Jos syöpä vain leviäisi ja siihen menehtyisi, niin miten se tapahtuisi? Ei vain herää enää yhtenä aamuna?
Jos tilanne olisi sellainen, ettei hoida eikä koko syöpää olisi tutkittu. Ehtisi levitä ja elinaikaa olisi vaikka se viikko. Mitä silloin käytännössä tapahtuu?
Voiko ihminen lähes oireettomasti menehtyä syöpään? Vai tuleeko kipuja ja sitten vain sisäelimet pettää vai miten se käytännössä tapahtuu? Miten siihen menehtyy?
Kommentit (147)
Armokuolema lailliseksi!! Syöpään kuoleminen on epäinhimillistä kärsimystä vaikka on kovat kipulääkkeet käytössä.
Vierailija kirjoitti:
Armokuolema lailliseksi!! Syöpään kuoleminen on epäinhimillistä kärsimystä vaikka on kovat kipulääkkeet käytössä.
Ei se aina ole, läheiseni lähti varsin rauhallisesti, nukkui paljon, ei valittanut. Kuolemaa edeltävänä aamuna söi tukevan aamupalan, kun tiesi, että yki lapsenlapsi oli vielä tulossa häntä katsomaan. Ennen kuin sai kipulääkityksen oli kyllä vähän aikaa tuskainen, mutta siis ne muutamat viimeiset päivät menivät varsin rauhallisesti, ison osan ajasta nukkui.
Mutta siis unohdin, olen samaa mieltä siitä, että eutanasialaki tarvitaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Olen itsekin miettinyt tuota. Syöpähoidot on varmaan niin kivuliaita etten kestäisi niitä. Onko se sitten vaan, et antaa syövän levitä, kituu sen ajan ja sitte kun kipua ei enää kestä, menee päivystykseen, saa sedaation ja kuolee pois? Ellei ole vuoto tai tukos lopettanu elämää ennen sitä.
Ei syöpälääkkeet ole kivuliaita.
Syöpähoidot voivat olla hyvinkin kivuliaita ja raskaita, etenkin säteilyllä on paljon sivuvaikutuksia. Osa hoidoista perustuu syöpäsolujen tuhoamiseen/heikentämiseen, mutta samalla muutkin solut rasittuvat ja sellainen on rankkaa elimistölle. Samoin leikkaus voi olla kivulias tai huonontaa kuntoa, vaikka toisinaan onkin ainoa mahdollisuus parantumiseen. Syöpähoitojen seurauksena myös immuunipuolustus heikkenee, mikä altistaa lisäongelmille.
Joskus hoito auttaa ja parantaa tai lisää elinaikaa. Mutta jos on huono tuuri, niin hoidot voivat nopeuttaa pahaan kuntoon menemistä tai "käynnistää" sen oireettomalla ihmisellä, jolla oireita olisi tullut muuten esimerkiksi vasta kahden kuukauden päästä. Leikkauksissa ja säteilyssä on riskinsä, vaikka ilman niitä ei olekaan toivoa elää pidempään ja romahdus voi olla kova.
Oma mummoni kuoli aikoinaan tuolla tavalla. Munasarjasyöpä vei. Patologi oli sanonut, että tuskat ovat täytyneet olla kovat. Mutta kukaan ei silti asiasta tiennyt ennen kuin jälkikäteen. Mummo oli toki tosi väsynyt, mutta muuten jotenkin salasi kipunsa.
Äitini ei mennyt lääkäriin, vaikka selkeästi oli rintasyöpään viittava oire. Vuosien myötä tuli kipuja, pahoinvointia ja liikkumisen vaikeutta. Kahden ja puolen vuoden sitkeilyn jälkeen häneltä lähti jalat alta ja tie vei päivystykseen. Akuutti infektio jylläsi. Sairaalassa tehtiin myös koko vartalon tt-kuvaus ja siinä näkyi laajalle levinnyt syöpä. Ruoka ei mennyt enää alas ja kivut paheni entisestään. Kesäkuussa hän kysyi, että miksei eutanasia ole laillista. Lokakuussa kuoli. Yhteensä sairasti siis yli 2,5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei mennyt lääkäriin, vaikka selkeästi oli rintasyöpään viittava oire. Vuosien myötä tuli kipuja, pahoinvointia ja liikkumisen vaikeutta. Kahden ja puolen vuoden sitkeilyn jälkeen häneltä lähti jalat alta ja tie vei päivystykseen. Akuutti infektio jylläsi. Sairaalassa tehtiin myös koko vartalon tt-kuvaus ja siinä näkyi laajalle levinnyt syöpä. Ruoka ei mennyt enää alas ja kivut paheni entisestään. Kesäkuussa hän kysyi, että miksei eutanasia ole laillista. Lokakuussa kuoli. Yhteensä sairasti siis yli 2,5 vuotta.
