Mies päätti sitten lähteä kaupunkilomalle äitinsä kanssa.

voi jee, kyllä todellakin miehesi ansaitsee lomansa. eikö sinulla ole käynyt mielessä, että miehelläsi on rankkaa olla kanssasi juuri tällä hetkellä, kun olet masentunut? Sairastuin itse vaikea-asteiseen masennukseen 5v sitten(olimme olleet hedelmöityshoidoissa, keskenmeno, kun olin vkolla 24 raskaana) onneksi selvisin siitä. Kun nyt katsoo asiaa taaksepäin, läheisillä oli varmastikin hyvin rankkaa! masennushan on koko perheen sairaus.



Etkö voi asettua miehesi asemaan? En tajua, jos äitisi tulee luoksenne ja miehesi on 3vrk pois, miksi urputat täällä?

Kolmen päivän reissu, ja minä saan pärjätä vauvan kanssa yksin sen ajan. Sairastan synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen äitinsä kuulemma tarvitsee tämän matkan, koska on invalidi eikä pääse muuten minnekään. Aika tylyä minusta.

Missä kohtaa tässä viestissä kerrot että miehesi matka ei ole toivottava taloudellisten seikkojen takia!?! Miehesi on lopen uupunut ja kaipaa epätoisvoisesti breikkiä, jollei muuten kuin invalidi-äitinsä kanssa! Mieti sitä!

Minusta ajankohta on väärä. Olisivat voineet lähteä lomalle vaikka ensi keväänä tai kesällä.



Synnytyksenjälkeinen masennus voi oirehtia pitkään, lääkityskin on nyt aluksi vuodeksi.



ap

Olen lukenut koko ketjun ja olen vakaasti sitä mieltä, että sinun kannattaisi mennä töihin, eikä jäädä hoitovapaalle. Se olisi paras ratkaisu sinulle ja lapsellesi.



T: eräs pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäynyt

Missä kohtaa tässä viestissä kerrot että miehesi matka ei ole toivottava taloudellisten seikkojen takia!?! Miehesi on lopen uupunut ja kaipaa epätoisvoisesti breikkiä, jollei muuten kuin invalidi-äitinsä kanssa! Mieti sitä!

Mutta kun täällä ehdoteltiin, että lähtisin mukaan, niin mainitsin, että vauvan ruokailu ja taloudelliset seikat estävät sen.

Mies muuten ei ole lopen uupunut. Mistä ihmeestä tuonkin vetäisit?

Opettele sisälukutaito.

ap

Olen lukenut koko ketjun ja olen vakaasti sitä mieltä, että sinun kannattaisi mennä töihin, eikä jäädä hoitovapaalle. Se olisi paras ratkaisu sinulle ja lapsellesi.

T: eräs pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäynyt

Eikä tämä nyt kuulu tähän muuta kuin taloudellisten seikkojen puolesta.

ap

Kolmen päivän reissu, ja minä saan pärjätä vauvan kanssa yksin sen ajan. Sairastan synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta hänen äitinsä kuulemma tarvitsee tämän matkan, koska on invalidi eikä pääse muuten minnekään. Aika tylyä minusta.

Tämä on ap alkuperäinen viestisi, jossa kyllä kärkenä on se, että joudut pärjäämään 3 päivää yksinäsi vauvan kanssa.

Sitten vetosit vauvan ruokailuongelmaan kun ehdotettiin mukaan lähtemistä.

Sitten mieskään ei halunnut lähteä ja nyt sit kaatuu talous :)

Jos se sun ukkosi matkustaa invalidi-äitinsä kanssa, niin tuskin esim. riekkuu baareissa tappii ja kuluttaa satoja euroja rahaa. Eli 3 päivää ulkomailla ruokailua kaataa taloutenne?

Välillä tuntuu että miten joillekin voi kaikki olla niin vaikeaa :(

jos joutuu olemaan tukihenkilönä äitiyslomalaiselle, joka ei kestä lastaan omin voimin paria päivää.



Hän ei vain voi näyttää sitä, koska sinä olet perheen sairas ja hän joutuu tukemaan sinua.

