitila, johon hän pääsee. Mieluusti pitäisi keksiä kaikille sopivia suoritustapoja tai ainakin antaa tasoitusta (lisäaikaa jne) niille, joilla onjoku vaikeus. Yliopistoon mennessähän useimmat ovat hiffanneet, mikä ongelma heillä on ja hankkineet siitä jonkun todistuksen. Mulle ainakin esitellään näitä todistuksia pari joka lukukausi.
Peruskoulunopettajilla onjoku kumma kuvitelma siitä, että aikuisina kaikkien lasten on sovittava samaan muottiin. Se ei oikeasti pidä paikkaansa.
kaikista sanakokeista 10 ja kahdesta enkun kokeesta 10 ja yhdestä 8.
Todistukseen tuli 8.
Epäilen tämän johtuvan siitä, että otin opettajan kanssa puheeksi erään asian. Eli sellaisen, että opettaja piti koululaisia 15 minuuttia yli koulun loppumisen kun joku luokasta oli pulissut. Pulisija ei ollut minun poika. Mutta otin puheeksi, että eikö jälki-istunnot pidä ilmoittaa etukäteen. Meillä olisi ollut lääkäriaika ja se meni ohi, koska poika ei päässyt tunnilta ajoissa.
Opettaja tästä veti herneet nenään. Muitakin numeroita oli vähän alakanttiin, mutta tuo englanti oli selkein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peruskoulunopettajilla onjoku kumma kuvitelma siitä, että aikuisina kaikkien lasten on sovittava samaan muottiin. Se ei oikeasti pidä paikkaansa.
Jaa on vai?
Kai muistatte arvon vanhemmat joka aamu haukkua sen lapsenne alakoulun opettajan, he kun tuntuvat olevan aika tyhmää ja turhaa sakkia.
sillä perusteella,e ttä "tulevaisuudessakin n oppilaiden on suoritettava kokeet tietyssä ajassa" ja "pystyttävä esiintymään (tunnilla) sujuvasti" ja "voitava kirjoittaa kaunista käsialaa nopeasti" (tämän sanoi oman lapseni opettaja. Ihmettelen, miksi ihmesssä pitäisi osata kirjoittaa kaunista käsialaa nopeasti. Eihän kukaan ylipäätään enää kirjoita käsin!)
Ei, minä en hauku lapseni opettajaa joka aamu enkä ylipäätään, ainakaan lapsen kuullen. Mutta aina en voi vättyä pitämästä häntä hieman aharkitsemattomana ja yksisilmäisenä. Ihan oman opettajankokemukseni perusteella.
arvosteluasteikko. Olisi tarvittu ylimääräinen kohta supererinomainen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisivat opettaa ne omat hellantelttunsa siellä kotona, ihan ite. Kaikki olisivat tyytyväisiä, lapset saisivat sellaiset numerot, mitkä tyydyttävät vanhempia. Ja ennen kaikkea opettaja saisi tehdä työnsä rauhassa, ilman että joku kaikkitietävä vanhempi olisi hengittämässä niskaan.
Joulurauhaa vain kaikille!
Mun mielestä ei ole oikein, että kaiken maailman todistusten annetaan vaikuttaa kokeiden ja esseiden arvosteluun ylemmissä opintoasteissa. Jos kielioppi ja asiatieto ovat poskellaan ja koevastauksia joutuu arvuuttelemaan, niin ilman muuta arvosanan kuuluu olla huonompi.
Lisäajan antaminen ja muu avitus on myös epäreilua. Kun niitä annetaan, sellaiset ihmiset, joilla ei muuten olisi edellytyksiä selvitä korkeammasta opetuksesta, hakeutuvat niihin ja sitä kautta työelämään, jossa ei ihmisiä todellakaan palkita siitä, että työ valmistuu, mutta kaikkea muuta kuin aikataulussa.
TÄllä keinolla me saadaan niitä tyyppejä, jotka lopulta keksii hiilidioksidinielun ja rokotteen hiv:hen ja ja yhteyden jumaliin. Olisi hölmöä panna ne ojankaivuuseen vain siksi, että ne ajattelevat eri tavalla, kun juuri siitä voi olla enemmän hyötyä kuin keskivertokellokalleista.
