Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Jep, olihan se aikamoista, kun kaksi lasta ns. harrasti. Siinä omien töiden lisäksi hommaa. Muistan kerran joulun aikaan, kun oli jo katkeamispisteessä. Otin sen x-määrä keksejä pakkomyytäväksi. Ostin itse kaikki. Niitä sitten syötiin itse ja joitakin annoin lähipiirille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Mutta kun tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että lapsen harrastukseen menee vanhempienkin koko aika. Jos sillä kiekkojunnulla on treenit kolmesti viikossa, jonne sen vanhemman täytyy kuskata lapsensa, koska varusteet painaa ja halli ei ole heti kodin vieressä, niin siihen hommaan menee kolme iltaa. Melkein joka viikonloppu on sitten joku turnaus, johon menee merkittävä osa viikonlopusta, niin ei siinä paljon omaa aikaa jää. Sen lisäksi sitten vielä mokkapalatalkoot ja muut mahdolliset hommat. Itsekin kommentoit, että se oli elämäntapa. Ei mikään tunti kerran viikossa harrastus ole elämäntapa.
En ole se, joka kommentoi elämäntavasta. Täällä on katsos useampia kirjoittajia....
Tässä on varmastikin eroja lajien välillä, AP puhui jalkapallosta, missä ei 7-8 -vuotiailla ainakaan pitäisi olla vielä 3 harkkoja viikossa, ehkä lätkässä sitten on. Mutta tosiaan ne kimppakyydit on keksitty, yleensä aina löytyy joku jaettu vastuu-ratkaisu (ja ymmärrän, että poikkeuksia on jos asuu jossain pienemmällä paikkakunnalla). SM-liigassakin on muuten 5 kk tauko, kai junnulätkässäkin on tauko, tuskin niitä turnauksia läpi vuoden on?
Kommentoin omasta puolestani, että minusta lasten harrastuksiin osallistuminen ei vienyt liikaa vapaa-ajastani enkä ymmärrä miten se on muka jotenkin kamala "uhraus" itsestään mitä täällä jotkut antavat ymmärtää.
Toisaalta, meidän perheessä ei rakennettu taloa tai mökkiä tai treenattu omaan triathloniin silloin kun lapset olivat aktiivisessa harrastusiässä. Ymmärrän, että heitäkin on ja heille tilanne on toki raskaampi. Mutta rehellisyyden nimissä, eiköhän isompi osa näistä lasten harrastusten raskaudesta itkevistä ole ihan siellä sohvan pohjalla Netflixiä katsomassa ja instaa selaamassa!
Ei, Liigassa ei ole 5 kk taukoa. Pelit loppuu yleensä huhtikuun lopussa ja harjoituspelit alkavat elokuun alussa. Junnujen sarjat loppuivat viime viikonloppuna ja alkavat taas syyskuussa. Mutta vaikka sekä liigassa, että junnuissa on peleissä taukoa, he harjoittelevat silti. Omat joukkueeni ovat aina harjoitelleet 46-48 viikkoa vuodessa, vähintään sen kolme kertaa viikossa. Ikäluokasta riippumatta.
Mua ärsytti se omalla autolla muiden kuskaaminen. Lapsen joukkueessa oli harvalla auto. Järjetöntä, että auton omaava vaan kuskaa muita ja maksaa yksin bensat.
Vierailija kirjoitti:
Oma 11-vuotias poikani pelaa salibandyä. Harjoituksia on kahdet viikossa ja jos niistä.on pois niin ei se ketään kiinnosta. Yhden päivän turnauksia on kaksitoista kauden aikana ja niistäkin voi sekä aikuiset että lapset olla pois niin paljon kuin haluaa. Whatsappryhmiä on, mutta ne on ihan käteviä jos joku tarvitsee kyytiä niin aina järjestyy. Mihinkään ei ole pakko osallistua eikä moni osallistukaan. Osaa vanhemmista en ole nähnyt kuin auton tuulilasin läpi kun mielummin istuvat aina autossa kun näkisivät lapsensa harrastamassa.
