Mies oli löytämästäni kuitista päätellen ostanut sitten joululahjan,

Onko sinulla/teillä jotain merkkipäivää tulossa? Epäiletkö pettämistä?

Ota kuitista itsellesi kopio ja laita alkuperäinen johonkin niin että mies saa pelästyä ja miettiä oletko sinä sen nähnyt. (esim tiputa rytyssä vessan lattialle ja ole kuin et tietäisi asiasta mitään ja katso miten mies toimii)

Ja sitten siihen pirun espressopannuun! Se, ikävä kyllä, on tässä edelleen jonkinlainen kulmakivi. Uskon nimittäin edelleen, että mies osti sen sille hiton naiselle. Varmaan tavallaan ihan "viattomasti", jotenkin ikään kuin sinne sen naisen hemmetin uuteen kotiin, mutta meidän keskusteluiden jälkeen mies varmaan itsekin tajusi, että siinä mentiin rajan yli. Tai että se kertoo jotain hänen suhteestaan tähän naiseen, sillä hän ei ole a) ostanut lahjaa kenellekään muulle ystävälleen työtutuista puhumattakaan eikä b) maininnut minulle mitään tästä espressopannusta, vaikka kaikki muut lahjat on yhdessä puhuttu ja kotona pakattu. Ja tähän siis uskon, vaikka mies väittää, että se lahja oli tarkoittettu sukulaiselle.



Siitä pannusta uskaltauduin muutenkin kysymään vasta tänään. Jotenkin siihen ei tullut sopivaa rakoa eilisissä keskusteluissa ja jotenkin jännitin ihan hirveästi siitä kysymistä. Mulla ihan sydän pamppaili ja veri kohosi kasvoihin, joka kerta kun meinasin kysyä. Tänään sitten muka ohimennen, kun asioista oltiin jo muutenkin paljon keskusteltu, sovittu ja tunnustettu rakkautta ja sitoutumista, kysäisin. Sillä en voinut jättää sitä asiaa mieltäni kaihertamaan. Kysyin ikään kuin "by the way"-tyyppisesti, että "Kenelle sä muuten oot ostanut espressopannun, satuin huomaamaan sellaisen kuitin"...Ja ikävä kyllä mulle tuli sellainen fiilis miehen reaktiosta, että hän valehteli minulle päin näköä!



tuli sellainen fiilis miehen reaktiosta, että hän valehteli minulle päin näköä!



Mies oli nimittäin PITKÄÄN hiljaa, harmikseni minusta pois päin juuri silloin keittiössä, joten en nähnyt ilmettä. Ja sitten sanoi, ikään kuin varovasti ja anteeksi pyytelevään sävyyn (tietää valehtelevansa, eikä tee sitä mielellään), että hän oli ajatellut sen lahjaksi tädilleen, joka pyysi meitä joululomalla käymään.

Paskat. Mies ei koskaan ajattele noin pitkälle asioita, että ennen joulua hankkisi lahjan jollekulle, jonka luona mahdollisesti käymme joskus joulun pyhien jälkeen. Toiseksikin, jos näin olisi, olisi hän todennäköisesti vähintään maininnut minulle asiasta (kysynyt, onko hyvä idea ostaa tällainen tädille tai edes sanonut, että osti sellaisen tädilleen meiltä). Kaiken kukkuraksi se espressopannulahja on edelleen miehen autossa. Jos se olisi menossa tädille, miksei sitä olisi tuotu kotiin, missä kaikki muutkin lahjat ovat...

Eikä se ole siellä autossa edes missään näkyvillä, vaan ilmeisesti tungettu jonnekin peräkonttiin. Miksi ihmeessä mies kävisi työmatkallaan aatonaattona ostamassa lahjan (kooltaan ei siis kovin iso) ja erityisesti "piilottaisi" sen peräkonttiin (näkisi siis sen vaivan, että avaa peräkontin, kun lahjan voisi ihan yhtä hyvin sysätä takapenkille) ja miksi mies ei toisi sitä ylös asuntoomme...

