Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Moni varmaan luki tämän jutun Kupsista: https://yle.fi/a/74-20218324
Reaktioissa päiviteltiin vaan niitä tasojoukkueita, vaikka kaikissa suuremmissa seuroissa eriytytään harkkoja ja myös pelejä lasten tason mukaan. Niin kuin järkevää onkin, että ei joudu pelaamaan liian kovia tai liian heikkoja vastustajia vastaan. Eli juuri nämä peliryhmät Punaiset, Valkoiset, Keltaiset, Siniset jne.
Tärkeää tietysti on, että koulutetut valmentajat ovat yhtä paljon valmentamassa jokaista ryhmää. Eikä niin, että se kunnianhimoinen vastuuvalmentaja on vain sen ns. parhaan ryhmän kanssa ja muut jäävät isävalmentajien harteille. Koska tästähän seuraa se, että jos kk-maksu on sama, niin ns. heikompien lasten vanhemmat rahoittavat noita parempia....
Juuri niin kuin jutussa sanotaan:
Vanhemmat sanovat, että resurssit eivät jakaudu tasaisesti joukkueiden kesken. Kilpajoukkue on ollut toiminnassa ja harjoitellut jo helmikuusta lähtien, mutta haastejoukkuetta ei ole vielä olemassa.
Tällä hetkellä kilpajoukkueen ulkopuolelle jääneitä poikia on niin vähän, ettei heistä pysty perustamaan joukkuetta. Eräs vanhempi kuitenkin uskoo, että joukkue saadaan perustettua.
– Seuran on se tehtävä, muutenhan tässä jaossa ei ole mitään järkeä.
Vanhempien mukaan kilpajoukkuetta valmentaa ammattivalmentaja, kun taas haastejoukkueeseen valmennus tulee pelaajien vanhemmista.
Ikäkausivastaava Samuel Birdin mukaan molemmilla joukkueilla on samanlaiset resurssit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Oma lapsi on aina harrastanut yksilölajeja. Olen kanssasi samaa mieltä, että 8-vuotiaiden kanssa sen ei pitäisi olla tuollaista. Ehkä 10v eteen päin voisi alkaa mennä tuohon suuntaan. Harrastaminen on monessa joukkuelajissa liian totista liian aikaisin. Meillä on naapurissa perhe, joiden lapset harrastaa jalkapalloa. Ovat vähän vanhempia kuin oma lapseni ja heidän ansiostaan ymmärsin pitää lapseni pois jalkapallosta. Onneksi se ei ollutkaan hänelle mikään suuri intohimo, koska silloin asiaa olisi pitänyt harkita oikeasti.
Lapseni on täyttämässä 9. Tämä on hänen kolmas harrastuskautensa lätkässä, jos kiekkokoulu lasketaan mukaan.
Viikossa on 3 harkat, tai kahdet, jos viikonloppuna on pelit.
En tunne muita lajeja, mutta lätkässä vanhempien on pakko panostaa paljon jo aikaisessa vaiheessa, seuraavista syistä:
1) Harrastus maksaa. Jäävuorot maksavat. Pelireissut maksavat. Toiminta maksaa, ja rahaa pitää saada, joten varainhankintaan ja kioskiin, kahvioihin ym. pitää panostaa.
2) Lätkä ei ole samalla tavalla riskitöntä kuin moni muu harrastus. Kun lapset ovat jäällä, heitä pitää olla ohjaamassa useampi valmentaja, ihan jo turvallisuudenkin vuoksi. Myös huoltajaa ja apuhuoltajaa tarvitaan jatkuvasti.
Jojoa tarvitaan pitämään koko paletti kasassa, ja hoitamaan erilaisia juoksevia asioita. Rahastonhoitajaa tarvitaan ihan arvattavista syistä.
