Lue keskustelun säännöt.
Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )
11.06.2009 |
Muita pitkuloita paikalla? Itse olen 180 cm.
Oletteko ylpeitä pituudestanne? Käytättekö korkkareita?
Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne?
Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä?
Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi?
Itse toivon, että tytöstäni tulisi pitkä, mutta ehkä tuo oma 180 cm vois riittää... Toisaalta, mitä pidempi, sitä parempi palkka, eikö tutkimuksissa näin väitetä?
Oma mieheni on tasan samanpituinen kuin minä, mutta käytän aina kenkiä, joissa pientä korkoa (3-5 cm), joten näytän pidemmältä. Mies tykkää pitkistä naisista ja itsetuntoa riittää.
Kommentit (159)
Joo, paitsi lenkillä ja pihatöissä. mutta siis muuten aina. Mieheni on 193cm, joten on IHANAA kun mies on pidempi vaikka heitän korot alle. ikinä en ole hävennyt pituuttani vaikka ala-asteella olinkin se pisin tyttö ja pojissakaan ei ollut kuin kaksi minua pidempää.
Rakastan pituuttani ja lapsistamme on varmaan tulossa pitkiä. Kahdesta pienemmästä ei vielä tiedä, mutta esikoinen on nyt 4v6kk ja pituutta on 121cm.
Painoa minulla on raskauden jälkeen 74kg, normaalisti olen painanut näin aikuisiällä suunnilleen 70kg.
Vaatteita löydän aika hyvin vaikka ongelma on yleensä se, että 38-koossa ei riitä punteissa pituus vaikka muuten olisi hyvä. Joissakin yläosissa menisi 36, mutta hihat jää lyhyeksi...
ihanaa kun on paljon pitkiä naisia. Olkaa ylpeitä varsistanne!
t. viestintäalan yrittäjä ja kotiäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen raskauksia painoin n.68kg. Imetysten jälkeen en ole onnistunut saamaan kaikkia kiloja takaisin.
Onpa meitä pitkiä paljon, vaikkei usein katukuvassa näykään.
Teini-iässä olisin toivonut olevani muutaman sentin lyhyempi, nykyään olen sinut pituuden kanssa. Tosin korkokenkiä en ole koskaan käyttänyt. isot jalat (42) ja näin ollen kenkien osto ylipäätään on aina ollut ärsyttävää.
Olen hoikka, n. 65 kg.
Tyttären itsensä takia toivoisin, ettei hänestä tulisi yli 180-senttistä. Minusta ihannemitta olisi tuollainen 177cm. Mies on minua pari senttiä lyhyempi, ja toistaiseksi tyttö on ihan keskimittainen. Voi toki pyrähtää sitten teini-iässä.
Nykyään housuja saa minusta jo paremmin kuin nuorempana, mutta takeissa hihat jäävät usein lyhyiksi, tai pitkiä hihoja on vain muutenkin suurissa koissa.
Itse ilostun aina, kun näen jonkun toisen pitkän naisen.
Pitkät naiset, onko teillä myös kengännumero hieman suurempi? Minulla on 44, mikä aikoinaan oli ongelma,mutta onneksi nykyisin löytyy Suomestakin ihania, naisellisia ja korollisia laadukkaita kenkiä.
t. 184cm
Ala-asteen kuudennella terkkari kysyi haluanko aloittaa ehkäisypillerit rajoittamaan pituus kasvua:) En halunnut.
Käytän kyllä 1,5-4 cm korkoja. SEn tuo pituus tekee, että haluaa olla hoikassa kunnossa. Tulee muuten niin iso olo muihin verrattuna. Kun on hoikassa kunnossa, niin on vaan näyttävä. Teini iässä baareissa sai huomiota halusi tai ei. Ja onneksi aikuisena tutustui muihinkin pitkiin henkilöihin. Jopa pidempiin kuin itse olen... niin kuin tässäkin pinossa huomaa.
