##huhtikuun helmet 2009-heinäkuu##

Tomppa tanssii sitä mitä tv-shopissa mainostetaan, sitä ihmeheilumista. Ja äitinsä heilunut myös koko päivän.



Tänään perunasosetta sai muun perheen lisäksi maistaa myös Tomppa-vauva. Tai velliä se paremminkin oli (nan-maitoon tehtyä) pari lusikallista meni kovasti nauratti poikaa moinen uusi herkku.



Lapsen leikkauksesta kokemusta kun esikoinen oli 2-vuotiaana kitarisaleikkauksessa. Olin ihan sairaana jännityksestä vaikka rutiinijuttuhan se on, mutta kuitenkin. Joten voin hyvin eläytyä päkkänän tunteisiin.



Nausikaa reippaasti leikkii. Mun pitäisi varmaan laittaa kuva tompasta leikkimässä jonkun sormilla heh. Se libero-kassin kukkanen on meilläkin aika kova sana.



Hyviä öitä vaan ja viikonloppuja

Aadan äiti -84, t04/09, Varsinais-Suomi

Kaarna@laiva - ,p07/00, p07/02, t04/09

Jadeade -82, p05/09, Turku

Juliaana -72, p05/02, p03/09, Pääkaupunkiseutu

Lyyti -77, t04/09, Uusimaa

Magda -83 t04/09, ?

Mikumamma -84 p04/05, p04/09 Helsinki

Orvokki -72, p12/04, p07/07, t03/09 , ?

Paik -75, p 08/04, t04/09 Varsinais-Suomi

Pikkuäiti -76, p01/06, p04/09, Keskisuomi

Päkkänä -71, t03/99, p04/09, Helsinki

PötsiPamela -73, t04/09, t04/09, Etelä-Uusimaa

Satuilija -80, t04/09, Vantaa

Sirppu83 -83 t03/09, Järvenpää

Tiituska -86 p04/09 Lahti

Tiuhti -81, t04/09, Helsinki

Tsili -77, t03/09, Helsinki

Tuuti -74, p09/04, p05/06, p04/09, Espoo

Verticia -85, t04/09, Turku

Äitsykkä3 -79, t01/06, p10/04, p04/09 ?

olen ollut nettipimennossa kun koneesta hajosi kovalevy ja korjaaminen kestikin yllättävän kauan. Minulla on vielä työpaikan kone ja tuessa oli ruuhkaa kesälomien takia.



Mies ja esikoinen ovat olleet mökillä. Me emme sitten loppujen lopuksi lähteneet mukaan vaan päätimme hengailla täällä kaupungissa kun kaikki vaan on täällä niin paljon helpompaa. Pikkuinen on edelleen kohtuullisen tyytyväinen ja helppo tapaus - itkee kun on nälkä tai kova väsy ja känisee hieman jos kaipaa seuraa. Hän viihtyy tosi hyvin jumppamatolla, usein puolisen tuntia kerrallaan.



Hiukset lähtee täälläkin - näppäimistöllä on jo kaksi hiusta :-(. Sama juttu oli esikoisen kanssa, mutta kyllä ne tuuheutuivat kun täysimetys päättyi. Olen ajatellut lopettaa täysimetyksen kun Pikkuinen on neljä kuukautta. Siihen onkin vain muutama viikko ja sitten olisi tarkoitus ensin ruveta pistelemään pottua naamaan. Pikkuinen ei tosiaan ole pituuden puolesta pikkuinen, vaan ihan tavallinen (62cm 3kk neuvolassa), mutta paino on ollut koko ajan -10 käyrällä. Pikkuinen on kuitenkin ollut ihan tyytyväinen, eikä tunnu nälkäiseltä. Olen nyt kuitenkin ajatellut antaa kiinteitä, josko se painokin siitä sitten nousisi. Pari kertaa on kokeiltu josko korvike maistuisi pullosta, mutta ei tunnu onnistuvan. No, esikoisen kanssa oli sama juttu ja siirryimme suoraan nokkamukiin.



Rokotuksista: Meillä ei tullut 3kk rokottesta eikä myöskään Rota-rokotteesta (Rotateq) mitään oireita. Päätettiin ettei osallistuta pneumokokki-tutkimukseen, ihan vain sen takia, että osalle lapsista tulee tutkimuksessa verinäytteiden ottoa, enkä halua sellaista meidän pienelle.



Hampaista: meidän esikoinen oli pikkuisen vaille 4kk kun tuli ensimmäinen hammas. Tutun hammaslääkärin mukaan hampaiden tuloaika on perinnöllistä, joten omien tai sisarusten hampaiden puhkeamisesta voisi hieman saada osviittaa koska hampaita voisi odottaa.



Supoista: Meillä olivat käytössä esikoisella ja ostin nytkin varoiksi kun Pikkuinen sai rokotteen. Ne on helppo laittaa, vaikka vauva pistäisi hanttiin tai huutaa. Nestemäiset ovat mielestäni vaikeampia. Tärkeintä on vain huomata, että ainakin minun logiikan mukaan suppo laitetaan sisälle 'väärin päin', eli tylppä puoli edellä. Jos sen laittaa suippo puoli edellä, se tulee herkemmin ulos. Lisäksi vauvan jalkoja voi laiton jälkeen pitää hetken yhdessä, niin se ei pullahda heti ulos.



Verticia: Meillä oli esikoisen aikaan vähän samoja ongelmia, koin että sain tehdä kaikki kotityöt itse. Loppujen lopuksi asiassa auttoi se, että kävin miehen kanssa rauhallisen ja asiallisen keskustelun työnjaosta. Teimme listan pakollisista kotitöistä, jaoimme ne ja sovimme myös kuinka usein niitä tehdään. Lista käytiin uudetsaan läpi kun palasin töihin. Toimi ainakin meillä, kun mies on sitä laatua että pitää tosi tiukasti sovituista asioista kiinni (jotkut voisivat jopa haukkua joustamattomaksi...).



