Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy
15.03.2026 |
Olimme naimisissa, ei lapsia. Mieheni oli hankkinut itselleen jo ennen tapaamistamme sukunsa metsätilan. Kaikki oli hyvin ennen yllättävää poismenoa, tulin hyvin toimeen mieheni suvun kanssa.
Nyt tilanne on muuttunut. Saan vihjailuja että tila kuuluisi alkuperäiseen sukuun. Tai tiedustellaan onko testamenttia tai kuka minut perii, mikä on mielestäni outoa, voisin vielä mahdollisesti saada omiakin lapsia.
Onko kukaan joutunut vastaavaan tilanteeseen. Voisin toki myydä tilan miehen sukulaisille, mutta epäilen onko heillä mahdollisuutta ostaa ja lisäksi haluaisivat varmaan halvalla tai jopa vastineetta. Tilan metsät ovat kuitenkin nykyään arvokkaat.
Mitä teen, keneen voi luottaa. En tiedä metsäasioista juuri mitään.
Kommentit (278)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimaisia nuo toissijaisperimyssäädökset. Kyllä pitäisi kerralla saada homma semmoiseen pakettiin että kaikki voivat jatkaa matkaa - älytön sotku vaan seuraa vuosikymmenten jälkeen alkaa selviä mitä pitäisi mennä minnekin sukuun ja millä oikeudella.
Sotkut pystyy välttämään testamentillä. Mielestäni lapsettomille pareille ehdottoman tärkeä. Keskinäinen testamentti, missä määrätään kaikki omaisuus jäljelle jäävälle ja jäljelle jäävän kuoltua taholle x tai henkilölle z.
Sotkut pystyy välttämään testamentilla JA sillä ettei mene naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Eihän ole. Ainoastaan jos miehellä olisi lapsia, niin he perisivät automaattisesti isänsä ilman erillistä testamenttia.
Voi itku teitä. Jos miehellä olisi lapsia niin he perisivät kaiken. Nyt vaimo perii, jos avioehtoa ei ole, mutta vaimon kuoltua miehen osuuden perii miehen perilliset (vanhemmat, sisaret tai sisarten perilliset) ja vaimon osuuden perii vaimon perilliset.
Olisi täysin kenenkään oikeustajun vastaista, että ensimmäisena kuolleen perilliset menettäisi kaiken. Ei menetä. Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
(sivusta)
Sen kuolleen perijä on tietenkin hänen puolisonsa. Onhan se nyt ihme, että jotkut sisarukset tulevat jonkun kotitaloa jakamaan. Itse perin aviomieheltäni helsinkiläiskaksion puolikkaan. Olen sen asunnon ajat sitten myynyt ja ostanut isomman, koska olen nykyisin perheenäiti ja tarvitse enemmän tilaa. Ei niillä edesmenneen miehen sisaruksilla nykyiseen perheasuntooni ole mitään jakoja.
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.
Höpö höpö. Eiköhän minun nykyisellä miehelläni ole enemmän sanavaltaa omaisuuden puolikkaaseen kuin jollain ammoin kuolleen miehen veljellä. Hänen kuollessaan perityn omaisuuden arvo oli ehkä 40 000. Nyt meidän yhteinen omaisuutemme on n. 700 000. Ei todellakaan ole 350 000 kuolleen veljen omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimaisia nuo toissijaisperimyssäädökset. Kyllä pitäisi kerralla saada homma semmoiseen pakettiin että kaikki voivat jatkaa matkaa - älytön sotku vaan seuraa vuosikymmenten jälkeen alkaa selviä mitä pitäisi mennä minnekin sukuun ja millä oikeudella.
Kyllä noissa pykälissä vähän haisee joku viime vuosisadan agraariyhteiskunta, jossa koko elämä on jökötetty kuin tikut paskassa samalla tilalla, ja sen jakoa sitten tuolla sotkuisella perintökaarella on yritetty hanskata.
Ei istu nykymaailmaan oikein mitenkään.
Milläpä näitä edes seurattaisiin. Sen pellonpätkän on voinut sata vuotta sitten liittää takaisin talon peltoihin, mutta nykyisin kuka alkaa kyselemään jäikö Timppa -sedältä jotain perittävää kaksikymmentä vuotta sitten, jos nyt on sen leski kuollut. Ja tiedetäänkö edes leskien kuolemista. Miksi lapsettomat lesket jäsivät pitämään yhteyttä edesmenneen sisaruksiin tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Anteeksi kuinka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Anteeksi kuinka?
Totta kai voi myydä. Se on ihan rehti perintö eikä mikään hallintaoikeus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Eihän ole. Ainoastaan jos miehellä olisi lapsia, niin he perisivät automaattisesti isänsä ilman erillistä testamenttia.