Tiedätkö yhtään, miksi äitisi ei mennyt lääkäriin?
Eräs tuttu kuoli alle 2 viikossa siitä kun syöpänsä oli löydetty. En ollut itse paikalla mutta kuulemma likimain kivuttomasti, vietti sairaalassa vain muutamia päiviä kuulemma juurikaan ilman mitään kipuja. Hiipui vain pois. Olisi minulle hiukan liian nopea tapa, edes sellaiset 2-3vk olisi parempi jotta ehtisin vähän järjestää asioitani.
Ei morfiinia saattohoidossa turhan takia anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini ei mennyt lääkäriin, vaikka selkeästi oli rintasyöpään viittava oire. Vuosien myötä tuli kipuja, pahoinvointia ja liikkumisen vaikeutta. Kahden ja puolen vuoden sitkeilyn jälkeen häneltä lähti jalat alta ja tie vei päivystykseen. Akuutti infektio jylläsi. Sairaalassa tehtiin myös koko vartalon tt-kuvaus ja siinä näkyi laajalle levinnyt syöpä. Ruoka ei mennyt enää alas ja kivut paheni entisestään. Kesäkuussa hän kysyi, että miksei eutanasia ole laillista. Lokakuussa kuoli. Yhteensä sairasti siis yli 2,5 vuotta.
Tiedätkö yhtään, miksi äitisi ei mennyt lääkäriin?
En. Hän vain oli sellainen. Samoin äidin sisko. Tismalleen sama kohtalo paitsi että täti kuoli kotiinsa. Jonkunlainen pelko ehkä. Vaikea sanoa, koska meitä lapsia äiti patisti kyllä hoidattamaan vaivamme. Samoin isälle haki apua, kun tarve tuli. Minä jopa tein (äidin luvalla) hänestä huoli-ilmoituksen, kun tuli niin avuton olo. Sossut kävi kuuntelemassa, kun täysin selväjärkinen äiti kertoi, että hän valitsee elää näin. Että tulee mitä tulee, hän elää sen ja sitten tapahtuu, mitä on tapahtuakseen. Lääkäriin lähti pakotettuna vasta kun ei pysynyt enää pystyssä eikä päässyt lattialta ylös.
Vierailija kirjoitti:
Ei voi. Kipuja tulee ja ne on valtavia.
Ei aina. Yksi ystävä kuoli syöpään, ei ollut kipuja missään vaiheessa.
Hidas ja tuskainen kuolema. Toivottavasti saavat sen eutanasialain säädettyä.
Minä meinasin kuolla leukemiaan, kun en päässyt millään lääkäriin, vaikka useita kertoja soitin terveyskeskukseen. Laihduin reilusti. Sain kaikki infektiotaudit mitä oli liikkeellä. Hakkaava yskä piti hereillä yöt. Niistäessä tuli veriklönttejä. Jaloissa oli isoja kovia mustelmia. Olisin lopulta kuollut lääkärin mukaan joko vastustuskyvyn puutteen takia johonkin perus infektioon tai veritulppaan. Sain kovat nalkutukset lääkäriltä miksi en tullut aiemmin hoitoon.
Äidillä oli kipulääkepumppu josta sai itse annostella. Lopussa oli viime päivät pöhöttynyt eikä luonnollisesti pystynyt puhumaan. En tiedä ymmärtikö jotain jollain tasolla. Verenpainelääkitys oli. Muutama viikko ennen ei saatu omalla mittarilla mitään tuloksia. Oisko ollu et verenpaine oli jo romahtanut? Syöpä saanut koko elimistön täysin sekaisin. Paksusuolen syöpä joka imusolmukkeissa, vatsapeitteissä, maksassa ainakin. Eli 1kk diagnoosista. Leikkauspäivä olisi ollut kuolinpäivälle.
+