Koko joukkueen kaikkia vanhempia tarvitaan tasan tarkkaan. Erilaisia tehtäviä riittää joka iikalle. Kuulostaa, että toimimme kuin olisimme kaikki kasvattamassa lapsiamme änäriin. Mutta tosiasia on, että jo ihan tämän perusharrastustoiminnan ylläpitäminen on työlästä, ja teemme töitä paljon, että ylipäätään päästään yhdestä kaudesta seuraavaan kauteen, että koko joukkuetta ei tarvitsisi lopettaa.
Miksi harkkoja on niin paljon, voi joku kysyä?
Osittain sen vuoksi, että kaikilla taidot kehittyisivät. Kaikki eivät pääse kaikkiin harkkoihin, mutta tällä järjestelmällä kaikille tulee riittävästi mahdollisuuksia harjoitella, että homma pyörii. Myös sen vuoksi, että (tietenkin) joukkue pelaa toisia joukkueita vastaan, eikä ole varmaan kenenkään toive, että joukkue olisi aina heittopussina sen vuoksi, että lapset eivät ole harjoitelleet riittävästi joukkueena. Laji yksinkertaisesti on sellainen, että se vaatii sekä harrastajien osaamista että pelitaitoja joukkueena, että kehitystä tapahtuu, että lapset oppivat pelaamaan jääkiekkoa ja pelaamaan toisia joukkueita vastaan. Ei toiminnassa ole mieltä, jos pelitaidot eivät pysy samalla tasolla muiden vastaavan ikäisten kanssa - jos tähän ei pysty paneutumaan riittävällä intensiteetillä, on parempi harrastaa vaikka luistelua.
Jännä, pelasin lätkää kymmenkunta vuotta ja sen jälkeen valmensin parikymmentä vuotta. Joukkueita mitä valmensin, ulkopuolisena, omat lapset eivät pelanneet, ei koskaan tarvittu kaikkia vanhempia koko ajan niin kuin tuosta sun jutusta saisi käsityksen. Joukkueissa oli joukkueenjohtaja, rahastonhoitaja, 2-3 nimettyä huoltajaa ja minä + 1-2 muuta valmentajaa. Arki pyöri ihan tällä, ei siihen muiden vanhempien tarvinnut osallitua muuten kuin tarvittaessa kuskaamalla lapsiaan. Niistäkin suurin osa kulki itse kun varusteita pystyttiin säilyttämään hallilla. Toki sitten peleihin tarvii sen 4-5 toimitsijaa lisäksi. Että ei niitä vanhempia sen toiminnan pyörittämiseen tämän enempää tarvita.
Rahoittaminen on sitten ihan toinen asia. Itse asiassa minä en edes tiedä, mitä homma maksoi ja miten ne rahat kerättiin. Ja meillä mentiin aina niin, että budjetti kattoi kaiken, eikä mitään ylimääräisiä kerätty kk-maksun lisäksi. Suosittelen tätä muillekin. Toinen mikä ilmeisesti eroaa jalkapallosta, on se, että seuroissa joissa olin, joukkue oli aina itsenäinen taloudellinen yksikkö, toki seuran kirjanpidon alla. Raha mitä joukkueen tilille tuli, oli joukkueen ja se käytettiin joukkueeseen, ei mihinkään edustuskiekkoiluun. Toki seuroilla oli joku jäsen- tai vuosimaksu, ja joku varainkeruujuttu, jolla sitten katettiin niitä seura kuluja.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Eikö turnauksiin voisi olla bussikuljetus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Eikö turnauksiin voisi olla bussikuljetus!
Ja kukas sen sitten maksaa? Bussivuokra kuljettajineen on siinä 500-600 € lyhyemmille matkoille, tonnin tai yli pidemmille reissuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Eikö turnauksiin voisi olla bussikuljetus!
Ja kukas sen sitten maksaa? Bussivuokra kuljettajineen on siinä 500-600 € lyhyemmille matkoille, tonnin tai yli pidemmille reissuille.