Jos vanhemmat tulee aina seuraamaan harkkoja aletaan puhua, ettei lapsi saa yhtään itsenäistyä vanhemmistaan. Joten väärin päin menee kuitenkin, teki miten päin vain.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti se omalla autolla muiden kuskaaminen. Lapsen joukkueessa oli harvalla auto. Järjetöntä, että auton omaava vaan kuskaa muita ja maksaa yksin bensat.
Meillä sovittiin, että kuskille maksetaan 5€/kuskattava. Ja usein heti kahvit perillä. Ei ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Mutta kun tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että lapsen harrastukseen menee vanhempienkin koko aika. Jos sillä kiekkojunnulla on treenit kolmesti viikossa, jonne sen vanhemman täytyy kuskata lapsensa, koska varusteet painaa ja halli ei ole heti kodin vieressä, niin siihen hommaan menee kolme iltaa. Melkein joka viikonloppu on sitten joku turnaus, johon menee merkittävä osa viikonlopusta, niin ei siinä paljon omaa aikaa jää. Sen lisäksi sitten vielä mokkapalatalkoot ja muut mahdolliset hommat. Itsekin kommentoit, että se oli elämäntapa. Ei mikään tunti kerran viikossa harrastus ole elämäntapa.
En ole se, joka kommentoi elämäntavasta. Täällä on katsos useampia kirjoittajia....
Tässä on varmastikin eroja lajien välillä, AP puhui jalkapallosta, missä ei 7-8 -vuotiailla ainakaan pitäisi olla vielä 3 harkkoja viikossa, ehkä lätkässä sitten on. Mutta tosiaan ne kimppakyydit on keksitty, yleensä aina löytyy joku jaettu vastuu-ratkaisu (ja ymmärrän, että poikkeuksia on jos asuu jossain pienemmällä paikkakunnalla). SM-liigassakin on muuten 5 kk tauko, kai junnulätkässäkin on tauko, tuskin niitä turnauksia läpi vuoden on?
Kommentoin omasta puolestani, että minusta lasten harrastuksiin osallistuminen ei vienyt liikaa vapaa-ajastani enkä ymmärrä miten se on muka jotenkin kamala "uhraus" itsestään mitä täällä jotkut antavat ymmärtää.
Toisaalta, meidän perheessä ei rakennettu taloa tai mökkiä tai treenattu omaan triathloniin silloin kun lapset olivat aktiivisessa harrastusiässä. Ymmärrän, että heitäkin on ja heille tilanne on toki raskaampi. Mutta rehellisyyden nimissä, eiköhän isompi osa näistä lasten harrastusten raskaudesta itkevistä ole ihan siellä sohvan pohjalla Netflixiä katsomassa ja instaa selaamassa!
Ei, Liigassa ei ole 5 kk taukoa. Pelit loppuu yleensä huhtikuun lopussa ja harjoituspelit alkavat elokuun alussa. Junnujen sarjat loppuivat viime viikonloppuna ja alkavat taas syyskuussa. Mutta vaikka sekä liigassa, että junnuissa on peleissä taukoa, he harjoittelevat silti. Omat joukkueeni ovat aina harjoitelleet 46-48 viikkoa vuodessa, vähintään sen kolme kertaa viikossa. Ikäluokasta riippumatta.
Niin, SM-liigassahan on nyt enää 4 joukkuetta jäljellä.... Runkosarja on päättynyt jo ajat sitten..... Ulkomaiset pelaajat postaavat lomakuviaan someen...
Mutta jos lätkässä tosiaan 7-vuotiaat harjoittelevat 48 viikkoa vuodessa, niin se on täysin järjetöntä ja kertoo huonosta valmennuksesta. Varsinkin kun suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden ongelma on heikko luistelutaito. Pitäisi keskittyä aluksi siihen luistelutaitoon eikä peliharjoitteisiin. Mutta siitähän on paljon puhuttukin miten heikkoa juniorivalmennus Suomessa on, NHL-varauksia tulee tänä vuonna ennusteiden mukaan ennätyksellisen vähän.
