Mitä asioita aloit "kieltää" mieheltäsi, kun teille tuli vauva?

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Eikö se itsekin ymmärrä? Ei mua tarvitse miehen käskeä tai kieltää, eikä mun häntä.

viestissäni kirjoitinkin, että mieheni rajoittaa itse menojaan, jos ei perheelle sovi. Ja niin on sanonut moni muukin. Mutta silti täällä joku sekopää haukkuu kaikkia naisia, jotka antavat miestensä osallistua lastenhoitoon. Kun olemme surkeita laiskureita, kun emme sairaanakin hoida jokaisessa tilanteessa yksin kaikkia lapsiamme.

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Eikö se itsekin ymmärrä? Ei mua tarvitse miehen käskeä tai kieltää, eikä mun häntä.

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Kyllä minä olen joutunut rajoittamaan. Olenkin yleensä kaikki päivät kotona sukulointia lukuunottamatta. Ja joudun kysymään luvan aina kun haluan käydä jossain. Lapsi on nyt 4kk ja olen pari kertaa käynyt shoppailemassa kavereiden kanssa ja lenkillä. Useamminkin varmaan pääsisin mutta ei ole mitään hirveää hinkua ollut. Mies aina melkein "pakottaa" lähtemään jos on itse kotona:)

viestissäni kirjoitinkin, että mieheni rajoittaa itse menojaan, jos ei perheelle sovi. Ja niin on sanonut moni muukin. Mutta silti täällä joku sekopää haukkuu kaikkia naisia, jotka antavat miestensä osallistua lastenhoitoon. Kun olemme surkeita laiskureita, kun emme sairaanakin hoida jokaisessa tilanteessa yksin kaikkia lapsiamme.

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Eikö se itsekin ymmärrä? Ei mua tarvitse miehen käskeä tai kieltää, eikä mun häntä.

mieheltä sitä sun tätä ja sitä mäkään en kyllä ymmärrä. Ei kai aikuista miestä tarvitse vaimon kieltää erikseen tekemästä jotain, aika oudolta kuulostaa jos täytyy.

eli minä olen kotona ja mies töissä 07-19. Mutta minusta tuo on aika luksusta, koska ennen lapsia oli vielä enemmän töissä. No nykyään tulee välillä jopa klo 18 mennessä kotiin (mutta silloin käy työmaalla illalla, kun lapset ovat nukahtaneet). Syksyllä sitten on miehenkin enemmän joustettava työmäärässä, kun itsekin palaan töihin.

Ja itselleni nää pari kotijaksoa ovat sopineet vallan mainiosta, en ole tarvinnut miestä tänne päivisin ohjailemaan. Riittää kun on perheen ja etenkin lasten kanssa 100% kun on kotona. On osallistunut yövalvomisiinkin, vaikka töitä tekee ahkeraan (=paremmin herännyt lasten öisiin itkuihin kuin minä).



Varsinaisesti ei olla kumpikaan kielletty mitään toisiltamme lasten syntymien jälkeen. Ollaan ihan itse tajuttu luopua tietyistä asioista. Baarissa juoksua nyt ei kumpikaan edes paljoa harrasta, ehkä pari kertaa vuodessa.

Kyllä tässä ketjussa tuntuu joillakin olevan sellaisiakin miehiä, jotka eivät ole ihan vanhemmuuteen valmiita.

mieheltä sitä sun tätä ja sitä mäkään en kyllä ymmärrä. Ei kai aikuista miestä tarvitse vaimon kieltää erikseen tekemästä jotain, aika oudolta kuulostaa jos täytyy.

Mutta nyt myöhemmin olen kieltänyt kiroilemisen ja lapselle huutamisen.

kielsin häneltä vaikka mitä... piereskelyn ruokapöydässä, jatkuvan sikailun, yltiöpäisen kännäilyn ja muun tolkuttoman toiminnan. Kaverin pääasiallinen työkin tuntui olevan pitää sohva paikoillaan, joten tunnustan, että oli 100% huutava, kälättävä, nalkuttava akka. Suhde ei kestänyt pitkään, eikä meillä ole yhteisiä lapsia.