Yleensä mitä pienempiä urheilijoita on, niin vapaaehtoisia vanhempia on lähdössä mukaan aivan riittävästi, että kuljetus järjestyy. Eli ne vanhemmat, jotka haluavat keskittyä vaikka siihen omaan spinning-tuntiin tai taidenäyttelyyn lasten pelin katsomisen sijasta, voivat vallan hyvin jäädä kotiin. Ja pienimmillä on aika harvoin turnauksia niin kovin kaukana.
Huomautan kuitenkin, että lapset sitten muistavat mihin vanhemmat ovat keskittyneet. Olen itse seurannut vierestä tilannetta, kun pelissä hienon maalin tehnyt n. 10-vuotias tyttö huusi ja itki pelin lopussa kentän laidalle ilmestyneelle isälleen "Sinä et ole koskaan katsomassa minun pelejä, LeenaMatildan isi on AINA katsomassa meidän pelejä!" Pettymys oli käsinkosketeltava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs urheilulajia suosittelette, jos haluaisi lapselle jonkin kehoa, liikunnallisuutta ja sosiaalisia taitoja kehittävän harrastuksen, mutta ei halua mukaan tuollaiseen hullunmyllyyn?
Meille on esikoinen syntymässä kesällä, poika tulossa ja olin ajatellut että olisi ehkä hyvä laittaa sitten vähän isompana taaperona johonkin joukkuelajiin, jotta oppisi siellä tiimitaitoja ja yhteisöllisyyttä, saisi kavereita ja olisi tekemistä, ja samalla kehittyisi kroppakin terveellä tavalla. Mutta en minäkään arvannut että se noin kauheaa on vanhemmille, minä ja mies ei olla kumpikaan harrastettu joukkuelajeja vaan itse harrastin esim. Ratsastusta, jota sai harrastaa just sen verran ja niin tavoitteellisesti kuin itsestä sopivalta tuntui. Eikä vanhemmista tullut mitään ratsastusseuran orjia.
Harmi, jos meininki on tuollaista kuin tässä ketjussa kuvataan... Haluaisin tosiaan tarjota lapselle jonkin kehittävän ja hyvän urheiluharrastuksen (musiikkia ja taidetta on kyllä tarkoitus myös harrastaa, meillä toiveena että lapselle kehittyisi harrastusten kautta se taiteelliset että liikunnalliset taidot), mutta jos se joukkueurheilu on sitä, että pitää vanhempienkin omistaa koko elämä lapsen harrastukselle niin ei kyllä sovi meille. Mulla on omiakin harrastuksia, joihin haluan käyttää aikaa, enkä halua että koko vapaa-aikani ja kaikki vapaapäivät on pelkkää lapsen harrastusta. Ja toisaalta haluan että lapsellekin jää aikaa myös niihin taideharrastuksiin.ä, vaikka urheilisikin.
Joku yksilölaji ehdottomasti sitten. Mutta semmoinen, jota treenataa ryhmässä. Kuten nyt vaikka yleisurheilu. Usein seuroilla on nuorimmille yleisurheilukoulu ja meillä pikkupaikkakunnallakin taisi olla joku 50-60 lasta ikäluokissa 5-12 v. Se pikku mutta tuossa oli, ettei seura tarjonnut oikeastaan mitään tuon jälkeen. No, me kerättiin pojista pikkuryhmä ja etsittiin oma valmentaja. Reenasivat talvella kerran viikkoon ja kesällä kahdesti kun pojat kuitenkin harrasti muitakin lajeja.
Yksi mitä suosittelen jos vaan löytyy. Telinevoimistelu. Pojille saattaa löytyä vaikka joku temppukerho tms. joka ei varsinaisesti tähtää kilpailemisenn, mutta sekin on mahdollista jos haluaa.
Uinti, voi reenata ihan itsekseen tai mennä ryhmään, mutta ne reenaa sitten hemmetin paljon.