Ja ennen kaikkea se tapa, jolla mies sitten suhtautui minuun kysymykseni jälkeen sai minut uskomaan valheeseen. Ikään kuin hyvitellen. Ensin se piiiiiitkä tauko ennen vastausta ja sitten hän halaili minua kauheasti ja näytti katuvalta ja surulliselta.



Ymmärrän tavallaan miestä, jos hän on ihastunut tähän naiseen ja spontaanisti, tavallaan "viattomasti" ostanut tälle sen lahjan (jota ei sitten ole ehtinyt nyt joulunpyhinä toimittaa. Kävi muuten silloin aattona vielä duunissa, mutta joutuikin ottamaan lapsen mukaan. Ehkä oli ajatellut tuolloin - ilman lasta - käydä pikku glögeillä vielä tämän naisen kanssa, mutta ei sitten onnistunutkaan, kun lapsi oli mukana)...Eihän hän vaan voinut meidän keskustelun jälkeen, jonka aikana varmasti itsekin tajusi menneensä hieman sopimattomuuksien puolelle tämän naisen kanssa kodinkonejuttuineen ja lukuisine lounaineen, joista ei ole kertonut minulle, tunnustaa minulle ostaneensa lahjan sille naiselle. Olisihan se ollut rehellistä, mutta miltä se nyt sitten olisi kuulostanut? Ehkä hän itsekin vasta tajusi, miten selvästi se olisi kielinyt jostain tunteista tätä naista kohtaan...

Ja toisaalta, hän ei varmasti olisi halunnut valehdella minulle kaikkien luottamuspulakeskusteluidemme jälkeen, ja sen tähden hän on ollut niin surkeana kysymykseni jälkeen ja vastaili niin varovasti.



(ja vieläkin jatkuu...)



ap

Joku raskauttavakin lahja?



Kysyisin että onko hänelläminulle jotain kerrottavaa ja näyttäisin sitten sen kuitin

Ja muuten ihan varmasti ei enää tämän kaiken jälkeen vie sitä pirun pannua sille naiselle!!! Sanoi itse nyt myöhemmin tänään, että "kai sen pannun voisi palauttaa, nyt kun emme menneet joulunpyhinä X:n (siis sen tädin) luo".



Eli summa summarium: Olen aika varma, että miehellä on virinnyt jotain tunteita tätä naista kohtaan. Olen melko varma, että se pannu oli tarkoitettu tälle naiselle ja että mies valehteli minulle (tätähän en satavarmuudella saa koskaan tietää, koska pannu on edelleen siellä autossa, ja ei se pannu itse kerro, kenelle se oli alunperin tarkoitettu). Tämä kaikki satuttaa.

Toisaalta uskon vakaasti, että mitään ihastumista enempää ei ole tapahtunut ja että tämän viikonlopun jälkeen ei varmasti tapahdukaan. Mies rakastaa minua ja on sitoutunut minuun.

En myöskään ole liittoani romuttamassa sen tähden, että mies mahdollisesti valehteli minulle jostain joululahjasta, koska kuten sanottu vakaasti uskon, että mitään muuta ei ole tapahtunut.



Että tällainen loppu minun tarinallani. Saa kommentoida ja esittää mielipiteitä.



ap



ps. Ei kukaan hullu varmaan jaksa koko juttua lukea, mutta itseänikin tämä auttoi, kun sain kirjoittamalla purkaa koko jutun...

joka ei tullutkaan aattona minulle...



Ja täällä ihmettelen, että mihin (kenelle???) helvettiin se lahja on sitten mennyt, enkä tiedä, miten ottaa asia puheeksi...

et kai muuten tuosta epätietoisuudesta pääse.

Onko sinulla/teillä jotain merkkipäivää tulossa? Epäiletkö pettämistä?

