Perin yksin mieheni sukutilan, miehen suku ei täysin hyväksy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on vain sen aikaa ap:n hallussa kun hän on elossa. Hänen kuoltuaan miehen osuus siirtyy takaisin suvulle.

Niin, jos sitä on enää olemassa.   Ei ap:lla ole mitään pakkoa sitä säilyttää.  Hän ei voi sitä lahjoittaa pois, eikä testamentata kenellekään, mutta myydä hän sen voi.

Voi myydä käypään hintaan, ja silloin saatu raha tulee tilalle, ei muutu muuksi. 

Sen rahan voi kuluttaa. Ei voi vaatia, että joku osuus säilytetään vuosikymmeniä.

Voi kuluttaa, mutta jos leskeltä jää yhtään mitään omaisuutta jäljelle, niin ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat siitä osan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

Kyllä ne kiinnostavat kovasti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen osapuoli eronneesta avioparista kuolee. Ositussopimuksen puuttuminen hankaloittaa selvästi perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta tulee kuolinpesän osakas.

Kuka niitä kyselee? Ei itselläni kukaan, kun tein puolisolleni perukirjan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa

Lue se perintökaari. Jos ei ole rintaperillisiä niin aviopuolisot perivät toisensa jos testamentillä ei muuta määrätä. Ensiksi kuolleen perintö tulee jäljelle jääneelle. Sitten kun jäljellejäänytkin kuolee niin osa ensiksi kuolleen perinnöstä palaa alkuperäiseen sukuun jos siellä on elossa ensiksi kuolleen vanhenpia, sisaruksia tai sisarusten lapsia.

Ja mitä sitten jos/kun se ensin kuolleelta tullut omaisuus on pistetty sileäksi ennen toisen kuolemaa?

No sitten on.  Aika useinkin näin käykin.  Kyllä minullakin on oikeus myydä tämä talomme jos mieheni kuolee ennen minua, ja kun hänellä ei ole lapsia.  

Minä voin myydä talon ja vaikka ryypätä rahat.  Se vähä mitä mahdollisesti olisi jäljellä sitten kun minäkin kuolen, niin siitä menisi sitten puolet mieheni perillisille ja puolet minun perillisilleni.  Vaikka ei olisi kuin satanen tilillä, niin sen sitten jakaisivat.

Niin se menee.

Tuo kysymys on kuitenkin hiukan väärin, kun ei voida laskea niin, että on "pistetty sileäksi" se ensin kuolleen puolison omaisuus.  

Kun leski perii sen lapsettoman puolisonsa, niin omaisuus on silloin kokonaan lesken omaisuutta.  Leski ei voi pistää sileäksi vain sitä kuolleen puolisonsa osuutta ja jättää ikään kuin toisen puolen lapsilleen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

Kyllä ne kiinnostavat kovasti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen osapuoli eronneesta avioparista kuolee. Ositussopimuksen puuttuminen hankaloittaa selvästi perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta tulee kuolinpesän osakas.

Kuka niitä kyselee? Ei itselläni kukaan, kun tein puolisolleni perukirjan. 

Tarkoitatko, että puolisosi oli aikaisemmin eronnut, mutta ositussopimusta ei ollut? Kyllä yleensä pankki vaatii sitä ennen kuin se suostuu jakamaan puolison tililtä rahaa perillisille. Muutenhan osa rahoista voisi kuulua ex-puolisolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sehän on vain sen aikaa ap:n hallussa kun hän on elossa. Hänen kuoltuaan miehen osuus siirtyy takaisin suvulle.

Niin, jos sitä on enää olemassa.   Ei ap:lla ole mitään pakkoa sitä säilyttää.  Hän ei voi sitä lahjoittaa pois, eikä testamentata kenellekään, mutta myydä hän sen voi.

Voi myydä käypään hintaan, ja silloin saatu raha tulee tilalle, ei muutu muuksi. 

Sen rahan voi kuluttaa. Ei voi vaatia, että joku osuus säilytetään vuosikymmeniä.

Voi kuluttaa, mutta jos leskeltä jää yhtään mitään omaisuutta jäljelle, niin ensin kuolleen puolison toissijaiset perilliset saavat siitä osan.