Juliaana ja Pikkuinen

Poitsu ollut viime viion itkuinen ja nukkunut 5-10 minsan pätkiä päivisin...Välillä parahtaa itkuun yms..

Eilen vein sitte lääkäriin päivystykseen, joka laittoi lähetteen lastenlääkärin luo.Jouduimme osastolle yöksi jäämään, koska vauvalla niin paljon infektioita takana, sekä kuumetta oli hiukan ja itkuisuutta yms...

Musta tuntu et pää hajoo, taas osastolle, olin vain menos pikaisesti käymään päivystyksessä, siellä vierähtäkin sit vuorokausi!!



Eli nyt kolmas korvatulehdus! Taas antibioottikuuri!!Toivon mukaan lääke tehoaa ja kierre loppuis...



Tulee ainakin toi lastenosasto tutuksi



Maanantaina pitäs lähtä lomareissulle keski-suomeen, nyt pikkumies toivon mukaan parantuisi pikaisesti!!



Saunaan nyt ja sitten lapset nukkumaan!!!!!!!!!!!

Ja mä ainakin nautin yhren siiderin saunan jälkeen!!



äitsykkä3 ja infektiokierteinen poitsu (kohta 3kk)

Harmittaa äitsykän puolesta. Jospa iän myötä vähenisi infektiot. Meillä esikoisella oli korvatulehduksia myös jonkin verran ei tosin vauvana, se oli aika rankkaa. Toivottavasti reissunne onnistuu sillä Keski-Suomessa on kaunista ja ihanaa en muuttaisi täältä mihinkään. (paitsi ehkä talveksi jonnekin etelään..)



Tomppakin yski tänään ja 3vee ääni käheänä ihmetteli kun ei pysty huutamaan (hyvä sinänsä). Eli jotain flunssan poikasta täälläkin päin on, mutta ei ainakaan vielä kuumetta tms. Esikoiselle annoin kuitenkin yöksi särkylääkkeen kurkkukipua helpottamaan, että saa nukuttua.



Meille muutti uusi nallekarhu eli pehmot valtaavat pian huushollin onhan ne ihania ja suloisia. Ja täytyyhän Tompankin tietysti saada ihan omia leluja. Amadeus voitti sitten tangomarkkinat kuten arvasinkin ja sen kunniaksi juon tässä kahvia siis ja syön mokkapaloja kun tuo suklaanhimo yhä vaivaa.

Hurjasti on tosiaan kirjoiteltu viimeaikoina. Just ja just jaksoi eilen kahlata ne läpi, sit ei enää jäänytkään virtaa kirjoittaa. Ja nythän on sit mieli jo ihan tabula rasa niiden juttuin suhteen.



Paitsi, että Päkkänän tai siis Sakun leikkauksen muistan. Tsempit maanantaille. Kiva, että saitte ajan näin nopsaan, mutta ymmärrän että jännittää. Mullahan oli kurat housussa kun jännäsin tytön peräsuolen tähystystäkin. Nukutus kun siinäkin oli.



Ja sit Kolmonen3, jonka uusi nimi oli.. Hmm.. en muista.. Mutta siis kiva kuulla sustakin! Hurja alku tosiaan teidän vauvan elämällä. Tsempit taas sairaalareissuun. Ihan kamalaa tuollainen. Mulla muuten kanssa uusi nimi, en päässyt vanhalla Paaru-nimellä kirjautumaan. Kiva, että muutkin epäonnistuu! :D



Kotiin siis tosiaan tultiin. Hyvin meni se junamatka kaiken roinan kanssa. Mun kaveri auttoi meidät paikoilleen ja juoksi sitten ulos junasta ja poismeno kävi kätevästi, kun oltiin ihan oven vieressä, niin sain roudata tavarat oven eteen kaikessa rauhassa pikkuhiljaa. Mies oli sitten ovella vastassa, kun se aukes. Eli matkatavaroiden suhteen ei ongelmaa, laps meinas ongelman aiheuttaa. Tyttö ei oikein pitänyt junan kuulutuksista, vaan heräsi siihen vaivalla saadusta unenpäästä. :S Kaksi kertaa siis neiti heräs kesken unien ja sit olikin Lahden jälkeen ihan superäksynä, kun oli niin väsynyt ja ärsytetty. Muutenkin vähän meni nuo valveillaolopätkät kitisten ja tissille huutaen. Eihän sitä nyt passannut junassa käydä imemään. :S Eli nälkäkin sit lopulta oli. No, perille päästiin ja ei niin pahoin traumatisoituneena, ettei vielä joskus uudestaankin voisi junalla reissata.



Lempilelu on meilläkin Liberon kukka. Sitä tyttö tuijottaa ihan koomassa. Sit alkaa mieletön kujerrus ja hymyily. Kukka-pentele ei vaan vastaa hänelle. :D Äitin naama on kanssa kiva lelu, se kun välillä vastaakin. :) Harsoa meilläkin imeskellään kovasti ja sepä vasta onkin kivaa, kun äiti pyyhkii sillä suupielen kuolaa pois. Ja ihan parasta on jos isä tai äiti nostaa pään yläpuolelle ja höpöttää jotain höhlää. Halvoilla huveilla mennään täälläkin siis.



Kahvia ei Lyyti juo eikä edes mausteena leivoksissa syö. Pahaa. Mies juo sitä mitä on, sanoo että juo sitä vain kofeiinin vuoksi, joten merkillä ei oo väliä. Kunhan välttää päänsäryn.



Mulla jotenkin nyt vetää mieltä matalaksi. Lieneekö syynä ne minipillerit vai mikä. Ainakin ne aiheuttaa pahoinvointia. Joka päivä tulee ainakin kerran sellainen pahoinvoinnin aalto. Sit vaan ahdistaa ja tekee mieli syödä suklaata. Ei jaksais mitään eikä ketään. Lapsikin surettaa, kun pelottaa että se peräsuolitulehdus uusii. On ollut pari levotonta yötä ja välillä päivällä itkee nykyään ihan samalla tavalla kuin silloin kun se alkoi. Pierutkin tulee välillä kovin suurella itkulla taas. :( Ahdistaa. Kontrolli on 20. tätä kuuta, jos sinne kitkuttelis. Tai siis lähinnä, toivotaan, että oon väärässä, eikä tässä oo mittään hättää.



