Lue keskustelun säännöt.
Lapsen aamutoimet rasittavat
16.04.2026 |
5-vuotias lapsi kiukuttelee aamuisin pukeutumisen kanssa. Olen itse jo ihan loppu ja puen vaatteet lopulta väkisin. Jos hänen antaa itse pukea, hän vain keskittyy muihin asioihin, vaikka joskus pukeutuminen onnistuukin häneltä, mutta pääasiassa häntä ei pukeminen kiinnosta. Ei ole toiminut mikään tarra tms. palkinto, edes huvipuistoon menoa varten ei ole viitsinyt pukea, vaan jumittaa ja valittaa. Lopulta lapsi aina itkee, kun vihaisena puen hänet, kun hän ei ole itse suostunut pukemaan. Aamusta menee yli tunti tähän pelkkään pukemiseen. Olen loppu tähän uhmaan.
Onko kukaan päässyt tällaisesta tilanteesta eteenpäin?
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Ok, ilmeisesti sinä ajattelet, että se mikä ei ole tehonnut tähän mennessä, jotenkin taianomaisesti alkaa tehota. Miksi alkaisi? AP hakkaa päätään seinään. Suhde lapseen on ihmissuhde, eikä kukaan sanoisi että jos puoliso ei vie astioita tiskikoneeseen, huuda vaan kovempaa niin alkaa viedä. Lapset eivät ole koneita tai alamaisia. Pitää ymmärtää, mitä on taustalla ja rakentaa isot linjat sen mukaan, aikuisen. Ei lapsen.
Onko joku sanonut että apn nykyinen metodi toimisi? Ap sanoi ettei tarrat ole toimineet. Joo ei varmaan kun lukemalla seuraavat viestit selviää että sitä ei ole käytetty oikein.
Voi olla että apn lapsella ei tarrat toimi, se ei tarkoita sitä etteikö palkinnot toimisi. Sullahan ei ollut mitään uutta toimintamallia antaa, totesit vain että palkinnot ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Aha. Kerro ihmeessä tästä uudesta tutkimustiedosta. Ihan tiedoksi, että täällä on ammattilainen kuuntelemassa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Meillä on samaa ja se on kyl todella turhauttavaa, kun lapsi hyvin osaisi pukea itsensä sillä välin kuin itse laitan itseni valmiiksi. Meillä tuo menee helposti valtataisteluksi ja riitelyksi, kun itselle tulee se tunne että ”no en varmasti nyt auta”. Ajattelen kuitenkin et paras toimintatapa olis pystyä laittamaan oma turhautuminen sivuun ja olla empaattinen: ”voi ei, oletko niin väsynyt ettet jaksa tänään pukea, anna mä autan”. Sillä pääsis varmasti helpoimmalla ja mahdollisimman hyvällä mielellä kaikki - puhumattakaan nopeudesta. Kyllä se jossain vaiheessa loppuu kuitenkin toi pukemisen kanssa vehtaaminen.
Lapsi hakee koko ajan yhteyttä vanhempiinsa, koska ilman heitä ihmisen poikanen ei selviä hengissä. "Avuttomaksi" heittäytyminen voi tarkoittaa, että edessä on pitkä päiväkotipäivä ilman äitiä, ja se että äiti pukee tarkoittaa, että äiti pitää sylissä aamukiireissä samalla kun laittaa sukkaa. Kaikki ne pienetkin hetket ovat lapselle merkityksellisiä, ja voit joko vastata hänen yhteyden nälkäänsä tai sulkea hänet pois. Lapsi on ohjelmoitu kurkottamaan omaa aikuista kohti, vaikka joskus se näyttäytyy hankalana aikuisten maailman tavoitteiden kannalta.
Lapsi ei ole huomionhakuinen vaan yhteydenhaluinen.
https://positiivinenkasvatus.fi/yhteys/lapsi-ei-ole-huomionhakuinen-han…
En jaksa lukea ketjua. Tässä on simsalabim-ohje: Tee kuvasarja, jossa on vaatteet siinä järjestyksessä kuin vaatteet pitää pukea. Tämä tämä kuvasarja seinälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.