Minkä  takia?  Leski on ensin kuluttanut perintönsä ja myöhemmin alkanut tienata itse omaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa

Lue se perintökaari. Jos ei ole rintaperillisiä niin aviopuolisot perivät toisensa jos testamentillä ei muuta määrätä. Ensiksi kuolleen perintö tulee jäljelle jääneelle. Sitten kun jäljellejäänytkin kuolee niin osa ensiksi kuolleen perinnöstä palaa alkuperäiseen sukuun jos siellä on elossa ensiksi kuolleen vanhenpia, sisaruksia tai sisarusten lapsia.

Ja mitä sitten jos/kun se ensin kuolleelta tullut omaisuus on pistetty sileäksi ennen toisen kuolemaa?

No sitten on.  Aika useinkin näin käykin.  Kyllä minullakin on oikeus myydä tämä talomme jos mieheni kuolee ennen minua, ja kun hänellä ei ole lapsia.  

Minä voin myydä talon ja vaikka ryypätä rahat.  Se vähä mitä mahdollisesti olisi jäljellä sitten kun minäkin kuolen, niin siitä menisi sitten puolet mieheni perillisille ja puolet minun perillisilleni.  Vaikka ei olisi kuin satanen tilillä, niin sen sitten jakaisivat.

Niin se menee.

Tuo kysymys on kuitenkin hiukan väärin, kun ei voida laskea niin, että on "pistetty sileäksi" se ensin kuolleen puolison omaisuus.  

Kun leski perii sen lapsettoman puolisonsa, niin omaisuus on silloin kokonaan lesken omaisuutta.  Leski ei voi pistää sileäksi vain sitä kuolleen puolisonsa osuutta ja jättää ikään kuin toisen puolen lapsilleen.  

No on voinut olla pitkään työttömänä, jolloin on perinnön käyttänyt. Myöhemmin on uudelleen kouluttautunut ja alkanut ansaita omaa rahaa. Ei voi olettaa, että se perintö on tallella vaikka 40 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

Kyllä ne kiinnostavat kovasti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen osapuoli eronneesta avioparista kuolee. Ositussopimuksen puuttuminen hankaloittaa selvästi perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta tulee kuolinpesän osakas.

Kuka niitä kyselee? Ei itselläni kukaan, kun tein puolisolleni perukirjan. 

Tarkoitatko, että puolisosi oli aikaisemmin eronnut, mutta ositussopimusta ei ollut? Kyllä yleensä pankki vaatii sitä ennen kuin se suostuu jakamaan puolison tililtä rahaa perillisille. Muutenhan osa rahoista voisi kuulua ex-puolisolle.

Ei kukaan kysellyt. Miksi olisi kysellyt? Ei pankki eikä verottaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

Kyllä ne kiinnostavat kovasti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen osapuoli eronneesta avioparista kuolee. Ositussopimuksen puuttuminen hankaloittaa selvästi perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta tulee kuolinpesän osakas.

Kuka niitä kyselee? Ei itselläni kukaan, kun tein puolisolleni perukirjan. 

Tarkoitatko, että puolisosi oli aikaisemmin eronnut, mutta ositussopimusta ei ollut? Kyllä yleensä pankki vaatii sitä ennen kuin se suostuu jakamaan puolison tililtä rahaa perillisille. Muutenhan osa rahoista voisi kuulua ex-puolisolle.

Ei kukaan kysellyt. Miksi olisi kysellyt? Ei pankki eikä verottaja.

Siksi, että jos ositusta puolisosi ja hänen ex-puolisonsa välillä ei ollut tehty, osa puolisosi tilillä makaavista rahoista (tai muusta omaisuudesta) voi kuulua puolisosi ex-puolisolle. Toki ositussopimuksen sijaan riittää paperi, jossa puolisosi ex-puoliso sanoo, että ositus on tehty eikä hänellä ole mitään vaatimuksia puolisosi omaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

Kyllä ne kiinnostavat kovasti siinä vaiheessa, kun ensimmäinen osapuoli eronneesta avioparista kuolee. Ositussopimuksen puuttuminen hankaloittaa selvästi perunkirjoitusta ja perinnönjakoa. Pahimmassa tapauksessa ex-puolisosta tulee kuolinpesän osakas.

Kuka niitä kyselee? Ei itselläni kukaan, kun tein puolisolleni perukirjan. 