Painonnosto ei kuullosta pikkulapsen lajilta, mutta monet seurat ottaa punttikouluhuin nuoriakin. Oppiipahan nostamaan ja voimat kasvaa. Kilpailla ei tarvi ja tässäkln sitter reenaamaaninen tapahtuu ryhmässä.
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kalliiksi tulisi harrastaminen jos vanhemmat ei tekisi mitään. 40 vuotta sittenhän harrastaminen oli lähes ilmaista, kun vanhemmat teki kaiken.
Kirjoittanet sarkastisesti? Harrastaminen taisi olla ennen reilusti halvempaa ja eikös vanhempien osuus ole SILTI nykyään paljon suurempi?
Vanhempien osuus on nykyään kyllä paljon pienempi. 40 vuotta sitten harrastaminen oli lähes ilmaista, koska seurat sai kaupungilta/kunnalta kaikki harrastusvuorot ilmaiseksi. Nykyään yksi tunnin jäävuoro maksaa 60-200 euroa, eli viikossa menee pelit ja tuomarimaksut mukaanlukien jopa 1000 euroa pelkkiin tilavuokriin.
Jep. Jalkapallon harrastamiseen riitti joku koulun sorakenttä ja jääkiekkoa pelattiin luonnonjääkaukalossa ulkona. Nykyään pitää olla tekonurmet ja talveksi hallivuorot, eikä jääkiekkojunnutkaan treenaa enää ulkojäillä, edes tekojäällä siis. Pelkästään sisällä halleissa.
Miten sitä ulkojäillä treenataan, jos niitä ei saada edes loppiaiseksi kuntoon, kuten viime talvena? Ja uusi lätkäkausi alkaa elokuussa?
Ennenhän sitä tehtiin luistimetkin itse, lyötiin kolmionmuotoisen puukappaleen kärkeen vanha sahanterän pala, ja lapioitiin järven jäältä lunta pois, jotta voitiin luistella tai pelata. Tätä tarinaa voidaan jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Se ei silti kerro siitä mitään, mitä nykyään voisi tai pitäisi tehdä.
En nyt olisi ajamassa jäähalleja alas, mutta toisaalta olisi hyvä myös todeta, ettei kaikkea tarvitse pystyä harrastamaan kaikkialla milloin tahansa, jos niille ei ole luontaisia olosuhteita.
-Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, kalliiksi tulisi harrastaminen jos vanhemmat ei tekisi mitään. 40 vuotta sittenhän harrastaminen oli lähes ilmaista, kun vanhemmat teki kaiken.
Kirjoittanet sarkastisesti? Harrastaminen taisi olla ennen reilusti halvempaa ja eikös vanhempien osuus ole SILTI nykyään paljon suurempi?
Vanhempien osuus on nykyään kyllä paljon pienempi. 40 vuotta sitten harrastaminen oli lähes ilmaista, koska seurat sai kaupungilta/kunnalta kaikki harrastusvuorot ilmaiseksi. Nykyään yksi tunnin jäävuoro maksaa 60-200 euroa, eli viikossa menee pelit ja tuomarimaksut mukaanlukien jopa 1000 euroa pelkkiin tilavuokriin.
Jep. Jalkapallon harrastamiseen riitti joku koulun sorakenttä ja jääkiekkoa pelattiin luonnonjääkaukalossa ulkona. Nykyään pitää olla tekonurmet ja talveksi hallivuorot, eikä jääkiekkojunnutkaan treenaa enää ulkojäillä, edes tekojäällä siis. Pelkästään sisällä halleissa.