Ota kuitista itsellesi kopio ja laita alkuperäinen johonkin niin että mies saa pelästyä ja miettiä oletko sinä sen nähnyt. (esim tiputa rytyssä vessan lattialle ja ole kuin et tietäisi asiasta mitään ja katso miten mies toimii)

Tunge se pannu sellaseen paikkaan missä ei päivä paista. Koettakaa parhaanne mukaan elää sovussa ja rakkaudessa miehesi kanssa, aina eteen päin katsoen.



Kaikkea hyvää Sinulle ja perheellesi.

en oo aiemmin tätä koko ketjua lukenutkaan. ja nyt luin alkutilanteet ja mielipiteet ja loppu-romaanin.

musta toi kuulostaa uskottavalta.

toivotaan että se mies on tosissaan siinä, että haluaa olla sitoutunut jne. ja että kaikki jatkuu hyvin TEILLÄ.

Hyvä, että sait asiat selviksi itsellesi ja toivottavasti miehesi tuli tolkkuihinsa. Hyvää jatkoa!

hulluja jännityksessä?

joskus ottanut kaupasta väärän kuitin mukaan. Kysy reilusti, että mikä kuitti se on.

No onhan tuossakin vielä monia vaihtoehtoja. Jos on esim työpaikan piikkiin ostanut jotain joululahjoja tai työkaveriensa puolesta ollut asioilla. Tai tosiaan ottanut väärän kuitin kaupasta. Tai palauttanut myöhemmin nuo ostamansa lahjat.

Eli 23.12. mieheni ITSE tyhjensi taskunsa ovesta lähteissään eteisen senkin päälle. Kasassa oli avaimia, tavaroita ja ryttyisiä kuitteja. Minä järjestyshulluna saman tien selvitin pinon. Katsoin kuitit läpi (ettei ole mitään tärkeää, mitä ei voi heittää roskiin). Yksi kuitti oli mielle tutusta kokkaus- ja keittiötarvikeliikkeestä (mieheni on kulinaristi ja kokkaustietoinen, ostaa usein jotain ruokaan/juomaan liittyviä lahjoja). Mies oli ostanut keittiöliikkeestä hienon espressokeittimen ja hyvää, erittäin kallista suklaata. Pistin kuitin nopeasti rytyssä muiden tavaroiden kera miehen "lokeroon" (meillä on kirjahyllyssä omat lokerikot molempien ajankohtaisille tavaroille), ikään kuin en olisi avannutkaan sitä. Ajattelin, ettei miehen joululahjayllätys mene pilalle. Ihmettelin kuitenkin hieman, sillä olin itse ostanut aivan samaa suklaata miehelle isänpäivälahjaksi, ja sitä on vieläkin jäljellä. Ja toiseksikin, meillä on vastaava kahvikone kotona (tosin vähän huonoksi mennyt ja pienempi).



No, eipä tullut lahja minulle pukinpussissa. Miehellä ei ole sukua, jonka kanssa hän vaihtaisi lahjoja tai olisi yhteydessä. (äiti kuollut, isäänsä ei tapaa). KAIKKI yhteisten ystävien tai minun puolen sululaisten lahjat ovat minun projektini, ja vähintään, jos mies ostaisi jotain ystäville "minun ohi" kertoisi siitä minulle heti. Lisäksi en oikein keksi, kenelle hän ostaisi kahvikoneen ja HIENOA SUKLAATA! Lahjaa ei myöskään missään vaiheessa näkynyt kotona, jossa kaikki lahjat paketoitiin ja josta veimme ne oikeisiin osotteisiin.



Lisäksi juttuun liittyy sellainen, että kun mies silloin 23.12. oli töissä, soitin hänelle, voisiko hän ottaa minut ja lapsen työmatkalla kaupungilta kyytiinsä. Mies meni oudoksi ja sanoi, että "hän ei ihan tiedä, kauanko hänellä tässä kestää, ja hänellä on tässä vielä vähän säätämistä". Tulimme lapsen kanssa sitten bussilla kotiin. (Ajattelin muuten silloinkin, että miehellä on varmaan jäänyt MINUN joululahjaostokset myöhäseen, enkä siksi kysellyt enempää). Mies tuli kotiin n. puolitoista tuntia sen jälkeen, mitä ostokuitin kellonaika näyttää.