Tarkoitatko, että puolisosi oli aikaisemmin eronnut, mutta ositussopimusta ei ollut? Kyllä yleensä pankki vaatii sitä ennen kuin se suostuu jakamaan puolison tililtä rahaa perillisille. Muutenhan osa rahoista voisi kuulua ex-puolisolle.

Ei kukaan kysellyt. Miksi olisi kysellyt? Ei pankki eikä verottaja.

Siksi, että jos ositusta puolisosi ja hänen ex-puolisonsa välillä ei ollut tehty, osa puolisosi tilillä makaavista rahoista (tai muusta omaisuudesta) voi kuulua puolisosi ex-puolisolle. Toki ositussopimuksen sijaan riittää paperi, jossa puolisosi ex-puoliso sanoo, että ositus on tehty eikä hänellä ole mitään vaatimuksia puolisosi omaisuuteen.

So? Hänen eksänsä tiesi hänen kuolleen.  

Perunkirjoituksessa pitää olla mukana vähintään yksi uskottu mies, joka tarkistaa osituskirjan ja muut perukirjan perusteena olevat asiakirjat. Tietojen tahallinen ilmoittamatta jättäminen on rikos. Pankki tarttuu kyllä ositustiedon puuttumiseen, mikäli vainaja on eronnut. Mutta ei sitä itse osituskirjaa tarvitse lähettää pankille tai verottajalle, vaan pesän ilmoittajan ja uskottujen miesten valaehtoisesti allekirjoittama perukirja, jossa se on mainittu riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa

Lue se perintökaari. Jos ei ole rintaperillisiä niin aviopuolisot perivät toisensa jos testamentillä ei muuta määrätä. Ensiksi kuolleen perintö tulee jäljelle jääneelle. Sitten kun jäljellejäänytkin kuolee niin osa ensiksi kuolleen perinnöstä palaa alkuperäiseen sukuun jos siellä on elossa ensiksi kuolleen vanhenpia, sisaruksia tai sisarusten lapsia.

Ja mitä sitten jos/kun se ensin kuolleelta tullut omaisuus on pistetty sileäksi ennen toisen kuolemaa?

No sitten on.  Aika useinkin näin käykin.  Kyllä minullakin on oikeus myydä tämä talomme jos mieheni kuolee ennen minua, ja kun hänellä ei ole lapsia.  

Minä voin myydä talon ja vaikka ryypätä rahat.  Se vähä mitä mahdollisesti olisi jäljellä sitten kun minäkin kuolen, niin siitä menisi sitten puolet mieheni perillisille ja puolet minun perillisilleni.  Vaikka ei olisi kuin satanen tilillä, niin sen sitten jakaisivat.

Niin se menee.

Tuo kysymys on kuitenkin hiukan väärin, kun ei voida laskea niin, että on "pistetty sileäksi" se ensin kuolleen puolison omaisuus.  

Kun leski perii sen lapsettoman puolisonsa, niin omaisuus on silloin kokonaan lesken omaisuutta.  Leski ei voi pistää sileäksi vain sitä kuolleen puolisonsa osuutta ja jättää ikään kuin toisen puolen lapsilleen.  

No on voinut olla pitkään työttömänä, jolloin on perinnön käyttänyt. Myöhemmin on uudelleen kouluttautunut ja alkanut ansaita omaa rahaa. Ei voi olettaa, että se perintö on tallella vaikka 40 vuotta myöhemmin.

Perintökaaren 3. luku 4. pykälä: "Jos pesän arvo eloonjääneen puolison kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, on pesän vaurastuminen luettava eloonjääneen puolison perillisten hyväksi, mikäli selvitetään, että eloonjäänyt on perintönä, testamentilla tai lahjana saanut vastaavan omaisuuden tai että vaurastuminen johtuu ansiotoiminnasta, jota eloonjäänyt puoliso on harjoittanut ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen."

Eli vasta sitten, jos kuolinpesän arvo lesken kuollessa on suurempi kuin ensiksi kuolleen puolison kuollessa, voivat lesken perilliset saada enemmän kuin ensiksi kuolleen puolison perilliset.