Pojan kasvukäyrä ennuste meni juuri eilisen kouluuntulotarkastuksen yhteydessä hitusen yli 180cm. Tytöstä ei ennustetta kukaan ole sanonut, mutta suhteessa on 1,5 v vanhempi veljeään ja n 10 cm pidempi, että uskoisin hänen kasvavan pitkäksi. Miehen alle 155cm sisar tuota pituus kasvua teininä mietti, "no, mutta onhan se parempi, että on hiukan lyhyempi". Enpä tuohon mitään sanonut, kukin kasvaa pituisekseen. Ja teininä mikä pituus tahansa on rasite:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan sairasta. Toivottavasti tällaista ei enää ole.
Onko kaikkien muka pakko olla keskipituisia?
Ala-asteen kuudennella terkkari kysyi haluanko aloittaa ehkäisypillerit rajoittamaan pituus kasvua:)
En nyt ole ylpeä pituudestani, vaikka hyötyähän siitä yleensä vain on, kun näkee väkijoukossakin.
En käytä korkkareita, korkeintaan 4-5 cm korkoa.
En ollut teininä kyyryselkäinen ja nytkin rankani on suora kuin sotilaalla. Mutta en nuorena käynyt koskaan tanssimassa, hävetti, jos tanssimaan pyytävä mies olisi ollut lyhyempi...
Minulla ei ole tytärtä, mutta jos olisi, niin en kyllä haluaisia hänen tulevan tätä pidemmäksi.
Mieheni on 188 cm.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painan 65 kg. Kuten joku muukin totesi, niin paino on pakko pitää kurissa. Muuten tulee tunne, että tankki vyöryy... Vaikka olen pitkä, en missään tapauksessa halua olla ISO.
Mä olen aina ollut pitkä. Päiväkoti-iässä olin yli päätä pidempi saman ikäisiä (kuvia löytyy). Neuvolassa pohtivat jo jotain hormoneja rajoittamaan mun pituuskasvuani. Äitini on 169 cm ja kasvoi myös nopeasti täyteen mittaansa, joten onneksi osasi ottaa neuvolan ohjeet rauhallisesti. Olin neljännellä luokalla 174 cm ja siis täysin friikki. Kuukautiset alkoivat viidennellä. Jossain vaiheessa venyin vielä ne neljä senttiä. Vasta lukiossa muut alkoivat olla saman pituisia. Lapsena häpesin pituuttani, mutta yläasteella en enää välittänyt. Kyyryssä en silti ole koskaan kulkenut, ei se olisi mitään auttanutkaan kun kuitenkin olin sen 20-50 cm saman ikäisiä pidempi. kakarat kyllä keksivät kiusaamista mistä tahansa ja olen sitä mieltä, että jos jotakuta mun ulkomuotoni häirritsee, katsokoot muualle. Korkokenkiä käytän, korkeitakin. Nykysin en enää joka päivä, sillä selkävaivat ovat pakottaneet ergonomisempiin kenkiin. Silti aina jos lähden jonnekin lähikauppaa, duunia tai lenkkiä kauemmaksi on mulla korkkarit.
Ruuminnrakenteeltani olen voimakas ja atleettinen tosin raskauden myötä kiloja on jäänyt. En ole koskaan ollut siro, vaikka nuorena tein satunnaisesti mallintöitäkin (kun paino oli kuudenkympin kieppeillä). Lentopalloa en voi sietää, korista kokeilin mutta en tykkää. Koripallokommentteja olen kyllä kuullut aina.
Miesten kanssa ei koskaan ole ollut ongelmia. Mun mielestäni lyhyet (= itseäni lyhyemmät) miehet eivät ole eroottisesti puoleensaveetäviä, vaikka muuten olisivatkin kivoja, komeita jne. Joskus tapailin itseni pituista miestä, mutta tunsin itseni liian isoksi hänen kanssaan. Mulla on joku fiksaatio 189 cm pitkiin miehiin, sillä neljä exääni ja nykyinen mieheni ovat kaikki sen pituisia. Mieheni entinen tyttöystävä oli 154 cm, joten hän sitten menee äärilaidasta toiseen...
Tyttäriä ei ole, poika 3,5 v kasvaa +1 - käyrällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa! Meitähän on hirveän monta! : D
Kun tulen elokuussa Suomeen, katselen kaikkia pitkiä äitejä ja mietin, olitteko näitä ketjuun vastanneita... ; )
36: Olin myös lapsena aina luokan pisin ja jo vauvana isokokoinen.
Painoa minulla normaalisti 63-64 kg eli hoikka olen. Nyt, kun nuorin vasta 7-viikkoinen, painan 71 kg. Imetyksellä pikkuhiljaa sitten lähtee nuo kilot. Vaikka ihan ok näköinen olisin tämänkin painoisena, mutta kun haluan omat, vanhat ja rakkaat vaatteet taas päälle.
sinä joka olet ollut 4:llä luokalla 174 cm:)
Siis tyttöni kasvaa +4 käyrällä ja ollaan lastenpolilla rampattu aikoinaan nopean pituuskasvun takia, mutta ihan terve tyttö on.Kasvaa keskimäärin 10 cm vuodessa:)
Jännityksellä odotan kuinka pitkäksi kasvaa. ja mulla nyt rv 20 ja mielenkiinnolla odottelen jos tämä tulokas on yhtä kova kasvamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli olen siis 187 cm pitkä ja aina ollut pitkä. Mitään kasvupyrähdystä ei siis ole ollut ja pituuteen on lapsesta lähtien tottunut. Vanhempani ovat myös pitkiä, mutta kuitenkin alle 190 cm. Mieheni on 193 cm pitkä, enkä ole ikinä edes harkinnut alle 190 cm miestä.
Korkokenkiä pidän nyt kun ikä lähestyy kolmeakymmentä, mutta nuorempana en niinkään. Tosin korkkareiden kanssa olen miestäni pidempi, mutta eipä tuo ole häntä haitannut... Poikani on vasta kolme, mutta pitkä hänestäkin tulee kun on nut jo 108 cm pitkä.
Vaatteita ostan suureksi osaksi Alankomaista, joissa ihan tavallisissa kaupoissa olevat "extra long" housut ja paidat (siis pidemmät hihat) ovat sopivia minulle. Suomen vastaavat ovat järjestäen 10-15 cm liian lyhyitä... Kengännumeroni on 40, joten se ei tuota niinkään ongelmia
En ole ylpeä pituudestani, enkä käytä korkokenkiä.
Teininä en hävennyt enkä kulkenut kyyryssä. En koennut olevani yhtään muita ihmeellisempi.
Haluan että tyttärestäni jäisi n. 165cm eli olisi ihan tavallinen eikä poikkeaisi muista.
Mieheni on minua 10cm pidempi.
Olen vasta aikuisiällä alkanut häpeämään pituuttani koska työskentelen paikassa missä on vain naisia ja heistä pisin taitaa olla 165cm eli minua 10cm lyhyempi.
Eli teihin verrattuna olen lyhyt (mikä on aivan ihana huomata) mutta tunnen silti häpeää pituuteni tähden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ylpeä pituudestani, enkä käytä korkokenkiä. Teininä en hävennyt enkä kulkenut kyyryssä. En koennut olevani yhtään muita ihmeellisempi. Haluan että tyttärestäni jäisi n. 165cm eli olisi ihan tavallinen eikä poikkeaisi muista. Mieheni on minua 10cm pidempi. Olen vasta aikuisiällä alkanut häpeämään pituuttani koska työskentelen paikassa missä on vain naisia ja heistä pisin taitaa olla 165cm eli minua 10cm lyhyempi. Eli teihin verrattuna olen lyhyt (mikä on aivan ihana huomata) mutta tunnen silti häpeää pituuteni tähden.
