Lue keskustelun säännöt.
Jos syöpä vain leviäisi ja siihen menehtyisi, niin miten se tapahtuisi? Ei vain herää enää yhtenä aamuna?
02.11.2023 |
Jos tilanne olisi sellainen, ettei hoida eikä koko syöpää olisi tutkittu. Ehtisi levitä ja elinaikaa olisi vaikka se viikko. Mitä silloin käytännössä tapahtuu?
Voiko ihminen lähes oireettomasti menehtyä syöpään? Vai tuleeko kipuja ja sitten vain sisäelimet pettää vai miten se käytännössä tapahtuu? Miten siihen menehtyy?
Kommentit (155)
Kyllä se syöpä loppuvaiheessa on sen verran kroppaa tukkinut ettei siinä voi olla ilman jotain kipuja ja vaivoja. Ei voi noin vaan yhtäkkiä täysin oireettomana kupsahtaa syöpään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kiitos Jeesus, että otit isäni Taivaaseen. Miettikää ajoissa näitä asioita nuoret. Kuolet vain kerran ja voit valita, minne päädyt sen jälkeen. Katua ei voi."
Ohis, mutta minusta tällainen uskoon pelottelu vakavassa ketjussa on tilannetajutonta. Jos henkilö tai hänen syöpäsairas läheinen ei itse ole tullut uskoon, tällainen pelottelu ei auta asiaa.
Monet eivät halua edes uskoa Jumalaan, joka heittää väärin uskovat ikuiseen kärsimykseen. Sekin on monille lohdullinen ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, ja elämämme on ainutkertaista. Toiset taas kokevat sen lohdullisena, että syntyisimme uudestaan ja saisimme uuden mahdollisuuden elää parempi elämä.
Tämä. Täysin epäasiallista ja tilannetajutonta tulla tuputtamaan uskontoaan tällaiseen ketjuun. Saisi hävetä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äidillä kävi superhyvä tuuri, ihan muiden tutkimusten aikana huomattiin että on haimasyöpä (yleisesti pahimpia syöpiä, koska usein huomataan liian myöhään, suurin osa ei ole hengissä 5 vuoden päästä). Nyt se on leikattu, lähti ilmeisesti kokonaan pois se kasvain. Pitää vielä käydä muutama kuukausi sytostaattihoidoissa. Äiti on sytostaattien jälkeen kolme päivää huonossa kunnossa, sen jälkeen jaksaa tehdä normaaleja juttuja, vaikka niihin väsyy helpommin. Hiuksetkaan ei lähteneet, ei sillä että se olisi ollut joku iso juttu :D kipuja sillä ei ilmeisesti erityisesti ole, mutta ääretöntä väsymystä ja pahoinvointia sytostaattien jälkeen. Toivottavasti äiti kuuluu siihen pieneen prosenttiin, joka on elossa viiden vuoden päästä. Ei se ole vielä edes kuusikymppinen.
Tämä meni nyt aiheen vierestä, mutta teki mieli vähän avautua kun ei ole oikein ketään kelle tästä puhua.
Äidilläsi on kyllä käynyt hyvä tuuri :) Toivotaan tosiaan, että selviää. Käsittäälseni haimasyövästä selviämisen mahdollisuudet ovat parantuneet viime vuosina.
Oma äitini kuoli melko vasta haimasyöpään alle 60 -vuotiaana. Alle vuoden eli syövän löytymisen jälkeen. Oli siis jo levinnyt kun löydettiin. Oli kipuja, mutta ei mitään sietämätöntä ja lopussa kipulääke tehosi ja lähinnä nukkui. Lopulta nukkui rauhallisesti pois.
Monestihan on niin, että syöpää sairastava ravaa lääkärissä, eikä tautia kuitenkaan löydetä ajoissa. Miettikää vaikka Janita Lukkarisen tapausta. Ihmisellä on oireita, mutta niitä ei oteta vakavasti tai ne jätetään perinpohjaisesti tutkimatta.
Tässäkin ketjussa mainitut kuolemat, joissa syöpä todettiin "aamulla" ja henkilö kuoli "illalla" ovat todennäkösesti oireilleet jotenkin esimerkiksi väsymyksenä, mutta oireita ei ole osattu yhdistää syöpään.
Oikeasti on olemassa ihmisiä, jotka eivät valita mistään ja ottavat elämän miten se tulee. Niin kauan kuin jalat kantaa lähdetään ovesta ulos, vaikka välillä vähän heikottais ja pyörryttäis.
Iltalehdessä oli jokin aika sitten juttua hyväkuntosesta miehestä joka kävi säännöllisesti salilla. Eräänä päivänä olo oli tosi huono ja kunto vaan totaalisesti romahti. Sairasti kotona muutaman päivän. Sitten hänellä todettiin pitkälle edennyt b-lymfooma. Tauti saatiin hoidettua ja b-lymfoomassa on tietääkseni hyvä hoitovaste ellei tauti tule aidsin tai muun seurauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Useissa tapauksissa varmaan loppuaikoina on todella kipeä ja kehossa voi olla ns tulehdustila päällä eli jatkuvaa kuumeilua esimerkiksi.