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti se omalla autolla muiden kuskaaminen. Lapsen joukkueessa oli harvalla auto. Järjetöntä, että auton omaava vaan kuskaa muita ja maksaa yksin bensat.
Kun meillähän on sama suunta, sitten tiputellaan ympäri kaupunkia tyypejä tai haetaan. Kyllä siinä aika paljon tuli ylimääräistä ajoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin on muuttunut. Joskus vuosikymmeniä sitten sukulaiseni pelasi jääkiekkoa Sm-liiga tasolle asti ja hän oli köyhästä perheestä joten junnuseura jopa hommasi hänelle varusteita aikoinaan. Vanhemmat eivät olleet seuran toiminnassa mitenkään mukana. Itse kulki harkkoihin ja seurasta sai varusteita välillä, kun ei voinut omia aina ostaa. Näin pystyi harrastamaan.
Niin, mistäpä luulet niiden rahojen niihin varusteisiin tulleen siellä junnuseurassa? Kappas, joku vapaaehtoinen teki talkoilla jotakin, josta seura sai rahaa. Minulla on tallessa vanhan seurani kausikirja. Siinä esitellään mm. seuran organisaatio, jossa oli noin 60 vapaahetoista. Oli johtokuntaa, valmennusryhmää, kulljetusryhmää (joo, seuralla oli kaksi omaa bussia), äitien varainhankinta ryhmä ja ties mitä, en muista kaikkea. Ja tietysti joukkueiden omat organisaatiot lisäksi. Nyt kun katson vaikka tuon paikallisen seuran organisaatiota, siellä on 9 vapaaehtoista hallinnossa + joukkueiden toimihenkilöt. Siksipä sukulaisesi on saanut varusteita kun niitä on silloin aikoin ollut hommaamassa isoja joukkoja vapaaehtoisia, joita nykyisin ei tahdo löytyä kirveelläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mutta mihin se joukkue niin hirveästi rahaa tarttee? Kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti se omalla autolla muiden kuskaaminen. Lapsen joukkueessa oli harvalla auto. Järjetöntä, että auton omaava vaan kuskaa muita ja maksaa yksin bensat.
Meillä sovittiin, että kuskille maksetaan 5€/kuskattava. Ja usein heti kahvit perillä. Ei ongelmia.
No toi olisi ollut reilua. Meillä vaan oletettiin, että autolliset kuskaa muita omalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Jep, olihan se aikamoista, kun kaksi lasta ns. harrasti. Siinä omien töiden lisäksi hommaa. Muistan kerran joulun aikaan, kun oli jo katkeamispisteessä. Otin sen x-määrä keksejä pakkomyytäväksi. Ostin itse kaikki. Niitä sitten syötiin itse ja joitakin annoin lähipiirille.
Joo, keksejä ja patukoita on syöty ja annettu tuliaisiksi. Pesuaineita on riittänyt useammaksi vuodeksi. Että sellaisia ylimääräisiä kuluja harrastuksesta... Sama homma koulussa ja jos lapsia on useampi kuin yksi, hintaa tulee. Eikö koulun pitänyt olla maksuton paikka Suomessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Mutta kun tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että lapsen harrastukseen menee vanhempienkin koko aika. Jos sillä kiekkojunnulla on treenit kolmesti viikossa, jonne sen vanhemman täytyy kuskata lapsensa, koska varusteet painaa ja halli ei ole heti kodin vieressä, niin siihen hommaan menee kolme iltaa. Melkein joka viikonloppu on sitten joku turnaus, johon menee merkittävä osa viikonlopusta, niin ei siinä paljon omaa aikaa jää. Sen lisäksi sitten vielä mokkapalatalkoot ja muut mahdolliset hommat. Itsekin kommentoit, että se oli elämäntapa. Ei mikään tunti kerran viikossa harrastus ole elämäntapa.
En ole se, joka kommentoi elämäntavasta. Täällä on katsos useampia kirjoittajia....