Reenaa tekojäällä ainakin täällä kun hallissa ei vaan riitä vuoroja tarpeeksi. Osa joukkueista käyttää jopa naapurikunnan hallia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Minusta on todella surullista, että meillä on Suomessa niin paljon vanhempia, joita ei kiinnosta lapsensa harrastukset. Ymmärrän, että se on helppoa keskittyä siihen omaan kännyyn ja someen kun lapsi katsoo vaan omassa huoneessaan youtubea, somea tai vielä jotain pahempaa. Käytetään jokainen tekosyy siihen, että ei vaan tarvitsisi lähteä sinne kentän laidalle vaikka lapsi olisi harrastuksesta kiinnostunut. Pahimmassa tapauksessa kielletään joku harrastus sillä perusteella, että "meillä ei ole nyt aikaa". Kummasti tällaisilla vanhemmilla on aina aikaa niihin omiin asioihin, tyttöjen/poikien viikonloppureissuihin jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Kaikilla se oma harrastus ei ole jotain kerran viikossa jumpassa käyntiä, vaan tavoitteellista harrastamista, joka voi myöskin vaatia sen usean illan viikossa. Tai joku projekti, joka vastaa melkeinpä sivutyötä. Ja kuten sanoin, kaikki ei halua niitä jättää lapsen harrastuksen takia.
Kyllä meilläkin lasten harrastuksiin kannustetaan ja kustannetaan, mutta oma aika ei kyllä riitä mihinkään seura-aktiivin rooliin. Ja kyllä, vanhemmuus on osa identiteettiäni mutta lapsen urheiluseurassa toimiminen ei. Se on lapsen oma juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
Niin, siitä tuli sulle oma harrastus koska sua sitten kiinnosti harrastaa lapsen urheiluseuraa. Mutta muilla voi olla ihan oikeita omia harrastuksia, joissa on omia tavoitteita. Kaikki eivät halua omistaa koko elämäänsä vain lapsen asioihin, vaan on ihan ok sekin että vanhempi säilyttää oman identiteettinsä ja omat juttunsa lapsen saamisen jälkeenkin.
Kyllä minua ahdistaisi, jos elämässä ei olisi enää muuta sisältöä kuin lapsen harrastus. Ja jos kaveritkin koostuisi vaan lapsen joukkuekavereiden vanhemmista.
No onko pikkaisen kevyttä liioittelua taas.... Onko se KOKO sinun elämä ja KOKO sinun vapaa-aika jos joudut joskus kuskaamaan lasta harrastuksiin ja herranjumala - leipomaan mokkapalat muutaman kerran vuodessa :) :). Ja pakkomyymään isovanhemmille vähän keksejä :)
Ei kovinkaan monen aikuisen oma identiteetti ole niin hauras, että se menee ihan pirstaleiksi jos käyttää osan vapaa-ajastaan oman lapsen hyväksi. Ja eikös se vanhemmuus ole kuitenkin osa identiteettiäsi?
Eri asia toki, jos se oma harrastus onkin joku +20 h viikossa omaa aikaa vaativa projekti ja koko perhearki on toisen vanhemman niskoilla.
Mutta kun tämän ketjun perusteella vaikuttaa, että lapsen harrastukseen menee vanhempienkin koko aika. Jos sillä kiekkojunnulla on treenit kolmesti viikossa, jonne sen vanhemman täytyy kuskata lapsensa, koska varusteet painaa ja halli ei ole heti kodin vieressä, niin siihen hommaan menee kolme iltaa. Melkein joka viikonloppu on sitten joku turnaus, johon menee merkittävä osa viikonlopusta, niin ei siinä paljon omaa aikaa jää. Sen lisäksi sitten vielä mokkapalatalkoot ja muut mahdolliset hommat. Itsekin kommentoit, että se oli elämäntapa. Ei mikään tunti kerran viikossa harrastus ole elämäntapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vaikea käsittää, miten joitain ei kiinnosta oman lapsen innostus urheiluun tai mihin tahansa harrastukseen.
Miksi se on niin vastenmielistä ja vaikeaa? Meillä se oli koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa. Kaikki järjestyi aina yhteisön avulla ja vastavuoroisesti toisia auttaen.
