Mitä herkkuja isovanhempanne tekivät teille kun olitte pieniä?
?
Kommentit (91)
Mummi teki pullia, mutta oma äiti ei tehnyt, enkä siksi oppinut tykkäämään pullasta. En vieläkään tykkää pullasta.
Ei minkäänlaista mielikuvaa. Ukki kuoli kun olin 8 ja mummo kun olin 9-vuotias. Isän puolelta isovanhemmat olivat kuolleet jo ennen syntymääni. Vain sen muistan, kun olin pari vuotta vanhempi, niin kummitäti paistoi räiskäleitä, karjalanpiirakoita ja teki popcornia.
Ukki oli roteva iso kaveri ja sapuskat sen mukaan.
Spesiaali oli makaroniruoka. Rasvaista siankylkeä rapeaksi pannulla, siihen paljon sipulia ja lopuksi keitetyt makaronit sekaan. Mausteena suola ja pippuri. Ja ketsuppia.
Terveellistä ja hyvää. Rasva valui suupielistä.
Joskus teen tätä itse vieläkin.
Toinen mummo oli jo vanha ja asui setäni luona. Toinen mummoni oli minulle läheinen. Olin mummolassa usein. Tavallista kotiruokaa mummo teki. Jäätelöä ja limpparia tosin sain usein mummolassa. Kotona niitä ei saanut.
Voi ei mikä hyvän mielen ketju!
Meillä taisi olla pitkopullasiivun päälle levitetty mansikkahillo. Mummo leipoi itse pullaa, mutta mummon pullissa oli päällä tavan sokeria, kun taas äiti teki raesokerilla. Kummin vaan, oli ihania uunituoreina.
Niin ja sitten vesirinkeleitä kastettiin kahviin. En tykännyt lapsena kahvista, mutta vesirinkelin kanssa sitä oli saatava.
Ukilta puolestaan opin, mitä pullataikinaan tulee. Ukki otti (navetta)pipon päästä ja leikittiin, että siinä pipossa leivotaan pullataikinaa. Ukki laittoi aina: kaaaardemummaa, vaniljasokeria, tavan sokeria, munia, maitoa, hiivaa, jauhoja... Tuli hyvät pullat, oikein maistoin suussa miten hyvältä maistuivat. Oikeasti ukki ei tainnut koskaan astua keittiöön jalallaankaan.
Minullakin oli vain yksi mummo, muut kuolivat ennen syntymääni. Tämä mummu leipoi itse ruisleipää, voi että se oli voin kanssa lämpimänä hyvää. Rapea kuori ja se tuoksu. Muutenkin oli hyväluonteinen ja kiltti, rahaa ei varmaan ollut kenelläkään paljon mitään, mutta aina oli naapurinkin lapsille pullankyrsä tai leivänkannikka antaa. Tämä siis 60-luvulla. Hänen isoäitinsä s. 1800 luvulla, oli elänyt sen nk. suuren nälänhädän vaiheen, jossa kerjäläiset, niin lapset ja vanhatkin, olivat kiertäneet ovelta ovelle anoen edes jotain pientä leivänpalaa.
Tämä oli kertomuksista jäänyt mummuni mieleen(myös toisen maailmansodan pommisuojissa juosseena, 2 omaa lastakin menettäneenä), että hänen ohjenuoransa elämässä oli "hyvä antaa vähästään, paha ei paljostakaan". Tätä olisi meidän kaikkien hyvä muistaa tänäkin päivänä.
Ei oikein minkäänlaisia. Siis kyllähän mummojen luona jotain tarjottiin, mutta ei jäänyt mieleen mitkään herkut. Toinen mummoista oli äitini mukaan tehnyt herkkuja nuorena, mutta omana elinaikanani vanhuuskodissa mummo ei enää jaksanut. Toinen mummo taas eli pitkään, mutta oli itsekäs, ilkeä ja pihi. Vaarit eivät tarjonneet sitäkään vähää.
Pullasuttua, eli maitokahvia emalimukiin, pilkottuja pullan palasia ja lusikalla syötiin. Vaniljajäätelöä vadelmahillolla ja kahvia. Mustikka- tai omenahillopiirakkaa, ohut pullapohja ja ohuet reunat. Syksyllä lohkotuista omenanpaloista piirakkaa samalla pullapohjalla. Hedelmäkuivakakkua. Juliakarkkeja, liköörikonvehteja, pääsiäisenä rahkapiirakkaa, pääsiäisraekarkkeja, jouluna kylmää luumusoppaa kermavaahtonökäreillä. Mannapuuroa, riisipuuroa, raoarperimansikkakiisseliä ja monia muita kiisseleitä, vispipuuroa. Joskus kaakaota. Päärynää, usein tuore lanttupala, ihania etikkakurkkuja. Appelsiinia, mandariinia, karviaisia. Lihapullia ja muusia, kalakeittoa, uusia perunoita, graavilohta, munia. Paistettuja silakkapihvejä. Musraherukkamehua. Ja kaiken minkä voi teki itse tai omista kasvatetuista, poimituista tai kerätyistä aineksista. Leivottiin ja laitettiin myös aina yhdessä. Säilöttiin, pakastettiin, keitettiin mehuja, perattiin silakoita ym. Ja ihan pienestä lähtien.
Piirakoita ja pullaa..Mummon leipomat karjalanpiirakat vasta paistettuina olivat ihan parhaat .
Ai juu ja myös mummon rahkapiirakat. Voi että. Hän teki täytteen onneksi aina ilman rusinoita.