Tässä on varmastikin eroja lajien välillä, AP puhui jalkapallosta, missä ei 7-8 -vuotiailla ainakaan pitäisi olla vielä 3 harkkoja viikossa, ehkä lätkässä sitten on. Mutta tosiaan ne kimppakyydit on keksitty, yleensä aina löytyy joku jaettu vastuu-ratkaisu (ja ymmärrän, että poikkeuksia on jos asuu jossain pienemmällä paikkakunnalla). SM-liigassakin on muuten 5 kk tauko, kai junnulätkässäkin on tauko, tuskin niitä turnauksia läpi vuoden on?
Kommentoin omasta puolestani, että minusta lasten harrastuksiin osallistuminen ei vienyt liikaa vapaa-ajastani enkä ymmärrä miten se on muka jotenkin kamala "uhraus" itsestään mitä täällä jotkut antavat ymmärtää.
Toisaalta, meidän perheessä ei rakennettu taloa tai mökkiä tai treenattu omaan triathloniin silloin kun lapset olivat aktiivisessa harrastusiässä. Ymmärrän, että heitäkin on ja heille tilanne on toki raskaampi. Mutta rehellisyyden nimissä, eiköhän isompi osa näistä lasten harrastusten raskaudesta itkevistä ole ihan siellä sohvan pohjalla Netflixiä katsomassa ja instaa selaamassa!
Ei, Liigassa ei ole 5 kk taukoa. Pelit loppuu yleensä huhtikuun lopussa ja harjoituspelit alkavat elokuun alussa. Junnujen sarjat loppuivat viime viikonloppuna ja alkavat taas syyskuussa. Mutta vaikka sekä liigassa, että junnuissa on peleissä taukoa, he harjoittelevat silti. Omat joukkueeni ovat aina harjoitelleet 46-48 viikkoa vuodessa, vähintään sen kolme kertaa viikossa. Ikäluokasta riippumatta.
Niin, SM-liigassahan on nyt enää 4 joukkuetta jäljellä.... Runkosarja on päättynyt jo ajat sitten..... Ulkomaiset pelaajat postaavat lomakuviaan someen...
Mutta jos lätkässä tosiaan 7-vuotiaat harjoittelevat 48 viikkoa vuodessa, niin se on täysin järjetöntä ja kertoo huonosta valmennuksesta. Varsinkin kun suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden ongelma on heikko luistelutaito. Pitäisi keskittyä aluksi siihen luistelutaitoon eikä peliharjoitteisiin. Mutta siitähän on paljon puhuttukin miten heikkoa juniorivalmennus Suomessa on, NHL-varauksia tulee tänä vuonna ennusteiden mukaan ennätyksellisen vähän.
Montako pitämääni harjoitusta olet nähnyt?
Sitten ei tarvitse enää ihmetellä mikseivät lapset enää harrasta liikuntaa, kun ensinnäkin kaikki ryhmät ovat usein kilparyhmiä missä jo jotkut 7 v lapset jaetaan tasoryhmiin (tyylin Kuopion Palloseura) ja harrasteryhmiä ei oikein enää ole. Sitten vielä vaaditaan vanhemmilta osallistumista.
Perheet eivät ole samalla viivalla tässäkään. Joku yh voi maksaa harrastuksen, mutta ei pysty osallistumaan seuran toimintaan ainakaan niin paljon. Ja jos on molemmat vanhemmat mukana toinen vanhempi voi olla vuorotöissä tai vaikka kauempana töissä tms. Minusta on toisaalta turha syyttää vanhempia, koska moni haluaisi lapsensa harrastavan, mutta ei voi sitoutua osallistumiseen kovinkaan paljon.
