Mies päätti sitten lähteä kaupunkilomalle äitinsä kanssa.

Se, että mies ajattelee äitiään? Se, että mies ei ole sinun käytettävissäsi koko aikaa? Se, että joudut olemaan yksin lapsesi kanssa?



En vaan tajua ajatuksenjuoksuasi, kuulostat todella hemmotellulta.

Ap:n mies lienee tosi väsynyt kotona, jos huolehtiminen invalidistakin on lepoa. Mä en usko, että ap on provo. Ap vaan käyttäytyy niin kuin oikea ihminen, kun "kukaan ei tajuu", väistelee ja yrittää keksiä hyviä syitä. Kun ei yksi toimi, täytyy yrittää seuraavaa. "Ei kun te ette tajuu, mitä mä käyn läpi..." Ap:n ongelma on siinä, että me tajutaan TÄSMÄLLEEN mitä se käy läpi, eikä anneta sen käyttää sitä tekosyynä kaikelle muulle. ;)

Hieman OT: vähän ihmetyttää kun monet keskustelijat kuvittelee, että kaupunkiloma invalidivanhuksen kanssa on lepoa. Uskokaa mua, ei se ole!

Etkö voi sanoa miehellesi, ettei nyt sovi?

Etkö voi pyytää häntä jäämään kotiin?

Vaikuttaa siltä, että miehesi valitsee äitisi.. Olen pahoillani.

märehdit sitä sairauttasi, suorastaan vellot siinä. Sinulla ei vielä ole mitään todellisia ongelmia, joten niitä odotellessa(ne tulevat usko pois) ryhdistäydy ja kasva vaikka aikuiseksi;) Miehesi lähtee 3.ksi päiväksi pois, mutta sinulle tulee apua, herätys. Jos tuota päsmäröintilinjaasi jatkat, niin miehesi hakee jonkun, joka ymmärtää. Se on aivan varma. Muista, sinä päivänä tämä keskustelu, äläkä tule tänne itkemään, kun ukko lähti. Ja tuskin muuten edes tuon "masennuksesi" takia töihin olisit menossakaan, se kun on niin kiva olla kotona ja sairastaa...

Minä tai äitisi! Saattaa tosin olla, että mies valitsee matkan.



Eipä huvita enää. Tee elämälläsi ihan mitä tahdot, EVVK.

Sinänsä ymmärrän hänen sairauksiensa takia. Mutta tilanne on nyt eri, kun on lapsi. Olisin odottanut muutosta, mutta ei.



ap

Itse olen aina liikkeellä joko kavereiden kanssa tai omien lapsien/miehen. En voi kuvitellakaan, että oma ukkoni lähtisi äitinsä kanssa kaupunkilomalle ja vielä ilman meitä muita perheenjäseniä.

Mutta taitaa olla sitten aika yleistä tälläinen vanhempien kanssa matkustelu, kun kukaan ei tunnu sitä ihmettelevän.

Se, että mies ajattelee äitiään? Se, että mies ei ole sinun käytettävissäsi koko aikaa? Se, että joudut olemaan yksin lapsesi kanssa?

En vaan tajua ajatuksenjuoksuasi, kuulostat todella hemmotellulta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut, että pelkään, että romahdan jälleen, eikä mies ole kotona. Vauva jää hoitamatta, minä jään hoitamatta. Sitä minä pelkään.

ap

henkisestä kunnostasi, että jos hän näkee sinussa romahtamisen merkkejä,niin tuskin jättää lastasi kahdestaan sinun kanssasi. Tuskin sinä kolmessa päivässä päädyt katoltahyppäämiskuntoon vaikka miehesi ei olisikaan sinua lähihoitamassa. Soita psykiatriseen päivystykseen jos oikein ahdistaa, niin hoitavat sinut suljetulle ja lapsesi väliaikaisesti lastenkotiin.