Tehtävät jaettiin kunkin osaamisen mukaan. Itse olin aina turnauksissa catering puolella, mutta kouluttauduin myös toimitsijaksi.
Koin tämän elämänvaiheen myös omana harrastuksena. Muistelen lämmöllä noita vuosia, hauskoja ja jännittäviä pelireissuja lähelle ja kauas.
No oliko ne teidän lasten harrastukset sellaisia mistä tekin nautitte? Lapsi vaikka halusi harrastaa pyöräilyä, kun te olette kaikki jo liikunnallisia ja halusitte mennä pyöräilemään.
Mitä jos se lapsi olisi vaikka kiinnostunut modernista taiteesta, mutta teidän mielestä se on järjetöntä töhertelyä, jota apinakin pystyisi tekemään. Teidän pitää sitten koko perheenä uhrata joka viikonloppu modernin taiteen museoissa vieraillen, olla tuomareina jossain lasten modernin taiteen kilpailuissa ja muutenkin olla tosi kiinni siinä lapsen modernin taiteen harrastuksessa. Ja mietitte vaan, että vit tu mitä pskaa koko moderni taide on. Olisiko se sitten enää ollut kiva koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa?
Ennen lapsia en harrastanut oikeastaan mitään liikuntaa, olen aina ollut enempi kirjatoukka. Ja inhosin etenkin joukkuelajeja.
Siitä huolimatta ymmärsin liikunnan tärkeyden ja veimme lapset urheiluharrastuksiin, kun he niihin halusivat. Lajivalikoimaan kuului sekä joukkue- että yksilölajeja.
Ja kyllä siitä tuli myös minun harrastukseni. Olin vuosien varrella huoltajana, rahastonhoitajana, jojona, toimitsijana tai vaan kannustavana vanhempana mukana turnaus- ja kisareissuilla ja leireillä kotimaassa ja ulkomailla.
Ja nautin siitä ajasta. Yhdessä lajissa olen ollut toimitsijana vielä myöhemminkin, vaikka oma lapsi ei enää olekaan mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Meillä ainakin on monia ulkokenttiä missä pelata ilmaiseksi. Luulisi, että jonkun koulun salin nyt saisi puoli-ilmaiseksi jos talvella sisällä haluaa olla
Missä tämä myyttinen "teillä" mahtaa sitten olla? Turussa halvimmat kenttävuorot tekonurmella ovat kesäaikaan 17 € treenivuoro ja 25 € pelivuoro, talvella 38 €.
Miksi pitää olla tekonurmi? Eikö perus hiekkakenttä kelpaa? Saisi tuolla poistettua turhia maksuja
Hiekkakentällä treenatessa menee laastareihin ja haavapyyhkeisiin tuo sama raha niin mielummin käyttää sen sitten parempiin olosuhteisiin.
Eikö siellä ole valmentajaa pitämässä huolta hyvistä pelitavoista
Mistä ihmeen hyvistä pelitavoista? Mitä ajattelit maalivahdin heittäytyessä hiekkakentällä oikein tapahtuvan? Tai pelaajan kaatuessa?
Maalivahdin ei ole pakko heittäytyä. Maalivahtia ei edes tarvitse olla. Vaarallinen asema kun voi osua pallo naamasn. Pelaajia ei saa taklata, joten miksi kaatuilisivat?
Vierailija kirjoitti:
Minusta on todella surullista, että meillä on Suomessa niin paljon vanhempia, joita ei kiinnosta lapsensa harrastukset. Ymmärrän, että se on helppoa keskittyä siihen omaan kännyyn ja someen kun lapsi katsoo vaan omassa huoneessaan youtubea, somea tai vielä jotain pahempaa. Käytetään jokainen tekosyy siihen, että ei vaan tarvitsisi lähteä sinne kentän laidalle vaikka lapsi olisi harrastuksesta kiinnostunut. Pahimmassa tapauksessa kielletään joku harrastus sillä perusteella, että "meillä ei ole nyt aikaa". Kummasti tällaisilla vanhemmilla on aina aikaa niihin omiin asioihin, tyttöjen/poikien viikonloppureissuihin jne.