Miksi ihmeessä häpeät pituuttasi??! Et edes ole kovin pitkä. Onko sinulla muutenkin pulmia itsetunnon kanssa?
ja ehdotettiin hormooneja, jotta en kasvaisi pitkäksi. Kun vanhempani eivät suostuneet alkoi kauhea syyllistys koululääkärin taholta.
Tuolloin 70-luvulla asiat näin.
Lääkärin mielestä kasvuennusteeni oli 195 cm, mutta olen siis tuo ketjun alkupäässä vastaillut 182 cm. Painan n 70 kg nyt raskauksien jälkeen, aiemmin olin 66 kg.
Minulla ei ole ollut vaikeuksia löytää housuja, perushousut saa ihan Lindexistä tall-mitoituksella ja muualtakin löydän sopivan pitusia. Ennemmin puserot on nykyisin liian lyhyitä tyhmän muodin takia.
Toi on muuten totta, että koskaan ei nuorenakaan kesätyöpaikoilla kukaan kohdellut alentuvasti ja pyytänyt kahvinkeittoon - kai se on sitten jotenkin vaikeaa olla itseään pidempää "ylempänä" ?
Olen "vain" 175 cm pitkä, mutta isojalkainen. Kengänkoko ennen raskauksia oli 42, nyt ennemminkin 43. Antakaapa vinkkejä, mistä noita kauniita ja naisellisia kenkiä saa? Siis pk-seudulla. Käyttäisin mielelläni korkkareita, kun mieskin on pitkä, mutta sopivia on vaikea löytää.
Viidennellä luokalla olin 173 cm. Vähän kauhistutti, kuinka pitkäksi sitä oikein kasvaakaan, koska äitini kasvoi 17-vuotiaaksi. No, muutama sentti tuli vielä lisää. Omista kasvukäyristäni en tiedä, mutta 2-vuotiaana olin 100 cm ja 7-vuotiaana 135 cm, eli tosi pitkä lapsi olin.
Nyt pituus ei herätä sen kummempia fiiliksiä, mä oon tän pituinen ja piste. Tosin joskus naisporukalla kaupungilla pituus haittaa, muut porukassa kun ovat mua puoli päätä lyhyempiä. Silloin tunnen itseni tosi pitkäksi. Mies on liki 190 cm pitkä, joten miehen rinnalla tunnen itseni just sopivan pituiseksi, vaikka olis korkokengätkin jalassa. Painoa on nyt 85 kg, mikä tuntuu liialta, koska kaikki on ylä- ja keskivartalossa. 10 kg pois, niin olisin tyytyväinen.
[/quote]
Miksi ihmeessä häpeät pituuttasi??! Et edes ole kovin pitkä. Onko sinulla muutenkin pulmia itsetunnon kanssa?
vaikka olisin 160cm mutta kaikki ympärilläni olisi 140cm niin kyllä tuntisin oloni pitkäksi ja epämukavaksi.
Olen aina halunnut kuulua siihen harmaaseen massaan etten juurikaan erottuisi muista. Ja kyllä tuntuu nykyään että on vähän muitakin ongelmia itsetunnon kanssa kun olen lihonnut huomattavasti lasten jälkeen.
ja juuri sopivan pituinen, tämän pituinen olen ollut 13 v lähtien ja aina pisimmästä päästä, aina olen ollut ylpeä pituudestani ja mielestäni siitä on vain hyötyä, myös miehet tykkää enemmän pitkistä! Toivon että tytöstä kasvaa minun pituiseni. nyt 6 veenä reilu 130 cm. en käytä korkkareita kun en osaa niillä kävellä. en haluaisi olla yli 180 cm kun en tykkää erottua joukosta. kaikki ystäväni ja tuttuni ovat yli 170 cm eli eroa ei juurikaan tuttavapiirin naisiin ole. Miehet luonnollisesti paljon pidempiä.
Olen aina kokenut pituudesta vain hyötyä :)