Juon muuten tässä samalla siideriä. Hyvä ettei päähän nouse. Saunan jälkeen yks. Tohtiikohan tuota ihan kokonaan juoda.. Kohta kuitenkin saa taas laittaa tissiä tytön suuhun. Tai no, meneehän siihen vielä muutama tunti.



Jos sit menis katselemaan asuntoja. V****aa tää meidän sotkuinen kotiluolakin. Vaiks ei me täältä kuitenkaan ikinä mihkään muuteta.



Ai ni, yks ilokin: Mies sai tänään tytön nukutettua päikkäreille, vaikkei sillä oo tissejä. Hurraa! Lupaa hyvää tulevaisuutta ajatellen. Esim. sinne Madonnan keikalle jos voisikin mennä ilman huonoa omatuntoa!



Lyyti

Heti kärkeen kun muistan: Äitsykälle jaksamista korvatulehduskierteeseen, huhhuh!! Alkaa varmasti hiukan ottaa jo kupoliin moinen. Toivotaan että pian helpottaa ja loppukesän saatte viettää terveinä!



Sakulle (ja vähän äidillekin) tsemppiä huomiselle. Jännittävä päivä varmasti - mutta sitten se on ohi :)



Lyyti, toivotaan nyt todella ettei tulehdus uusiudu :/ Jospa siellä masussa kiertäisi vain vähän ärhäkämpi pieru, eikä se vielä tarkottais tulehdusta! Voimia myös alakuloisen mielen kanssa. Pillerit on yksiä perkeleitä kyllä, noiden tunneheittelyjen vuoksi en uskaltanut niitä itse aloittaakaan... Toivottavasti mieli on nukutun yön jälkeen valoisampi :)



Omaa napaa:

Olin perjantaina viihteellä tyttöporukassa, ja oli niin saamarin kivaa! Kukaan ei oksentanut tai kakannut päälleni (tsih!), kukaan ei itkenyt tai huutanut pää punaisena, ketään ei tarvinnut kantaa sylissä ja viihdyttää. Aikamoista. En tajunnutkaan miten olin tuollaisen illan tarpeessa! Eilen vähän väsytti, mutta ei haitannut yhtään. Aadakin oli pärjännyt isänsä kanssa ihan loistavasti illan. Jeee! Mäkin selvisin hienosti, vaikka etukäteen pelkäsin olevani viimeistään loppuillasta se porukan ärsyttävä joka silmät vetisinä vaan esittelee suhmuraisia kamerakännykkäkuvia lapsestaan eikä ketään edes kiinnosta ;)



Rokotuksistakin on elvytty. Tosin, eilen Aada sai taas hetkellisen huutokohtauksen joka kuulosti siltä kuin päätä sahattaisi irti. Tämmösiä ei tosiaan ole ikinä ennen tullut, ennen kuin nyt torstaisten rokotusten jälkeen kahdesti, piru vie jos siellä piikin mukana annettiin jotain huudattavaa ainesosaa! :D Minen ala. Toivotaan että tänään on huudoton päivä.



Muuten edessä onkin aika ihanat ajat: miehen neljän viikon kesäloma alkoi :D Jee taas! Sillä olis vielä 2 viikkoa isyyslomaakin pitämättä, mutta aikoo säästellä niitä syksylle/jouluun. Mutta nyt on siis edessä mökkeilyä, Porin reissua, sukuloimista, veneilyä.... aah. Ja pitkiä aamuja yhdessä köllien. Ah autuutta.



Ihanaista kesäsunnuntaita kaikille teillekin!



Halauksin,



Ansku ja Aada

Se ois taas hiostava sunnuntai. Ei ole lämmintä, mutta kuitenkin on kuuma ja hiki. Poitsukin oli hiestä märkä kun suuttui vaipanvaihdosta niin että pisti kunnon konsertin pystyyn.



Kiitos kovasti kaikille tsemppauksesta tyräleikkaukseen. Ei mua huolestuta se leikkaus olenkaan kun on varmaan niin rutiini juttu että, mutta mua huolestuttaa se sairaalassa olo. Äitsykkä3:sella on näköjään vähän liikaakin kokemusta sairaalassa olosta. Hienosti olette ilmeisesti pärjänneet siellä. Illalla pitää soittaa lastenklinikalle ja sitten tiedätään moneltako leikataan ja koska pitää olla syömättä jne.



Lyytiltä piti vielä sen verran kysymäni, että minkä perusteella teillä epäiltiin sitä peräsuolentulehdusta? Mitä kaikkia oireita teillä oli?



Nyt mulla alkaa kaikki toivomukset kohdistumaan kyllä yöuniin. Miten ihmeessä niistä saisi paremmat???!!! Nukahtaminen tuntuu käyvän meiltä pääsääntöisesti hyvin. Eilenkin sippas "saunan" jälkeen vähän yli kasi ilman tissiä yksi sänkyyn about minsassa. Mutta, nyt alkaa olee sama vika kuin päikkäreissä, herätään joko 20 minsan, 50 minsan tai 1,5 tunnin jälkeen. Iltanukahtamisen jälkeen yleensä se 20 minsaa ja yöllä sitten jompi kumpi noista toisista. Mulla on ihan oikeasti sellainen tunne, että mä olen yöllä kokoajan hereillä. Kaipa mä jotenkin nukun kun jaksan päivälläkin olla hereillä. Suurin osa hoituu tutituksella, mutta mielestäni liian usein pitää sitten kuitenkin antaa ruokaa. Mälsää! Äh, kun tuli taas ruikutettua!