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoituksessa pitää olla mukana vähintään yksi uskottu mies, joka tarkistaa osituskirjan ja muut perukirjan perusteena olevat asiakirjat. Tietojen tahallinen ilmoittamatta jättäminen on rikos. Pankki tarttuu kyllä ositustiedon puuttumiseen, mikäli vainaja on eronnut. Mutta ei sitä itse osituskirjaa tarvitse lähettää pankille tai verottajalle, vaan pesän ilmoittajan ja uskottujen miesten valaehtoisesti allekirjoittama perukirja, jossa se on mainittu riittää.

Kyllä pankki yleensä tarkistaa kaikki perukirjan liitteetkin ennen kuin se suostuu jakamaan vainajan rahoja. Tämä sen vuoksi, että pankki on korvausvelvollinen, jos se maksaa vainajan rahoja henkilöille, jotka eivät ole niihin oikeutettuja.

Täälläkin on ollut useanpaan kertaan keskusteluketjuja, joissa on valitettu, kuinka pankki vaatii kuolinpesältä kauhean määrän eri papereita - mm. juuri ositustodistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Eihän avioeron osituspaperitkaan ketään kiinnosta.

https://lakihelppi.com/miten-tekematon-ositus-vaikuttaa-perinnon-jakaut…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoituksessa pitää olla mukana vähintään yksi uskottu mies, joka tarkistaa osituskirjan ja muut perukirjan perusteena olevat asiakirjat. Tietojen tahallinen ilmoittamatta jättäminen on rikos. Pankki tarttuu kyllä ositustiedon puuttumiseen, mikäli vainaja on eronnut. Mutta ei sitä itse osituskirjaa tarvitse lähettää pankille tai verottajalle, vaan pesän ilmoittajan ja uskottujen miesten valaehtoisesti allekirjoittama perukirja, jossa se on mainittu riittää.

Kyllä pankki yleensä tarkistaa kaikki perukirjan liitteetkin ennen kuin se suostuu jakamaan vainajan rahoja. Tämä sen vuoksi, että pankki on korvausvelvollinen, jos se maksaa vainajan rahoja henkilöille, jotka eivät ole niihin oikeutettuja.

Täälläkin on ollut useanpaan kertaan keskusteluketjuja, joissa on valitettu, kuinka pankki vaatii kuolinpesältä kauhean määrän eri papereita - mm. juuri ositustodistuksia.

Normaalit ihmiset tekevät paperit ja saavat perintöä. Näitä ositusjuttuja ja jotain kauan kuolleen omaisuuden vaanijoita tulee sitten erikseen riitauttamasn asioita. Pankit ja verottajat eivät heitä etsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otat juristin ja myyt sen pois.

Miehen osuutta ei voi myydä pois. Puolet tuosta on korvamerkitty miehen suvulle. Ei voi edes testamentata pois.

Jos testamenttia ei ole, eikä lapsia, niin  vainaan vanhemmat on seuraavaksi perimässä.  Naitu leski voi saada jotain tasinkoa?  Ei ap mitään omistakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa

Lue se perintökaari. Jos ei ole rintaperillisiä niin aviopuolisot perivät toisensa jos testamentillä ei muuta määrätä. Ensiksi kuolleen perintö tulee jäljelle jääneelle. Sitten kun jäljellejäänytkin kuolee niin osa ensiksi kuolleen perinnöstä palaa alkuperäiseen sukuun jos siellä on elossa ensiksi kuolleen vanhenpia, sisaruksia tai sisarusten lapsia.

Ja mitä sitten jos/kun se ensin kuolleelta tullut omaisuus on pistetty sileäksi ennen toisen kuolemaa?

No sitten on.  Aika useinkin näin käykin.  Kyllä minullakin on oikeus myydä tämä talomme jos mieheni kuolee ennen minua, ja kun hänellä ei ole lapsia.  

Minä voin myydä talon ja vaikka ryypätä rahat.  Se vähä mitä mahdollisesti olisi jäljellä sitten kun minäkin kuolen, niin siitä menisi sitten puolet mieheni perillisille ja puolet minun perillisilleni.  Vaikka ei olisi kuin satanen tilillä, niin sen sitten jakaisivat.

Niin se menee.

Tuo kysymys on kuitenkin hiukan väärin, kun ei voida laskea niin, että on "pistetty sileäksi" se ensin kuolleen puolison omaisuus.  

