Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (679)
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Lisäksi kakkosessa on Ilveksen, Jaron, Vepsin ja SJK:n reservi/akatemiajoukkueita, entiset mestarijoukkueet MyPa ja Honka jne. Se ei totta tosiaan ole mikään harrastajatason sarja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen vl-yhteisöstä, ja siellä pojat pelaavat JATKUVASTI jotain. Siis aivan koko ajan. Kaikki hyvässä kunnossa, liikunnallisia, pelaavat ryhmässä ja osaavat toimia laumassa jne.
Ja ketään ei äidit kuskaa, ei leivo mokkapaloja eikä maksa euroakaan seuroille. Muu yhteiskunta vain lopetti pihalla pelaamisen ja "höntsän", ja siirtyi systeemin rattaisiin harrastamaan pelkästään seuroissa.
Mikä on vl-yhteisö?
nätimpi nimitys termille "sisäsiittoiset hullut"
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
Lapsen joukkueessa on 5 valmentajaa (joista 3 joukkuelaisten vanhempia) ja kaikki näistä pelaavat futista myös omana harrastuksenaan. Ei kukaan ammattimaisesti, mutta kaikki jollain tasolla, rakkaudesta lajiin. Liikunta on arvokasta.
Mä taas olin tosta täysin innossani ja sain itselleni tekemistä sekä seuraa työn vastapainoksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Luonnollisesti lasten elämä on monelle vanhemmalle tärkeämpää kuin oma elämä oma itsensä kautta. Mun lapsella on 3 aktiiviharrastusta + päälle kaikkea sälää. Minä en harrasta juuri mitään. Se on ihan fine. Lapsen elämä on vasta alussa ja haluamme auttaa hyvissä lähtökohdissa.
Tottakai lasten elämän kautta eläminen on tärkeää ja hienoa nähdä ja osallistua lasten elämään, josta tulee hyviä muistoja. Kannustus sille.
Mutta etenkin tytöille uhrautuva äiti ei ole hyvä roolimalli. ' En tarvitse mitään elämässä ' voi johdattaa tytöt huonoihin valintoihin elämässä.
Huh huh. Eiköhän jokainen määrittele itse sen, miten haluaa elää missäkin hetkessä. En elä sinun näkemyksiesi mukaan vaan omieni. Ja jos koen saavani enemmän jälkipolven harrastusten tukemisesta kuin omista harrastuksistani, niin ei varmaan ole sinun asiasi alkaa syytellä minua huonoksi roolimallksi.
Ok, jos haluat tehdä lapsellesi karhunpalveluksen.
Etkä halua kehittää itseäsi.
Vitsailitko? Ei vauvapalstalla ja somessa roikkuminen ole mitään itensä kehittämistä. Ne samat vanhemmat jotka ovat liian laiskoja viemään lasta harrastuksiin on ne samat jotka harrastaa somettamista sohvalta.
Eikä lapsen fudis ole pois omista harrastuksista. Se hetki kun lasta viedään ja haetaan on tosi lyhyt ja koskee vain pieniä lapsia. Isommat hoitaa asiansa itse. Sä oot sen pienen lapsen kanssa joka tapauksessa etkä omassa harrastuksessasi.
On paljon tavoitteellisia harrastuksia, joita tehdään kotona. Muun muassa kaikki taide- ja musiikkiharrastukset. Kaikki harrastukset ja kiinnostuksenkohteet kun eivät ole urheilua, usko tai älä.
Taide ja musiikkiharratus kotona tavoitteellisena harrastuksena? Please do tell more.
Meidän poika pelaa HJK:ssa jalkapalloa ja soittaa popjazz opistossa rumpuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten täällä on monta kertaa sanottu, kannattaa tuo treeniaika hyödyntää.
Joo, sopii joillekin. Aika harvoille oikeastaan.
En ihmettele, että lapsia ei synny ja perhe-elämä ei houkuttele. Trendi alkoi samaan aikaan kun ensimmäiset intensiivisen vanhemmuuden hedelmät aikuistuivat.
Ihan mielenkiinnosta: Mikä on sinulle tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi? On eritäin hyvä ettei kaltaisesi hanki lapsia. Kaltoinkohdeltuja lapsia on tässä maassa ihan likaa.