Tämä esim sukulaiseni tapauksessa josta kirjoitin eli seura auttoi häntä, että pystyi edes pelaamaan jääkiekkoa. Oli lahjakas kyllä. Lisäksi tietysti sitten vielä maksut korkeat ja varusteet esim jääkiekossa. En tiedä avustaako enää seurat niidenkään kuluissa. Sitten jää vaan hyviä pelaajia pois jos nämä kaikki seikat pitää ottaa huomioon ja sinne jäävät vain ne joilla vanhemmilla aikaa, mahdollisuuksia osallistua ja rahaa näin kärjistäen.
Kummasti vaan silti jostain kehitysmaastakin aina nousee esim hyviä jalkapalloilijoita, vaikka tuskin siellä rahaa on tai vanhemman jostain slummista auttamassa. Näin jotain muutosta Suomeenkin olisi hyvä tulla tässä kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkeenpäin ajateltuna. Olihan se välillä rankkaa ns. pakko osallistua vanhempana. Kuitenkin nuo harrastukset myös antoi paljon. Oli kivaa seurata kisoja ja tutustua muihin vanhempiin. Lapset sai myös kavereita harrastusten kautta. Molemilla on vielä niiden aikaisia kavereita, vaikka harrastus jäänyt jo aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Niin sinä et ajatellut siitä koko perheen harrastusta. Jätä ajatteleminen vastaisuudessa seurajohdolle ja keskity toimitsijan rooliisi.
Hyvä läppä 🤣
Vierailija kirjoitti:
Mua ärsytti se omalla autolla muiden kuskaaminen. Lapsen joukkueessa oli harvalla auto. Järjetöntä, että auton omaava vaan kuskaa muita ja maksaa yksin bensat.
No suuta auki ja sopikaa kyytimaksut. Meillä otetaan 5 € lyhyiltä pelireissuilta ja 10 € pitkiltä (yli tunti suuntaansa).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Mutta kun tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että lapsen harrastukseen menee vanhempienkin koko aika. Jos sillä kiekkojunnulla on treenit kolmesti viikossa, jonne sen vanhemman täytyy kuskata lapsensa, koska varusteet painaa ja halli ei ole heti kodin vieressä, niin siihen hommaan menee kolme iltaa. Melkein joka viikonloppu on sitten joku turnaus, johon menee merkittävä osa viikonlopusta, niin ei siinä paljon omaa aikaa jää. Sen lisäksi sitten vielä mokkapalatalkoot ja muut mahdolliset hommat. Itsekin kommentoit, että se oli elämäntapa. Ei mikään tunti kerran viikossa harrastus ole elämäntapa.
En ole se, joka kommentoi elämäntavasta. Täällä on katsos useampia kirjoittajia....
Tässä on varmastikin eroja lajien välillä, AP puhui jalkapallosta, missä ei 7-8 -vuotiailla ainakaan pitäisi olla vielä 3 harkkoja viikossa, ehkä lätkässä sitten on. Mutta tosiaan ne kimppakyydit on keksitty, yleensä aina löytyy joku jaettu vastuu-ratkaisu (ja ymmärrän, että poikkeuksia on jos asuu jossain pienemmällä paikkakunnalla). SM-liigassakin on muuten 5 kk tauko, kai junnulätkässäkin on tauko, tuskin niitä turnauksia läpi vuoden on?
Kommentoin omasta puolestani, että minusta lasten harrastuksiin osallistuminen ei vienyt liikaa vapaa-ajastani enkä ymmärrä miten se on muka jotenkin kamala "uhraus" itsestään mitä täällä jotkut antavat ymmärtää.
Toisaalta, meidän perheessä ei rakennettu taloa tai mökkiä tai treenattu omaan triathloniin silloin kun lapset olivat aktiivisessa harrastusiässä. Ymmärrän, että heitäkin on ja heille tilanne on toki raskaampi. Mutta rehellisyyden nimissä, eiköhän isompi osa näistä lasten harrastusten raskaudesta itkevistä ole ihan siellä sohvan pohjalla Netflixiä katsomassa ja instaa selaamassa!
