Mies päätti sitten lähteä kaupunkilomalle äitinsä kanssa.

Tämä on hyvä eli miehesi viettää aikaa mielummin MAANIS-DEPRESSIIVISEN INVALIDIäitinsä kanssa kuin sinun kanssasi. Sisko, sulla on vakava kilpailutilanne!!!!



Tämä provo on niin hyvä että melkein tähän jo uskoo!

haluat kärsiä ja olla hoidettavana, sen sijaan että oikeasti haluaisit ottaa vastuun itsestäsi, vauvastasi ja normaalista, tavallisesta elämästä. Ikävä kyllä, tällaisen vaikutelman tästä saa. Sinun elämäsi, totta kai, mutta voisit olla itsellesi armollisempi. Lapsesi ja miehesikin takia, sinun täytyy muuttaa asennoitumistasi. Muutos alkaa sinusta.

mutta ajoitus on pielessä.

ap

Haluat olla hoitovapaalla, etkä voi viedä lasta tarhaan, koska siellä vasta olisikin kamalaa. Mutta olet niin sekaisin, että nappailet rauhottavia, ja vaadit että toinen aikuinen ihminen on vahtimassa tilaasi koko ajan.



Toisaalta toitotat, että tiedät kaiken ja osaat kaiken, eikä kukaan muu tiedä asioista yhtään mitään. Mutta käytännössä et pärjää yhden pienen natiaisen kanssa paria päivää yksin ja pidät täysin normaalina ja asiaankuuluvana, että näin sen kuuluu ollakin.



Kuule, joko ihminen on sairas tai sitten se ei ole. Ei sairautta voi käyttää hyväksi toisen ihmisen kampittamiseen ja kahlitsemiseen.

Jos on pelko yhtäkkiä alkavasta masennuskohtauksesta jolloin et pysty kantamaan vastuuta vauvasta? Mitä jos joudut tuollaisen kouriin tosiaan miehesi työpäivän aikana? Tai saati jonkin työreissun aikana?



Musta sun tilanne alkaa ihan oikeasti kuulostaa sossun asiakkuudelta.

Tämä on hyvä eli miehesi viettää aikaa mielummin MAANIS-DEPRESSIIVISEN INVALIDIäitinsä kanssa kuin sinun kanssasi. Sisko, sulla on vakava kilpailutilanne!!!!

Tämä provo on niin hyvä että melkein tähän jo uskoo!

Anopin sairaus on aiheuttanut suurta huolta meidänkin perheessä, mutta hyvä juttu, että kaltaisesti keskenkasvuinen teini saa revittyä siitä halvat huvit itselleen.

Mies lähtee matkaan siksi, että hänen äitinsä ei muuten pääse mihinkään. Asuvat ihan syrjäseudulla, josta ei ole kunnollisia bussiyhteyksiäkään. Ajankohta on vain pielessä.

ap

Äitisi ei siis voi olla koko aikaa paikalla, eli toisin sanoen asuu kuitenkin lähellä ja on lomalla. Eli voit kai soittaa hänelle jos asiat kääntyvät noin huonolle tolalle että et enää kykene huolehtimaan vauvasta. Mitä jos saat masennuskohtauksen hoitovapaalla kun miehesi on vaikka sillä yhden päivän työmatkalla? Kuka silloin ottaa vastuun vauvasta?

Siitähän ei ole mitään takuuta. Miehen työhön ei kuulu matkustelua. ap

Että miehesi on ollut yhden yön työmatkalla ja se oli ok.

Hohhoijaa, alat puhua itseäsi tehokkaasti pussiin :)

Haluat olla hoitovapaalla, etkä voi viedä lasta tarhaan, koska siellä vasta olisikin kamalaa. Mutta olet niin sekaisin, että nappailet rauhottavia, ja vaadit että toinen aikuinen ihminen on vahtimassa tilaasi koko ajan.

Toisaalta toitotat, että tiedät kaiken ja osaat kaiken, eikä kukaan muu tiedä asioista yhtään mitään. Mutta käytännössä et pärjää yhden pienen natiaisen kanssa paria päivää yksin ja pidät täysin normaalina ja asiaankuuluvana, että näin sen kuuluu ollakin.

Kuule, joko ihminen on sairas tai sitten se ei ole. Ei sairautta voi käyttää hyväksi toisen ihmisen kampittamiseen ja kahlitsemiseen.

Äitisi ei siis voi olla koko aikaa paikalla, eli toisin sanoen asuu kuitenkin lähellä ja on lomalla. Eli voit kai soittaa hänelle jos asiat kääntyvät noin huonolle tolalle että et enää kykene huolehtimaan vauvasta. Mitä jos saat masennuskohtauksen hoitovapaalla kun miehesi on vaikka sillä yhden päivän työmatkalla? Kuka silloin ottaa vastuun vauvasta?

Siitähän ei ole mitään takuuta. Miehen työhön ei kuulu matkustelua. ap

Työpaikka on vaihtunut sittemmin. Eli tarkennetaan, että tähän uuteen työhön ei tule kuulumaan työmatkoja.

ap

Että miehesi on ollut yhden yön työmatkalla ja se oli ok.