Ota tämä kokemuksena, että oikeasti pärjäät yksin, osaat hoitaa arjen ja vauvan omillasi. Oikeasti, tämä voi tehdä hyvää sinulle ja vauvasuhteellesi, saat itsevarmuutta ja oivallusta siitä, mitä elämä on itseensäkäpertymisen ja mustien hetkien ulkopuolella. Sinä päätät suhtautumistapasi. Se, joka antaa muille, saa myös itse.

olen työssäni tavannut paljon masentuneita ihmisiä. Itsellänikin myös oli vaikea-asteinen masennus, kuten kirjoitin. Ihan suoraan sanoen, jos tapaat äiti-ystäviä, jaksoit käydä Hgissä ostoksilla yms, niin TUSKIN ENÄÄ OLET MASENTUNUT, vaan ripustaudut siihen, niinkuin monet ovat täällä jo todenneet.



Jos et USKALLA tai KYKENE olemaan 8kk:n ikäisen lapsesi kanssa kahdestaan kolmea päivää, on aika huolestuttavaa.

taloudellisesta puolesta mitään, kun kerran ensimmäiseksi syyksi esitit vauvan ruokailua. Kun se ei saanut vastakaikua, keksit taloudelliset syyt.



Jos sussa olisi pätkääkään rakastavaa puolisoa, sä lähettäisit miehesi hyvillä mielin matkaan. Miehes sunmieliksi sanoi, ettei sitä huvittaisi lähteä, koska ei kehtaa olla sun edessä iloinen.



Ja ap. mä olen ollut pari vuotta todella syvästi masentunut, mä tiedän millainen masentunut ihminen on. Ei todellakaan mukavaa ja kivaa seuraa, vaan musta aukko, joka imee ilon ja energian muista. EI tahallaan, mutta tekee sen silti. Ja itkee päälle, että mä olen niin paska, ja taas, ryyps ryyps, toisista imetään voimaa, kun ne joutuu paapomaan ja vaalimaan, että et oo, voi raukkaa jne jne.



Itse sä tuosta suosta vielä joku päivä rämmit. Sitten kun tajuat, että se on tehtävä itse, ja otat vastuun omasta elämästäsi, tunteistasi ja teoistasi. Se, että sä et meinaa pärjätä kolmea vuorokautta 8 kk ikäisen kanssa oma äitisi ei todellakaan ole vastuun kantamista.

Ja miksi sinun täytyy vastata niin epäystävällisesti kaikille, jotka ovat selvästikin ajatuksen kanssa lukeneet viestisi ja kommentoivat?

Missä kohtaa tässä viestissä kerrot että miehesi matka ei ole toivottava taloudellisten seikkojen takia!?! Miehesi on lopen uupunut ja kaipaa epätoisvoisesti breikkiä, jollei muuten kuin invalidi-äitinsä kanssa! Mieti sitä!

Mutta kun täällä ehdoteltiin, että lähtisin mukaan, niin mainitsin, että vauvan ruokailu ja taloudelliset seikat estävät sen. Mies muuten ei ole lopen uupunut. Mistä ihmeestä tuonkin vetäisit? Opettele sisälukutaito. ap

Ap, "vetäisin" miehesi uupumuksen luettuani liudan minä, minä-viestejäsi ja joissa et kertaakaan ole miettinyt asiaa miehesi kannalta. Masentuneen ja noin minäkeskeisen ihmisen lähellä eläminen on uuvuttavaa, niin uuvuttavaa että mielummin lähtee invalidiäitinsä kanssa kolmeksi päiväksi reissuun kuin on kotona vaimonsa ja vauvansa kanssa. Sinuna miettisin tätä asetelmaa tosi rankasti mutta nyt tämä ketju haisee jo provolta.

Tämä on ap alkuperäinen viestisi, jossa kyllä kärkenä on se, että joudut pärjäämään 3 päivää yksinäsi vauvan kanssa.

Sitten vetosit vauvan ruokailuongelmaan kun ehdotettiin mukaan lähtemistä.

Sitten mieskään ei halunnut lähteä ja nyt sit kaatuu talous :)

Jos se sun ukkosi matkustaa invalidi-äitinsä kanssa, niin tuskin esim. riekkuu baareissa tappii ja kuluttaa satoja euroja rahaa. Eli 3 päivää ulkomailla ruokailua kaataa taloutenne?

Välillä tuntuu että miten joillekin voi kaikki olla niin vaikeaa :(

Pääasiassa joudun olemaan yksin, sillä äitini ei tietenkään koko ajan voi olla paikalla.