Ei, Liigassa ei ole 5 kk taukoa. Pelit loppuu yleensä huhtikuun lopussa ja harjoituspelit alkavat elokuun alussa. Junnujen sarjat loppuivat viime viikonloppuna ja alkavat taas syyskuussa. Mutta vaikka sekä liigassa, että junnuissa on peleissä taukoa, he harjoittelevat silti. Omat joukkueeni ovat aina harjoitelleet 46-48 viikkoa vuodessa, vähintään sen kolme kertaa viikossa. Ikäluokasta riippumatta.
Niin, SM-liigassahan on nyt enää 4 joukkuetta jäljellä.... Runkosarja on päättynyt jo ajat sitten..... Ulkomaiset pelaajat postaavat lomakuviaan someen...
Mutta jos lätkässä tosiaan 7-vuotiaat harjoittelevat 48 viikkoa vuodessa, niin se on täysin järjetöntä ja kertoo huonosta valmennuksesta. Varsinkin kun suomalaisten juniorijääkiekkoilijoiden ongelma on heikko luistelutaito. Pitäisi keskittyä aluksi siihen luistelutaitoon eikä peliharjoitteisiin. Mutta siitähän on paljon puhuttukin miten heikkoa juniorivalmennus Suomessa on, NHL-varauksia tulee tänä vuonna ennusteiden mukaan ennätyksellisen vähän.
Ja luistelemaan oppii tietysti harjoittelematta, vai mikä on se sumea logiikka tuon viestisi takana?
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Miten nämä hoidettiin aiemmin? Ei aina ole ollut tuollaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Miksi tuomareille pitää maksaa? Eikö heitä voida ottaa talkoisiin vanhemmista? Ja turnajaismaksut? Täyttä kiskontaa
Vaikka kyse on lasten ja nuorten peleistä, erotuomari tekee silti oikeaa työtä. Hän valmistautuu peliin, tuntee säännöt, tekee päätöksiä paineen alla ja kantaa vastuuta pelin turvallisuudesta. Palkkio on korvaus tästä ajasta ja vastuusta. Ja voi kyllä sanoa, että tähänkin harrastukseen, mikä mahdollistaa sen, että lasten sarjoja voidaan pyörittää, menee hitosti aikaa. Käyt kurssit, lueskelet iltalukemisena sääntökirjaa, käyt lenkillä ja salilla, että jaksaisit liikkua siellä kentällä. Siellä kun pitää liikkua, että voi sijoittua tilanteeseen nähden hyvin ja tuomita tilanteet oikein. Joskus sattui isoissakin kaupungeissa tilanteita, joissa pelejä vaan oli niin paljon, että sai ihan urakalla vetää vaikkei välttämättä olisi halunnut. Pienellä paikalla vastaavasti tuomareita on niin vähän, että joutuu urakoimaan, vaikkei välttämättä haluaisi. Minullakin oli eräällä kaudella lähes sata peliä. Tarkka luku taisi olla 96. Eli kolme viikossa noin keskimäärin, toki enemmän kun esimerkiksi jouluna ei pelattu. Ihan vaan esimerkiksi, lätkätuomari joutuu laittaa reilun tonnin ennen kuin sinne kentälle kannattaa edes mennä. Koulutus, kerhomaksut, varusteet jne.
Täyttä höpöä koko teksti. Ihan tarpeeksi hyvin pärjää kolmannen osapuolen pelaaja tuomarina jossakin junnupelissä. Kyllä pelaajien pitää tietää myös säännöt. Varusteet on jo valmiina. En tiedä miksi joudut ammattituomarina maksamaan kerhomaksuja kun kerran palkataan tuomaroimaan?
Mutta juu. Junnukisat = hauskaa puuhastelua
Eikä mitään palkataan ammattilaisia pyörittämään pelejä.
Pyydetäänkö noihin peleihin myös 50 euron pääsyliput?
Alue: Aihe vapaa
Vinkuvat vanhemmat eivät tietenkään vaivaudu palavereihin ja kokouksiin, joissa käydään läpi joukkueen asioita, mm hämäräperäinen budjetti ja kirjanpito, keskustellaan ja päätetään kauden pelireissut, niiden rahoitus jne.