Kävin eilen leffassa. Jee, oli mukavaa. Tosin lähdin kesken leffan pois. Oli muuten eka kerta! Mun mielentilaan ei jotenkin sopinut tää slummien miljonäärin inhorealistinen kuva pikkupojasta jolta kuoli äiti ja jota hakattiin jne jne. Korvasin tämän pahan mielen sitten shoppailemalla ja ottamalla sen lupaamani valkkarilasillisen. Kotona oli pärjätty hyvin ja loppuiltakin meni mukavasti leppoisissa merkeissä.



Jotain muutakin taisi olla mielessä, mutta se otti taas jalat allensa.



Petivaatteet on vaihdettu. Vaippa falskas viime yönä 2 kertaa!! Poitsu ei ollut kauhean mielissään kun kuuden aikaan vaihdetiin vaippaa. Ei sen puoleen, että minäkään oisin ollut.



Nyt pitää rientää johonkin järkevään hommaan kun meillä nukutaan.



Päkkänä ja Saku

Meillä on siis vasta herätty. Tai tyttö heräs ysiltä, mies nousi sen kanssa ja minä jatkoin vielä reilun tunnin unta. Ihanaa! Nyt neito taas nukkuu. Ja mun tekis mieli päikkäreille! :D Mut jos tuon aamiaisen ensin.. :D



Päkkänälle tosiaan toivoisi parempia unia myös. Mulla on melkein huono omatunto kun tuo meidän laps nukkuu yönsä niin hyvin. Kiva, että pääsit vähän ulkoilemaan sinäkin! Kummasti varmasti virkistää.



Ja Aadan äiti kanssa ihan kunnolla viihteellä. :) Vitsit, jotenkin tekis munkin mieli. Eilen niissä häissä harmitti, kun ihan kuivin suin oltiin ja muut siemaili kaikenlaista juomaa.. No, vielä minäkin! Ainakin sit elokuussa Madonnan jälkeen. Ihanalta kuulostaa teidän loma-aika. Nautiskelkaa!



Päkkänälle vielä siitä meidän peräsuolitulehduksesta. Tuo neitihän huusi taukoamatta sen ekan kuukauden. Päivisin, yöt nukkui kun oli niin rättipoikki. Kaikki kakat ja pierut tuli valtavan kipuitkun kanssa, vääntelehti oikein tuskissaan. Kakassa oli usein verta, välillä viiruina, välillä tuli ihan sellaista punaisen ruskeaa veristä kakkaa. Pari kertaa nähtiin peräsuolen työntyvän kakan mukana vähän ulos. Siis kun kakkas hoitopöydälle. :D Kakkaa tuli n. 20-25krt/pv. Tulehdus ja peräsuolen haavat todettiin tähystyksessä.



Nyt lienevät sämpylät jo jäähtyneet syömäkuntoon. Mää ihan noita paistovalmiita lämmittelin. Ei oo jaksanu oikeita leipoa sitten tytön syntymän...



Mukavaa sunnuntaita!



Lyyti, jonka mieli on edelleen vähän matala

Halaus Lyytille!

Meilläkin on ollut tosi helppo vauva joka nukkuu yönsä ja silleen. Siitä huolimatta mun mieli on kans vähän matalalla - ja kun Aadan 3kk neuvolan mielialakartoituksessa tästä mainitsin, niin pääsen ens viikolla neuvolapsykologin kanssa juttelemaan. Oli kauhee kynnys pyytää apua (saati sitten kertoa siitä vaikkapa tänne!), mutta faktahan on että siinä ei ole mitään hävettävää jos ahdistaa. On tää äitiys niin iso juttu.



Voimia

Lyytin kuvaus kuulostaa aika tutulta. Minulla hirvittävä energian tarve pistää syömään suklaata. Ja välillä tekisi mieli vaan nukkua. Väsyttää ihan uskomattomasti.



Nyt syön pojan suklaamuroja....no tuleepahan samalla maitoa nautittua kun en muuten sitä juo.(paitsi kahvin kanssa) Helppo vauva meilläkin nyt nukahti tutti suussa pupu-uniriepua rutistaen vaunuihin. Näyttäisi onneksi nyt ainakin vielä selvinneen tomppamme flunssalta ja isoveljelläänkin menossa ohi. Aikuisten päänsärky onkin toinen juttu.



En kaipaa mitään erikoista viihdettä elämääni, kunhan vaan pysyisi lapset terveenä ja mies onnellisena ja itsekin kutakuinkin hengissä. Ajelin tänään autolla ja ihailin kesäistä maisemaa, jotenkin se onni on vaan tuollaisia pieniä arkisia hetkiä. Tompan hymyistä ja 3veen hauskoista jutuista puhumattakaan.



Päkkänällä huomenna sitten jännä päivä, onneksi ei tarvitse teidän pitempään enää odotella. Sitten on vielä kuitenkin kesää paljon jäljellä. (äh se taisi olla jo mambaa)



syvällisiä pohtiva pikkuäiti

Hmm... aika hassua kun kaikki tuntuu olevan tänään filosofisella tuulella. Niin minäkin!



Tänään on väsyttänyt täälläkin. Mietin tuossa juuri, että pitikö sitten vielä ruveta suursiivoamaan sitä parveketta. No, se on kyllä pääasiallisesti miehen hommaa kun se on rakennustarviketta täynnä. Se vaan taitaa väsyttää vielä enemmän kun koko olohuone on nyt laatikoita täynnä. Ei jotenkin mieli pääse lepäämään.



Jäi kyllä kovasti mietityttämään tuo pikkuäidin sanonta ettei kaipaa elämään mitään erikoista viihdettä. No näihän se kyllä on. Minkäköhän takia se ihmismieli kuitenkin rupee aina välillä haaveilemaan mitä ihmeellisempiä juttuja joista kuitenkin uskon ettei tule yhtään sen onnellisemmaksi.



Tänään ollaan jo nukkumiskerrassa nro 5. Nukahtaa alta aikayksikön, mutta herää keskenkaiken. Onneksi huutomäärä on ollut aika alhaista sorttia.



