Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies oli löytämästäni kuitista päätellen ostanut sitten joululahjan,

Vierailija
26.12.2008 |

Voihan se olla miehesi äidille, siskolle, isälle tms?



Mistä löysit kuitin?





Onko sulla esim synttärit lähiaikoina?

Kommentit (91)

Vierailija
81/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Koska asia jää muuten kummittelemaan mieleesi, saatpahan ainakin rauhan, oli vastaus sitten mieleinen tai ei.



Kyllä toi aika epäilyttävältä kuulostaa, varsinkin jos niitä sukulaisia tai ystäviä ei ole kelle hän ostaisi... Mutta tosiaan nyt vaan kysyt! Lähetä vaikka tekstiviesti jos niin on helpompi ottaa asia esille!!!

Vierailija
82/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

teette elämästänne vaikeaa ehdoin tahdoin.

Eli 23.12. mieheni ITSE tyhjensi taskunsa ovesta lähteissään eteisen senkin päälle. Kasassa oli avaimia, tavaroita ja ryttyisiä kuitteja. Minä järjestyshulluna saman tien selvitin pinon. Katsoin kuitit läpi (ettei ole mitään tärkeää, mitä ei voi heittää roskiin). Yksi kuitti oli mielle tutusta kokkaus- ja keittiötarvikeliikkeestä (mieheni on kulinaristi ja kokkaustietoinen, ostaa usein jotain ruokaan/juomaan liittyviä lahjoja). Mies oli ostanut keittiöliikkeestä hienon espressokeittimen ja hyvää, erittäin kallista suklaata. Pistin kuitin nopeasti rytyssä muiden tavaroiden kera miehen "lokeroon" (meillä on kirjahyllyssä omat lokerikot molempien ajankohtaisille tavaroille), ikään kuin en olisi avannutkaan sitä. Ajattelin, ettei miehen joululahjayllätys mene pilalle. Ihmettelin kuitenkin hieman, sillä olin itse ostanut aivan samaa suklaata miehelle isänpäivälahjaksi, ja sitä on vieläkin jäljellä. Ja toiseksikin, meillä on vastaava kahvikone kotona (tosin vähän huonoksi mennyt ja pienempi).

No, eipä tullut lahja minulle pukinpussissa. Miehellä ei ole sukua, jonka kanssa hän vaihtaisi lahjoja tai olisi yhteydessä. (äiti kuollut, isäänsä ei tapaa). KAIKKI yhteisten ystävien tai minun puolen sululaisten lahjat ovat minun projektini, ja vähintään, jos mies ostaisi jotain ystäville "minun ohi" kertoisi siitä minulle heti. Lisäksi en oikein keksi, kenelle hän ostaisi kahvikoneen ja HIENOA SUKLAATA! Lahjaa ei myöskään missään vaiheessa näkynyt kotona, jossa kaikki lahjat paketoitiin ja josta veimme ne oikeisiin osotteisiin.

Lisäksi juttuun liittyy sellainen, että kun mies silloin 23.12. oli töissä, soitin hänelle, voisiko hän ottaa minut ja lapsen työmatkalla kaupungilta kyytiinsä. Mies meni oudoksi ja sanoi, että "hän ei ihan tiedä, kauanko hänellä tässä kestää, ja hänellä on tässä vielä vähän säätämistä". Tulimme lapsen kanssa sitten bussilla kotiin. (Ajattelin muuten silloinkin, että miehellä on varmaan jäänyt MINUN joululahjaostokset myöhäseen, enkä siksi kysellyt enempää). Mies tuli kotiin n. puolitoista tuntia sen jälkeen, mitä ostokuitin kellonaika näyttää.