Voi itku teitä. Jos miehellä olisi lapsia niin he perisivät kaiken. Nyt vaimo perii, jos avioehtoa ei ole, mutta vaimon kuoltua miehen osuuden perii miehen perilliset (vanhemmat, sisaret tai sisarten perilliset) ja vaimon osuuden perii vaimon perilliset.
Olisi täysin kenenkään oikeustajun vastaista, että ensimmäisena kuolleen perilliset menettäisi kaiken. Ei menetä. Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
(sivusta)
Sen kuolleen perijä on tietenkin hänen puolisonsa. Onhan se nyt ihme, että jotkut sisarukset tulevat jonkun kotitaloa jakamaan. Itse perin aviomieheltäni helsinkiläiskaksion puolikkaan. Olen sen asunnon ajat sitten myynyt ja ostanut isomman, koska olen nykyisin perheenäiti ja tarvitse enemmän tilaa. Ei niillä edesmenneen miehen sisaruksilla nykyiseen perheasuntooni ole mitään jakoja.
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.
Höpö höpö. Eiköhän minun nykyisellä miehelläni ole enemmän sanavaltaa omaisuuden puolikkaaseen kuin jollain ammoin kuolleen miehen veljellä. Hänen kuollessaan perityn omaisuuden arvo oli ehkä 40 000. Nyt meidän yhteinen omaisuutemme on n. 700 000. Ei todellakaan ole 350 000 kuolleen veljen omaisuutta.
Opiskele nyt ihan rauhassa tuo toissijaisen perijän käsite paniikinomaisen höpöhöpöttelyn sijaan.
Ensimmäisen miehesi sisarukset kuuluvat aikanaan sinun perikuntaasi. Heidät olisi pitänyt kutsua myös ensimmäisen miehesi perunkirjoitukseen, vaikkeivat silloin vielä mitään saaneetkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan idioottimaisia nuo toissijaisperimyssäädökset. Kyllä pitäisi kerralla saada homma semmoiseen pakettiin että kaikki voivat jatkaa matkaa - älytön sotku vaan seuraa vuosikymmenten jälkeen alkaa selviä mitä pitäisi mennä minnekin sukuun ja millä oikeudella.
Kyllä noissa pykälissä vähän haisee joku viime vuosisadan agraariyhteiskunta, jossa koko elämä on jökötetty kuin tikut paskassa samalla tilalla, ja sen jakoa sitten tuolla sotkuisella perintökaarella on yritetty hanskata.
Ei istu nykymaailmaan oikein mitenkään.
Milläpä näitä edes seurattaisiin. Sen pellonpätkän on voinut sata vuotta sitten liittää takaisin talon peltoihin, mutta nykyisin kuka alkaa kyselemään jäikö Timppa -sedältä jotain perittävää kaksikymmentä vuotta sitten, jos nyt on sen leski kuollut. Ja tiedetäänkö edes leskien kuolemista. Miksi lapsettomat lesket jäsivät pitämään yhteyttä edesmenneen sisaruksiin tms.
Ilmeisesti viimeisellä kirjoittajalla ei ole mitään kokemusta kuolinpesän asioiden hoidosta. Kun Timppa-sedän leski kuolee, tarvitaan sukuselvitykset niin Timppa-sedästä kuin leskestä sekä lisäksi Timppa-sedän perukirja. Ilman niitä ei päästä tekemään lesken perukirjaa. Lesken perukirjaan merkitään kuolinpesän osakkaiksi myös Timppa-sedän toissijaiset perilliset. On täysin varmaa, että pankki ei anna senttiäkään lesken tilillä olevista rahoista perillisille, jos kaikkea tätä ei ole tehty oikein.
Tässä olen siis olettanut, että Timppa-setä ei ollut tehnyt testamenttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Eihän ole. Ainoastaan jos miehellä olisi lapsia, niin he perisivät automaattisesti isänsä ilman erillistä testamenttia.
Voi itku teitä. Jos miehellä olisi lapsia niin he perisivät kaiken. Nyt vaimo perii, jos avioehtoa ei ole, mutta vaimon kuoltua miehen osuuden perii miehen perilliset (vanhemmat, sisaret tai sisarten perilliset) ja vaimon osuuden perii vaimon perilliset.