Soitin lastenklinikalle ja kuulin, että ollaan ensimmäisenä leikkausvuorossa klo 8. Ruokaa saa antaa viimeisen kerran klo 4 ja osastolla pitää olla klo 7. Onneksi ei ole pitkä matka sairaalaan.



Mun ensiviikon tavoitteet on selvitä tuosta sairaalareissusta ilman traumoja (koskee lähinnä äitiä) sekä selvitä töihin torstaina ilman traumoja (tämäkin koskee lähinnä äitiä). Poika on varmaan isänsä kanssa ihan yhtä tyytyväinen kotona kuin minun kanssa.



Jaksamista kaikille tunnemyrskyissä. Hienoa on se, että uskaltaa puhua asiasta. Sillä tavalla siihen saa itsekin uutta näkökulmaa ja helpotusta. Ja trust me, kukaan meistä ei ole yksin niiden mustien ajatusten kanssa.



Palaillaan ensi viikolla astialle. Meidän osalta yhtä tyrää vähempänä (se toinen vielä jää :-) ).



Päkkänä

Tuli vain tuossa mieleeni, että oon nyt syönyt 2vk niitä pillereitä ja nyt muutaman päivän sisällä on tapahtunut huomattava muutos pääni sisällä. Siis tän ahdistuksen ja ilottomuuden suhteen. Oliskohan noista Cerazetteista? En tiedä. Muistan vaan, että kun tätä vauvaa käytiin tekemään ja jätin Mercilonit pois (joita olin syönyt jotain 7 vuotta) ja totesin, että huh, mikä ero, että ikinä en enää pillereihin koske. Ja tässä sitä sit ollaan.



Suuremmista viihdykkeistä. Eipä juu mullakaan mitään suurempia toiveita ole. Just tuollaiset autoajelut miehen ja vauvan kanssa olis luksusta. Tai sit yksin. Tai edes se, että tyttö suostuisi olemaan vaunuissa niin, että pääsisi johki täältä seinien sisältä.



Päkkänältä pitäs vielä kysyä (jos vielä täällä roikkuu), että mihin siellä Lastenklinikalla meette ja kuka on teidän kirurgi? Mehän oltiin kirurgisella osastolla kanssa silloin tähystyksen aikaan, osasto oli K6 ja tähystänyt kirurgi Mikko Pakarinen. Pakarinen? Muistaakseni se oli sukunimi. Hänelle on siis myös se kontrolliaika sit viikon kuluttua.



Lyyti

Hiki virtaa vaikka mitään ei tekiskään, joten samoilla hikoiluilla tuli sit siivottuakin miehen kanssa. Onpa mukavampaa taas olla kotona.



Meillä oli perjantaina neuvola, edustettiin sit niin vimpan päälle. Ensin mentiin myöhässä ja sit Aamu päätti huutaa siitä lähtien kun vaatteet riisuttiin, joten menihän se sit ihan putkeen. Onneks ei tullu rokotteesta mitään jälkiseuraamuksia, muuta kun mmustelma jalassa. Sain mielenrauhan tytön painon suhteen, ei tarvi olla huolissaan, käyrä oli painossa ihan tasanen, pituus oli nyt vähän notkahtanu, mutta ei mitenkään huolestuttavasti. Eli pituutta oli 61,2 cm, painoa 5,5 kg pipon kokoa en muista, kun niitä ei taaskaan kirjotettu ylös, täytyy seuraavalla kerralla pyytää että kirjottaa niiden aikasempien kertojenkin mitat.



En muista kenellä kaikilla oli mieli matalana, mutta hyvä jos sen tunnistaa ja voi hakea siihen apua, jaksamisen kannaltahan se on tärkeetä että tunnistaa ajoissa. Voimia mielen myllerryksiin!



Sitten oli galluppia, mutta en muista mitä kaikkea kysyttiin, mutta lempilelusta oli ainakin puhe. Meillä eniten nauruja kerää varmaan iskän naama, mutta leluista parhaimpia on liberon kukka, sitten on puuhamatossa roikkuva leijona, sitä kun on niin kiva repiä jaloista, ja kun istuksii sitterissä niin annan leluksi semmosen pehmokuution, mistä saa hyvin kiinni. Nyt on selkeesti kehityksessä tullu tajuu ottavansa kiinni leluista tai harsoista, tuteista yms.

Kahvina nautiskelen ihan perus juhlamokkaa maidon kera, ja kuppina isohkoja kuppeja, mitä nyt sit sattuu puhtaana olemaan. Yleensä kyllä kahvi kerkee kylmetä kupissa ja osa jää aina juomatta.



Olipas mukava huomata et lainan korko oli laskenu melkein 4%, me kun ollaan 12kk euriborilla, ja oli viime vuonna niin korkeella sillon kun meillä oli tarkastus. Jää vähän rahaa säästöönkin ja voin olla sit ehkä vähän pidempään hoitovapaalla.



Oon kunnostautunut ja käyny nyt useampana iltana koiran kanssa lenkillä, ja jopa ihan saanu hien pintaan. Tekee kumman hyvää päästä vähän pihalle... Ja iskä jää vaan nostelemaan hetkeks tuttia.



Taidan mennä laittaa veden valumaan kylppäriin et se ois vähän lämpimämpi kun tyttö menis kylpyyn joskus 19 jälkeen. Ja täytyy vissiin ottaa se syliin vartin torkuille kun ei meinaa millään nyt rauhottuu vaunuissa hetkeks.



Kaikille vointeja ja hermoja!



Ja päkkänälle tsempit leikkaukseen... ollaan hengessä mukana.



Satuilija ja Aamu 2 päivää vaille 3 kk

meillä ei nyt meinata rauhottua edes iltatissille. Sitä revitään ja riuhdotaan jalat jäykkinä. Normaalisti siinä ollaan tähän aikaan oikein autuaasti.



Lyyti: Osastolle k6 mennään mut kirurgin nimeä en tiedä.



Nyt tämä äiti alkaa metsästämään nukkumattia tuttipullon kanssa.

