Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat juristin ja myyt sen pois.

Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.

Kyllä ap voi myydä miehen osuuden (puolet) ja vaikka ryypätä ja pelata myynnistä saadut rahat, mutta hän ei voi testamentata eikä lahjoittaa miehen osuutta kenelläkään. 

Näin siis silloin, jos ap on saanut tilan avioliiton ja perintökaaren perusteella ilman testamenttia. Jos mies on testamentannut tilan ap:lle ilman toissijaismääräyksiä, niin silloin ap voi myös lahjoittaa tai testamentata koko tilan.

Jos on perinyt lapsettoman puolisonsa, niin ihan täysi omistaja on, saa myydä onaisuuttaan niin kuin haluaa. 

Kyllä, voi myydä tai olla myymättä. Voi vaikka tuhlata kaiken.

Sitten kun ap kuolee joskus, ehkä kymmenien vuosien päästä, hänen jälkeensä tehtävässä perinnönjaossa ensimmäisen puolison omaiset, jos ovat tämän sisaria tai heidän lapsiaan, tulevat mukaan. Mutta se ei ole sitten enää apn murhe.

Periikö ensin kuolleen puolison lähisuku siis tietyn osuuden myöhemmin kuolleen lesken omaisuudesta, oli se mitä tahansa?

Esim. tilukset on myyty ajat sitten, on käyty osakekauppaa ja kryptovaluuttaa hankittu, loma-asunto Espanjasta, voitettu ja hävitty nettipokerissa jn. Miten alkuperäinen "suvun metsätilan" puolikas arvotetaan tuossa vaiheessa?

Kun ap joskus kuolee, hänen silloinen omaisuutensa pannaan puoliksi apn ja hänen entisen puolisonsa lähisukulaisten kesken, jos heitä on edelleen elossa. Näin siis periaatteessa.

Jos kuitenkin ap omalla toiminnallaan kuten tuloillaan tai sijoituksillaan on olennaisesti lisännyt omaisuuden määrää, on hänen perillisillään oikeus vaatia suurempaa osaa pesän varoista.

Ei panna omaisuutta puoliksi. Mieheltä peritty osa palaa miehen suvulle. Jos miehen perinnön arvo on noussut, niin hyöty siitä menee miehen suvulle. Jos perinnön arvo on laskenut, niin sitten miehen sukulaiset saavat vähemmän. Ap oma omaisuus päätyy ap:n perikunnalle, oli sitä vähän taikka paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.

Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.

Näinhän se menee.

Alussa mies omisti metsän 100%. Naimisiinmenon jälkeen hän omisti metsästä 50%. Kuollessaan ilman lapsia metsän 50% siirtyi perintökaaren mukaan muille sukulaisille.

Mihin se 50 % muka siirtyi miehen mentyä naimisiin? Ei tietenkään mihinkään, vaan kyllä mies omisti tilasta edelleen 100 % naimisiin mentyäänkin. Ei Suomessa omaisuus muutu yhteiseksi naimisiin mennessä. Sen sijaan avioliiton päättyessä omaisuutta voi siirtyä ex-puolisolle/leskelle.

Vaimollehan se menee. Omaisuudet on yhteisiä kun ero tai kuolema koittaa. Toki hallinnollisesti se on 100% omistuksessa niin kauan kuin on hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Näin Suomen laki sen sanoo ja hyvä niin, ihan loogista. 

Ei voisi vähempää kiinnostaa lapsettoman veljen perintö. Menköön nykyiselle vaimolle metsät. Tulis huono omatunto, jos perintöä alkaisi kärkkyä. Ei kai sitä perintöä väkisin anneta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit oikeasti tuossa tilanteessa, niin tiedät kyllä miten asiat oikeasti on. Aloitus on provo.

Aloituksessa mies oli hankkinut tilan itselleen ja yhtäkkiä osa siitä kuuluukin suvulle. Just.

Näinhän se menee.

Alussa mies omisti metsän 100%. Naimisiinmenon jälkeen hän omisti metsästä 50%. Kuollessaan ilman lapsia metsän 50% siirtyi perintökaaren mukaan muille sukulaisille.

