Lue keskustelun säännöt.
Kaduttaako ketään lasten hankkiminen? Onko se oikeasti niin hirveää kun puhutaan?
12.03.2026 |
Tai lapsiperhe-elämä ylipäätään?
Kysyn, koska olen 29v sinkkunainen ja mietin vakavissani että kannattaisiko jättää parisuhde ja lasten hankkiminen väliin.
Ulkopuolisen silmiin lapsiperhe-elämä näyttää rasittavalta ja stressaavalta. Etenkin äideille. Lapset huutavat, herättävät öisin ja keskeyttävät jatkuvasti. Käyn välillä siskoni luona, emmekä voi edes jutella ilman että joku ilmestyy häiritsemään ja huutamaan: "Äiti katooo!!!! ÄITIIIIH!!!! Kato nyt äiti!!!". Ja olen ymmärtänyt että tällainen on hyvin yleistä. Miten kukaan pysyy järjissään jos koko ajan joku on kimpussa vaatimassa huomiota?
Lapset aiheuttavat stressiä myös työssäkäymisen kannalta. Ne sairastelevat usein, ja silloin jonkun pitää jäädä kotiin hoitamaan niitä. Ja jostain syystä se joku on useimmiten äiti.
Minusta näyttää siltä, että isät saavat vain sanoa että ei kiinnosta ja lähteä töihin, ja sitten äidin pitää yrittää järjestää lapsen hoitaminen jotenkin.
Ylipäätään lapsiperheissä dynamiikka tuntuu usein olevan se, että lastenhoito on äidille pakollista ja isälle vapaaehtoista. Isä saa valita milloin on hänelle sopiva "isyyshetki" ja muun ajan äiti on vastuussa. Röyhkeimmät kutsuvat esim. lapsen viemistä leikkipuistoon "äidin auttamiseksi" vaikka kyseessä olisi oma lapsi.
En suin surminkaan haluaisi tuollaista elämää itselleni.
Ajatteleeko kukaan av-palstalainen koskaan, että kumpa saisi vanhan rauhallisen lapsettoman elämän takaisin?
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Mjaa. Ehkä joskus? Mutta se on samanlaista haaveilua kuin vaikka mitäs sitä tekis jo ois 1000000 miljoonaa rahaa. No kun ei oo.. :D Keskityn siis siihen mitä on ja mitä oon itse halunnut hankkia.
Noi muksut x2 on ihania tyyppejä. Vaikka onhan tää raskasta ja riittättömyyden tunne on aina läsnä. Ihmisen vietti pariutua ja lisääntyä on ihan luonnollinen juttu kuitenkin. Analysoimalla asiaa liikaa ei varmasti jää sellaisia konkreettisia järkisyitä jäljelle verrattuna miinuksiin. Vaan palkitsevuus tulee tunnetason jutuista.
Joku sanoo että lapsi maadoittaa. Ehkä mä tavallaan ymmärrän mitä sillä tarkoitetaan. Todella kokonaisvaltainen kokemus on ollut tää viimeiset 9v lapsiperhe arkea.
Ja ennen kuin sotkettu mut suohon. Teen kotitöistä osuuteni ja metatöistä sen mikä mulle kuuluu. En ole perheemme kolmas lapsi.
M44
Niin ja itse kysymykseen. Ei ole niin hirveää. Jotain jäi pois entisestä elämästä. Mutta ei niitä juttuja niin kaipaa. Ja moni asia onnistuu nytkin. Vaikka vaatii enemmän suunnittelua ja vaivaa.
Eli jos on terveet lapset ja onnea matkassa niin ihan hyvin tuo elämä on kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset on parasta mitä olen saanut aikaan. Ei tietenkään kaduta. Kaduttaisi kamalasti jos olisin jättänyt yrittämättä silloin kun sen aika oli.
Päätä ite? Ei tohon oikeen järkisyitä ole, mutta jos haluaa niin miksi ei? Jos taas ei halua niin ei tarvitse