Onhan näitä erilaisia ajatuksia. Eikä tässä kai ollut kyse erityislapsesta, se oli ketjussa diagnoosia. No en tiedä mitä koulukuntaa edustaa henkilö, jolle vastasit, itse olen käyttäytymistieteilijä ja antropologi. Tämä kirja osui lastenkasvatuksessa sen kanssa yksiin, mitä tiedän yritysten palkkiojärjestelmien ongelmista. Palkinto opettaa -- hankkimaan palkintoja. Lyhyen ajan hyöty, sekin yksilölle, ei yhteisölle.
https://www.shortform.com/summary/unconditional-parenting-summary-alfie…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja voisi ihan ensiksi hommata lapselle helposti puettavat vaatteet. Kun tämä aloittajan 5-vuotias painaa noinkin paljon kuin 25 kg, niin vaatteidenkin täytyy olla väljät, että ne on helppo pukea. Itse olen ollut melko pitkä lapsi ja mennessäni kouluun painoin 20 kg, mikä minusta on normaali 7-vuotiaan paino.
Jos lasta ei haittaa mennä pikkuhousuissa tai pyjamassa hoitoon, niin kokeilkaa minkä reaktion se hänessä herättää, kun muka leikisti aikoisitte tehdä niin.
Mistä tämä paino tuli? Meillä just 9v painaa tuon verran
Lapsilla kasvussa voi olla suuria eroja. Mun 9v painaa 52kg. Ja on 150cm pitkä. Ja kyllä mä edelleen jaksan hänet nostaa syliini. Töissä oon nostanut ihan aikuisia ihmisiä myös. Kuntosalilla kannattaa käydä jos 5v on liian painava nostettavaksi, vaikka painasisi 25kg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.Onhan näitä erilaisia ajatuksia. Eikä tässä kai ollut kyse erityislapsesta, se oli ketjussa diagnoosia. No en tiedä mitä koulukuntaa edustaa henkilö, jolle vastasit, itse olen käyttäytymistieteilijä ja antropologi. Tämä kirja osui lastenkasvatuksessa sen kanssa yksiin, mitä tiedän yritysten palkkiojärjestelmien ongelmista. Palkinto opettaa -- hankkimaan palkintoja. Lyhyen ajan hyöty, sekin yksilölle, ei yhteisölle.
https://www.shortform.com/summary/unconditional-parenting-summary-alfie…
Lapsista puhutaan, ei aikuisista. Aikuisilla tilanne on ihan erilainen, mutta oikein kohdennetut palkinnot toimivat heilläkin. Aikuisen ei vain enää tarvitse opetella uusia taitoja kuten lasten, palkkiojärjestelmä toimii heillä motivaation pysymisessä ja sitouttamisessa. Sen ei ole tarkoituskaan aikuisilla motivoida kuin siihen yhteen asiaan esim. kilpailutilanteessa. Lasten aivot vasta kehittyvät. Ja käypä hoito on hyvä ohjenuora ihan kaikille, ei vain erityislapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapselle jää ankeat muistot lapsuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.
Heti on joku oire jos lapsi ei sopeudu ääneti suoritus ja kilapailuyhteiskuntaan. Ei ihme että nykyään paljon masentuneita, nuoria eläkeläisiä, ihmisiä joilla tulevaisuus hukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä puin tuon ikäiset, taisin pikkukoululaisellekin vielä auttaa paidan päälle. Mitä sitä turhaan käyttää aamuaan hoputukseen ja tuskailuun, kun on helpompi tie. Kyllä ne nyt yläkoulussa ihan itse pukevat :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.Onhan näitä erilaisia ajatuksia. Eikä tässä kai ollut kyse erityislapsesta, se oli ketjussa diagnoosia. No en tiedä mitä koulukuntaa edustaa henkilö, jolle vastasit, itse olen käyttäytymistieteilijä ja antropologi. Tämä kirja osui lastenkasvatuksessa sen kanssa yksiin, mitä tiedän yritysten palkkiojärjestelmien ongelmista. Palkinto opettaa -- hankkimaan palkintoja. Lyhyen ajan hyöty, sekin yksilölle, ei yhteisölle.