Ap:n mies lienee tosi väsynyt kotona, jos huolehtiminen invalidistakin on lepoa. Mä en usko, että ap on provo. Ap vaan käyttäytyy niin kuin oikea ihminen, kun "kukaan ei tajuu", väistelee ja yrittää keksiä hyviä syitä. Kun ei yksi toimi, täytyy yrittää seuraavaa. "Ei kun te ette tajuu, mitä mä käyn läpi..." Ap:n ongelma on siinä, että me tajutaan TÄSMÄLLEEN mitä se käy läpi, eikä anneta sen käyttää sitä tekosyynä kaikelle muulle. ;)

Hoidan ihan yhtä lailla kotia ja lasta, huolehdin yhteisistä asioista, jne. Uupunut hän ei ole. Eihän tätä voi tietenkään tajuta, jos ei itse ole kokenut totaalista romahdusta, tietäen, ettei ole silloin toimintakykyinen. Ikävä kyllä, et tajua ollenkaan, mitä käyn läpi.

ap

märehdit sitä sairauttasi, suorastaan vellot siinä. Sinulla ei vielä ole mitään todellisia ongelmia, joten niitä odotellessa(ne tulevat usko pois) ryhdistäydy ja kasva vaikka aikuiseksi;) Miehesi lähtee 3.ksi päiväksi pois, mutta sinulle tulee apua, herätys. Jos tuota päsmäröintilinjaasi jatkat, niin miehesi hakee jonkun, joka ymmärtää. Se on aivan varma. Muista, sinä päivänä tämä keskustelu, äläkä tule tänne itkemään, kun ukko lähti. Ja tuskin muuten edes tuon "masennuksesi" takia töihin olisit menossakaan, se kun on niin kiva olla kotona ja sairastaa...

Voi kuule, tähän ikään mennessä on kohdannut jos jonkinlaista ongelmaa. Ei varmaan kannata nolata itseään jauhamalla tuollaista, kun ei tunne ihmistä.

Kotona on kiva tosiaan olla. Viihdyn hyvin vauvan kanssa. Ikävä, jos et itse viihdy.

ap

Mutta taitaa olla sitten aika yleistä tälläinen vanhempien kanssa matkustelu, kun kukaan ei tunnu sitä ihmettelevän.

Suomessa tietty ei vanhempia enää lasketakaan perheenjäseniksi...

mies lähtisi lätkimään ja ap:n olisi yksinhuoltajana pakko pärjätä, toisin kuin nyt kun hän voi sairaudellaan hallita toista ihmistä ja estää elämästä.

et vain halua sen tapahtuvan.



Jos romahdat parin päivän yksinolosta, olet oikeasti syvissä ongelmissa ja tarvitset aika pian hoitoa. Etkä ole sopiva hoitovapailemaan lapsesi kanssa. Jos ihminen kiikkuu niin reunalla, niin hänen läheisensä tarvitsee ehdottomasti omaa aikaa, ja lapsi muutakin seuraa kuin tasapainottoman vanhempansa.



Minä veikkaan, että jäit kiinni raskaudenaikaiseen huomioon ja et nyt vain kestä sitä, että sinun pitäisi olla hoitaja eikä hoidettava.

Itse olen aina liikkeellä joko kavereiden kanssa tai omien lapsien/miehen. En voi kuvitellakaan, että oma ukkoni lähtisi äitinsä kanssa kaupunkilomalle ja vielä ilman meitä muita perheenjäseniä. Mutta taitaa olla sitten aika yleistä tälläinen vanhempien kanssa matkustelu, kun kukaan ei tunnu sitä ihmettelevän.

Että mies lähtee osin vastentahtoisesti invalidi-äitinsä kanssa matkalle, jolle äiti ei muuten pääsisi, koska on sairas ja asuu muutenkin ap:n mukaan in the middle of nowhere yksin ilman muita kontakteja. Ei nyt puhuta ihan samasta asiasta kuin että lähdetään tyttöjen reissulle shoppailemaan Milanoon ja juomaan kuohuviiniä.

Ja itseasiassa olen ollut oman, ihan terveen ja pirteän äitini kanssa kahdesti kaupunkilomalla ilman miestäni - mutta sepä olikin ihan huvimatka, ei mikään uhrautumisreissu.

märehdit sitä sairauttasi, suorastaan vellot siinä. Sinulla ei vielä ole mitään todellisia ongelmia, joten niitä odotellessa(ne tulevat usko pois) ryhdistäydy ja kasva vaikka aikuiseksi;) Miehesi lähtee 3.ksi päiväksi pois, mutta sinulle tulee apua, herätys. Jos tuota päsmäröintilinjaasi jatkat, niin miehesi hakee jonkun, joka ymmärtää. Se on aivan varma. Muista, sinä päivänä tämä keskustelu, äläkä tule tänne itkemään, kun ukko lähti. Ja tuskin muuten edes tuon "masennuksesi" takia töihin olisit menossakaan, se kun on niin kiva olla kotona ja sairastaa...