Olisi täysin kenenkään oikeustajun vastaista, että ensimmäisena kuolleen perilliset menettäisi kaiken. Ei menetä. Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
(sivusta)
Sen kuolleen perijä on tietenkin hänen puolisonsa. Onhan se nyt ihme, että jotkut sisarukset tulevat jonkun kotitaloa jakamaan. Itse perin aviomieheltäni helsinkiläiskaksion puolikkaan. Olen sen asunnon ajat sitten myynyt ja ostanut isomman, koska olen nykyisin perheenäiti ja tarvitse enemmän tilaa. Ei niillä edesmenneen miehen sisaruksilla nykyiseen perheasuntooni ole mitään jakoja.
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.
Ei vaan ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat puolet eloonjääneen puolison (lesken) jäämistöstä lesken kuoltua. Toinen puoliosuus lesken kuolinpesästä jaetaan lesken omien lakimääräisten perillisten kesken.
Siirrettyä perintöä ei siis tarvitse säästää, esim. etteikö voisi myydä.
Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
Ei ole kyse käyttöoikeudesta vaan ihan perinnöstä. Saa myydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Eihän ole. Ainoastaan jos miehellä olisi lapsia, niin he perisivät automaattisesti isänsä ilman erillistä testamenttia.
Voi itku teitä. Jos miehellä olisi lapsia niin he perisivät kaiken. Nyt vaimo perii, jos avioehtoa ei ole, mutta vaimon kuoltua miehen osuuden perii miehen perilliset (vanhemmat, sisaret tai sisarten perilliset) ja vaimon osuuden perii vaimon perilliset.
Olisi täysin kenenkään oikeustajun vastaista, että ensimmäisena kuolleen perilliset menettäisi kaiken. Ei menetä. Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
(sivusta)
Sen kuolleen perijä on tietenkin hänen puolisonsa. Onhan se nyt ihme, että jotkut sisarukset tulevat jonkun kotitaloa jakamaan. Itse perin aviomieheltäni helsinkiläiskaksion puolikkaan. Olen sen asunnon ajat sitten myynyt ja ostanut isomman, koska olen nykyisin perheenäiti ja tarvitse enemmän tilaa. Ei niillä edesmenneen miehen sisaruksilla nykyiseen perheasuntooni ole mitään jakoja.
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.
Ei vaan ensiksi kuolleen toissijaiset perilliset saavat puolet eloonjääneen puolison (lesken) jäämistöstä lesken kuoltua. Toinen puoliosuus lesken kuolinpesästä jaetaan lesken omien lakimääräisten perillisten kesken.
Siirrettyä perintöä ei siis tarvitse säästää, esim. etteikö voisi myydä.
Nimenomaan! Ap laittaa haisemaan kaikki rahat mitä myynnistä saa, miehen vanhemmat lapsensa perintöä tarvitse ja sisarukset tai sisarten lapset periköön rintaperillisinä omat perintönsä.
Kuvitellaan että puolisot ovat omistaneet kaiken 50/50 ja sitten toinen kuolee ja leski perii. Miten siis huomioidaan se, että leski voi vuosien kuluessa moninkertaistaa oman alkuperäisen omaisuutensa arvon, samalla kun puolisolta perityn omaisuuden arvo on junnannut paikallaan? Ei kai sitä lopullista jakoa voi tehdä alkuperäisen omaisuuden suhteessa? Entä voiko leski sanoa että on myynyt perimänsä omaisuuden ja käyttänyt sen elämiseen, samalla kun on vain pitänyt oman alkuperäisen omaisuutensa jonka arvo on kasvanut (tai vaikka pysynyt paikallaankin)?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otat juristin ja myyt sen pois.
Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.
Eihän ole. Ainoastaan jos miehellä olisi lapsia, niin he perisivät automaattisesti isänsä ilman erillistä testamenttia.
Voi itku teitä. Jos miehellä olisi lapsia niin he perisivät kaiken. Nyt vaimo perii, jos avioehtoa ei ole, mutta vaimon kuoltua miehen osuuden perii miehen perilliset (vanhemmat, sisaret tai sisarten perilliset) ja vaimon osuuden perii vaimon perilliset.
Olisi täysin kenenkään oikeustajun vastaista, että ensimmäisena kuolleen perilliset menettäisi kaiken. Ei menetä. Vaimo saa niihen käyttöoikeuden kyllä, mutta hän ei voi sitä sukutilaa myydä. Puolet siitä kuulu sen miehen muille perillisille ja kaikesta on keskusteltava heidänkin kanssaan. Oikeasti miettikää nyt järjellä.
(sivusta)
Sen kuolleen perijä on tietenkin hänen puolisonsa. Onhan se nyt ihme, että jotkut sisarukset tulevat jonkun kotitaloa jakamaan. Itse perin aviomieheltäni helsinkiläiskaksion puolikkaan. Olen sen asunnon ajat sitten myynyt ja ostanut isomman, koska olen nykyisin perheenäiti ja tarvitse enemmän tilaa. Ei niillä edesmenneen miehen sisaruksilla nykyiseen perheasuntooni ole mitään jakoja.