https://www.shortform.com/summary/unconditional-parenting-summary-alfie…Lapsista puhutaan, ei aikuisista. Aikuisilla tilanne on ihan erilainen, mutta oikein kohdennetut palkinnot toimivat heilläkin. Aikuisen ei vain enää tarvitse opetella uusia taitoja kuten lasten, palkkiojärjestelmä toimii heillä motivaation pysymisessä ja sitouttamisessa. Sen ei ole tarkoituskaan aikuisilla motivoida kuin siihen yhteen asiaan esim. kilpailutilanteessa. Lasten aivot vasta kehittyvät. Ja käypä hoito on hyvä ohjenuora ihan kaikille, ei vain erityislapsille.
Näinpä. Niitä uusia neuropsykologisia tutkimustuloksia tässä odottelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.Heti on joku oire jos lapsi ei sopeudu ääneti suoritus ja kilapailuyhteiskuntaan. Ei ihme että nykyään paljon masentuneita, nuoria eläkeläisiä, ihmisiä joilla tulevaisuus hukassa.
Miten tämä liittyi edeltävään kommenttiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu.
No mitä tapahtuu? En usko hetkeäkään että ammattikasvattaja uskoo todella ettei palkkioista olisi hyötyä motivaattorina. Ja mistä valtataistelusta puhut?Näinpä. Koko koulun Wilma ja päiväkodin palaute pohjautuu palkkiojärjestelmään. Sellainen ammattikasvattaja meillä täällä.
Jaksat haastaa. Entäpä jos olen niin sanotusti eri koulukuntaa "päiväkodin palkkiojärjestelmän" kanssa? Edustan esimerkiksi uudempaa tutkimustietoa lasten neuropsykologian alalta? Mieti sitä. Vai onko koulujärjestelmä mielestäsi saavuttanut täydellisyyden pisteen, jossa se ei tule enää muuttumaan? Kuten on aina muuttunut, kun käsitys lapsesta on muuttunut.
Ai jaa?
Käypä hoito 2025: Palkinnot ovat keskeinen osa positiivista kasvatusta ja käyttäytymisen muokkaamista, erityisesti kun kyse on ADHD-oireiden tai uhmakkuushäiriöiden hoidosta.Onhan näitä erilaisia ajatuksia. Eikä tässä kai ollut kyse erityislapsesta, se oli ketjussa diagnoosia. No en tiedä mitä koulukuntaa edustaa henkilö, jolle vastasit, itse olen käyttäytymistieteilijä ja antropologi. Tämä kirja osui lastenkasvatuksessa sen kanssa yksiin, mitä tiedän yritysten palkkiojärjestelmien ongelmista. Palkinto opettaa -- hankkimaan palkintoja. Lyhyen ajan hyöty, sekin yksilölle, ei yhteisölle.
https://www.shortform.com/summary/unconditional-parenting-summary-alfie…
No yksilöstähän tässä puhutaan.
Vierailija kirjoitti:
Päiväkoti tekee lasun jos lapsi on tuotu liian vähissä vaatteissa varhaiskasvatettavaksi. Toisaalta lasu tehdään myös silloin jos on aihetta epäillä, että lapsi on puettu voimakeinoja käyttäen.
Ei ole tehty lasuja minun lapsista, lopeta valehtelu. Jos on jotain unohtunut niin sitten on työntekijät laittanut lapselle lainahanskat tai -kurahousut jne ja pyydetty palauttaan seuraavana päivänä ja minä olen muistanut tuoda tarvittavat varustukset seuraavana päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa autismilta tai ADHD:lta. Kysy neuvolasta pääsisittekö tutkimuksiin.
On luonteeltaan tosi sosiaalinen ja ekstrovertti, joten autismi on sen takia varmasti jo poissuljettu. Neuvolassa sanottiin, ettei adhd:ta voi olla, jos istuu vastaanotolla ihan rauhassa ja hiljaa tuolillaan.
Kyllä hän kirjolla silti on, vaikka olisikin ekstrovertti. Vie pyjamassa hoitoon ja laita päivävaatteet mukaan. Kun kaverit nauravat hänelle ulkovaatteita riisuttaessa, niin menisiköhän päivävaatteet seuraavana päivänä tappelematta päälle?
