Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )

meillä on kaksi poikaa, toivon heistä pitkiä. Tytärtä ei ole.

Kertokaahan jos saatte aikaiseksi tapaamisen. Olisin myös halukas.

pisimmästä päästä. Nykyisellä työpaikallani on kaksi minua pidempää (178 cm) naista, mikä vallan hämmästytti.



Minulla on kolme tytärtä, jotka ovat kaikki ikäisekseen pitkiä. Esikoinen 15 vee on minua hiukan lyhyempi vielä, saa nähdä kasvaako enää.



Murrosikäisenä pituus harmitti, kun siitä huomauteltiin. Nyttemmin olen ylpeä pituudestani ja pitkistä jaloistani. Korkkareita käytän harvoin, kun en oikein osaa kävellä niitä.

Pituus ei ole koskaan ollut ongelma (paitsi lentokoneissa, kun saa istua polvet suussa...), päinvastoin olen aina ollut ylpeä pituudestani. Kengännumeroni on 42, eli kohtuullisen hyvin olen löytänyt kenkiä ja elän toivossa, että kun jatkossa naisilla on luultavasti yhä isommat jalat, isompia numeroitakin löytyisi paremmin (12-vuotiaalla tyttärelläni on jo nyt koko 41 käytössä ja vuotta vanhemmalla serkkutytöllä koko 42!).

muitakin pitkiä näin sankoin joukoin!!! Mulla on myös lyhyempi mies, vajaa 10cm, itse olen piirun päälle 180cm. Sama homma kuin edellisellä kirjoittajalla, en ole vain jotenkin itse löytänyt yhteyttä pitkien miesten kanssa. Olen ehkä aina ollut hieman 'pelottava', vaikka omasta mielestäni ihan naisellinen...



Lapset, ainakin tyttöni näyttää kropan rakenteeltaan pitkäjäseniseltä, kohta neuvolassa lienee selviää 'ennusteet'. Itse olen lähinnä seisoskellut ihme kiemuroilla, etten erottuisi AINA pidempänä. Nyttemmin tuosta selvinneenä, mikä ei niinkään ole ollut häpeää, ei vain aina jaksanu olla se joka herättää huomiota.



Hauskinta on itsessä ollut huomata, että kun tapaa muita pitkiä tulee vähän hassu olo, että enkös minä nyt olekaan ainutlaatuinen ;-). Onko muilla tullut tällaista fiilistä?? Olen kuitenkin aina iloinen nähdessäni muitakin pitkiä naisia, ihan kiva ettei ole ihan yksin!



Huomasin muuten tällaisenkin tulleen Suomeen: www.tallfits.com, IIIHANAAA, viimein!

Käyttäkää oikanpituisi lahkeita housuissa.

eiköhän niillä oikeilla pituuksillakin löydy sopivia housuja vaikka varmaankaan ei ihan joka kaupasta.

Olen nimittäin muutaman kerran nähnyt pitkiä naisia joilla liian lyhyet lahkeet ja se ei ole mikään kaunis näky.



Sama koskee miehiä!



(itse olen 170cm, eli en ihan tappikaan;)

Aina olen ollut kaveripiirini pisin tyttö kouluaikoina, mutta onneksi aikuisena on löytynyt vieläkin pidempiäkin naisihmisiä ystäviksi. Lyhyiden ihmisten kanssa on tuntenut itsensä joskus norsuksi, koska en ole kovin hentoinen ruumiinrakenteeltani. Mieheni on 188cm, enkä voisi kuvitellakaan alle 180cm pituisten kanssa seurustelevani.

Koska lyhyiden ihmisten ei pidä käyttää korkokenkiä, ei minunkaan pidä käyttää matalakantaisia kenkiä. Ennen käytin aina min5cm korkoisia kenkiä, mutta raskauksien myötä on tasapohjakenkä ollut kätevämpi. Toivottavasti joskus palaan entiseen. Korko kengässä tuo kuitenkin naisellisuutta.

Tyttäremme on jo nyt ikätovereitaan pidempi, pojasta en vielä tiedä (on vielä vauva).

Itse pidän kovasti pitkistä ihmisistä ja toivon, että lapsemme saavuttaisi vanhempiensa pituudet. Tokikaan itseäni paljon pidemmäksi en tyttäreni toivo kasvavan. Esimerkiksi tanssiharrastuksessa on partnereita huomattavasti vähemmän, koska kaikki miehet eivät halua tanssia itseään pidemmän naisen kanssa. Toki itsekkin tanssin mielummin itseäni pidemmän miehen kanssa.

Ryhtiini pituus ei ole vaikuttanut, päin vastoin olen selkäsuorana kantanut pituuteni... joissakin tilanteissa ylpeänäkin.

Koripallon peluusta ei ole itseltäni vielä tällä mitalla udeltu, mutta vastaisin kysymyksellä: "Pelaatko sinä minigolfia?"