Voi kuule, tähän ikään mennessä on kohdannut jos jonkinlaista ongelmaa. Ei varmaan kannata nolata itseään jauhamalla tuollaista, kun ei tunne ihmistä. Kotona on kiva tosiaan olla. Viihdyn hyvin vauvan kanssa. Ikävä, jos et itse viihdy. ap

mies lähtisi lätkimään ja ap:n olisi yksinhuoltajana pakko pärjätä, toisin kuin nyt kun hän voi sairaudellaan hallita toista ihmistä ja estää elämästä.

Olen kirjoittanut jo useasti, että minulla ei ole mitään matkaa vastaan, mutta ajankohta on väärä. Ja en todellakaan estä elämästä. Mies tapaa kavereitaan, harrastaa, jne. Mies ei edes itse haluaisi lähteä matkalle, mutta velvollisuudesta lähtee.

ap

Oletti siis ilman muuta, että av-raati tuomitsee tuollaisen hunsvottimiehen, mutta ei kuitenkaan miettinyt hommaa loppuun asti ja empatia alkoikin sataa miehelle ja hänen äidilleen.



Virhe 1: Lipsautti tuon äidin olevan inva, eli tarvitsevan konkreettisesti apua, ei vain oidipuskompleksista kärsivä ilkeä anoppi.



Virhe 2: Vetosi ensisijaisesti siihen, että joutuu masentuneena pärjäämään yksin vauvan kanssa - tästä yleensä av sympatiat automaattisesti. Mutta kun myöhemmin kävi ilmi että vauva on jo 8 kk ja ap:llä on äiti apuna ja kaikki muukin mahdollinen harmitti alkaen vauvan ruoan lämmittämisestä ulkomailla, väheni sympatia entisestään.



Virhe 3: Alkoi hämmentää soppaa oudoilla asiayhteyksillä (mies oli kerran yhden yön työmatkalla ja kaikki oli hyvin kun vauva oli vielä pienempi, mutta nyt saattaa vajota suunnilleen psykoosiin, joka ei arkena ole ongelma koska mies ei enää matkustakaan mutta ei silti pysty miehen aikana soittamaan äidilleen tarvitsevansa apua jne.)



Ihan hyvä provo, mutta nyt alkaa olla jo vähän over.

et vain halua sen tapahtuvan.

Jos romahdat parin päivän yksinolosta, olet oikeasti syvissä ongelmissa ja tarvitset aika pian hoitoa. Etkä ole sopiva hoitovapailemaan lapsesi kanssa. Jos ihminen kiikkuu niin reunalla, niin hänen läheisensä tarvitsee ehdottomasti omaa aikaa, ja lapsi muutakin seuraa kuin tasapainottoman vanhempansa.

Minä veikkaan, että jäit kiinni raskaudenaikaiseen huomioon ja et nyt vain kestä sitä, että sinun pitäisi olla hoitaja eikä hoidettava.

minä kasvoin aikuiseksi jo teininä, kun jouduin ottamaan vastuuta omasta elämästäni vähän enemmän kuin muut. Saatan romahtaa tai en, mutta pelkään sitä. Hoidossa jo olen, joten en tarvitse tällä hetkellä muuta hoitoa. Olen sopiva hoitovapaalla hoitamaan lastani. Et tunne minua, etkä voi tuollaista edes väittää.

Se matka ei edes ole miehen omaa aikaa, sitä hän saa ihan tarpeeksi muutenkin, vaan todella rasittava reissu henkisesti sairaan invalidin kanssa. Kokeile ihmeessä itsekin, jos se on mielestäsi unelmien matka.

En raskaudenaikana kaivannut mitään erityisempää huomiota. En ollut kertaakaan sairaslomalla, en ylimääräisissä ultrissa tai dopplereissa. Koko homma meni hössöttämättä. Ei kuulu luonteeseeni minkäänlainen hössöttäminen.

Ketä tässä pitäisi siis hoitaa?

ap

Äiti käskee lopettaa leikin aina väärään aikaan. Aina on väärä ajankohta. Aina on joku asia kesken.