Mulla tuollainen toimi, mutta joskus aikuisenakin jätän pyjaman talvivaatteiden alle :)
T. Kirjolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yritä jotenkin sanoittaa sitä tilannetta lapselle. Miksi on huono juttu että myöhästyy ja tulee kiire. Viisivuotias ymmärtää jo asioita.
Jos tapahtuu pienikin edistys, niin älä unohda positiivista palautetta.
Noin pienelle voisi myös toimia vaikka joku vihko mihin saisi leimasimella tehdyn kivan kuvan aina, kun lähtö olisi onnistunut sutjakkaasti.
Sitten voisi sopia, että kymmenestä leimasta, saa jonkun tarran vihkoon ja sadasta vaikka tikkarin!
Ei se palkitseminen ole aina niin paha asia.
Tarrojen sijaan voi myös olla palkintona, että ehtii tehdä yhdessä jotain kivaa aamulla ennen lähtöä, jos ollaan ajoissa lähtövalmiita. Vaikka joku kiva lorutteluleikki tai laulu, tai lyhyen kirjan lukeminen. Ihan mitä vaan mistä lapsesi vaan pitää.
Ajatus palkinnoista on hyvä, mutta kymmenenkin tuntuu vähän liian pitkältä ajalta odottaa vaikka tikkaria, 100:n odotus ei tällaiselle kärsimättömälle tempperamenttiselle lapselle sovi mitenkään.
Tarroja hänellä on jo ennestään niin paljon, etteivät ne enää juuri motivoi. Hän sai niitä aikoinaan joka kerta kun joku asia meni hyvin.
Mutta otetaan palkinnot uudelleen käyttöön, vaikka onnistumisen hetket ovat olleet vähissä.
Ap
Ei onnistumisen hetket voi olla vähissä silloin kun se palkinto tai tarra (tulossa oleva palkinto) annetaan riittävän pienestä asiasta alkuun. Jokainen oienikin edistysaskel on onnistuminen, tietenkin.
Ja alkuun sen palkinnon pitää olla saavutettavissa. Joku 100 leimaa tikkariin on ihan liikaa. Kuka jaksaa odottaa sitä kolmasosa vuotta. Mielummin vaikka 10 onnistuneen aamun jälkeen yhdessä uimaan tai retkelle johonkin mieluisaan paikkaan. Ja onnistunut aamu ei tarkoita sitä, etteikö tarvitse sanoa paria kertaa mutta se voi olla vaikka se, ettei tarvitse komentaa tai että aikuinen ei auta tai ulos ehditään tiettyyn aikaan.
Ei ulkoinen motivaatio tutkitustikaan toimi. Ihan turhaa. Lapsen pitää itse tajuta, että pukemisen pitää sujua. Ei palkinnon tähden vaan koska pukeminen itsessään on osa aamua ja lähtöä. Mukavia retkiä ja uimahallireissuja pitää olla, eivät ne ole palkinto jostakin. Samalla lailla kuin herkut, tarrat ja retket kuuluvat elämään, kuuluvat myös tietyt velvollisuudet: pukeminen, hampaidenpesu, ajoissa nukkumaanmeno. Elämä ei ole uhkailun, kiristyksen ja palkinnon välissä sompailua. Aamut pitää rakentaa niin, että lapselle ei jää pullikoinnin varaa ja toisaalta lukea lasta, mistä asia oikeasti hiertää. Onko neurokirjo, onko sylihalu, onko epämieluisa päiväkoti, onko liian vähän unta alla, ja ratkoa nämä juurisyyt.
Kyllä kivoja retkiä pitää olla muutenkin mutta esimerkiksi uimahallireissu ei onnistu lapsen kanssa, joka ei suostu pukemaan. Tai en minä ainakaan jaksa lähteä sinne vääntämään, että ennen uimaan menoa pitää pukea uimapuku ja uintiajan jälkeen pitää pukea päivävaatteet ja ulkovaatteet.
Useimmat viisivuotiaat ymmärtää jo, kun aikuinen keskustelee näistä.
Joskus voi sitten käytöstavat unohtua ja yksittäinen uimahallireissu olla kaoottinen. Sitten tuleekin hieman taukoa, ennenkuin uskalletaan yrittää uudestaan. Se ei ole rangaistus, vaan seuraus.