Ruokailuongelmaviestissä tuon ilmi myös taloudellisen aspektin. Luepa tarkemmin.

Mies ei ole ollenkaan, missään vaiheessa halunnut lähteä. Ikävä, jos ymmärsit väärin.

Talous ei kaadu, mutta ei se kestä ylimääräisiä matkoja.

Vaikeeta tosiaan näyttää eräille olevan...

ap

En viitsi opettaa syömään ruokaa huoneenlämpöisenä, koska lämmin ruoka kuuluu syödä lämpimänä. Sitten pitäisi opettaa tuosta huoneenlämpöisenä syömisestä pois.

PROVOOOOO!!!!

Olen lukenut koko ketjun ja olen vakaasti sitä mieltä, että sinun kannattaisi mennä töihin, eikä jäädä hoitovapaalle. Se olisi paras ratkaisu sinulle ja lapsellesi.

T: eräs pahan synnytyksen jälkeisen masennuksen läpikäynyt

Eikä tämä nyt kuulu tähän muuta kuin taloudellisten seikkojen puolesta.

ap

selittää olevasi hyvä äiti lapsellesi, jos et häntä sen vertaa ajattele, että soisit hänelle terveiden ihmisten seuraa päivisin. Masentunut äiti ei ole hyvä äiti, vaikka haluaisi olla. Masentuneesta äidistä tulee yleensä ikävä kyllä marttyyri äiti, joka verhoaa omat pelkonsa ja ahdistuksensa katkeruuteen lastaan, perhettään ja maailmaa ylipäätään kohtaan.

Niin kuin tästä näemme: sä koet lapsesi niin vaikeana, että et pysty olemaan hänen kanssaan kolmea päivää kahdestaan. Se EI ole normaalia, ja tuollaisessa tunnetilassa olevan äidin seura ei ole lapselle jatkuvasti hyväksi, jos vaihtoehtojakin olisi.

Ja näistä sun viesteistä huokuu tosi vahvasti se, että sä et edes halua muutosta, haluat rypeä ja vihata ja syytellä miestä ja anoppia. Etkä vielä kertaakaan ole onnistunut osoittamaan pienintäkään empatian rippua miestäsi kohtaan. EI, hän ei voi olla uupunut, hänellähän on niin mahtava mörkö siellä kotona vaimona.vain SINÄSINÄSINÄ saat olla väsynyt ja sairas ja vaativa.

jos joutuu olemaan tukihenkilönä äitiyslomalaiselle, joka ei kestä lastaan omin voimin paria päivää.

Hän ei vain voi näyttää sitä, koska sinä olet perheen sairas ja hän joutuu tukemaan sinua.

Hän ei ole uupunut, tunnistan kyllä uupumuksen oireet.

ap

taloudellisesta puolesta mitään, kun kerran ensimmäiseksi syyksi esitit vauvan ruokailua. Kun se ei saanut vastakaikua, keksit taloudelliset syyt.

Jos sussa olisi pätkääkään rakastavaa puolisoa, sä lähettäisit miehesi hyvillä mielin matkaan. Miehes sunmieliksi sanoi, ettei sitä huvittaisi lähteä, koska ei kehtaa olla sun edessä iloinen.

Ja ap. mä olen ollut pari vuotta todella syvästi masentunut, mä tiedän millainen masentunut ihminen on. Ei todellakaan mukavaa ja kivaa seuraa, vaan musta aukko, joka imee ilon ja energian muista. EI tahallaan, mutta tekee sen silti. Ja itkee päälle, että mä olen niin paska, ja taas, ryyps ryyps, toisista imetään voimaa, kun ne joutuu paapomaan ja vaalimaan, että et oo, voi raukkaa jne jne.

Itse sä tuosta suosta vielä joku päivä rämmit. Sitten kun tajuat, että se on tehtävä itse, ja otat vastuun omasta elämästäsi, tunteistasi ja teoistasi. Se, että sä et meinaa pärjätä kolmea vuorokautta 8 kk ikäisen kanssa oma äitisi ei todellakaan ole vastuun kantamista.

Lue viesti numero 10. Ihmeellistä vänkäämistä.

ap

kyllä provo, tosi hyvä sellainen.

Tää on av:n helmeä.



Ja ap: Olet kyllä joko todella sekaisin tai oikein hyvä provoilija :)