Aika harvasta TV:llä/padilla kasvatetusta lapsesta tulee koskaan yhtään mitään. Ja ei, sinun henkilökohtaista kokemusta ei voi yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mun tytär harrasti tanssia tanssikoulussa. Kuskasin treeneihin 2x viikossa, näytökset jouluna ja keväällä. Niitä varten piti tehdä kampaus. Treenivaatteet piti ostaa. Muuten ei mitään mokkapalasulkeisia tai kuskailuja. Ihmettelen kuka jaksaa tuollaisia koko perheen harrastuksia.
Joo ja tyttöjen joukkuevoimistelu ym. intensiiviset harrastukset eivät myöskään vaadi perheeltä ollenkaan tuollaista osallistumista, kuin poikien lätkät ja futikset.
En todellakaan lähtisi mihinkään mokkapalarumbaan, varsinkin kun on jo kokemus tytön äitinä ja tiedän mitä tyttöjen maailma on - niilläkin, jotka harrastavat erittäin intensiivisesti ja kilpailevat ympäri Eurooppaa tai jopa maailmaa. Näiden äideillä on silti omakin elämä, toisin kuin kaverilla jonka 8v poika pelaa lätkää Nurmijärvellä - eikä tasan varmasti tule pelaamaan enää 10 vuoden päästä. :D
Pikkusiskoni harrasti (ja harrastaa edelleen 40 vuoden jälkeenkin) voimistelua, ja kyllä äitini siellä oli joka viikko jossain siivoustalkoissa, lipunmyyjänä, ompelemassa pukuja ja liimailemassa strasseja, laittamassa hiuksia, kuskaamassa kisoihin, pyörittämässä buffaa, leipomassa niitä helvetin mokkapaloja ja vaikka ja mitä.
Mun tuntemista äideistä kukaan ei ole. Ei todellakaan ole mitään mokkapalarumbaa tai mitään. Lähinnä raha pöytään ja that's it, äideillä on omatkin harrastukset ja vaativat urat.
No kuten huomaat niin ei kannata tehdä yleistyksiä omista pienistä piireistään, koska ne harvoin jos koskaan vastaavat todellisuutta.
Ja sä luulet, että sun 40 vuoden takaiset kokemukset vastaavat tämän päivän kaupunkilaisen kilpavoimistelijan elämää?
Jos se kilpavoimistelu vaatisi äidiltä mokkapaloja ja oman elämän unohtamista, niin enköhän tietäisi sen.
Kilpavoimistelua harrastetaan muuallakin kuin Helsingin keskustassa. Jos sinä kuvittelet että siellä Peräkylän Permannon voimisteluseurassa asiat pyörisi päivääkään ilman jatkuvaa talkooporukkaa olet jopa tyhmempi kuin mitä naurettavat yleistyksesi antaa ymmärtää.
Voin kertoa että lapset harrastavat jalkapalloa pk-seudulla seurassa jonka parkkipaikalla voi tutustua premium-SUV:ien tämän vuoden mallistoon. Tätä pidetään yleisesti "rikkaiden" seurana vaikka kukaan ei ole juuri ylempää keskiluokkaa kummempaa valkokaulusduunaria.
Todellisuus on nykyään se että >70t€ autoilla liikkuvat vanhemmatkin kauhistelevat kuukausimaksujen ja turnausmatkojen hintatasoa ja vanhempien pitää olla jatkuvasti tekemässä ties mitä talkootyötä että kulut saadaan pidettyä kurissa.
Ihan uutisissakin on paljastunut miten ns. "hyvätuloisetkin" elävät nykyään aivan kädestä suuhun ja yhä useampi joutuu ylläpitämään ei mitenkään ihmeellisen keskiluokkaisen elämän kulisseja pystyssä velkarahalla varsinkin pk-seudulla jossa kaiken mahdollisen hintataso on karannut käsistä.
Olen tehnyt saman huomion. Mitä korkeammalla tasolla oma lapsi pelaa, sitä hienompia autoja on parkissa. Mutta kun lasten vanhempiin tutustuu, ei heistä kukaan ole yhtään parempituloinen kuin meidän perhe. Prioriteetit on vain erilaiset. Jotkut tykkää ostaa velaksi hienon auton ja käyttää rahansa siihen. Ja sitten valittavat maksuista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika hurmoshenkistä porukkaa. Sen olen kyllä huomannutkin, että nämä lapsiaan jalkapallo- ja jääkiekkotreeneihin jatkuvasti kuskaavat ihmiset ottaa asian haudanvakavasti ja totisina.
Koko elämä uhrataan sille ja aikataulutetaan kaikki sen mukaisesti. Johonkin sillä pyritään, mutta jos kerran kyse on vain harrastuksen tukemisesta, niin miksi ollaan valmiit uhraamaan niin paljon? Koko perheen elämä pyörii vain sen ympärillä.