Ja en kyllä lähtökohtaisesti epäile pettämistä (ainakaan fyysistä sellaista), mutta mies on kyllä aiemminkin uskoakseni ollit ihastunut johonkuhun suhteemme ulkopuolelta, ja nyt minulla on paha kutina tällaisesta tilanteesta (siis ihastumisesta) erään naispuoleisen työkaverin suhteen. Olen aika intuitivinen, ja pelkään jotenkin, että lahja on tälle työkaverille "viattomasti" ostettu (hän sai juuri uuden asunnon, mikäs sen parempi lahja kuin kahvikone ja suklaata)...Mutta eiköhän se kerro aika paljon miehestä, joka ei kennelekään muulle ystävälle/sukulaiselle osta lahjaa.

Niin, ja meillä on ollut ns. nihkeä kausi meneillään parisuhteessa. Mies on jotenkin poissaoleva, eikä ollenkaan niin kiinni minussa kuin yleensä. Normaaleilla av-mamma-standardeilla tosin olemme varmasti edelleen kuin vastarakastuneet. Meillä nimittäin osoitetaan hellyyttä TOSI PALJON. Ei mies siis täysin vetäytynyt ole ollut.

Anteeksi sekava teksti. Osaisiko kukaan sanoa, miten tämän asian nyt ottaisin puheeksi. (Se kuitti on nyt vieläkin rypyssä siellä miehen lokerossa).

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

jo irish coffeehen ja hot shottiin

Vierailija
84/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

miehen taskusta korukaupan kuitin, jotakin oli ostettu yli 200€ ja minä en sitä lahjaa saanut, no selvisipä että miehellä oli naisystävä... ero tuli ja mun elämä jatkui

Vierailija
85/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai nyt ois parempi kysyä kuin ihmetellä ja huokailla.



Nostat vaikka ne kaikki kuitit sun ja miehes käyt ne läpi ja sitten kysyt ihan normaalisti että hei, mikäs ja kelles tää juttu on

Vierailija
86/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tuleekohan tällekään tarinalle loppua???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

En tajua tuollaista suhdetta, että kysellään jossain muualla tuntemattomilta, miten uskaltaisi kysyä jotain asiaa omalta puolisolta.

Vierailija
88/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Päivitystä tilanteeseen, please!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
89/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen edelleenkin täällä vanhemmillani. Loukkasin nimittäin nilkkani kun avasin jääkaapin ovea ja toinen siamilaiskissoista kiehnäsi jaloissa. Tasapaino horjahti ja nilkka nyrjähti :( Sepä tästä enää puuttui! Nyt tämäkin asia jää ehkä selvittämättä ikuisiksi ajoiksi, koska enhän millään enää kehtaa ottaa asiaa puheeksi, kun palaan kotiin. Tavallaanhan lähdin itse pakoon, niin mitä? Ja lapseni isän kanssa juttu muuten kaatui vähän samanalaisiin ongelmiin ja pelkään, että taas ovat lopun ajat käsillä. Pakko taas lopettaa, kisut tarvitsevat ruokaa. Pääsen seuraavan kerran koneelle ehkä vasta uuden vuoden jälkeen.

Vierailija
90/91 |
27.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

porvoosta päivää....

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
91/91 |
30.12.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

pakko kommentoida. Ensinnäkin hyvä että saitte puhuttua asiasta.



Toisekseen: minäkin olen avoliittoni aikana ollut ihastunut muihin ihmisiin muutamia kertoja. Yhdellä kertaa melkein meni liian pitkälle - ei fyysisesti, mutta niin että myönsin tyypille olevani ihastunut, flirttailtiin hirveästi, chättäiltiin joka päivä jne. Koko jutusta ja tästä tyypistä tuli minulle melkein pakkomielle.



Ja tämä siitä huolimatta, että todella vilpittömästi rakastan ja ihailen miestäni.Hän on mielestäni myös paremman näköinen ja seksuaalisesti puoleensavetävämpi kuin ihastukseni ikinä. Enkä koskaan olisi jättänyt häntä, enkä ikinä olisi edes suudellut tätä toista miestä.