Hohhoijaa, alat puhua itseäsi tehokkaasti pussiin :)

ap

Ap kiemurtelee argumenttiensa kanssa kuin mato koukussa. Vielä mulle ei ole auennut minkä huvin hän tästä itselleen saa, juttu kun on kaikin puolin tympeä.

Hieman OT: vähän ihmetyttää kun monet keskustelijat kuvittelee, että kaupunkiloma invalidivanhuksen kanssa on lepoa. Uskokaa mua, ei se ole!

Kiva, että teillä on niin helppo elämä, ettei koskaan satu mitään kamalaa, kauheaa, omituista, ihmeellistä, jne.

Ap kiemurtelee argumenttiensa kanssa kuin mato koukussa. Vielä mulle ei ole auennut minkä huvin hän tästä itselleen saa, juttu kun on kaikin puolin tympeä. Hieman OT: vähän ihmetyttää kun monet keskustelijat kuvittelee, että kaupunkiloma invalidivanhuksen kanssa on lepoa. Uskokaa mua, ei se ole!

Sen takia (jos tämä olisi todellinen viestiketju eikä provo) olisin hyvin huolissani miehen tilasta, joko hän on todellinen uhrautuja (kotona masennusta poteva vaimo ja äitinä invalidi henkisine ongelmineen) tai sitten hän tosiaan hakee epätoivoisesti breikkiä todella raskaasta arjesta.

Mutta provoksihan tämä nyt paljastui, sinänsä hyvä koska kirvoitti paljon vastausviestejä.

että AP kuvittelee, että heittäytymällä masentuneeksi kaikki pyörivät hänen ympärillään. Masentunut ollaan heti, jos sillä voi käskeä miestä jäämään kotiin, mutta jos kyse on esimerkiksi lapsen parhaasta, niin tokihan masennus on jo mennyt pois ja äiti on mitä parhain hoitaja.



Onhan tuollainen ajattelu ymmärrettävää, mutta se ei ole tervettä. Lähentelee narsismia.

En jaksa enää jauhaa tätä samaa.



ap

Onko tosiaan joillakin niin köyhä elämä, että mitään järkyttävää ei koskaan tapahdu? Helppoa näyttää olevan eräillä.



ap

vauvalle monenlämpöisinä.

Minusta, ap, teet ihan itse nyt elämästäsi hankalampaa kuin se todellisuudessa onkaan.

kun muutaman kuukauden kuluttua pitäisi aloittaa sitten poisoppiminen, kun siirrytään samaan ruokavalioon perheen kanssa?

että AP kuvittelee, että heittäytymällä masentuneeksi kaikki pyörivät hänen ympärillään. Masentunut ollaan heti, jos sillä voi käskeä miestä jäämään kotiin, mutta jos kyse on esimerkiksi lapsen parhaasta, niin tokihan masennus on jo mennyt pois ja äiti on mitä parhain hoitaja.

Onhan tuollainen ajattelu ymmärrettävää, mutta se ei ole tervettä. Lähentelee narsismia.

vaan sairastuin ihan tahtomattani. Aikaisempaa masennustaustaa ei ollut, joten tämä tuli ihan puskan takaa. En ole käskemässä miestä kotiin, vaan pyysin, että harkitsisi toista ajankohtaa. Masennus ei mene pois, vaikka jään hoitamaan lasta kotiin, mutta pysyy toivon mukaan aisoissa.

Taidat olla se narsismi-pakkomielteinen, eikös niin?

ap

Onko tosiaan joillakin niin köyhä elämä, että mitään järkyttävää ei koskaan tapahdu? Helppoa näyttää olevan eräillä. ap

no ei se mitään järkyttävää ole että mies lähtee kolmeksi päiväksi pois kotoa

Et kai sitä sitten vielä ole tajunnut.

ap

syntymän jälkeen sairastuin masennukseen. Mieheni tuki minua, oli todellakin mahtava turva ja apu. Jos silloin minulta olisi kysytty, olisin sanonut, että mieheni jaksaa hyvin. Nyt kun kuopus syntyi, ne ajat nousivat miehellä vahvasti pintaan. Eipä tilanne ollutkaan ihan sellainen kun luulin. Mies oli todellakin myös luhistumisen partaalla, mutta koska olin niin heikossa kunnossa, hänen piti olla vahva. Nyt olemme käyneet puoli vuotta parisuhdeterapiassa, ja vähitellen alkaa helpottamaan.



No, summa summarun. Jos sairastat masennusta, et pysty kyllä arvioimaan miehesi kuntoa. Kannattaa hyvin mielin sallia miehelle tämä irtiotto, ja itse nauttia viikonlopusta. Siitäkin tulee hyvä olo, kun huomaa että pärjää. Nyt kun itsellä on toinen lapsi, kyllä naurattaa, miten sitä aikoinaan ei meinannut pärjätä yhden lapsen kanssa, kun kahdenkin lapsen kanssa pärjää.