Moni ei uhraisi omaankaan harrastukseensa niin paljon.
Luonnollisesti lasten elämä on monelle vanhemmalle tärkeämpää kuin oma elämä oma itsensä kautta. Mun lapsella on 3 aktiiviharrastusta + päälle kaikkea sälää. Minä en harrasta juuri mitään. Se on ihan fine. Lapsen elämä on vasta alussa ja haluamme auttaa hyvissä lähtökohdissa.
Tottakai lasten elämän kautta eläminen on tärkeää ja hienoa nähdä ja osallistua lasten elämään, josta tulee hyviä muistoja. Kannustus sille.
Mutta etenkin tytöille uhrautuva äiti ei ole hyvä roolimalli. ' En tarvitse mitään elämässä ' voi johdattaa tytöt huonoihin valintoihin elämässä.
Huh huh. Eiköhän jokainen määrittele itse sen, miten haluaa elää missäkin hetkessä. En elä sinun näkemyksiesi mukaan vaan omieni. Ja jos koen saavani enemmän jälkipolven harrastusten tukemisesta kuin omista harrastuksistani, niin ei varmaan ole sinun asiasi alkaa syytellä minua huonoksi roolimallksi.
Ok, jos haluat tehdä lapsellesi karhunpalveluksen.
Etkä halua kehittää itseäsi.
Vitsailitko? Ei vauvapalstalla ja somessa roikkuminen ole mitään itensä kehittämistä. Ne samat vanhemmat jotka ovat liian laiskoja viemään lasta harrastuksiin on ne samat jotka harrastaa somettamista sohvalta.
Eikä lapsen fudis ole pois omista harrastuksista. Se hetki kun lasta viedään ja haetaan on tosi lyhyt ja koskee vain pieniä lapsia. Isommat hoitaa asiansa itse. Sä oot sen pienen lapsen kanssa joka tapauksessa etkä omassa harrastuksessasi.
Se on futis, ei fudis. Vai onko mielestäsi lajin nimi foodball?
Ehkei tuossa ollut kyse siitä, mikä on lajin yleisesti käytetty engl.kielinen nimi, vaan puhekielestä/slangista, jossa esiintyy eri versioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Oho, en tiennytkään että miesten kakkonen onkin Suomen kovin sarja kun Veikkausliigassakin keskipalkka on vain 20 000 vuodessa ja suuri osa pelaajista on lähinnä aktiiviharrastajia joilla pitää olla oikea ammatti elleivät halua kuolla nälkään.
Veikkausliidassa tähtipelaajatkin tienaavat vain nippa nappa kuusinumeroisia summia vuodessa mistä voikin ynnätä keskipalkan tuntien millaisilla pullopanttitahoilla ravintoketjun loppupäässä harrastellaan potkupalloa.
Miesten kakkosessa katsojakunta muodostuu lähinnä vanhemmista, kavereista ja tyttöystävistä sekä nälkäisistä ohikulkijoista jotka haistoivat grillimakkaran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Jotain rajaa hei.
Veikkausliigakin on niin huono vitsi ettei se jaksa enää naurattaa ketään ja sielläkin suuri osa pelaajista joutui rahoittamaan harrastuksensa käymällä töissä.
Tänä vuonna tasan yksi Veikkausliigan pelaaja on saanut maajoukkuekutsun mutta kun kyseessä oli Kap Verden maajoukkue niin tuota ei oikein lasketa.
Miesten kakkosen tasosta voi olla kahta mieltä. Sinä olet yhtä ja kaikki muut toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapseni kävi viisivuotiaana yhden talven seuran hiihtokoulussa, oli tosi kiva harrastus ja tykkäsi. Viimeisellä kerralla mua pyydettin koko seuran (kattaa siis monta muutakin lajia, harrastajia satoja) jäsensihteeriksi.
Kieltäydyin kunniasta, ei ihan tuntunut tässä vaiheessa mun jutulta kun tosiaan oli siitä muutaman kuukauden hiihtelystä kyse : ) Siitä sit vaan äiti vastaamaan koko seuran hiihto-, jalkapallo- ja yleisurheilun jäsenmaksuista jne.
Hattua pitää nostaa näille aktiiveille, arvostan ja josko lapseni alkaa aktiivisesti jotain lajia harrastamaan (yksi laji nyt kiikarissa ja kauden verran ollaan oltu mukana) niin toki aion oman panokseni siihen antaa.