Tuohon palkkakysymykseen ei pituus naisella vaikuta, mutta näinhän on tutkimuksissa todettu; että pidemmät miehet tienaavat keskimäärin lyhyempiä miehiä enemmän =)

*Reps ja kops*

Tappi (162 senttiä) täällä kävi kurkkimassa hujoppi-keskustelua ja repesin ihan täysin tolle kommentille :D

Koripallon peluusta ei ole itseltäni vielä tällä mitalla udeltu, mutta vastaisin kysymyksellä: "Pelaatko sinä minigolfia?"

siis 179cm, enkä ihan pieni muutenkaan. Ja käytän kyllä nykyään korkokenkiä, en mitenkään päivittäin, mutta esim. juhlissa. Nuorempana en käyttänyt, kun en osannut niillä kävellä, mutta jokunen vuosi sitten opettelin. Se liittyi silloin ehkä kolmenkympin kriisiin...

Omassa palkassani pituutta ei, ikävä kyllä, huomaa mitenkään ja näin yh-äitinä huomaa hyvin kuinka Suomi on täynnä lyhyitä miehiä. Sen verran mulla on pituudesta traumaa, että haluan miehen olevan minua pidempi.



Tyttäreni kohdalla toivoisin, ettei minua pidemmäksi kasvaisi, mutta aika sen sit näyttää.

soisin että omasta tyttarestäni jäisi ehkä vähän lyhyempi. Oma siskoni on 177 cm eikä hänelle koskaan huomauteltu pituudesta, minä taas olen saanut kuulla liikakiin. Että ehkä se 180 cm on joku rajapyykki?

Joskus ajattelin, että seuraava joka kysyy multa pelaanko koripalloa, saa turpiin.



Mieheni on mua 10 cm pidempi, että hänen rinnallaan olen pieni.



Ryhti on mulla ollut aina hyvä, en ole ruvennut toisten takia kyyristelemään.

ja nykyään ylpeä pituudestani -toisin kuin teininä jolloin tuli hiivittyä kyyryssä eteenpäin... Nykyään käytän lähes aina korkkareita 3-10 cm korolla. Mies on muutaman sentin lyhyempi, mutta eipä sitä kukaan huomaa, kun ei enää ikinä olla yhdessä missään :(



Lapsina on kolme poikaa ja toivottavasti kasvavat pitkiksi :)

että käsittääkseni vain miesten pituus vaikuttaa positiivisesti palkkaan. Naisen pituus voi vaikuttaa jopa käänteisesti : kukapa esiMIES tykkää itseään pidemmästä naisalaisesta niin hirmuisesti? Ainakin minä olen kohdannut näitä napoleon-komplekseista kärsiviä ihan tarpeeksi.

Repesin tolle koripallolle ja turpaanvedolle!

: DD Aivan samaa olen itse ajatellut...



Lisään vielä, että asun täällä pätkien keskellä Irlannissa, jossa olen siis toooooodella pitkä lähes kaikkiin muihin verrattuna, Sekä miehiin että naisiin. : o

On ihanaa käydä Suomessa, seistä vaikka lähijunassa tai käydä kaupassa, ilman, että kukaan kommentoi pituudesta mitään. On ihanaa vain sulautua (pitkähköön) massaan ja olla täysin näkymätön, normaali.

Repesin tolle koripallolle ja turpaanvedolle!

: DD Aivan samaa olen itse ajatellut...

Lisään vielä, että asun täällä pätkien keskellä Irlannissa, jossa olen siis toooooodella pitkä lähes kaikkiin muihin verrattuna, Sekä miehiin että naisiin. : o

On ihanaa käydä Suomessa, seistä vaikka lähijunassa tai käydä kaupassa, ilman, että kukaan kommentoi pituudesta mitään. On ihanaa vain sulautua (pitkähköön) massaan ja olla täysin näkymätön, normaali.

Olen hyvin ylpeä pituudestani nyt aikuisena. Jokainen sentti on tärkeä osa minua ja koen olevani kaunis juurikin näin pitkänä. Murroiässä kuljin selkä kyyryssä ja häpeilin pituuttani, mutta vuosien myötä olen löytäny itseni ja oppinut rakastamaan itseäni ja pituuttani.



Korkkareita en käytä juurikaan, kyllä tämä pituus riittää ihan näinkin:) Rakastan kyllä pukeutua naisellisesti ja korostaakin pituuttani vaatteilla.



Mies on aika tarkkaan samanpituinen kuin minä. Hän myös tykkää nimenomaan pitkistä naisista. Enkä itse ole edes ikinä noteerannut alle 180 senttisiä miehiä.



Tyttäristä on tulossa mitä todennäköisimmin pitkiä ja hyvä niin:) Toivon että savuttavat saman sisäisen rauhan ja tasapainon itsensä kanssa, olivat sitten minkä pituisia tahansa.

