Lue keskustelun säännöt.
Pitkät naiset, hujopit ja amatsonit! : )
11.06.2009 |
Muita pitkuloita paikalla? Itse olen 180 cm.
Oletteko ylpeitä pituudestanne? Käytättekö korkkareita?
Olitteko teineinä kyyryselkäisiä ja häpesittekö pituuttanne?
Haluaisitteko, että tyttäristänne kasvaisi myös tosi pitkiä?
Onko miehenne teitä pidempi vai lyhyempi?
Itse toivon, että tytöstäni tulisi pitkä, mutta ehkä tuo oma 180 cm vois riittää... Toisaalta, mitä pidempi, sitä parempi palkka, eikö tutkimuksissa näin väitetä?
Oma mieheni on tasan samanpituinen kuin minä, mutta käytän aina kenkiä, joissa pientä korkoa (3-5 cm), joten näytän pidemmältä. Mies tykkää pitkistä naisista ja itsetuntoa riittää.
Kommentit (159)
mutta voin kertoa teille 186 cm pitkiäkin pidempiä on. Ja epäilen, että omasta tyttärestäni tulee yksi heistä. Toivon, että hänelle pituudesta ei tule ongelmaa vaan kantaa sen ylpeänä, koska siihen on syytä! Olisin aina halunnut itse olla vähän pidempi....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen "vain" 175 cm pitkä, mutta isojalkainen. Kengänkoko ennen raskauksia oli 42, nyt ennemminkin 43. Antakaapa vinkkejä, mistä noita kauniita ja naisellisia kenkiä saa? Siis pk-seudulla. Käyttäisin mielelläni korkkareita, kun mieskin on pitkä, mutta sopivia on vaikea löytää.
Kenkä-Marski (mannerheimintiellä) mainostaa ikkunassaan, että naisten kenkiä löytyy numeroon 46 asti.
Haluaisin olla 180cm pitkä, valitettavasti jäi tuohon 173cm. Ei siis minkään mallijutun takia tuo pituustavoite vaan mun mielestä pitkä on kaunista, niin miehillä kuin naisilla. :)
Itse vain 174 ja nuorena pidin aina korkkareita, nyt vanhempana olen kelpuuttanut tennaritkin :)
Mies mulla on 200 ja mähän olen kääpiö... exä oli 172cm... Ei pituudella väliä. Ja niin mun työkamut on miehiä ja osa on lyhyempiä kuin minä, palkka on pohjakuopassa... ei pituus vaikutanne naisen palkkaan.
Pitkällä (182 cm) ystävälläni on tosi pitkä lapsi. Kun lapsi kasvoi jo vauvana jatkuvasti pituutensa puolesta yläkäyrillä lähti neuvolasta välittömästi lähete polille. Saman lapsen itkuisuudesta (suomeksi: huusi täyttä huutoa yöt ja päivät), huonosta ihosta jne. ystäväni oli ollut tosi huolissaan pitkään, sitä ei neuvola noteerannut mitenkään, ei saanut lähetettä lastenpolille allergiaepäilyjen vuoksi.
Lääkäritkin hyvin vakavasti tutkivat lapsen mittoja, mutta allergioihin (joita sitten löytyi pitkä litania) suhtauduttiin hyvin nuivasti :( Tällainen on vanhemmille raskasta. Onhan sanomattakin selvää, ettei ystäväni täysiaikainen lapsi ole välttämättä mikään "kaapin alla" kasvanut, jos vanhemmatkin ovat pitkiä. Sen sijaan äidin omiin epäilyihin suhtaudutaan hyvin kylmästi. Allergialapsen kanssa eläminen ei ainakaan ennen allergioiden selviämistä ole mitään ruusuilla tanssimista muutenkaan.
Itse olen 182,5 cm ja joku ikuinen kompleksi mulle kai on jäänyt. Koulussa oli, vaikkakin luokan nuorin, vuosia kaikkein pisin, ja se oli kamalaa. Olin milloin lyhtypylväs ja milloin mitäkin eikä luokan parhaat arvosanat parantaneet tätä yhtään. Nykyisin toki olen tyytyväinen pituuteeni, vaikka mieluiten olisin n 178 cm, minkä pituinen miehenikin on. Tuppaan kulkemaan mieheni seurassa vähän kasassa ja kaikki kengät (sikäli kun niitä ylipäätään näihin 43-44 kavioihin löydän) ovat aina ihan matalia.