Kyllä lasten vaan pitää oppia, että niitä seurauksia elämässä on.
Entisaikaan seisotettiin nurkassa ja annettiin tukkapöllyjä. Sellaisesta ei ole tutkitustikaan mitään muuta kuin haittaa.
Miksi se uimahallikerta ei sitten voi olla palkinto hyvin sujuneista aamuista? Seuraus siitä, että vaatteiden pukeminen ei ole ollut tappelua. Koska se 5-vuotias todellakin ymmärtää puhetta, jos pukeminen alkaa sujua, voidaan mennä taas uimahalliin. Ihan sama käyttääkö sanoja seuraus, palkinto tai rangaistus.
Koska lapsesta tulee aikuinen, ja on parempi että sisäinen motivaatio on kuin että aina lahjotaan tekemään tavallisiakin asioita. Tai toisaalta, uhataan jättää tavalliset asiat pois kuten uimahalli. Älä aliarvioi lastasi äläkä uhraa suhdettasi ja yhteyttäsi häneen teennäisten kasvatusäkseerausten takia. Ei niitä tarrapalkintoja tarvi mihinkään. Olen ammattikasvattaja ja mulla on kaksi erittäin voimakastahtoista lasta itselläkin. Älä ala valtataisteluun, vaan pysy aikuisena. Jos olet itse rauhallinen ja lopetat hoputuksen sekä huutamisen, katso mitä tapahtuu. Nythän ne eivät ole auttaneet mitään. Älä jatka.
Tiedän aika monta ammattikasvattajaa jotka eivät saa luokkaansa kuriin. Sitten pyytelevät anteeksi sivullisilta kun luokka riehuu.
Ammattikasvattaja ei halua käydä valtataisteluun mutta lapset kyllä haluavat. Silloin käy niin kuin pasifismissa aina, eli aseeton osapuoli häviää ja joutuu alistumaan.
Varmasti, mutta omat neuvoni annoin siitä lähtökohdasta että nämä ohjeet ja asiat ovat todella toimineet. Lapsia ei tarvitse saada edes ns. "kuriin", mutta aamut, illat ja elämä voivat sujua sutjakkaasti ja mukavasti. Kaikille. Jos lähdet valtataisteluun lasta vastaan, olet jo siinä luopunut aikuisen asemasta. Aikuinen päättää, puetaanko vaatteet, siitä ei neuvotella aamu aamun perään eikä tehottomasti huudeta korvan lapsen juuressa. Parempi sitten vaikka vaan rauhassa pukea lapsi itse. Kova kovaa vastaan ei toimi, eikä toiminut edes silloin kun lapsia lyötiin. Se kasvattaa vastarintaa, vähentää lapsen omatoimisuutta ja yhteistyötä.
Aika uskomatonta, että lapsia ei pitäisi saada kuriin, mutta silti aikuinen päättää. Kyllä se vaan on tosielämässä niin, että ei aikuinen päätä jollei aikuinen saa lasta tottelemaan. Siihen taas ei ole mitään maagisia metodeja olemassa, vaan useinkin se vaatii juuri sen ns. taistelun eli mennään painostamisen tai pakottamisen kautta.
Nykyisin lapset tekevät todella paljon vastarintaa vanhempia, opettajia, hoitajia yms. vastaan. Yksi iso syy siihen on ruumiillisen kurituksen poistuminen käytöstä, eli enää ei ole sellaista helppoa ja yleispätevää keinoa millä lasta voisi painostaa tottelemaan.
Ok, ilmeisesti sinä ajattelet, että se mikä ei ole tehonnut tähän mennessä, jotenkin taianomaisesti alkaa tehota. Miksi alkaisi? AP hakkaa päätään seinään. Suhde lapseen on ihmissuhde, eikä kukaan sanoisi että jos puoliso ei vie astioita tiskikoneeseen, huuda vaan kovempaa niin alkaa viedä. Lapset eivät ole koneita tai alamaisia. Pitää ymmärtää, mitä on taustalla ja rakentaa isot linjat sen mukaan, aikuisen. Ei lapsen.