Se oli hirveä tunteiden vuoristorata, jossa tunsin itseni välillä todella kuvottavan alhaiseksi olennoksi. Vaati hirveää työtä päästä niskan päälle, analysoida mistä oikein oli kysymys ja mitä tältä toiselta mieheltä hain.



Yksilöstä riippuu mitä siitä omasta elämästä kokee puttuvan, mitä hakee sitten parisuhteen ulkopuolelta. Itselläni oli ensinnäkin ihan jumalattoman tylsää - oli avioliitto, työ, lapset ja siinäpä kakki. Ei riittävästi haasteita, ei oikeastaan edes mitään kinnostavaa *ajateltavaa*! Sitten ihastus tuli ja täytti kaikki ajatukseni, joka hetki. Eikä pelkästään hyvillä tunteilla, vaan myös jännityksellä ja hermoilulla ja epävarmuudella ja adrenaliinilla.



Toisekseen, vaikka puolisoni rakastaa minua syvästi, en saanut häneltä kauhean paljon huomiota. Osaltaan huomiontarpeeni oli liiallinen - omassa itsetunnossa oli puutetta, ja sitä halusin lääkitä jonkun toisen "hyväksynnällä", tunteella että joku toinen näkee minut paljon ihanampana kuin miksi itse itseni tunsin.



Kolmannekseen, en pitkän parisuhteen, ukkoontumisen ja akkaantumisen jälkeen tuntenut itseäni kauhean seksuaaliseksi olennoksi. Flirtti vieraan miehen kanssa oli kuin sähkövirtaa kuolleeseen koneeseen.



Neljännekseen, olin yksinäinen. Siis yhdessä ihmisten kanssa joka päivä, mutta jokin osa minusta ei vaan... ollut kontaktissa muihin. Kuin osa minusta olisi ollut näkymätön,epätodellinen, muusta maailmasta ulos suljettu. Ja sitten se tunne että tämä vieras mies (muka) näki minut juri minuna, eikä vain äitinä tai puolisona tai muissa rooleissa.



Viidennekseen, minulla oli lievä masennus päällä kun ihastus iski. Alkuhuuma pyyhkäisi sen syrjään. Endorfiinihumala, tai jotain vastaavaa.



Kuudennekseen, menemättä yksityiskohtiin, tämä vieras mies vetosi tiettyihin varhaislapsuudesta jääneisiin kiupisteisiin minussa. Lyhyesti sanottuna muistutti omaa isääni, jonka huomion ja kiinnostuksen puute aina satutti minua - ja nyt koin ikään kuin saavani sen korvattua. Hetken aikaa siis.



Ja kuten voitte nähdä, kaikki nuo syyt ovat tyyliin "minä minä minä". Eivät mieheni vika (vaikka parisuhdetta on sen jälkeen yhdessä korjailtukin). Eivät kertoneet hänen vajavaisuuksistaan tai puutteistaan. Ihan niin kuin teidän puolisoidenne ihastukset ja suhteet eivät ole mikään mittatikku, joilla teitä mitataan. Parisuhteen eteen voi jokainen tehdä töitä, mutta tietyistä asioista on aikuisen itse pidetävä huoli itsessään ja kannettava vastuu, eikä niitä voi kukaan puoliso korjata.



Näitä asioita työstin tosi kauan. Tein ihan käytännön muutoksia elämääni (aikaa harrastuksille, jotka olivat riittävän jännittäviä; sosiaalisten kuvioiden hoitaminen; meditointi ja depressiivisyyden hoitaminen jne.), hain eroottisia kicksejä myös eri harrastuksista (mm. tanssi) ja ulkonäköön ja omaan viehättävyyden tunteeseen panostamalla, ja parisuhdetta on hoidettu puhumalla, leikkimällä ja harrastamalla yhdessä.



Kerroin tämän siinä toivossa, jos jotakuta kinnostaa tai auttaa kuulla se kolikon kääntöpuoli. Tsemppiä teille kaikille.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän seitsemän