Kun leski perii sen lapsettoman puolisonsa, niin omaisuus on silloin kokonaan lesken omaisuutta.  Leski ei voi pistää sileäksi vain sitä kuolleen puolisonsa osuutta ja jättää ikään kuin toisen puolen lapsilleen.  

Jos leskellä on lapsia, lapset perivät hänet. Ei edesmenneen aviopuolison sisarukset tai heidän lapset.

Sitä paitsi, lesken kannattaa lahjoittaa mainittava omaisuutensa jo eläessään, tai vähintään tehdä testamentti/testamentteja, jos ei halua varojen päätyjen tahoille, joille ei halua niiden päätyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et perinyt jos ei ollut keskinäistä testamenttia, sisarukset perii jos vanhemmat ei ole elossa

Lue se perintökaari. Jos ei ole rintaperillisiä niin aviopuolisot perivät toisensa jos testamentillä ei muuta määrätä. Ensiksi kuolleen perintö tulee jäljelle jääneelle. Sitten kun jäljellejäänytkin kuolee niin osa ensiksi kuolleen perinnöstä palaa alkuperäiseen sukuun jos siellä on elossa ensiksi kuolleen vanhenpia, sisaruksia tai sisarusten lapsia.

Ja mitä sitten jos/kun se ensin kuolleelta tullut omaisuus on pistetty sileäksi ennen toisen kuolemaa?

No sitten on.  Aika useinkin näin käykin.  Kyllä minullakin on oikeus myydä tämä talomme jos mieheni kuolee ennen minua, ja kun hänellä ei ole lapsia.  

Minä voin myydä talon ja vaikka ryypätä rahat.  Se vähä mitä mahdollisesti olisi jäljellä sitten kun minäkin kuolen, niin siitä menisi sitten puolet mieheni perillisille ja puolet minun perillisilleni.  Vaikka ei olisi kuin satanen tilillä, niin sen sitten jakaisivat.

Niin se menee.

Tuo kysymys on kuitenkin hiukan väärin, kun ei voida laskea niin, että on "pistetty sileäksi" se ensin kuolleen puolison omaisuus.  

Kun leski perii sen lapsettoman puolisonsa, niin omaisuus on silloin kokonaan lesken omaisuutta.  Leski ei voi pistää sileäksi vain sitä kuolleen puolisonsa osuutta ja jättää ikään kuin toisen puolen lapsilleen.  

No on voinut olla pitkään työttömänä, jolloin on perinnön käyttänyt. Myöhemmin on uudelleen kouluttautunut ja alkanut ansaita omaa rahaa. Ei voi olettaa, että se perintö on tallella vaikka 40 vuotta myöhemmin.

Perintö luovutetaan perinnönjakohetkellä,  ja saaja saa sen pistää sileäksi tai säästää.  Hänen jälkeensä tehdään taas  oma perinnönjakonsa  perimyslakien mukaan.   

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perunkirjoituksessa pitää olla mukana vähintään yksi uskottu mies, joka tarkistaa osituskirjan ja muut perukirjan perusteena olevat asiakirjat. Tietojen tahallinen ilmoittamatta jättäminen on rikos. Pankki tarttuu kyllä ositustiedon puuttumiseen, mikäli vainaja on eronnut. Mutta ei sitä itse osituskirjaa tarvitse lähettää pankille tai verottajalle, vaan pesän ilmoittajan ja uskottujen miesten valaehtoisesti allekirjoittama perukirja, jossa se on mainittu riittää.

Kyllä pankki yleensä tarkistaa kaikki perukirjan liitteetkin ennen kuin se suostuu jakamaan vainajan rahoja. Tämä sen vuoksi, että pankki on korvausvelvollinen, jos se maksaa vainajan rahoja henkilöille, jotka eivät ole niihin oikeutettuja.

Täälläkin on ollut useanpaan kertaan keskusteluketjuja, joissa on valitettu, kuinka pankki vaatii kuolinpesältä kauhean määrän eri papereita - mm. juuri ositustodistuksia.

Normaalit ihmiset tekevät paperit ja saavat perintöä. Näitä ositusjuttuja ja jotain kauan kuolleen omaisuuden vaanijoita tulee sitten erikseen riitauttamasn asioita. Pankit ja verottajat eivät heitä etsi.

https://laki24.fi/perunkirjoituksen-sudenkuopat/