Ja olen samalla hiljaa iloinen, että vanhemman lapsen mielenkiinto on muualla kuin seuraurheilussa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Täällä nyt taas liioitellaan tuota yhden lapsen harrastuksen vaatimaa aikaa ja työtä. Itsellä oli kolme samaan aikaan aktiivisesti harrastavaa lasta. Lajivalikoimana futis, sen lisäksi kullakin vielä joku muu. Ja ihan hyvin ehti mukaan kaikkien harrastukseen. Kaikkien lasten futisjoukkueiden kanssa osallistuin talkoisiin (joita ei montaa vuodessa ollut), erilaisten tuotteiden myyntiin (ei vie paljon aikaa, kun on oikeat kanavat käytössä) ja mokkapalojen leipomiseen yms turnausbuffeteissa (1-2 krt/v/lapsi). Kahden lapsen joukkueessa olin toimihenkilönä (huoltaja/jojo). Turnauksissa ja peleissä/kisoissa olin mukana kaikkien kanssa. Kaikkia kuskasin treeneihin vuorollaan. Joten enpä usko, että kukaan lapsista koki itseänsä statistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tulen vl-yhteisöstä, ja siellä pojat pelaavat JATKUVASTI jotain. Siis aivan koko ajan. Kaikki hyvässä kunnossa, liikunnallisia, pelaavat ryhmässä ja osaavat toimia laumassa jne.
Ja ketään ei äidit kuskaa, ei leivo mokkapaloja eikä maksa euroakaan seuroille. Muu yhteiskunta vain lopetti pihalla pelaamisen ja "höntsän", ja siirtyi systeemin rattaisiin harrastamaan pelkästään seuroissa.
Tuollaista saisi olla laajemminkin! Ja toki muitakin kaveri- ym. porukoita on jotka pelailevat. Ei sen niin vakavaa tarvitse olla, vaan harraste- / puulaakitason urheilu porukassa antaa hyvää mieltä ja auttaa pitämään kunnossa fyysisestikin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole reilua perheen muita lapsia kohtaan, että yhden sisaruksen harrastus vie näin paljon aikaa. Treeni-illat, viikonloput, pelimatkat plus kaikki metatyö harrastuksen ympärillä. Ovatko muut lapset vain statisteja perheessä?
Täällä nyt taas liioitellaan tuota yhden lapsen harrastuksen vaatimaa aikaa ja työtä. Itsellä oli kolme samaan aikaan aktiivisesti harrastavaa lasta. Lajivalikoimana futis, sen lisäksi kullakin vielä joku muu. Ja ihan hyvin ehti mukaan kaikkien harrastukseen. Kaikkien lasten futisjoukkueiden kanssa osallistuin talkoisiin (joita ei montaa vuodessa ollut), erilaisten tuotteiden myyntiin (ei vie paljon aikaa, kun on oikeat kanavat käytössä) ja mokkapalojen leipomiseen yms turnausbuffeteissa (1-2 krt/v/lapsi). Kahden lapsen joukkueessa olin toimihenkilönä (huoltaja/jojo). Turnauksissa ja peleissä/kisoissa olin mukana kaikkien kanssa. Kaikkia kuskasin treeneihin vuorollaan. Joten enpä usko, että kukaan lapsista koki itseänsä statistiksi.
Älä yleistä itsestäsi. Ei kaikilla työttömillä ole käytössään autoa eivätkä pärjää kolmen tunnin yöunilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Jotain rajaa hei.
Veikkausliigakin on niin huono vitsi ettei se jaksa enää naurattaa ketään ja sielläkin suuri osa pelaajista joutui rahoittamaan harrastuksensa käymällä töissä.
Tänä vuonna tasan yksi Veikkausliigan pelaaja on saanut maajoukkuekutsun mutta kun kyseessä oli Kap Verden maajoukkue niin tuota ei oikein lasketa.
Miesten kakkosen tasosta voi olla kahta mieltä. Sinä olet yhtä ja kaikki muut toista.
Ei se ole mikään mielipidekysymys että miesten kakkosessa pelaa ulkomaalaisia puoliammattilaisena, ja että siellä pelaa useamman Veikkausliigajoukkueen reserveijoukkueet. Se on fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.
Oho, en tiennytkään että miesten kakkonen onkin Suomen kovin sarja kun Veikkausliigassakin keskipalkka on vain 20 000 vuodessa ja suuri osa pelaajista on lähinnä aktiiviharrastajia joilla pitää olla oikea ammatti elleivät halua kuolla nälkään.
