Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaduttaako ketään lasten hankkiminen? Onko se oikeasti niin hirveää kun puhutaan?
12.03.2026 |
Tai lapsiperhe-elämä ylipäätään?
Kysyn, koska olen 29v sinkkunainen ja mietin vakavissani että kannattaisiko jättää parisuhde ja lasten hankkiminen väliin.
Ulkopuolisen silmiin lapsiperhe-elämä näyttää rasittavalta ja stressaavalta. Etenkin äideille. Lapset huutavat, herättävät öisin ja keskeyttävät jatkuvasti. Käyn välillä siskoni luona, emmekä voi edes jutella ilman että joku ilmestyy häiritsemään ja huutamaan: "Äiti katooo!!!! ÄITIIIIH!!!! Kato nyt äiti!!!". Ja olen ymmärtänyt että tällainen on hyvin yleistä. Miten kukaan pysyy järjissään jos koko ajan joku on kimpussa vaatimassa huomiota?
Lapset aiheuttavat stressiä myös työssäkäymisen kannalta. Ne sairastelevat usein, ja silloin jonkun pitää jäädä kotiin hoitamaan niitä. Ja jostain syystä se joku on useimmiten äiti.
Minusta näyttää siltä, että isät saavat vain sanoa että ei kiinnosta ja lähteä töihin, ja sitten äidin pitää yrittää järjestää lapsen hoitaminen jotenkin.
Ylipäätään lapsiperheissä dynamiikka tuntuu usein olevan se, että lastenhoito on äidille pakollista ja isälle vapaaehtoista. Isä saa valita milloin on hänelle sopiva "isyyshetki" ja muun ajan äiti on vastuussa. Röyhkeimmät kutsuvat esim. lapsen viemistä leikkipuistoon "äidin auttamiseksi" vaikka kyseessä olisi oma lapsi.
En suin surminkaan haluaisi tuollaista elämää itselleni.
Ajatteleeko kukaan av-palstalainen koskaan, että kumpa saisi vanhan rauhallisen lapsettoman elämän takaisin?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Ap, kirjoituksesi perusteella sanon, että mieti minkälaisen miehen kanssa lapsesi teet.
Tämä nyt pätee kaikille. Ihan jokaisen kannattaa miettiä minkälaisen miehen geenejä haluaa jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et tule koskaan olemaan sama ihminen enää, mutta jos sinulla on normaali tunne-elämä, lapsen saaminen tulee antamaan sulle niin paljon merkitystä lisää. En pysty kuvittelemaan elämääni niin, että olisin missannut kaiken tämän rakkauden tuntemisen. Ja voin kertoa että mulla on ollut myös todella vaikeaa. Olen kasvattanut yksin kaksi lasta isoiksi ja ollut välillä aivan polvillaan kun olen pelännyt varsinkin toisen heistä puolesta, mutta en koskaan, ikinä ole katunut sitä että sain elämältä tämän kokemuksen mikä on mun näkemyksessä ja solutasolla merkityksellisin asia mitä elämästä voi saada. Lasten saaminen on niiden saavalle ihmiselle uusi syntymä. Ei sitä voi selittää mikään etukäteen etkä näe perjantai-prisman ruuhkassa sitä rikkautta mikä niiden vanhempien sydämissä on.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavan poika kuoli 5 vuotiaana toisen poika hakkasi kepillä päähän ja kolmannen vietiin koulukotiin.
Sinä purat nyt jotain omia traumojasi ja ahdistuksia tässä joita yrität yleistää luonnonlaeiksi.
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Jaahas, ketjun (taas vaihteeksi) pilasi joku täysin mielenterveysongelmainen tapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu yhden tuttavan yksinhuoltaja helluntailainen lapsi vietiin huostaan ottoon sijausperheeseen koska äiti hillui yötä myöten kokouksissa .
Vierailija kirjoitti:
Jos tykkää lapsista niin siitä vaan, välillä on tosiaan rankkaa mutta sitten taas aivan mahtavaa.
Jos ei lapsista niin välitä niin parempi jättää väliin.
