Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä olette tästä? (Nuoret vs. vanhat äidit)
31.07.2009 |
Kerronpa teille tutusta naisesta. Hän sai lapsensa 18- ja 21-vuotiaana. On aina ollut sitä mieltä, että nuorena äidiksi tuleminen on parasta, ja pitää yli 30-vuotiaita synnyttäjiä "mummo-äiteinä" (hänen sanavalintansa).
Hänelle tuli miehensä kanssa ero kolmikymppisenä. Miehelle tuli hänen mukaansa jonkin sortin kolmen kympin kriisi, halusi irrotella ja kokea kokematta jääneen nuoruutensa (olivat naimisiin mennessään 18-vuotiaita molemmat).
Naisella ei ole kovin kummoista koulutusta, hankki opistotason koulutuksen hirveällä vauvalla vähän alta kolmikymppisenä ja on nyt pätkätöissä.
Nyt, 39-vuotiaana nainen viettää hyvin epäsäännöllistä elämää. On sitä mieltä, että on hänen vuoronsa elää nuoruutta, koska ei aikoinaan kunnolla ehtinyt. Bilettää, miehet vaihtuvat tiuhaan (mutta ei ole - yllätys yllätys - löytänyt tuossa iässä uutta elämänkumppania, vaikka se onkin hänen tavoitteenaan omien sanojensa mukaan).
Minulle on tullut mieleen, että ei tuossa nyt ole ihan mennyt elämä hyvässä järjestyksessä, vaan tavallaan väärässä: nuoruus meni kotileikissä hätäpäissä valitun miehen kanssa (ehtivät seurustella muutaman kuukauden ennen kuin nainen tuli raskaaksi) ja nyt yrittää epätoivoisesti bilettää parikymppisten joukossa.
Tarkoitus ei ole sanoa, että on vain yksi tapa elää tai edetä asiasta toiseen. Tuon naisen valinnat ovat täysin ok, mutta rassaa vaan se ylenkatse, jota hän osoittaa esim. minua kohtaan, koska olen "mummoäiti".
(olen sen verran muuttanut noita perustietoja, ettei tuo nainen tunnista itseään)
Kommentit (119)
jos lapsilla on kuitenkin asiat hyvin.
Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan. Jos lapset näkevät molempia vanhempiaan, heillä on eheä turvallinen koti, niin kai sitä vanhempi nainenkin saa munaa metsästellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseinen nainen olisikin mennyt naimisiin vähän vanhempana, sitä ennen hankkinut hyvän koulutuksen, seurustellut pitkään ja olisivat sitten pitkän harkinnan jälkeen päättäneet hankkia lapsia, olisi mies siltikin voinut lähteä lätkimään jossain vaiheessa ja tilanne olisi taas sama.. niinkin voi käydä :D
yleistämään :)
Halusin virittää keskustelua siitä, mitä elämänjärjestystä itse pidätte tavoiteltavana.
Tietenkin elämä yllättää eikä kaikkea voi suunnitella. Mutta mikä olisi ideaalia?
Ja sitten se, että miten järkevää on haukkua muiden päinvastaista elämänkulkua, jos omassakaan ei ole erityisiä plussia.
ap
jos lapsilla on kuitenkin asiat hyvin. Ei kaikkien tarvitse elää saman kaavan mukaan. Jos lapset näkevät molempia vanhempiaan, heillä on eheä turvallinen koti, niin kai sitä vanhempi nainenkin saa munaa metsästellä..
Mutta siinä on melkoinen veren maku suussa, kun niitä vapaita ja ennen kaikkea kelvollisia miehiä ei enää nelikymppisenä ole kamalasti liikkeellä.
Lapsistaan sen verran, että en kauheasti tiedä heidän hyvinvoinnistaan. Tuskin se avioero kamalan helppo oli, kun siihen liittyi kaikenlaista riitelyä, pettämistä ja irtiottoa. Ja nyt sitten ovat muutaman vuoden joutuneet seuraamaan äärestä (nuorempi kotona vielä ja vanhempi muutti omaan asuntoon pari vuotta sitten)äidin biletystä.
ettet voi tietää, miten olisi käynyt jos tyyppi olisi saanut lapset yli 30 veenä, ehkä vielä huonommin?
joten asiaa on turha vatvoa, itsekään et koskaan saa tietää miten elämä olisi mennyt jos olisitkin saanut lapsesi parikymppisenä, ehkä vielä paremmin kuin nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä keskustelunaihe on veikeä.
Teinimammat irvistelee, miten säälittävä näky ovat vanhat mammat, ryppyineen kaikkineen. Että kylläpä sellaista lapset häpeävät.