Nykyiseltä mieheltäni en ole tainnut lasten syntymän jälkeen erityisemmin kieltää mitään, hän on täysin ex-mieheni vastakohta, joten ei ole tarvinnutkaan...

tupakanpolton vaunuja työntäessä.

mutta huomauttanut asioista, jotka voisi tehdä toisin. esim. jos pitää tuoda töitä kotiin, niin voisiko ne muutamat tunnit kun lapsi on hereillä viettää hänen kanssaan ja jatkaa työasioita sitten kun lapsi nukkumassa.

ja menojaan. Jotenkin hurmaantui esikoisvauvan vanhemmuudesta niinkuin minäkin.

Pikkuhiljaa perhe on kasvanut ja lapsetkin kasvaneet ja vuosien myötä on taas menty enemmän ja harrastuksetkin kulkeneet mukana, mikä on ihan hyvä asia.

Ei elämä lopu vauvan syntymään, eikä se oma minä katoa minnekään (vaikka muuttuukin) isyyden tai äitiyden takia.

Meistä ei olisi ollut sellaiseksi perheeksi, joiden elämä pyörii 24/7 lasten ympärillä ja rajoittuu neljän seinän sisään ja kotiin. Lapset on meille maailman tärkein asia, mutta silti he on tulleet meille osaksi elämäämme, ja jonain päivänä hekin kasvavat itsenäisiksi ja lähtevät pois. On hyvä että sinä päivänä meillä on silti ystävät, toisemme, harrastukset ja muukin elämä.

meillä kiellettin seksi. Kolmen vuoden jälkeen otin eron.

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Ehkä vähän liikaakin olen niitä rajoittanut. Ei vain ole aikaa eikä haluja lähteä minnekään kun on kolme lasta. Mutta kyllä mieskin ihan vapaasta tahdosta on rajoittanut omia menojaan. Töitäkään ei enää tee viikonloppuisin, aikaisemmin teki.

Mutta haloo: eiväthän yöheräilyt tms. lopu siihen vauva-aikaan! Kyllä meidän lapset voivat meitä herätellä vielä 7-vuotiainakin, millon mistäkin syystä. Toinen pissailee sänkyyn, toinen yski viime yönä. Meidän molempien vanhempien piti silti lähteä töihin tänä aamuna.

Siksi en ymmärrä sitä miksi vain sen työssäkäyvän pitäisi aina saada nukkua KAIKKI yöt läpeensä? Niin ehkä toimii jos on yksi vauva ja äiti voi ehkä levähtää päivällä. Mutta monen lapsen kanssa ei tod tule levättyä päivisin!

Aikuinen ihminenhän se on ja aivoilla varustettu.

Kyllä mä joudun siippaa muistuttamaan, ettei pelailla noita rätätätä-pum pum-pelejä lasten aikana ja vauva-aika sovittiin,että hän rupeaa pelailemaan, kun vauva on nukkumassa... Olsisn vetäny herneen nenään,jos oisin saanut yksin koliikkivauvojen kanssa illat käpsötellä.. Empä mä muuta ole kieltäny...

menojanne, vai oletteko lasten syntymän jälkeen saaneet harrastaa ja kulkea kavereiden mukana täsmälleen yhtä paljon kuin ennenkin? Itse olen joutunut rajoittamaan menojani, olen joutunut valvomaan lasten kanssa vaikka olen menossa päivällä töihin, ja joudun kysymään luvan, jos haluan illalla jonnekin, niin että mies hoitaa lapsia. Mieheni on itse halunnut lapsia, joten minusta on ihan ok, että hänkin joutuu näitä kaikkia tekemään. Minun itsetuntoni ei vaadi täydellistä pärjäämistä, hyväksyn itseni ihan näinkin.

Ehkä vähän liikaakin olen niitä rajoittanut. Ei vain ole aikaa eikä haluja lähteä minnekään kun on kolme lasta. Mutta kyllä mieskin ihan vapaasta tahdosta on rajoittanut omia menojaan. Töitäkään ei enää tee viikonloppuisin, aikaisemmin teki.

Mutta haloo: eiväthän yöheräilyt tms. lopu siihen vauva-aikaan! Kyllä meidän lapset voivat meitä herätellä vielä 7-vuotiainakin, millon mistäkin syystä. Toinen pissailee sänkyyn, toinen yski viime yönä. Meidän molempien vanhempien piti silti lähteä töihin tänä aamuna.