Minusta taas on todella surullista että sinun maailmankuvasi on niin ahdas, että mielestäsi ainoita hyviä vanhempia ovat sellaiset, joilla ei ole muuta elämää kuin lapsi ja lapsen harrastukset.
Helppohan se on varmasti juosta sinne kentän reunalle ja talkoisiin vaikka joka ilta, jos ei itsellä ole kerta kaikkiaan mitään muuta tekemistä, kuin sen somen selaus tai telkkarin tuijottelu. Ja kun itse et muuta harrasta, niin kuvittelet että muutkin vanhemmat käyttävät kaiken aikansa tuollaiseen, elleivät ole siellä kentän laidalla joka treeneissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Luulitko että kapunki antaa kentät ja salit ilmaiseksi? Tuomareillekin pitää maksaa, turnauksiin osallistuminen maksaa.
Meillä ainakin on monia ulkokenttiä missä pelata ilmaiseksi. Luulisi, että jonkun koulun salin nyt saisi puoli-ilmaiseksi jos talvella sisällä haluaa olla
Missä tämä myyttinen "teillä" mahtaa sitten olla? Turussa halvimmat kenttävuorot tekonurmella ovat kesäaikaan 17 € treenivuoro ja 25 € pelivuoro, talvella 38 €.
Miksi pitää olla tekonurmi? Eikö perus hiekkakenttä kelpaa? Saisi tuolla poistettua turhia maksuja
Hiekkakentällä treenatessa menee laastareihin ja haavapyyhkeisiin tuo sama raha niin mielummin käyttää sen sitten parempiin olosuhteisiin.
Eikö siellä ole valmentajaa pitämässä huolta hyvistä pelitavoista
Mistä ihmeen hyvistä pelitavoista? Mitä ajattelit maalivahdin heittäytyessä hiekkakentällä oikein tapahtuvan? Tai pelaajan kaatuessa?
Maalivahdin ei ole pakko heittäytyä. Maalivahtia ei edes tarvitse olla. Vaarallinen asema kun voi osua pallo naamasn. Pelaajia ei saa taklata, joten miksi kaatuilisivat?
Nyt puhuttiin jalkapallosta. Sinä voit mennä juttelemaan siitä satubaletista tai mistä sitten ikinä puhutkin jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Yksi kalleimmista harrastuksista pk-seudulla on hankkia lapsia jotka sitten alkavat harrastaa esim. jalkapalloa, lätkää, taitoluistelua tai kilpavoimistelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Yksi kalleimmista harrastuksista pk-seudulla on hankkia lapsia jotka sitten alkavat harrastaa esim. jalkapalloa, lätkää, taitoluistelua tai kilpavoimistelua.
Jalkapallo sentään on kalleimmillaankin vielä aika halpaa verrattuna noihin kolmeen muuhun.
Alue: Aihe vapaa
No oliko ne teidän lasten harrastukset sellaisia mistä tekin nautitte? Lapsi vaikka halusi harrastaa pyöräilyä, kun te olette kaikki jo liikunnallisia ja halusitte mennä pyöräilemään.
Mitä jos se lapsi olisi vaikka kiinnostunut modernista taiteesta, mutta teidän mielestä se on järjetöntä töhertelyä, jota apinakin pystyisi tekemään. Teidän pitää sitten koko perheenä uhrata joka viikonloppu modernin taiteen museoissa vieraillen, olla tuomareina jossain lasten modernin taiteen kilpailuissa ja muutenkin olla tosi kiinni siinä lapsen modernin taiteen harrastuksessa. Ja mietitte vaan, että vit tu mitä pskaa koko moderni taide on. Olisiko se sitten enää ollut kiva koko perheen elämäntapa ja yhdessäoloa?