Veikkausliidassa tähtipelaajatkin tienaavat vain nippa nappa kuusinumeroisia summia vuodessa mistä voikin ynnätä keskipalkan tuntien millaisilla pullopanttitahoilla ravintoketjun loppupäässä harrastellaan potkupalloa.
Miesten kakkosessa katsojakunta muodostuu lähinnä vanhemmista, kavereista ja tyttöystävistä sekä nälkäisistä ohikulkijoista jotka haistoivat grillimakkaran.
Mitä oikein selität? Kakkosen viime kauden katsojaennätys oli 1100 katsojaa. En jaksa uskoa että kellään on niin paljoa kavereita ja tyttöystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja 99% niistä pojista EI tule olemaan aikuisena futareita, 97% ei pelaa enää edes yli 15-vuotiaana.
Mutta onhan se varmasti hauskaa lapsille, ja oppiihan siinä paljon kaikkea hyvää rutiineista kurinalaisuuteen, liikunnallisuuteen ja joukkueessa toimimiseen. Muulle perheelle hinta on silti niin kova, että vaikka lapsen sukupuolella ei todellakaan ole minulle mitään väliä, niin tässä harrastusasiassa olen tyytyväinen, että lapseni on tyttö. Ja joo, osa tytöistäkin pelaa lätkää tai futista, mutta se on selvästi harvinaisempaa tytöillä, kun taas pojilla lätkä tai futis on hyvin todennäköinen harrastus ja imaisee äidin elämän.
En oikein usko noita sinun prosenttejasi. Olisiko joku lähde joka todentaisi väitteesi?
Todellinen drop-out on jalkapallossa 75% kun katsotaan niitä jotka harrastavat seuratasolla vielä 18-vuotiaana. Harrastajamäärät ovat korkeimmillaan 12-vuotiaana ja jyrkin pudotus nähdään juuri 15-vuotiailla.
Syyt ovat selvät. Ensinnäkin koulu alkaa olla haastavampi mutta jalkapallossa taso tiivistää porukkaa niin että aiemmin kymmenissä kasvattiseurojen ikäkausijoukkueissa harrastaneet pakkautuvat kouralliseen B:n SM-joukkueita joissa on kolmen ikäluokan parhaat max 20 hengen rosterissa.
Ne jotka eivät tähän porukkaan mahdu yleensä lopettavat kokonaan jos ovat vähänkin kunnianhimoisempia. Heti perään pitää löytää paikka aikuisten joukkueesta jossa onkin sitten 20 hengen rosterissa 16-30v parhaat.
18-vuotiaat asuvat vielä aika yleisesti vanhempien luona ja nauttivat itsestään täyttyvästä jääkaapista sekä auton bensatankista ja vanhemmat subventoivat vielä harrastuksenkin.
Seuraava jyrkkä pudotus tuleekin heti tämän jälkeen kun aloitetaan opinnot (tai työt) ja muutetaan omaan kämppään jolloin menot vähän pompsahtavat eikä aikaakaan enää riitä parilla korkeimmalla sarjatasolla vaadittuun "ammattiurheilijan" panostukseen.
Kyllä kato on 20-22v kohdalla jo >>90%
Jalkapallossa on aikuisilla Etelässä seitsemän sarjatasoa, 10 palloliiton harrastesarjaa ja lukemattomia puulaaki/pubiliigoja siihen päälle. Kyllä niitä harrastajia on muuallakin kuin siellä ammattiurheilun tasolla.
Jos otat kaikki höntsä- ja pubiliigatkin mukaan etkä vedä rajaa siihen mikä lasketaan vielä aktiiviseksi harrastamiseksi (minä ottaisin niin miehissä kuin naisissakin max kakkosdivariin saakka) niin tulet kattaneeksi sen porukan joka on enää jäljellä kaikista viimeisten 40 vuoden aikana jalkapalloa nuorena harrastaneista ikäluokista.
Kyllä tuollakin laajennuksella kato on edelleen yli 95%
Aktiivinen harrastaminen kattaa nyt ihan minimissään kaikki kilpatason joukkueet joihin mennään tryoutien kanssa eikä vain ilmoittamalla että "moro, tuun teille nyt pelaamaan", eli Suomessa vähintäänkin miesten viitoseen asti.
Alue: Aihe vapaa
Miesten kakkosessa pelaa puoliammattilaisena useampi ulkomaalainenkin, se nyt ei todellakaan ole enää mikään harrastesarja.