Jaa jaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mietipä AP onko se kivutonta jos sisälläsi alkaa kasvamaan joku kasvain hallitsemattomasti. Päähän vaikka kasvaa pään kokoinen patti. Tuskin jää huomaamattomaksi ja kivuttomaksi.
Vanha aloitus, mutta tietääkseni en ole tähän vastannut. Äidilläni tuli näkyvä oire rintasyövästä. Ei halunnut lääkäriin. Syöpä ei tainnut olla aggressiivista laatua, koska äiti sinnitteli pari vuotta. Oli kipuja, pahoinvointia, mitä kaikkea. Ei hän aina valittanut.
Yleisvointi huononi ajan mittaan ja sitten hänelle tulikin joku infektio, joka vei jalat alta. Pakkohan siinä vaiheessa oli päivystykseen lähteä. Infektio hoitui, mutta jalat ei edelleenkään kantaneet. Syöpädiagnoosi tuli tuolla päivystysreissulla, mutta äiti vaan kieltäytyi hoidoista. Mitäpä ne siinä vaiheessa olisi auttaneetkaan. Koko kropan skannauksessa näkyi että syöpä oli levinnyt laajalti luustoon. Jos nyt kuvittelee että kraateri nousee rinnasta ja kylkiluissa on kolme etäpesäkettä, niin tuntuuko hyvältä hengittää, syödä, kääntää kylkeä. Tuskaa joka hetki. Lopulta äiti ei pystynyt syömään vaikka nälkä oli. Siltikin kesti monta viikkoa ennen kuin kuoli. Kamala kohtalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanha aloitus, mutta tietääkseni en ole tähän vastannut. Äidilläni tuli näkyvä oire rintasyövästä. Ei halunnut lääkäriin. Syöpä ei tainnut olla aggressiivista laatua, koska äiti sinnitteli pari vuotta. Oli kipuja, pahoinvointia, mitä kaikkea. Ei hän aina valittanut.
Yleisvointi huononi ajan mittaan ja sitten hänelle tulikin joku infektio, joka vei jalat alta. Pakkohan siinä vaiheessa oli päivystykseen lähteä. Infektio hoitui, mutta jalat ei edelleenkään kantaneet. Syöpädiagnoosi tuli tuolla päivystysreissulla, mutta äiti vaan kieltäytyi hoidoista. Mitäpä ne siinä vaiheessa olisi auttaneetkaan. Koko kropan skannauksessa näkyi että syöpä oli levinnyt laajalti luustoon. Jos nyt kuvittelee että kraateri nousee rinnasta ja kylkiluissa on kolme etäpesäkettä, niin tuntuuko hyvältä hengittää, syödä, kääntää kylkeä. Tuskaa joka hetki. Lopulta äiti ei pystynyt syömään vaikka nälkä oli. Siltikin kesti monta viikkoa ennen kuin kuoli. Kamala kohtalo.
Minäkin vastaan. Isälläni oli ollut epämääräisiä oireita joista hän ei välittänyt ennen kuin oli kipujen takia ihan pakko mennä lääkäriin. Löydöksenä keuhkoihin ja luustoon levinnyt eturauhassyöpä. Mitään ei ollut tehtävissä eivätkä kipulääkkeetkään auttaneet. Hän sai niin rajun kipukohtauksen että putosi sairaalan sängystä lattialle ja kuoli sydämen pettämiseen.
Pitää punnita tarkkaan , tulisiko hoito tehoamaan vai aiheuttaako se vain pitkittynyttä kärsimystä. Hyvä kipulääkitys ainakin auttaa useimmissa tapauksissa. Siis todella hyvä. Mutta ei valitettavasti kaikissa tapauksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Läheiselläni kävi niin, että syöpädiagnoosi tuli vasta ruumiinavauksessa. Tietokonekuvassa 1pv ennen menehtymistä näkyi, että suolessa on jotain massaa. Munanjohtimesta oli lähtenyt kasvain, joka tukki suolen ja puhkaisi sen.
Että ei tosiaankaan aina anna oireita etukäteen. Onneksi läheiseni ei ehtinyt kärsiä.
Monelle uskovalleen on Jumala suonut kauniin lähdönhetken. ~~
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mietipä AP onko se kivutonta jos sisälläsi alkaa kasvamaan joku kasvain hallitsemattomasti. Päähän vaikka kasvaa pään kokoinen patti. Tuskin jää huomaamattomaksi ja kivuttomaksi.
Menin näyttämään lääkärille kaulani turvonneita imusolmukkeita. Krooninen lymfaattinen leukemia, parantumaton verisyöpä. Ei kipuja eikä mitään oireita. Vatsaontelon takaa löytyi TT-kuvassa jättimäinen imusolmuketuumori joka olisi aikanaan syrjäyttänyt sisäelimet, mm. pernan. Olen nyt palliatiivisessa hoidossa mutta enpä uskaltanut ottaa riskiä ja kieltäytyä hoidosta. KLL ei sinänsä tapa, mutta koska immuniteettini on olematon, tulen kuolemaan johonkin keuhkoinfektioon. Onko se sitten kiva kuolema?
+