Mutta entäs kun ne teinimammat alkaa tosiaan nelikymppisenä tai jo aiemminkin tekeytyä parikymppiseksi, vetää minihametta ja kajalia ylle ja lähtevät baanalle... se ei sitten vissiin ole yhtään hassua.
ettet voi tietää, miten olisi käynyt jos tyyppi olisi saanut lapset yli 30 veenä, ehkä vielä huonommin? joten asiaa on turha vatvoa, itsekään et koskaan saa tietää miten elämä olisi mennyt jos olisitkin saanut lapsesi parikymppisenä, ehkä vielä paremmin kuin nyt?
että elämä yllättää. Eikä sen tutun elämänvalinnoissa ole mitään erityisen väärää - mutta HÄN se siinä harrastaa ylenkatsetta. Vaikka noin objektiivisesti ottaen hänen omat päinvastaiset valintansa eivät ole johtaneet kovinkaan hyvään lopputulokseen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen, että luontevinta on nähdä maailmaa ja kokeilla kaikenlaista nuorena ja vasta sitten valita kumppani, asuinpaikka ja ammatti - ja perustaa perhe.
Ei jää harmittamaan se, että ei ole ehtinyt mennä ja remeltää ;-)
Sain tosin ekan lapseni lähes 29v ja toisenkin vielä ennen 30v, kolmannnen vasta 36v. Mut kai mäkin tohon mummo-äiti sarjaan kuulun ;)
Mä asuin nuorena vuosia avoliitossa, mutta kun siitä erosin, biletin huolella muutaman vuoden ja opiskelin siinä sivussa. Oli "vakituinen" työpaikka ja pahimmat biletykset takana.
Omasta kokemuksestani suosittelen bilettämään nuorena, kun muutkin samanikäiset niin tekevät ja vakiintumaan hiukan myöhemmin.
En halua yleistää, että kaikilla nuorilla äideillä tulee hiukan vanhempana biletysvaihe, mutta kohtuullisen yleistä se on ja siinä sitten saattavat jopa lapset unohtua :(
Ihmisiä on tietysti erilaisia, joillekin sopii äitiys jo nuorenakin. Silti toivon, etteivät omat lapseni aikanaan kovin nuorena ala perhettä perustamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta itse olen tällä hetkellä sitä mieltä, että kaikki on kohdallani mennyt paremmin kuin hyvin. Ehdin ihan kyllikseni bilettää ja mennä, aloitinhan sen jo 15-vuotiaana. Ammatin sain opiskeltua ennen esikoista ja naimisiinkin ehdin. Vakituista työpaikkaa en vielä ehtinyt siinä välissä hommata, mutta sekin järjestyi kuin itsestään kun lähdin toisen lapseni jälkeen töihin takaisin. Olin 23 v kun esikoiseni syntyi ja sittemmin olen saanut vielä kaksi lasta.
Ei millään pahalla, mutta koska yleensä viitsit kirjoittaa ystävättäresi nykytilanteesta tänne sivulle, on jossain vaiheessa käynyt niin, että sinusta on tullut se, kenellä on ylenkatse häntä kohtaan. Hän on tehnyt valintansa eikä niitä voi enää muuttaa - ja hän ehkä pitää yli kolmekymppisiä äitejä vanhoina koska hän itsekin ymmärtää sisimmässään tehneensä ehkä hätiköityjä ratkaisuja nuorempana. Olisi järkevää, ettet lähtisi tuomitsemaan häntä, vaikka hän purkaakin omia kokemuksiaan esim. juuri sinuun pahan olonsa tiimoilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...hän on ehkä sittenkin onnellinen ratkaisuihinsa, who knows? Hän on ehkä onnellinen, kun voi bailata estottomasti nyt kun lapset ovat jo noin isoja. Moni ottaa eron jälkeen kaiken irti elämästä. Mitä väärää siinä on? Ja erojahan tässä maassa tapahtuu...
että tuntemistaan teinivanhemmista suurin osa ovat eronneet lopulta.noh,jos katsotaan avioerotilastoja muutenkin niin eiköhän olla aika tasoissa,oli ikä sitten mikä hyvänsä;) eroja tulee aina,nykyisin luovutetaan niin helpolla,on turha yleistää että nuorten vanhempien suhteet päättyvät luultavammin eroon koska yhtälailla se vauvantulo tuo kriisin hieman vanhemmillekkin vanhemmille! se on luonteesta ja suhteen vakaudesta kiinni selvitäänkö siitä yhdessä,perheenä. Myös on turha yleistää että ne nuoret jotka saavat vauvan 18-20v ovat "huonoista perheistä". itse olen sanut lapseni 20 vuotiaana ja olen hyvästä perheestä. ihan tavallisesta siis:) ja mitä tuohon ikään tulee..minusta parikymppinen äiti ei nyt enää niin kovin nuori ole äidiksi,ihan sopiva. eri juttu jos 16-17 vuotias tulee äidiksi,se on jo teiniäitiyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikkien pitäisi viettää jotain hurjaa nuoruutta? Jos se jää viettämättä, oletus on että sitten vanhemmalla iällä harmittaa ja ero tulee jotta edes joskus pääsee juhlimaan kunnolla ilman mitään sitoumuksia parisuhteeseen?