Huhhuh kun on juttua heti kun on ollut poissa netin ääreltä, kivakiva! =) Käytiin vähän (tai aika paljonkin) sukuloimassa ja luin juttujanne miehen puhelimella, nyt en muista kommentoida puoliakaan. Reissu meni hyvin jos automatka oli alle 3h ja tyttö nukkui, yhdellä pidemmällä pätkällä tuli kauhea huuto ja piti pysähtyä aika pitkäksi aikaa odottelemaan seuraavaa unta. Jälkeenpäin ajatellen neiti taisi hieman väsyä ja stressaantua ja mennä ylikierroksille kun kokoajan oli uusia sylittäjiä, mut minkäs teet kun suuri sukuni asuu kaukana ja kaikki tahtovat nähdä tytön. Nyt onneksi kotona taas ja huutoa on öö...ehkä vähän vähemmän.



Miten pitkiä matkoja ootte autoilleet ja miten on mennyt?



Ikävää lukea sairastelevista vauvoista. Hirmusti tsemppiä Äitsykkä3:lle ja poitsulle tulehduskierteeseen sekä Päkkänälle ja Sakulle tyräleikkaukseen. En osaa kuvitellakaan millainen huoli voi olla noin pienistä ja avuttomista olennoista. Onneksi tässä maassa saa hyvää hoitoa, sen suhteen voi olla rauhassa, mutta tottakai äidin mieltä vaivaa. Voimahaleja! Korvatulehduksia odotellessa...



Lyytille myös voimia alakulon kanssa. Jospa se johtuis niistä pillereistä. Kun tietää mitä raskaushormonit tekee, niin pillerihormonit sitten kans. Auttaiskohan merkin vaihto? Halit sinnekin!



Nukkumisesta, ihmettelen miten Päkkänä jaksat, taidat olla aika superäiti ;) Vauvojen nukkuminen on ihan mystinen juttu. Meillä pitää ensin huutaa ja sitten nukkua, herätä, huutaa, nukkua herätä jne. Nukahtaminen on välillä ihan hemmetin vaikeaa, mut sit kun se onnistuu niin tyttö nukkuu pitkään. Päikkärit on eri asia, ne tulee pätkissä, eikä aina onnistu ja sitten äksyillään ja kiljutaan. Onneksi mies on apuna, ilman sitä olisin jo päätynyt pöpilään. Mua vähän jännitti lukea Päkkänän töihin paluusta, mut toisaalta ehkä sitä jaksaakin paremmin kun on enemmän omaa aikaa (vaikka se oliskin työpaikan aikaa). Kun nyt saisitte nukuttua!



Mä oon käyny pyörälenkeillä, mikä on ollut ihan mahtavaa, ei huutoa eikä kiljuntaa! Salikortti aktivoituu elokuussa. Juoksutouhut jäi kun en löytänyt tarpeeksi tukevia rintsikoita. Viihdykettä en välttämättä kaipaa, mut omaa aikaa kyllä. Ja joskus parisuhdeaikakin olis kiva, muttei huutonukutuksen jälkeen enää jaksa sellaista viettää.



Meillä ei muuten ollut Liberon kassissa sitä kukkaa... no roinaa kyllä riittää. Neidin lempilelu on omat nyrkit; vaikka kädessä olis mitä tahansa pehmoa tai kilistintä, niin nyrkki pitää saada suuhun! Neuvolasta saatu yksinkertainen naamakuva on ihan paras, sit oli semmonen pehmokirjan naamakuva, mut se on jo unohdettu. Tyttö tykkää kovasti katsella kaikenlaista, valoja, puita ja ihmeellisintä oli elävä tuli isomummilan kiukaan luukusta. Vaunuissa on pakko pitää kuomu alhaalla kaupoissa ja metsässä jos tyttö on hereillä, muuten tulee tylsistyminen eli kauhea natina.



Me ollaan kans epäilty hampaita kun huuto, kuola ja nyrkkien syöminen on lisääntynyt. Kerran tuikkasin supon, muttei se ainakaan vähentänyt meteliä. Jäähdytettävä purulelu toimii samoin kuin muutkin lelut, eli nyrkit ne on jotka sinne suuhun menee...



Kahvista meillä vastaa mies, joka jauhaa papuja jne, tykkään itse tummasta paahdosta. Raskausaikana vältin kahvia ja sain koukutettua itseni Clipperin luomuteen moneenkin erilaiseen makuun.



Kohta sais aloittaa tytölle kiinteät, mut tavoitteena on 6kk täystissitys. Mennään syyskuussa Berliiniin, jonka jälkeen aloitetaan mössöt. Kiitos muuten passikuvavinkeistä! Oon joskus muinoin ollut fotomyyjänä, jolloin niitä tuli napsittua, mut se oli aikaa ennen digiä se. Vauvojen passikuvaaminen oli ihan superhaastavaa ja määräyksetkin on tiukentuneet niistä ajoista paljon.



Vaippajuttua: tilasin Myllymuksujen taskuja kun haluan tukea kotimaista vaippaostoksissa. Imuja olis tarkoitus askarrella itse, saapi nähdä milloin saa aikaiseksi. Ne kuosit on aivan ihania, kivempi niitä on pukea kuin kertiksiä!



Käytiin tänään katsomassa ystävän 2-viikkoista vauvaa! Voi kun oli pieni ja suloinen, ihan jättivauva tuo meidän neiti siihen verrattuna! Eikä siitä ole montaakaan kuukautta kun meillä oli vielä pienempi, niin se aika menee!



Jahas, mun vuoro hiljentää nyytti...



t. Tsili & huutava Neiti, joka lähenee kovasti 4kk ikää

Tämä niin outoa kun pojat nukahtaa ihan helposti yöunilleen nykyisin. Tomppa kätisee vähän illasta, mutta rauhoittuu aika nopeasti tutti suussa syliin peittomyttyyn ja nukkuu kun laitan omaan sänkyynsä. Ihmeellistä! Ihmekapistus tuo tutti! Ja esikoinen sanoo itse nyt menen nukkumaan etsii kirjan jota luetaan ja nukahtaa aika pian.