Kyllä, "ylpeä" pituudestani, en haluaisi olla lyhytkään. ;) Nuorena ei hävettänyt, urheilin pituisteni seurassa. Lyhyempää miestä en ole koskaan huolinut, ei sytytä yhtään! Lapsistamme tulee varmasti pitkiä, nyt jo ikäisekseen. Ja kyllä, käytän aina korkokenkiä, varmaan yhet matalat kengät.

Haluaisin olla 180cm pitkä, valitettavasti jäi tuohon 173cm. Ei siis minkään mallijutun takia tuo pituustavoite vaan mun mielestä pitkä on kaunista, niin miehillä kuin naisilla. :)

Tämähän se juuri, PITKÄ todellakin on kaunista!

itse olen huomannut, kun tuolla ulkona pyörin ja kun pitkä mies tai nainen tulee vastaa niin kyllä on komeeta katseltavaa :-)

Lyhyet ihmiset eivät niin ole näyttäviä mielestäni tavallisia tallaajia...

itse olen 175-176cm pitkä, pikkasen leveät hartiat ja hoikka muuten...

aluksi häpesin pituuttani, mutta en enään!! :-)



Kiitos kaikille pitkille ihanille ihmisille kirjoituksistanne!!

ja olen tyytyväinen pituuteeni sekä käytän korkokenkiä.

En ole ollut teininäkään kyyryselkäinen, olen sukuuni tullut ja pitkä sen vuoksi, ystävissäni oli suurinpiirtein samanpituisia mutta myös selkeästi lyhyempiä.



Pituuteni puolesta ei ole mua ikinä kiusattu enkä ole kokenut että olisi pituutta jotenkin tarvinnut häpeillä. Vasta tällä palstalla olen tavannut viestejä joissa kerrotaan että pitkä nainen on poikkeuksetta kammotus.



Tyttäristäni on kaikista tulossa pitkiä, esim. 10v on nyt 158 cm pitkä. Ehkä tuo 180 cm on riittävä pituus, mutta rakkauteni ei vähene vaikka olisi pidempi tai lyhyempi.



Mieheni on 6 cm pidempi ja rakastan häntä syvästi (vaikkei se tähän kuulukaan)

Olen tosiaan sen 185cm.

Ikää 20.

Aina olen ollut ikäisiäni tyttöjä ja poikia pidempi ja kait tottunut siihen, joten en ole koskaan selkäkyyryssä kävellyt. Johtunee siitäkin että urheilulajia jota harrastan, siihen on pituudestani hyötyä, joten siltä osin olen kokenut pituuteni aina vain positiiviseksi asiaksi.

Käytän korkokenkiä mielelläni (paitsi kengän kokoni on 42-43, joten ei niitä ihan joka kaupasta löydäkkään, mutta ihannoin korkokenkiä ja kyllä niitä aina jostain löydänkin ja mielelläni käytän. eli saatan huidella yli 190cm.ssä.

Omaa tytärtä en ole vielä ajatellut hankkia, mutta muutaman sentin voisi minua lyhyemmäksi jäädä, itse olisin toivonut kohdalleni samaa.

Olen seurustellut itseäni pidemmän miehen kanssa, ja tällä hetkellä itseäni melkein 20cm lyhyemmän miehen kanssa. (jota itsekin ihmettelen välillä, muista puhumattakaan!)

Ennen ajattelin pinnallisesti että pakko olla pidempi mies, mutta tämä nykyinen yllätti jotenkin kummasti.. Saattaa kuulostaa oudolta (omasta mielestä ainakin) mutta en ole tuntenut itseäni kenenkään kanssa yhtä naiselliseksi kuin tämän kyseisen miehen kanssa.(en tiennyt sen olevan eedes mahdollista, sillä yleensä koen itseni jokapaikassa körilääksi ja amatsoniksi)

Yleensä kuulen kommenttia että "Upea" "Komea" "näyttävä", ja usein naishenkilöt kertovat toivovansa olla yhtä näyttäviä.

Ikävä kyllä olen huomannut että suurimmalla osalla itseäni selkeästi lyhyemmillä miehillä (omaa miestäni lukuun ottamatta) ilmenee äärimmäistä ilkeyttä, jos niin voi sanoa, tai ainakin naljailua ja jokseenkin töykeää käytöstä. Mietin vain että onko ilmiö sama kuin koirilla, pikkukoirat räksyttää isommilleen minkä kerkeää ja isot koirat rauhallisesti ihmettelvät..

Kait nille tulee jonkinlainen alemmuuskompleksi. olen päättänyt olla häiriintymättä siitä.

Oma kokemukseni kuitenkin on se, että tahtoisin olla 10cm lyhyempi. mutta niinkun naisia neuvotaan aina korostamaan parhaita piirteitään joko meikin tai vaatetuksen avulla, päätin että paras piirteeni on pituus, sitä ei voi pienentää, joten päätin sen että korot jalkaan ja menoksi korostamaan "upeuttani" vielä lisää.

Kyllä mulla on pari vuotta mennnyt että olen oppinut olemaan siitä näin ylpeä.