Asiatiedon puutteethan ei tietenkään mene arvioinnista läpi. Niitä ei anteeksi anneta. Mutta kaikki muut vammat on tasoitettava pois arvioinnista. Sellainen laki meillä onneksi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töihin kykenemättömät ns. ajattelijat ovat suojatyöpaikoissa toki nytkin jo. Geenitutkijat ja rokotteidenkeksijät taas eivät ole sillä lailla rajoittuneita, etteivät pystyisi systemaattiseen toimintaan, mitä tutkimus vaatii. Nämä ihmisryhmät ovat keskenään eri porukkaa.
TÄllä keinolla me saadaan niitä tyyppejä, jotka lopulta keksii hiilidioksidinielun ja rokotteen hiv:hen ja ja yhteyden jumaliin. Olisi hölmöä panna ne ojankaivuuseen vain siksi, että ne ajattelevat eri tavalla, kun juuri siitä voi olla enemmän hyötyä kuin keskivertokellokalleista.
Asiatiedon puutteethan ei tietenkään mene arvioinnista läpi. Niitä ei anteeksi anneta. Mutta kaikki muut vammat on tasoitettava pois arvioinnista. Sellainen laki meillä onneksi on.
57: et tainnut ymmärtää lainkaan mitä 56 kirjoitti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tosiaan tajunnut mitä 56 kirjoitti VÄhän tietty kärjistäen, mutta kuitenkin.
Ja tietäisittepä vaan, mitä jengiä näissä geenitutkijoissa esim tosiaan on...
... jotka tuntuvat tietävän geenitutkijoita oikein pilvin pimein. Ja heillä kaikilla tietenkin jonkun sortin adhd- tai oppimishäiriödiagnoosi.
...todistin sijaisena vierestä sellaista tapahtumaa v.2000 alussa että kaiken päin peetä riimitellyt tyttö sai palkinnon josta kisasivat yli sata oppilasta, aiheena siis riimitellä vain tietyillä kirjaimilla alkavia sanoja. Kaikki olivat että "täh" kun palkinto annettiin "hyvästä yrityksestä". Just joo...sen lisäksi että ei osannut kirjoittaa, tyyppi oli tosi vetäytyvä ja jopa tympeä muille. Oli kiva selittää lapsille miksi oikeudenmukaisessa valtiossa joku saa palkinnon vaikka tekisi asiat huonosti...
Miksi ihmeessä laitatte lapsenne peruskouluun, jossa lapsianne kohdellaan huonosti, arvioidaan väärin, opetetaan epäpätevästi ja tuhotaan ennalta heidän mahdollisuutensa selviytyä yhteiskunnassa? Miksi?
- Pystyykö lapsi pitämään peffansa tuolissa kiinni ja kuuntelemaan
- Pystyykö keskittymään työhönsä
- Osaako toimia itsemäisesti
- Saako suullisista ohjeista selvää
- Oppiiko ymmärtävää lukemista
- Ymmärtääkö kirjallisia ohjeita
- Oppiiko kertotaulun
- Osaako olla kiusaamatta muita
- Uskaltaako ilmasita, jos kiusataan
Se, onko lapsella jostain aineesta hyvä, erinomainen tai kiitettävä alakoulussa, on melkoisen yhdentekevää.
t. kaikilla asteilla opettanut ope
Ei todistusarvosana ole yhtä kuin koearvosana.
Todistusarvosanaan vaikuttaa osallistuminen, aktiivisuus, toisten huomioon ottaminen, harrastuneisuus yms.
Itse opetan yläkoulun puolella ja jokaisen ryhmän kanssa olemme menneet arviointiperusteet kirjallisena läpi.
Negatiivinen suhtautuminen, ynseä asenne ja tunnilla osallistumattomuus, ja läksyjen tekemättömyys ovat arvosanalla 5. Jos kokeesta tulee 10, on arvosana tällöin maksimissaan 8. Koe on kuitenkin vain yhden päivän tuotos. Arvosana todistuksessa kertoo koko lukukauden kulusta.
Niin, ja arvosana 8 on kirjallisena arviona hyvä. Erinomaiseen (10) vaaditaan jo todellista tietämystä oppikirjojen ulkopuolelta sekä harrastuneisuutta asiaan. Mielestäni alakoulun puolella kymppejä annetaan ihan liian helposti, etenkin pelkästä ulkoluvusta. Taito sekin, mutta ei ulkoluvulla tässä maailmassa pärjää.
t. Toinen ope