Mihin se 50 % muka siirtyi miehen mentyä naimisiin? Ei tietenkään mihinkään, vaan kyllä mies omisti tilasta edelleen 100 % naimisiin mentyäänkin. Ei Suomessa omaisuus muutu yhteiseksi naimisiin mennessä. Sen sijaan avioliiton päättyessä omaisuutta voi siirtyä ex-puolisolle/leskelle.

Vaimollehan se menee. Omaisuudet on yhteisiä kun ero tai kuolema koittaa. Toki hallinnollisesti se on 100% omistuksessa niin kauan kuin on hengissä.

Yhteistä on vain se mikä on hankittu yhteiseksi, esim asunto 50%-50, tai 70%-30%. Mikään ei myöskään muutu yhteiseksi eron tai kuoleman koittaessa. Sen sijaan varakkaampi saatta joutua maksamaan vähemmän varakkaalle tasinkoa. Eloonjäänyt ei maksa kuolleelle tasinkoa vaikka olisi varakkaampi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin Suomen laki sen sanoo ja hyvä niin, ihan loogista. 

Ei voisi vähempää kiinnostaa lapsettoman veljen perintö. Menköön nykyiselle vaimolle metsät. Tulis huono omatunto, jos perintöä alkaisi kärkkyä. Ei kai sitä perintöä väkisin anneta? 

Vielä vähemmän kiinnostaa vaimon kuoleman jälkeen. Menköön hänen sukulaisilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin Suomen laki sen sanoo ja hyvä niin, ihan loogista. 

Ei voisi vähempää kiinnostaa lapsettoman veljen perintö. Menköön nykyiselle vaimolle metsät. Tulis huono omatunto, jos perintöä alkaisi kärkkyä. Ei kai sitä perintöä väkisin anneta? 

Kyllä se avioliiton perusteella menee puolisolle, jos lapsia ei ole. Siis jos veljesi kuolee ennen puolisoaan. Sitten kun puolisokin kuolee, niin veljesi puolisolleen antama perintö palaa teidän suvullenne. Tämä kaikki siinä tapauksessa että veljelläsi ei ole testamenttia. Sinulla on oikeus kieltäytyä perinnöstä tulipa se mistä tahansa. Jos kieltäydyt perinnöstä niin se menee sinun rintaperillisille. Jos sinulla ei ole rintaperillisiä, niin sinun osasi lakkaa ja muut perilliset perivät vastaavasti enemmän. Jos olet ainoa perillinen eikä sinulla ole lapsia, niin jos kieltäydyt perintö menee valtiolle.

No tila on tietenkin sinun ja saat tehdä sillä mitä haluat. 

Jos haluat olla kohtelias, myyt sen miehen suvulle 10% markkinahintaa halvemmalla. Jos haluat näpäyttää heitä, myyt sukulaisten naapureille puoleen hintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin Suomen laki sen sanoo ja hyvä niin, ihan loogista. 

Ei voisi vähempää kiinnostaa lapsettoman veljen perintö. Menköön nykyiselle vaimolle metsät. Tulis huono omatunto, jos perintöä alkaisi kärkkyä. Ei kai sitä perintöä väkisin anneta? 

Vielä vähemmän kiinnostaa vaimon kuoleman jälkeen. Menköön hänen sukulaisilleen.

Kehoita veljeäsi tekemään testamentti esisijaisesti puolisolleen ja toissijaisesti (eli jos puoliso kuolee ennen veljeäsi) sille puolison sukulaiselle jolle puoliso haluaa omaisuuden päätyvän.

Puhuin kokeneen lakimiehen kanssa. Hän kertoi että perintöongelmat johtuu parista asiasta: suvussa on joku luonnehäirikkö, ihmiset ei tiedä asioita eikä halua/osaa ottaa selvää.

Perintökaari on laiksi aika helppotajuista.

Omalle kohdalle on tullut sekopääsukulainen (täti) joka on äidin kuoleman jälkeen aina silloin tällöin innostunut väittämään olevansa äitini perillinen. Nyt se taas aktivoitui kun sain kummisedältä kohtuullisen perinnön. Pitäis maksaa sille jotain. Ihan tosi :)

Ihmiset ei välttämättä ymmärrä vanhaa sanaa "rintaperillinen". Sehän tarkoittaa biologista tai otettua lasta, jota on siis imetetty!

Eräs ihminen väitti olevansa veljensä perillinen koska on rinnakkain veljensä kanssa kun  katsotaan polveutumista. Sitä se ei tarkoita.