Lyyti sanoi ääneen sen mitä olen myös itsekseni tuuminut ne pillerit samat täälläkin ja tämä uupumus välillä tosi kovaa. Pitäisikö tehdä galluppia käyttäjistä mitä oireita tullut? Vai onko tämä vaan synnytyksen jälkeiseen tilaan kuuluvaa? Itse olen huomannut olevani myös erityisen kipuherkkä tai kosketusarkakohan olisi oikea sana. Mikä se mielialakartoitus on? Eipä täälläpäin neuvolassa sellaisesta ole puhuttu. Tai ainakin on mennyt ohi ja läpi tästä päästä. Helpottaa kovasti kun pääsee välillä vähän tuulettumaan. Toivottavasti lyytikin löydät jonkin konstin pistää välillä pään pihalle. Mulla menee välillä päivä että tajuan olleeni sisällä koko ajan ja olo sen mukainen ja sitten pitää jotenkin päästä pihalle viemään vaikka roskia.



Mutta nyt pitäisi osata mennä itsekin untenmaille kun on tilaisuus. Viimeyönä 3vee pomppi meidän sänkyyn useampaan otteeseen välillä aina palautettiin omaan petiin kun Tomppakin siihen yösyötön jälkeen jäi niin olipas taas ahdasta.



hyvää yötä kaikille!toivoo yöpuulle könyävä pikkuäiti

Äitsykkä3 hirveesti tzemppejä :(, kurjaa taas tuollainen.

Ja Päkkänälle hirveesti kanssa jaksamisia tälle päivälle :), mutta viimein tyrä lähtee!

Noista cerazeteist ja mielialasta. Niin nytten ku alan miettimään niin sinä aikana ku noita itse käytin ennen raskautta niin mulla oli kyl mieli maassa enemmän kuin koskaan.. Mutta oli mulla silti tapahtunut ikäviä asioitakin aika paljon, mut ei niistäkään silti niin kauaa pitäisi mielen matalana olla.. Mä niin toivon ettei mun tarttis alkaa käyttää pillereit. Kun nuo on ainoat mitkä migreenin takia mulle melkein sopii..

Joo meillä on tänään 7:s kakaton päivä, kiva :( Mut ei silti pahemmin ole mahakitinää. Jonkun verran muttei paljoa.

Edellispäivänä tyttö maistoi perunaa ekan kerran. Tykkäsi, ensin oli kyl ilme näkemisen arvoinne heh :D, mut sit se suunnilleen hyökkäs jo lusikan kimppuun :D

Juu.. Ja lauantaina sitten miehelle sanoin ihan suoraan että tarvitsen omaa aikaa edes viikonloppuihin. Lopputulos oli 15min omaa aikaa kun kävi vaunulenkil tytön kanssa ja jumalaton riita mikä vain jatkuu ja jatkuu. En ole todellakaan sovittelutuulella. Ja miksi.. Mies sanoi että ei hänelläkään ole koskaan omaa aikaa.. WTF.. Se pääsee pyörällä (pääsisinpä minäki joskus pyöräilee) joka päivä töihin (saisinpa minäkin nähdä muita aikuisia ja kavereita töissä) josta kotiin tultuaan se kuluttaa vain sohvaa, tietokonetta ja jääkaappia. Ei hoida tyttöä, eikä pidä sitä sylis päivän aikana kuin ehkä puoli tuntia 5-10min jaksoissa.. Ja kukaan ei ole kieltänyt käymäs pelaamssa sählyä vaan itte tuo kattelee tv:tä tai pelaa tietokoneella. Ja hänelläkö ei ole omaa aikaa.. Pikkasen mulla kilahti! Juu ja nyt sitten riita jatkuu ja mykkäkoulu..

Neiti päätti sitten jo herätä.. Normaalisti tässä vaihees nukuttais 3h mut nyt näemmä tunti piisasi.

Nii edellisyön tyttö veti 11h unta kalloon yhdel syöttökerral. Vähänkö olin happy. Sanoinki sit et seuraava yö menee pieleen.. Ja niinhän meniki.. Viime yö syötiin 2h välein ja joka kerta 15-30mn nukuttamista päälle sit viel.. Greeit..

Taidan ottaa toisen kupin kahvia kiroileva siili mukistani..

Tuo libero aurinko on muuten meilläkin ihan ykkösjuttu. Se on kaukalossa roikkumassa ja sille jutellaa ja nauretaan ja kujerrellaan. Ihana.

Tsili kyseli matkoista. Meillä käytetään paljon autoa ihan sen takia et neiti tottuu autoiluun ettei tulis autopahoinvointeja ja sit ku nukkuu siel niin hyvin. Pisin matka on ollut Jyväskylään eli reilut 300km ja matka kesti 3h ja pysähdykset päälle. Takasintulles ihan tukkiunes koko matkan..

Joops.. Torstaina olisi sitten neidin piikin aika. Taitaa äitiä jännittää hitusen enemmän. Ja ollaan sit viel perjantaina lähdössä viikonlopuksi Mäntsälään ja Helsinkiin.. Et kiva jos tulee jotain kuumetta tms. Pitääki muistaa panadoli pakata mukaan. Kirjoittelenpa heti ylös.

Njoo.. Pakko se on mennä tutittelee tuota neitiä. Ei sovi näin aikaisin herätä näiltä unilta :D

Verticia

No ei se varmaan pidempään toimis. Mutta risteily meni upeasti, paljon katseltavaa ja ohjelmaa ja öisin kivaa tärinää, niin että Jupe nukkui molemmat yöt putkeen. Normaalisti siis 1-2 syöttöä, mikä sekään ei ole paha mutta tää oli silti ihan juhlaa!