Mulla on ikää 28 ja miehellä 29. Kolmatta lasta odotetaan, joten ilmeisesti olemme jollakin asteikolla nuoria vanhempia. Täytyy kyllä sanoa, että musta on aika säälittävää työpaikalla kuunnella samanikäisiä työkavereita, jotka joka viikonloppu kiertää (epätoivoisina) baareja ja sekoilee ties miten. Mun elämänkatsomuksen mukaan tässä iässä pitäisi pystyä ottamaan jo jotain vastuuta muustakin kuin omasta navasta. Jopa työnantaja arvostaa enemmän vakiintunutta ja "kunnollista" elämää viettävää työntekijää kuin bilehilettä.
Btw, jokainen elää elämäänsä niin kuin parhaaksi näkee. Elämä kuljettaa niin, ettei aina kyse ole todellakaan tietoisesta valinnasta tehdä asioita jossain haluamassaan järjestyksessä. Mä en ainakaan ollut suunnitellut tapaavani elämäni miestä 18v ja meneväni naimisiin 22v. Mutta kun mies käveli vastaan niin mitä sitä turhaan rimpuilemaan kohtaloaan vastaan!
Huolestuttavinta musta on tollanen asenne "opiskelen, biletän, etsin vakituisen työsuhteen, eläm parisuhteessa ilman lapsia 5v, sitten hankimme 2 lasta ja omakotitalon". Tulee väistämättä mieleen, että silloin perhe perustetaan sen miehen kanssa jonka kanssa hengaillaan n.28 vuotiaana koska sen jälkeen olisi jo suotavaa tehdä lapsia ja tämä tietty mies on nyt tässä käsillä. Sitoutuminen vaatii rakkautta ja tahtoa aivan iästä riippumatta, eikä kai kukaan pysty PÄÄTTÄMÄÄN että elämän mies / nainen kävelee vastaan silloin kun olen jonkun tietyn ikäinen?
että antoi naiselle mahdollisuuden tulla raskaaksi n. 13-45-vuotiaana. Eli valinnanvaraa on;)
jolle se nuoruuden eläminen on bilehileenä kännissä heilumista!
Tässä ketjussa on nyt monta kertaa jo tullut esille, ettei em. ole sitä mitä "nuoruuden elämisellä" sitä eläneet tarkoittavat. Tuo on juuri se useiden nuorten äitien HARHAKUVA siitä mitä se muka on on...!
Ymmärrät kai, ettei liki 30-vuotiaaksi kännissä sekoileminen ole mitään kadehdittavaa "nuoruuden elämistä", vaan siihen kuuluvat ihan eri asiat. Ja se monella (nuorella äidillä ja muillakin) ei menen jakeluun, koska he eivät ilmeisesti osaa sen vertaa mielikuvitusta käyttää että osaisivat miettiä MITÄ MUUTA (kun tuota kännäämistä)nuoruuden eläminen voisi olla.
Jos vaihtoehtoina on sekoilla vuosia lähikapakan ruusuna kaikkia naiskellen, tai alkaa nuoreksi äidiksi, niin suurin osa valinnee tuon äitiyden. Mutta kun tuohon väliin mahtuu PALJON muitakin vaihtoehtoja...!!!
Mutta kun tuohon väliin mahtuu PALJON muitakin vaihtoehtoja...!!!
mutta ne kaikki muut vaihtoehdot voi halutessaan toteuttaa myös perheellisenä, siitä on kyse.
toista lasta odottava äiti. Esikoiseni sain 19v iässä.
Ja ymmärrän että siihen nuoruuden viettämiseen kuuluu muutakin kuin kännääminen. Mutta tämä elämän tyyli vain sopii minulle. Satun olemaan onnellinen!
En oikeasti ymmärrä että mitä ihmeen pahaa tässä nyt on? Jos nuori äiti tietää tehneensä itselleen hyvän ratkaisun, suotakoon se hänelle ilman mitään kitinää siitä kun ei nuoruuttaan elänyt oikein. Miten te edes määrittelette sen että kuka on elänyt nuoruutensa oikein ja kuka ei?
nuo muut vaihtoehdot sitten ovat? Matkustelu, ulkomailla asuminen, nämä ovat tulleet esiin. Ja miksi ne muuta vaihdoehdot täytyisi kokea ennen kuin saa lapsen. Miksi kaikkien täytyisi mennä saman kaavan mukaan?
En ymmärrä että jos joku nuori ihminen haluaa saada lapsen, miksi ihmeessä hänen pitäisi odottaa kymmenen vuotta, että on se paljon puhuttu kolmekymppinen?
Alue: Aihe vapaa
yleistämään :)