Siksi en ymmärrä sitä miksi vain sen työssäkäyvän pitäisi aina saada nukkua KAIKKI yöt läpeensä? Niin ehkä toimii jos on yksi vauva ja äiti voi ehkä levähtää päivällä. Mutta monen lapsen kanssa ei tod tule levättyä päivisin!

vielä koliikkia. Siltikään en ymmärrä miten ei muka pysty lepäämään päivällä, meillä onnistui vallan mainiosti. Ja musta on huvittavaa että jonkun yksän tms valvomisen vuoksi ollaan sitten niin väsyneitä ettei kyetä lapsia yksin hoitamaan...sellaiset ihmiset eivät taida tietää väsymyksestä ja valvomisesta vielä mitään...

Aikuinen ihminenhän se on ja aivoilla varustettu.

Kyllä mä joudun siippaa muistuttamaan, ettei pelailla noita rätätätä-pum pum-pelejä lasten aikana ja vauva-aika sovittiin,että hän rupeaa pelailemaan, kun vauva on nukkumassa... Olsisn vetäny herneen nenään,jos oisin saanut yksin koliikkivauvojen kanssa illat käpsötellä.. Empä mä muuta ole kieltäny...

ne on sen mielestä lapsille tarkoitettu... Joten eipä ole moisia ongelmia.

silloin, kun lapsi on hereillä. Meinasi vaan sitkeästi katsoa mitä vaan päähänpotkimista ja lapsi tuijottaa vieressä, vaikka leikkiikin jotain samalla.

Aikuinen ihminenhän se on ja aivoilla varustettu.

Kyllä mä joudun siippaa muistuttamaan, ettei pelailla noita rätätätä-pum pum-pelejä lasten aikana ja vauva-aika sovittiin,että hän rupeaa pelailemaan, kun vauva on nukkumassa... Olsisn vetäny herneen nenään,jos oisin saanut yksin koliikkivauvojen kanssa illat käpsötellä.. Empä mä muuta ole kieltäny...

ne on sen mielestä lapsille tarkoitettu... Joten eipä ole moisia ongelmia.

Mutta mieluummin pelit ku viina, kapakassa ei o käyny kun kerran 9 vuoden aikana ni sitä ei tartte edes kieltää...

Minusta on aikamoista vastuuttomuutta

ottaa päiväunia, jos on kotona neljän vilkkaan lapsen kanssa. Onko sinusta muuten ok, jos pph ottaa päiväunet pienimmän nukkuessa, kun muut lapset eivät enää nuku päiväunia?

Ja et vissiin kamalasti tiedä yskästä. Minun lapsistani yksi on melkein kuollut astmaattiseen kohtaukseen, ja voin kertoa, että kun tämä lapsi on pahassa yskässä, ja mies on ollut reissussa, niin todellakin on mennyt yö ihan kokonaan nukkumatta, välillä olen soitellut sairaalasta ohjeita, ja muuten seuraillut ja hoitanut lasta.

Ja sitten jos mies palaa reissusta, niin todellakin olen ollut sinä iltana väsynyt, ja halunnut nukkua vuorostani vähän minäkin.

Uskon, että sinä olet väsynyt ja valvonut, ja olet siitä katkera, mutta älä viitsi sitä katkeruuttasi muihin vuodattaa.

vielä koliikkia. Siltikään en ymmärrä miten ei muka pysty lepäämään päivällä, meillä onnistui vallan mainiosti. Ja musta on huvittavaa että jonkun yksän tms valvomisen vuoksi ollaan sitten niin väsyneitä ettei kyetä lapsia yksin hoitamaan...sellaiset ihmiset eivät taida tietää väsymyksestä ja valvomisesta vielä mitään...

Aikuinen ihminenhän se on ja aivoilla varustettu.

Kyllä mä joudun siippaa muistuttamaan, ettei pelailla noita rätätätä-pum pum-pelejä lasten aikana ja vauva-aika sovittiin,että hän rupeaa pelailemaan, kun vauva on nukkumassa... Olsisn vetäny herneen nenään,jos oisin saanut yksin koliikkivauvojen kanssa illat käpsötellä.. Empä mä muuta ole kieltäny...

ne on sen mielestä lapsille tarkoitettu... Joten eipä ole moisia ongelmia.

Mutta mieluummin pelit ku viina, kapakassa ei o käyny kun kerran 9 vuoden aikana ni sitä ei tartte edes kieltää...

kerran baarissa? Auts tätä palstaa :D