Musta tuntuu kans etten mä kummoisia viihdykkeitä tarvi, parasta ohjelmaa on olla noiden poikien kanssa. Olis vaan kiva nukkua tarpeeksi, niin että sais herätä aamuisin siihen että herää eikä jonkin lapsen mukaan. ja sit ne hetket kun 2-3 kaveria huutaa kuorossa vois jättää väliin... Mutta kun on 2 yötä nukkunut hyvin + päikkärit sunnuntaina, on helppoa olla positiivinen.



Mä en ikinä enää (kopkop) syö pillereitä. Mulla ne vaikutti mielialaan liikaa. Tsemppiä kaikille väsyneille ja alakuloisille äideille, meillä huutaa nyt vauva nro 2 (ikä 3v) huomiota.



tuuti

Pahoitteluni, etten ole kirjoitellut aikoihin, heinäkuun viestit luin nyt, mutta aiempia en ole ehtinyt lukea.



Meillä oli vauva kuumeessa reilu viikko sitten pari päivää ja pieni nuha on tuosta edelleen jäljellä. Tuntui, etten "uskaltanut" mitata kuumetta pyllystä ja piti ostaa apteekista korvakuumemittari. Täysi lelu, sanon minä! Näyttää mitä sattuu, omakin lämpö 35 ja jotain. Maksoikin mokoma viiskymppiä. Sitten ajattelin, että mittaanhan koirankin takapuolesta kuumeen, ei kai vauva ole kummempi, niin sitten sain mitattua kuumeen, eikä ollut edes vaikeaa :) Supon sain myös laitettua, vaikka ensin jännitti. En edes tiennyt, että on olemassa suun kautta annettavaa särkylääkettä vauvalle.



Mitähän kaikkea tuossa aiemmin olikaan kommentoitu. Pitääpä yrittää muistella. Rintapumppuna meillä on Spectra-merkkinen sähköpumppu. Oli korvaamaton apu silloin kuin ei alussa oikein tullut maitoa. Maksoi noin satasen lastentarvikeliikkeessä. Käsipumppu oli myös, mutta se ei alussa riittänyt, kun jouduin pumppaamaan niin paljon maidontulon edistämiseksi. Lisämaidon sain jättää pois vasta vauva ollessa reilun kuukauden vanha ja siirryin täysimetykseen.



Lempilelu on ehdottomasti papukaija, joka roikkuu turvakaukalossa/sitterissä. Sitä poika tuijottaa vaikka tunnin :)



Kahvia en itse juo, joten mies hoitaa kahvinjuonnit minunkin puolesta.



Kylläpäs teidän vauvat nukkuu pitkiä yöunia! Meillä poika laitetaan nukkumaan klo 22, ja se nukkuu n. klo 6-7 asti aamulla, mutta syö yön aikana vähintään 3 tai 4 kertaa, käytännössä parin tunnin välein. Ja nukkuu vieressä. Joku oli huolissaan, oppiiko lapsi koskaan omaan sänkyyn. Meille kun tämä varmaan jää ainoaksi lapseksi, niin olen ajatellut, että eiköhän se mene omaan sänkyyn viimeistään sitten kun tuo tyttöystävän kotiin :D



Autoiltu on sen verran, että käyty mummilassa, jonne on 300 km suuntaansa. Ihan hyvin mennyt. Ensi viikonlopppuna jään vauvan (ja kahden koiran kanssa) eka kertaa yksin, kun mies lähtee kavereineen Treelle kattomaan Deep Purplea. Vähän jänskättää, miten selviää kaikesta yksin, varsinkin koirienulkoilutuksesta, kun poika ei suostu nukkumaan vaunuissa ollenkaan! Liinassa kyllä nukkuis vaikka kuinka, mutta nyt on siihen touhuun liian kuuma! Meinasin, että jos lähtisi kaverin luona etelässä käymään, mutta tarkoittaisi sitten ehkä 10 tunnin junamatkaa, vauvan, kaukalon, tavaroiden ja kahden koiran kanssa, niin se alkaa jo tuntua melko haastavalta.



Ei siis poika nuku vaunuissa millään! On yritetty panna vaunuihin hereillään ja nukkuvana ja vaikka mitä. Eilen jopa imetin sitä kesken vaunukävelyn, mutta ei auta mikään! Aina tulee hirveä parku hetken päästä, eikä lopu millään. Onneksi mies on pojan kanssa kotona, että pääsen päivittäin kuitenkin koirien kanssa kunnon lenkille.



Mies onkin tosi kivasti osallistunut vauvan hoitoon. On vain ollut isyysvapaalla ja sen jälkeen lomautettuna vauvan syntymästä lähtien, eikä liitosta ole vieläkään tullut yhtäkään päivärahaa. Aika kauan menee, ennen kuin päätökset sieltä tulevat. Ihanaa, kun on saatu hoitaa vauvaa yhdessä, mutta harmittaa toisaalta tuo kassan toiminnan hitaus.



Meillähän oli koliikki-itkua, joka alkoi joka ikinen ilta tasan klo 20 ja kesti 1,5-3 tuntia. Mutta uskokaa tai älkää, kahden vyöhyketerapiahoidon jälkeen iltahuudot loppuivat kokonaan! Poika oli silloin n. 2 kk vanha. Olen pitänyt tuota jalkojen pisteiden painelua ihan humpuukina, mutta ei auta enää pitää... Tai sitten se oli ihmeellinen yhteensattuma iltahuudon loppumisen kanssa. Kannattaa kokeilla koliikin hoidossa, koska siinä ei voi mitään menettääkään, mutta voittaa voi paljonkin :)



Meillä laitetaan Rota-rokote. Kun asumme täällä Länsirajalla, saamme rokotteen Ruotsin puolelta reilusti halvemmalla, maksaa vain himpun päälle sata euroa molemmat rokotteet yhteensä.



Kolmen kuukauden neuvola on ensi viikon maanantaina.



Kokeillaanpas, pystyykö näin pitkän stoorin lähettämään ja laitetaan mukaan vielä hymykuva vauvasta.



Shinon ja Pyry, perjantaina 3 kk