Siihen, että kaikki naiset ovat lähes aina päätä lyhyempiä, olen täysin tottunut ja on lähinnä outoa, jos joskus tapaa edes lähes omanpituisia naisia. Myös pitkät miehet huomioin ja 190-senttisen veljeni seurassa on todella upeaa liikkua. Äiini on mua 20 cm lyhyempi.
Paino on normaali, mutta sen eteen saa kyllä tehdä sikana töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
järjestää tapaaminen jonnekin Helsingin keskustaan :) Voin vain kuvitella ihmisten ilmeet kun kymmeniä +- 180cm naisia olisi kasassa!
Kääntyisi kerran elämässä realiteetit toisinpäin !!!
Minulla ei ole koskaan ollut itsni pituista kaveria :(
koskaan kiusattu mistään. Miksi olisi?
itse en ole pitkä mutta mun tyttö 4 v (toukokuussa täytti) on ikäisekseen tosi pitkä (119 cm). Kysymys kuuluu, oletteko jo pienenä ollut paljon pitempiä kun ikätoverit, ja onko teitä asiasta kiusattu esim tarhassa, ala-asteella? Itse olen 168, ja lapsen isä 183, eli kumpikaan ei mitenkään erityisen pitkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja kyllä, käytän korkokenkiä. Tosin, vasta aikuisiällä olen alkanut iloita pituudestani ja korostamaan sitä.
Teininä nimenomaan kuljin niskat kyyryssä ja häpesin pituuttani. Kun samalla olin vielä hoikka, olin aivan lipputanko omasta mielestäni.
Mieheni on minua pidempi. Luultavasti tytöstämmekin tulee melko pitkä, jos vanhempien pituudet nyt mitään korreloi :)
Nyt järkätään tapaaminen jonnekin pubiin elokuussa ja katsellaan muiden ihmetteleviä ilmeitä, kun heinäseipäät kokoontuu. : D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan, ehdottomasti haluan pysyä mahdollisimman hoikkana, ettei tulisi amatsonivaikutelmaa. Pituutta lähes 180 cm ja painon PITÄÄ alkaa kuutosella.
Olen ollut ylpeä pituudestani. Yläasten alussa olin luokan lyhimpiä (tämä harmitti) ja yläasteen lopussa se pisin (ihanaa).
perustaa postituslistan/Facebook-ryhmän tms. (mielellään joku suljettu ryhmä että säästytään häiriköinniltä) hässäkän pitkille naisille? Voisimme sitä kautta antaa vaatevinkkejä ja vertaistukea muille hujopeille. Ja sopia vaikka tapaaminenkin.
Itsellä elämä on turhan kiireistä tuollaisen organisoimiseen, mutta innosta kiljuen lähden mukaan jos joku muu jaksaa nähdä vaivaa ryhmän perustamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta painoa on reilusti. Mitä vikaa on amatsoneissa? Kai sitä saa myös painaa niin paljon kuin haluaa, vaikka pitkä olisikin? Vai onko jotenkin sosiaalisesti hyväksyttävämpää olla pitkä, kunhan ei ole paksu? Entä jos on molempia?
Täällä myös 186 cm pitkä nainen. Nuorempana pituus oli minulle ongelma, johtuen varmaankin siitä että koulussa asiasta sai aina kuittailuja. Vieläkin kysytään, josko pelaan korista, mutta ei se häiritse. Ennen teki myöskin mieli motata seuraavaa kysyjää. Nyt olen parikymppinen eikä pituudella enää ole merkitystä. Pidän itsestäni tällaisena, ja sehän on kaikista tärkeintä.
Jos järkätään hujoppien tapaaminen, niin olen mukana. Olisi mielettömän hienoa saada pituisiaan ystäviä, koska minullakaan ei sellaisia ole koskaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustaa postituslistan/Facebook-ryhmän tms. (mielellään joku suljettu ryhmä että säästytään häiriköinniltä) hässäkän pitkille naisille? Voisimme sitä kautta antaa vaatevinkkejä ja vertaistukea muille hujopeille. Ja sopia vaikka tapaaminenkin.