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.
Höpö höpö. Eiköhän minun nykyisellä miehelläni ole enemmän sanavaltaa omaisuuden puolikkaaseen kuin jollain ammoin kuolleen miehen veljellä. Hänen kuollessaan perityn omaisuuden arvo oli ehkä 40 000. Nyt meidän yhteinen omaisuutemme on n. 700 000. Ei todellakaan ole 350 000 kuolleen veljen omaisuutta.
Kun kerran nykyinen omaisuutesi on noin paljon isompi, sinun voisi olla järkevää tehdä jo nyt ositus ex-miehesi veljen (ja mahdollisten muiden sisarusten) kanssa. Tällöin hän tai hänen lapsensa eivät enää olisi kuolinpesän osakkaita siinä vaiheessa, kun sinä kuolet. Muuten he ovat, ja voi tulla aika isoja erimielisyyksiä siitä, kuinka iso osa omaisuudestasi kuuluu ex-miehesi perillisille. Suosittelen ainakin juttelemaan kerran juristin kanssa siitä, miten tilanteessasi kannattaa toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.
Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.
Missä luki että kuuluu osa suvulle? kunhan vaan ovat sitä mieltä että kuuluisi heille. vaan kun ei kuulu. en ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvapalstalta kannattaa ottaa neuvoa vain sen verran että otat sen juristin sekä yhteyden Metsänhoitoyhdistykseen ja kiinteistövälittäjään jotka arvioi perimällesi sopivan hinnan. Metsän harventamisesta saat tarvittavat rahat kulujen kattamiseen jälkikäteen. Itse en myöskään voisi jäädä tuohon paikkaan jos kokisin että minua ei siellä täysin hyväksytä vaan kaikki miettivät vain perintöä. Oman mielenterveyteni takia myisin pois käypään hintaan, toki suvulle etuosto-oikeus niin halutessaan. Ei voi ainakaan kukaan tulla sanomaan ettei heille ole tarjottu.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että puolisot ovat omistaneet kaiken 50/50 ja sitten toinen kuolee ja leski perii. Miten siis huomioidaan se, että leski voi vuosien kuluessa moninkertaistaa oman alkuperäisen omaisuutensa arvon, samalla kun puolisolta perityn omaisuuden arvo on junnannut paikallaan? Ei kai sitä lopullista jakoa voi tehdä alkuperäisen omaisuuden suhteessa? Entä voiko leski sanoa että on myynyt perimänsä omaisuuden ja käyttänyt sen elämiseen, samalla kun on vain pitänyt oman alkuperäisen omaisuutensa jonka arvo on kasvanut (tai vaikka pysynyt paikallaankin)?
Perusperiaate on se, että lesken kuoltua lesken omaisuus jaetaan puoliksi lesken ja ensin kuolleen puolison perillisten kesken. Jos kuitenkin leski on omilla toimillaan kasvattanut omaisuutta puolison kuoleman jälkeen, kuuluu tämä kasvu pelkästään lesken perillisille. Heidän pitää sitten perustella, mikä osa omaisuudesta on tällaista.
Jakoa ei voi kiertää sillä, että leski käyttäisi perinnön elämiseen ja säästäisi omat rahansa. Kyllä niistä lesken säästämistä omista rahoista otettaisiin silloin osuus puolison perillisille.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että puolisot ovat omistaneet kaiken 50/50 ja sitten toinen kuolee ja leski perii. Miten siis huomioidaan se, että leski voi vuosien kuluessa moninkertaistaa oman alkuperäisen omaisuutensa arvon, samalla kun puolisolta perityn omaisuuden arvo on junnannut paikallaan? Ei kai sitä lopullista jakoa voi tehdä alkuperäisen omaisuuden suhteessa? Entä voiko leski sanoa että on myynyt perimänsä omaisuuden ja käyttänyt sen elämiseen, samalla kun on vain pitänyt oman alkuperäisen omaisuutensa jonka arvo on kasvanut (tai vaikka pysynyt paikallaankin)?