Taas yksi hyväksikäyttäjä-nainen. T. Maatilan omistaja

Huolestuttavaa, ettei näitä osata tarkastaa. Ei tämäkään perintökaaressa mitenkään älyttömän monimutkaisesti ole kirjoitettu. Jos ei ole testamenttia ja jäämistö menee leskelle, kyllä se sinne sukuun osaltaan palautuu lesken kuollessa, jos siellä vielä ensiksi kuolleen perintöön oikeutettuja perillisiä on elossa.

Jos taas menee aviopuolisolle testamentilla, sille tielle se omaisuus myös jää, eikä ole enää ensiksi kuolleen sukulaisilla asiaan sanomista. Oletuksella siis, että se on lähtökohtaisesti ollut omaisuutta, josta on voinut testamentilla määrätä.

Jos perisin puolisoni ilman testamenttia, käyttäisin samantien oikeuttani vaatia jakoa. Paljon vähemmän päänvaivaa, kun ei tarvitse sitten vuosikymmeniä myöhemmin ruveta pähkäilemään, että mikäs tästä nyt sitten meneekään sen aikaa sitten kuolleen puolison perillisille. Säästyy omat perilliset sotkulta 

Vierailija kirjoitti:

Jos perisin puolisoni ilman testamenttia, käyttäisin samantien oikeuttani vaatia jakoa. Paljon vähemmän päänvaivaa, kun ei tarvitse sitten vuosikymmeniä myöhemmin ruveta pähkäilemään, että mikäs tästä nyt sitten meneekään sen aikaa sitten kuolleen puolison perillisille. Säästyy omat perilliset sotkulta 

Kieltäydyin perinnöstä. Ajattelin ettei tarvi riidellä. Silti kovasti yritetään riidellä. Siitäkin on suututtu kun en halua riidellä.

Vierailija kirjoitti:

Jos perisin puolisoni ilman testamenttia, käyttäisin samantien oikeuttani vaatia jakoa. Paljon vähemmän päänvaivaa, kun ei tarvitse sitten vuosikymmeniä myöhemmin ruveta pähkäilemään, että mikäs tästä nyt sitten meneekään sen aikaa sitten kuolleen puolison perillisille. Säästyy omat perilliset sotkulta 

Eihän se sinun päänvaivasi ole. Kuolemasi jälkeen pesänselvittäjän hommia pähkäillä. Etkä sinä peri puolisoasi jos teillä kerta on lapsia. Nämä ovat lapsettomien parien erikoisuuksia. Ei kosketa tilanteita missä on lapsia (rintaperillisiä) tai testamentti.

Kuutio-sovelluksessa näet metsiesi arvon euroina ja ehdotetut hoitotoimenpiteet. Sun pitää vaan viedä sinne ne metsiesi kartat Metsään fi -sovelluksesta digitaalisesti. Kuutioon  voit jättää myös tarjouspyynnön myyntiä varten.

En ole kyllä ennen kuullut, että metsäpalstaa nimitetään "sukutilaksi", yleensä sukutilaan kuuluu pellot, metsät ja päärakennus aittoineen yms. Metsäpalsta on metsäpalsta, ei sukutila.

Vierailija kirjoitti:

No tila on tietenkin sinun ja saat tehdä sillä mitä haluat. 

 

Jos haluat olla kohtelias, myyt sen miehen suvulle 10% markkinahintaa halvemmalla. Jos haluat näpäyttää heitä, myyt sukulaisten naapureille puoleen hintaan.

On vähän enemmän kuin näpäytys. Tuollaiset teot tulee myöhemmin karmallisesti itselle vastaan, muille harmin aiheuttaminen. Kannattaa olla ilkeilyssä varovainen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat juristin ja myyt sen pois.

Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.

Eipä ole korvamerkitty yhtään kellekään. Jos AP on sen perinyt, niin hän sen omistaa 100%

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ei välttämättä ymmärrä vanhaa sanaa "rintaperillinen". Sehän tarkoittaa biologista tai otettua lasta, jota on siis imetetty!

 

Eräs ihminen väitti olevansa veljensä perillinen koska on rinnakkain veljensä kanssa kun  katsotaan polveutumista. Sitä se ei tarkoita.

Eli jos adoptiolasta ei ole imetetty ei peri adoptiovanhempiaan 😂😂😂😂

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa