Sinä joka abortoisit vammaisen tai olet niin tehnyt.

pelkkää juhlaa?

Kaikilla muilla oli asiat vaan hyvin.

pelkkää juhlaa?

se on surkea katsoa lasta joka kaikesta avusta huolimatta on todella ahdistunut. Hän ei pysy hetkeäkään paikoillaan, itkee, hakkaa seiniä, ikkunoita....jos yrität mennä lähellä hän tulee päälle=(

Voi hyvää PÄIVÄÄ. Otetaanko saman tien kaikki muutkin typeryydet? Haluaako joku tappaa täysiaikaisia vauvoja? Onko oikein tappaa naapuri?

Kaikista eniten mua ärsyttää just nämä idiootit, joilla ei ole edes omakohtaista kokemusta vammaisen elämästä tai vammaisen odotusajasta, kunhan nyt vaan tuomitaan varmuuden vuoksi!

Tunto käynnistyy ensin



Sikiön ympäristöä rekisteröivät aistit käynnistyvät yksitellen. Ensimmäisenä pääsee töihin tunto. Jo kahdeksannella viikolla tuntosolut toimivat sikiön suun ympärillä niin, että sikiö reagoisi jopa hiuksen kosketukseen poskellaan.



Samoihin aikoihin ihmisalku alkaa myös liikahdella, ja sen korvien tasapainosolut ryhtyvät tunnistamaan suuntia lapsiveden virtauksesta. Sydän pumppaa, vaikkei verenkiertoa ole vielä nimeksikään. Suu haukkoo ja nielu nielee jo kymmenviikkoisena.



Aluksi sikiön tuntosoluja stimuloivat äidin ja kohdun liikkeet, mutta kasvun edetessä sikiö harjoituttaa itse itseään: se venyttelee ja tunnustelee kaikkea, mihin se kulloinkin ylettää: kasvojaan, raajojaan, napanuoraa. Se ”kävelee” pitkin kohdun seinämiä, hikkaa ja vääntelee naamaansa. Se jopa yrittää äännähdellä.



Varhaisimmat liikkeet ovat spontaaneja, mutta nopeasti sikiö valpastuu vastaamaan myös ulkoisiin ärsykkeisiin. Viimeistään 15-viikkoinen ihmisalku liikahtaa sekunneissa, jos äiti nauraa tai yskii.



Kivusta kiistellään



Professori Vivette Glover Lontoon Imperial Collegesta uskoo, että suurin piirtein samoihin aikoihin, noin 16–17 viikon iässä, sikiö alkaa tuntea myös kipua.



Glover kiinnostui sikiön kipuaistimuksista huomattuaan, että sikiöt säpsähtelevät, kun niiltä otetaan verinäytettä. Selvittääkseen, olisiko kyse neulanpiston aiheuttamasta kipureaktiosta, Glover mittasi napaveren hormonipitoisuuksia verensiirron aikana. Kävi ilmi, että verensiirto napanuoraan ei vaikuttanut hormoneihin mitenkään. Kun siirto tehtiin laskimoon, stressihormoni kortisoli kolminkertaistui 40 minuutin operaation aikana ja kehon oma kipulääke beetaendorfiini jopa viisinkertaistui. Myös taistele-tai-pakene-hormonina tunnettu noradrenaliini lisääntyi.



Tulos ei kuitenkaan ole vakuuttanut tutkijoiden valtaosaa. Useimmat sikiönkehityksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei 16-viikkoisen sikiön keskushermosto ole riittävän kehittynyt kokeakseen kipua. Kipu sellaisena kuin me sen yleensä käsitämme on enemmän kuin pelkkää tuntoa. Siinä on ripaus tietoisuutta, ja näin ollen se vaatii kokemuksia.



Kriitikoiden mukaan hormoniryöppyä ei voi pitää osoituksena kivusta, sillä kortisoli- ja endorfiinipitoisuudet voivat kohota aikuisissakin ilman, että he tuntevat kipua. Säpsähdykset taas ovat automaattisia väistämisrefleksejä, nosiseptioita. Sikiö reagoi kuin selkäydinvaurioinen, joka vetäisee jalkansa pois, kun hänen varpailleen polkaistaan, vaikka hän ei tunne mitään.



Tai sitten ei, sanovat ne, jotka aavistelevat, että Glover on oikeilla jäljillä. Ensimmäinen merkki sähköisestä toiminnasta aivorungon yläpuolella näkyy jo 13. viikolla, ja saattaa olla, että ennen aivokuorta kehittyvät alemmat rakenteet osaavat yksinkin prosessoida kipua. Tähän suuntaan viittaa se, että jotkut aivohalvauspotilaat tuntevat kipua, vaikka heidän aivokuorensa ei toimi kunnolla.

vai yhtä juhlaa tai huonoa elämää? Minun mielestäni elämään mahtuu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä ja silti elämä on kaikenkaikkiaan hyvää ja elämisen arvoista.

että vain yhdellä kehitysvammaisella on ollut huono elämänlaatu, vaikka hän on ollut pahimpien vammaistenkin kanssa tekemisissä. Ja sitten on kaikki ne muut hoitajat, jotka kertoo myös muunlaisia, realistisempia tarinoita. Nyt kiinostais tietää, että mikä sulla Siiveton vääristää näin kyvyn nähdä asioita? Mikä on se sun agenda jakaa täällä ilta toisensa jälkeen selkeästi kaunisteltua ja vääristeltyä tietoa?

Syy 25. viikon rajalle on oikeutettu.

kun löpersit sitä juttuasi hyvästä elämästä.



Vastauksena sain että vain yhdellä on huono elämä, joten voin vetää sen johtopäätöksen että muilla elämä on kaikin puolin yhtä juhlaa.



Mulle kun ei riitä että vammaisen elämä on esim 49% prosenttia hyvää, loput huonoa. 60-40 suhdekin on aika kyseenalaista.



Koska uskon että itse näet vaan sen hyvän ja sokeasti ohitat sen huonon. Ihminen kun näkee yleensä sen mitä haluaa.

negatiivisina on oikeassa? Eiköhän siinä ole paljolti kyse muista kokemuksista ja luonteenpiirteistä, miten näkee asiat. Paljon olen näistä asioista jutellut ja kyllähän ne tulevat esiin työn puolesta. Kyllä se on aika lailla puolet ja puolet, kuka mitenkin asennoituu oman raskauden myötä ajatukseen vammaisesta lapsesta ja abortoinnista. Minulla on niin pitkä työhistoria takana, että monenlaista on tullut nähtyä ja koettua. Minkäänlaista riitaa ei ole koskaan tullut näistä asioista. Sivistyneet ihmiset pystyvät juttelemaan asioista asiallisesti.

Koska uskon että itse näet vaan sen hyvän ja sokeasti ohitat sen huonon. Ihminen kun näkee yleensä sen mitä haluaa.

vammoja tms. issueita? On käynyt mielessä, että hän heijastaa vammaisiin itseään, omaa oikeutustaan elää. Ja siksi hän täällä jaksaa ilta toisensa jälkeen kaunistella vammaisten elämää, ihan kuin hänen oma henkensä olisi siitä kiinni, jollain kuvainnollisella tasolla. Todellisuudessa nämä kaksi asiaa eivät liity mitenkään toisiinsa. Mutta tällaisista sisäisistä kytköksistä tulee tuo yksisilmäisyys mitä siiveton harrastaa. Koska kyse ei oikeasti ole vammaisista, vaan hänestä itsestään.

Mutta itsella taas parempi mieli mennä nukkumaan, ei tarvi tänäänkään katua jo tehtyjä valintoja.

Mitään kaunistelua en esitä. Vammaisia on monenlaisia ja vammoja monenlaisia. Mutta se ihminen sieltä vammojen takaa pitäisi löytää. Oma vammaisuuteni on niin lievä, että sillä ei ole mitään merkitystä.

Koska uskon että itse näet vaan sen hyvän ja sokeasti ohitat sen huonon. Ihminen kun näkee yleensä sen mitä haluaa.

vammoja tms. issueita? On käynyt mielessä, että hän heijastaa vammaisiin itseään, omaa oikeutustaan elää. Ja siksi hän täällä jaksaa ilta toisensa jälkeen kaunistella vammaisten elämää, ihan kuin hänen oma henkensä olisi siitä kiinni, jollain kuvainnollisella tasolla. Todellisuudessa nämä kaksi asiaa eivät liity mitenkään toisiinsa. Mutta tällaisista sisäisistä kytköksistä tulee tuo yksisilmäisyys mitä siiveton harrastaa. Koska kyse ei oikeasti ole vammaisista, vaan hänestä itsestään.

Siivekäs on ihan yhtä oikeassa kuin muutkin, jokainen katsoo asiaa omalta kannaltaan. Ne jotka eivät toisten näkökulmia hyväksy, yrittävät mielestäni jotenkin puolustella tekojaan/kärsivät huonosta omatunnosta ym. Maailma ei ole mustavalkoinen!

Maailma ei ole mustavalkoinen!

Maailma ei ole mustavalkoinen!

Ensi kerralla ehkä ne kivet jää sinne maahan, vai mitä =)

Olen ajatellut niin, että tälle palstalle monet tulevat hakemaan jotain lievitystä omiin murheisiinsa. On olemassa yksi nimimerkki, johon on näppärä kaataa kaikki patoutumat. Ihan sama sanooko se nimimerkki vaikkapa vain huomenta. On löytynyt joku, jota voi syyttää, joku jota voi sortaa. Vähän niinkun koulukiusaus tai työpaikkakiusaus. Täytyy olla joku. Eihän minun olisi pakko käyttää nimimerkkiä, mutta käytän kuitenkin. Nimettömien puskista huutelemat kommentit laitan ylös ja käytän joskus myöhemmin jollain tavoin hyödykseni työssäni ja kirjallisissa tuotoksissani. Kuitenkin aina odotan ja toivon muitakin nimimerkillisiä kommentoijia. Olisihan se jonkinlainen allekirjoitus kommenteille.

Ja olen työskennellyt erityisluokissa erilaisten vammaisten lasten parissa. Harvassa ovat ne hetket, kun downit ovat niitä iloisia ja aurinkoisia helppoja lapsia. Ovat todella jääriä, saavat rajuja raivareita, karkaavat, kiusaavat ja kiukuttelevat. Tämän kirjoitan vain siksi kun ihmisillä yleensä se mielikuva, että ovat yhtä hymyä. Näistä oppilaista n. 12-14v vain parilla on mahdollisuus oppia lukemaan. Vain pari pystyy asumaan aikuisena suht itsenäisesti. Raha-asioista ei pysty huolehtimaan yksikään aikuisena.



Oma lapseni ei ole down vaan vaikeasti cp-vammainen ja täysin autettava, ei tule sanoja, ei pysty ilmaisemaan itseään kuin kiljumalla, nauramalla, itkemällä. Usein on pelkkää kirkumista, itkua ym. Hyvin vaikea elämä lapsella, paljon kipuja ja ahdistusta. Mielestäni hän kärsii paljon enkä koe että hänellä olisi hyvä elämä. Miksi siis ehdoin tahdoin tälläistä tuskaa lapselle pitäisi tuottaa jos olisi mahdollisuus päästää hänet sikiöaikana rauhaan. Itsekkään en varmasti olisi aborttia tehnyt raskausaikana, kun en olisi tiennyt millainen elämä odottaa. Nyt kun tiedän voin oikeasti käsi sydämellä sanoa, että olisi parempi nimenomaan lapselle ollut päästä pois.



Oma lapseni vammautui hapenpuuttesta ihan loppumetreillä ja elvytettiin kiireellisen sektion jälkeen, joten kaikkea voi sattua missä vaiheessa tahansa eikä itse aina voi vaikuttaa tulevaan.

Se on totta! Ja sitä pyydän omasta puolestani anteeksi!



Mutta toivon totisesti että sinä ja muut teikäläiset opitte jotakin tänäänkin =)



Hyvää yötä, kauniita unia!

joten kaikkea voi sattua missä vaiheessa tahansa eikä itse aina voi vaikuttaa tulevaan.

ja varsin älykkäitä, kun haluavat täyttä palvelua. Raivareita harvemmin saavat eivätkä juuri kiusaakaan toisia. Mutta heissäkin on monenlaista omanlaistaan persoonaa. Mitään aurinkoja eivät downit automaattisesti ole. Eikä tarvitsekkaan olla.