Mies päätti sitten lähteä kaupunkilomalle äitinsä kanssa.

ilmankos sanotaankin, että miehet valkkaavat samanlaisen muijan, kuin äitinsä. Jokaiselle ihmiselle tulee vastoinkäymisiä, ihan varmasti, toiset vain nostavat niistä niin helvetinmoisen äläkän. Oletko ihan varma, että masennus on ainoa diagnoosisi, tekstisi kertoo enemmän narsistista.. Sinä et sovi pienen vauvan äidiksi, se nyt on tullut selväksi, joten hakeudu hoitoon, niinkauan, kuin lapsesi ei sinusta kärsi..Hyvät yöt!

ap

Mies on samassa roolissa sinuun nähden.

että hoitotasapaino on nyt hyvä ja että hänellä on rauhoittavia. Jossain ketjun alkupäässä hän sanoi jättäneensä terapian tai vast. kesken, koska siitä ei ollut mitään "hyötyä". Keskeytetyistä prosesseista harvemmin on.

Olen ollut terapiassa + lääkityksellä depression takia useita vuosia, nyt olen terve. Terapia on todella kovaa työtä, eikä yhtään kivaa, ei mitään paijaamista. Uskon että ap jätti terapian kesken, koska se ei ollutkaan myötsukaista, vaan edellytti katsomista itseä silmästä silmään. On paljon helpompi vikistä ja vetää lääkkeitä ja uhkailla relapsinpelolla miehen kolmen(3) päivän matkan takia.

Missä muuten lapsi on ollut sen ajan kun ap on vastaillut meille? Lisätodiste provon puolesta?

Miten sä ap jaksat? Silmäilin viestiketjun läpi ja olet roikkunut tässä keskustelussa melkein 6 tuntia ihan online, parhaimmillaan vastannnut alle minuutissa.

En kokenut sitä voimaannuttavana menetelmänä itselleni. Sinällään sääli, sillä lähdin toiveikkain mielin terapiaan. Tai eihän se mitään terapiaa ollut, vaan sairaanhoitajan keskusteluapua. Ihan turhanpäiväistä lätinää. Ehkä jonkun psykologin kanssa keskustelusta olisi ollut ihan oikeasti hyötyä.

Lapsi meni 20 nukkumaan, ja isä hoiti iltatoimet.

ap

onko lapsi miehesi hoidossa nyt?

Sinä olet istunut koneella tuntitolkulla.

Kuka teillä tiskaa, laittaa ruuan ja hoitaa lapsen?

Mies yksin?

Tiskikone tiskaa, minä ja mies laitetaan ruoka yhdessä, lasta hoidetaan yhdessä.

ap

onko lapsi miehesi hoidossa nyt?

Sinä olet istunut koneella tuntitolkulla.

Kuka teillä tiskaa, laittaa ruuan ja hoitaa lapsen?

Mies yksin?

Tiskikone tiskaa, minä ja mies laitetaan ruoka yhdessä, lasta hoidetaan yhdessä.

ap

Ei kai teillä lapset valvo vielä puolilta öin. Nyt on siis päiväunilla.

ap

Mihis se talousaspekti nyt taas hukkui?

Joku 100 ap:n viestiä sitten se oli se main issue miksi mies ei saisi reissuun lähteä yhdessä sen rinnalla etei ap voi lähteä mukaan kun ei saa vauvan ruokaa lämmitettyä.

Nyt on jo 100 viestiä jauhettu ap:n pelosta romahtaa psykoosin tasolle itkemään ja raivoamaan sängylle ja vauva jää hoitamatta eikä ap kykene soittamaan apua jos mies menee tuonne matkalle.

Tää menee nyt vähän sekavaksi koko hässäkkä, mutta toki sitäkin mielenkiintoisammaksi :)

Muut tarttuivat tähän ruoka-asiaan. En voi mitään, jos palstalle sattui noin monta sisälukutaidotonta henkilöä samaan aikaan.

ap

En jaksanut koko ketjua lukea, mutta kyllä asia on myös niin että jos kaiken huomion keskittää itseensä ja omiin sairauksiinsa, perspektiivi häiriintyy ja pahasti. Mitä enemmän miettii kokemiaan vääryyksiä, sen kurjemmaksi olo tulee. Et ole maailman napa, vaikka sulla olis mikä psykoosi, ainoa tie minkäänlaiseen ihmissuhteeseen on ruveta ajattelemaan asioita myös toisten näkökulmasta. Läheisriippuvuus ja marttyyrius elämäntapana ovat todella raskaita lähimmäisille, ja este sille että koskaan itse kykenet tasavertaiseen ihmissuhteeseen.

Olen itse kasvanut masentuneen äidin lapsena ja tiedän todellakin mitä se on. Mitä enemmän masentaville ajatuksille antaa valtaa, sen syvemmälle vajoaa. Kun sulla on lääkityskin- ja pieni lapsi siinä- sun on ehdottomasti ruvettava katsomaan ulospäin itsestäsi. Jos haluat itse olla vauva, sun vauvasi tarvitsee toisen äidin. Ja sä tarvitset mielestäni joko terapiaa tai potkut takamukselle. Jos et itse tee mitään muuta kuin säälit itseäsi,kukaan ei tuota loputtomiin jaksa. Sitten saat lisäsyyn masentua entisestään. Katkeria vanhuksia tässä maassa riittää ja aika pitkällä tiellä jo olet. Valinta on todellakin ihan sinun omasi. JOtta pystyt löytämään hiukan terveempää ajatuspohjaa, se terapia voisi olla paikallaan. Ja nimenomaan semmoinen missä yritetään löytää uusia tapoja eikä vuositolkulla kaivella sun kurjuuksia.

Sun lapsella on yksi lapsuus- siinä luulisi olevan ainakin hyvä motivaatio.

on ehtinyt jo päästä terapiaan, käydä siellä tarpeeksi pitkään todetakseen ettei siitä ole hyötyä ja nyt on jo hyvä hoitotasapaino

Sulla ei ilmeisesti ole ollut sjm:sta.

ap

ruoan lämmittämisestä - sehän on teillä edessä 1-2vuotta vielä jos lähdette reissuun. Tai meinaatko että pysytte kotona kunnes on "helppoa" liikkua lapsen kanssa? tarkoittanee 4-5vuotta. Siinä tapauksessa teet asioista turhan monimutkaisia. Voi reissata ja lähteä vauvan / taaperon /pikkulapsen kanssa kunhan hieman suunnittelee...