Se leski on voinut periä miljonääri-isänsä ja tehdä liudan lapsia leskeytymisensä jälkeen ja nuorena kuolleelta puolisolta ei ehkä paljoa jäänyt. Tietenkään ensiksi kuolleen sisarukset eivät pääse osingoille lesken isän jättämistä perinnöistä ja vie perintöjä lesken lasten ohi. Perukirjaan liitetään mukaan sukuselvitykset, mutta ei siellä mitään edesmenneiden kuolinpesän osakkaita luetella tai oteta kantaa jaettiinko joskus jotain. Verottaja ei perukirjoja tarkasta sen kummemmin ja niin jää ahneet ensiksi kuolleen sukulaiset ilman myöhemmin kuolleen puolison miljoonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että puolisot ovat omistaneet kaiken 50/50 ja sitten toinen kuolee ja leski perii. Miten siis huomioidaan se, että leski voi vuosien kuluessa moninkertaistaa oman alkuperäisen omaisuutensa arvon, samalla kun puolisolta perityn omaisuuden arvo on junnannut paikallaan? Ei kai sitä lopullista jakoa voi tehdä alkuperäisen omaisuuden suhteessa? Entä voiko leski sanoa että on myynyt perimänsä omaisuuden ja käyttänyt sen elämiseen, samalla kun on vain pitänyt oman alkuperäisen omaisuutensa jonka arvo on kasvanut (tai vaikka pysynyt paikallaankin)?
Perusperiaate on se, että lesken kuoltua lesken omaisuus jaetaan puoliksi lesken ja ensin kuolleen puolison perillisten kesken. Jos kuitenkin leski on omilla toimillaan kasvattanut omaisuutta puolison kuoleman jälkeen, kuuluu tämä kasvu pelkästään lesken perillisille. Heidän pitää sitten perustella, mikä osa omaisuudesta on tällaista.
Jakoa ei voi kiertää sillä, että leski käyttäisi perinnön elämiseen ja säästäisi omat rahansa. Kyllä niistä lesken säästämistä omista rahoista otettaisiin silloin osuus puolison perillisille.
Ja siksipä tilanteissa, joissa puoliso kuolee nuorena ja/tai kauan ennen odotetettua leksen kuolemaa, kannattaa tehdä ositus ja sen perusteella perunkirjat jo siirrettyyn perintöön. Sitten kun ikäihminen kuolee ja leskikon on jo iäkäs, ne rahat kannattaa käyttää ihan itse mahdollisimman tarkasti.
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijilta menee sekaisin ositus ja periminen. Tässä tapauksessa ap on PERINYT, eli tila on hänen. Ei ole mitään miehen kuolinpesälle kuuluvaa puolikasta, koska ap omistaa nyt tilan kokonaan.
Väärin meni taas.
Toissijaiset perilliset: Vaikka leski perii kaiken, vainajan sukulaisilla (vanhemmat, sisarukset) on ns. toissijainen perintöoikeus. Kun leski myöhemmin kuolee, puolet lesken omaisuudesta menee ensiksi kuolleen puolison sukulaisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitellaan että puolisot ovat omistaneet kaiken 50/50 ja sitten toinen kuolee ja leski perii. Miten siis huomioidaan se, että leski voi vuosien kuluessa moninkertaistaa oman alkuperäisen omaisuutensa arvon, samalla kun puolisolta perityn omaisuuden arvo on junnannut paikallaan? Ei kai sitä lopullista jakoa voi tehdä alkuperäisen omaisuuden suhteessa? Entä voiko leski sanoa että on myynyt perimänsä omaisuuden ja käyttänyt sen elämiseen, samalla kun on vain pitänyt oman alkuperäisen omaisuutensa jonka arvo on kasvanut (tai vaikka pysynyt paikallaankin)?
Se leski on voinut periä miljonääri-isänsä ja tehdä liudan lapsia leskeytymisensä jälkeen ja nuorena kuolleelta puolisolta ei ehkä paljoa jäänyt. Tietenkään ensiksi kuolleen sisarukset eivät pääse osingoille lesken isän jättämistä perinnöistä ja vie perintöjä lesken lasten ohi. Perukirjaan liitetään mukaan sukuselvitykset, mutta ei siellä mitään edesmenneiden kuolinpesän osakkaita luetella tai oteta kantaa jaettiinko joskus jotain. Verottaja ei perukirjoja tarkasta sen kummemmin ja niin jää ahneet ensiksi kuolleen sukulaiset ilman myöhemmin kuolleen puolison miljoonia.
Jos ositusta ei ole tehty, niin tässä on hyvät ainekset draamaan. Ensin kuolleen puolison perilliset ovat viimeisenä kuolleen pesän osakkaita, siitä ei pääse mihinkään. Myös sukulaissuhteet selvitetään ja se kiinnostaa verottajaa.
Alue: Aihe vapaa
On niillä. Kuoltuasi omaisuutesi jaetaan vastaaviin osuuksiin missä omistitte edesmenneen miehesi kanssa. Sinun osuutesi menee lapsillesi ja miehesi osuus menee hänen sukuunsa.