Ja en kyllä lähtökohtaisesti epäile pettämistä (ainakaan fyysistä sellaista), mutta mies on kyllä aiemminkin uskoakseni ollit ihastunut johonkuhun suhteemme ulkopuolelta, ja nyt minulla on paha kutina tällaisesta tilanteesta (siis ihastumisesta) erään naispuoleisen työkaverin suhteen. Olen aika intuitivinen, ja pelkään jotenkin, että lahja on tälle työkaverille "viattomasti" ostettu (hän sai juuri uuden asunnon, mikäs sen parempi lahja kuin kahvikone ja suklaata)...Mutta eiköhän se kerro aika paljon miehestä, joka ei kennelekään muulle ystävälle/sukulaiselle osta lahjaa.



Niin, ja meillä on ollut ns. nihkeä kausi meneillään parisuhteessa. Mies on jotenkin poissaoleva, eikä ollenkaan niin kiinni minussa kuin yleensä. Normaaleilla av-mamma-standardeilla tosin olemme varmasti edelleen kuin vastarakastuneet. Meillä nimittäin osoitetaan hellyyttä TOSI PALJON. Ei mies siis täysin vetäytynyt ole ollut.



Anteeksi sekava teksti. Osaisiko kukaan sanoa, miten tämän asian nyt ottaisin puheeksi. (Se kuitti on nyt vieläkin rypyssä siellä miehen lokerossa).



ap

Keksisi välillä jotain uutta.

mutta kyllä mä hämmästyisin, jos saisin uudelta rakastajaltani kahvikoneen! Vaikka kahvin ystävä olenkin, odottaisin ekana jouluna jotain vähemmän tarpeellista...

pliis jättää nyt tämän ketjun rauhaan. Miksi ihmeessä kaiken pitää aina olla provo????



Ja siis kahvikoneella en tarkoita kahvikonetta, vaan sellaista espressopannua, joka laitetaan keitinlevylle. Anteeksi huono sanastoni (aluksi ajattelin jopa, että yritän olla tunnistettamattomissa, ja vähän vääristellä asioita, mutta en sitten jaksanutkaan, sitä paitsi, ei mies tätä palstaa lue, eikä kukaan muu tästä asiasta tiedä). Kyseessä kuitenkin vähän parempi sellainen, n 70 euron arvoinen (tosin allennuksessa), ja tosiaan, kylkeen hienoa suklaata.



Tähän liittyisi nyt aika paljon muutakin, mutta en jaksa enkä ehdi kaikkea kertoa...Mitä te tekisitte tilanteessani?

nyt nostat sen kuuluisan kissan pöydälle ja kysyt mieheltäsi suoraan asiasta.jos alkaa takerteleen sanoissaan niin salattavaa on...

kertoa mikä se tilanne on.

Mitä sä haluat saada aikaan, siitä kai se riippuu. Haluatko muhkean perheriidan tapaninpäivän kunniaksi, haluatko että mies tunnustaa pahat tekonsa ja pyytää sitten nöyrästi anteeksi, haluatko että hän lähtee ovet paukkuen heilansa luokse uutta vuotta viettämään, vai haluatko että hän selittää kaiken parhain päin?

Tähän liittyisi nyt aika paljon muutakin, mutta en jaksa enkä ehdi kaikkea kertoa...Mitä te tekisitte tilanteessani?

Meillä on sama tilanne, paitsi että olen se mies. Mitään kuitteja vaimo ei ole kyllä voinut löytää.



Te olette niin hyväuskoisia. Miesparkasi jäi nyt valitettavasti kiinni.