Itsellä elämä on turhan kiireistä tuollaisen organisoimiseen, mutta innosta kiljuen lähden mukaan jos joku muu jaksaa nähdä vaivaa ryhmän perustamiseksi.
Toi olis mun mielestä tosi hyvä idea, kannatetaan! Mulla ei vaan taito riitä, olisko joku näppärä? Mun mielestä vois perustaa vaikka useampaan paikkaan yhteisön, ainakin tonne Facebookiin.
Olen ylpeä pituudestani, ollut aina, vaikka luokkani pisimpiä olenkin ollut. Olen myös ollut kieltämättä aika tökerö joskus minua lyhyemmille miehille (todennut esim. että en mä kai voi lähteä, kun olet noin lyhyt, jos on tultu hakemaan tanssimaan -tämä siis joskus parikymppisenä).
Käytän korkkareita, mutta en osaa niillä kunnolla kävellä, niin mieluummin korottomia. En ollut teininä kyyryselkäinen, enkä hävennyt pituuttani. Olin siis hyvin tietoinen siitä, että näen pidemmmälle kuin muut ja varmaan joku piti koppavana.
Tytöistäni kasvaa todennäköisesti pidempiä kuin minä tai vähintään saman mittaisia. Esikoisesta on ennustettu n. 180 cm pitkää (ja jouduttu käymään kertaalleen kasvukontrollissa, kun kasvoi "liikaa" -oli kuitenkin tasoittunut sitten käyrälleen), oli 5 v. neuvolassa 119,5 cm. 3,5 -vuotias tyttömme on 105 cm eli n. 3,5 cm lyhyempi kuin siskonsa samanikäisenä. Esikoinen kasvaa jossain +2-3 käyrien tuntumassa, kuopus +1 -käyrällä.
Mies on minua 8 senttiä pidempi, mistä olen tyytyväinen juuri tuon täysin asiattoman asenteeni takia (en minä ihan oikeasti olisi varmaan voinut ottaa minua lyhyempää miestä -lyökää vain ja haukkukaa, mutta ei silti...). Toki mulla on minua lyhyempiä miestuttuja nykyään, eikä haittaa, mutta puolisoksi lyhyempi kuin minä, no thanks vaan.
Ja tyttöjemme pituudesta sen verran, että kyllä se 180 cm voisi riittää, itseasiassa vähempikin. Ei ole kuitenkaan aina helppoa olla pitkäkään (ei ehkä lyhytkään sen sijaan). Tosin minä, joka kuvittelin olevani kohtuu pitkä, olen nyt ollut huomaavinani, että nuoret tytöt ovat pääsääntöisesti aika pitkiä! Eli onko niitä pitkiä tyttöjä tullut lisää?
Itse olen 180 cm.
Itse kun olen ns. Jope-mallia ("ei liian lihava vaan 30 cm liian lyhyt") suhtaudun kovin ihaillen teihin "pitkuloihin". :)
162 cm, eikä edes risoja päälle...
Enkä häpeä pituttani olen ihan sinut sen kanssa.
En käytä kuin max.3cm korkokenkiä. En pituuden vuoksi vaan ne tuntuvät epämiellyttäviltä kun varpaat painuu kärkeen. Tytöistäni toivon ehkä hitusen lyhyempiä ja lähinnä sen vuoksi että vaatteita olisi helpompi löytää.
Minun tuttavapiirissäni ja etenkin täällä töissä ei pitkiä naisia näy. Olen poikkeus, ja minäkin "vain" 174 cm.
Täällä naiset noin 160 cm.
Mutta valtaosa täällä onkin komeita ja pitkiä miehiä ;)
Olen ylpeä pituudestani ja käytän aina korkokenkiä, noin 5-10 cm. Pukeudun muutenkin näyttävästi (=muodikkaasti ja naisellisesti), joten ärsytän varmaan monia.
Mutta ei haittaa, mulla on terve itsetunto.
Mieheni on 188 cm pitkä, erittäin sopiva pituusero siis tuo 14 cm.
Hyviä, trendikkäitä kenkiä saa Helsingistä bellissimasta,mutta itse ostan kenkäni Tampereen spesiaalikoosta, joko käyn siellä tai tilaan netistä. Ruotsissa käydessä käyn kingsizessa. Kenkämarskissa kuulemma myös suurempia kokoja.
-nro44