Tämäpä juuri. Itse en ole koskaan erityisemmin välittänyt lapsista. En voisi edes kuvitella että selviäisin täysjärkisenä lapsiperhe-elämästä. Olen välillä tyytyväisempi elämääni ja välillä vähemmän tyytyväinen, mutta lapsilla ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Paremmin viihdyn ja saan toteuttaa itseäni ja elämääni, kun en ole kenestäkään vastuussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus lapseen on kyllä tajunnan räjäyttävää. Ylimaallista? Käsittämätöntä?
Tästä ei yleensä täällä huudella mutta on se hurja voima. Sitä menis läpi vaikka harmaan kiven rakkaudesta lapseen. On se aikamoinen voimavara..
Huh huh, hiki tulee ajatellessa😅
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kuulostaa suorastaan pelottavalta. Siis olla noin tunteidensa vietävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omia lapsiaan ei kadu. Aika ajoin on vaikeaa, välillä on raskasta, mutta lapset antavat kaiken monin verroin takaisin kaiken. Elämäsi tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Omia lapsiaan ei kadu. Aika ajoin on vaikeaa, välillä on raskasta, mutta lapset antavat kaiken monin verroin takaisin kaiken. Elämäsi tärkeimmät ja rakkaimmat ihmiset.
Mitä jos eivät anna?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Narkomaani nuoret kertoo kyllä sun rakkaudestasi sun lapsiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kun lapsi kietoo tahmeat kätensä ympärillesi ja lässyttää Äiti mä lakattan sua, se on parempaa mitä yksikään äiti-ihminen maan päällä voi ikinä kokea. Kukaan, siis ei kukaan voi ymmärtää tätä pakahduttavaa ja tajunnanräjäyttävää onnea kuin toinen äityli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kuulostaa suorastaan pelottavalta. Siis olla noin tunteidensa vietävissä.
Se on. Se on oikeasti pelottavaa miten rakastaa jotain niin paljon, että se on kuin sydämen repisi rinnasta joka kerta kun on huolissaan lapsestaan tai ajattelee sitä mitä hänelle voi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kuulostaa suorastaan pelottavalta. Siis olla noin tunteidensa vietävissä.
Se ON pelottavaa. Se on pelottavinta mitä on, olla täysin sen armoilla, että lapsesi voivat hyvin. Mutta sä rakastat niin paljon. Se, jos jokin on boss ladya, kun oot valmis hyppäämään rotkoon niiden puolesta. Kuka muu ikinä rakastaa ketään niin paljon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kuulostaa suorastaan pelottavalta. Siis olla noin tunteidensa vietävissä.
Se on. Se on oikeasti pelottavaa miten rakastaa jotain niin paljon, että se on kuin sydämen repisi rinnasta joka kerta kun on huolissaan lapsestaan tai ajattelee sitä mitä hänelle voi tapahtua.
Minä en haluaisi kokea tuollaista.
No ei kyllä kaduta. Pahin pelkoni olisi ollut katkera vanhuus ilman kokemusta omista lapsista miettien, että miksi en niitä lapsia aikanaan hankkinut...
Lapset eivät ole olleet elämässäni minkään asian esteenä. Ovat ainoastaan rikkaus.
Ajattelen myös, että elämän tarkoitus on suuressa mittakaavassa elämän jatkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos järjellä ajattelee niin eihän siinä ole mitään järkeä hankkia lapsia. Lapset vievät rahasi, vapaa-aikasi, yöunesi, hermosi.
Mutta se RAKKAUS miten paljon niitä rakastaa on aivan järjetöntä.
Kuulostaa suorastaan pelottavalta. Siis olla noin tunteidensa vietävissä.
Se ON pelottavaa. Se on pelottavinta mitä on, olla täysin sen armoilla, että lapsesi voivat hyvin. Mutta sä rakastat niin paljon. Se, jos jokin on boss ladya, kun oot valmis hyppäämään rotkoon niiden puolesta. Kuka muu ikinä rakastaa ketään niin paljon?
Ketä se kiinnostaa? Kyseessä on vain sinä ja sinun lapsesi. Ihmisten lapsia on maailma täynnä.
Mulla ei ole lapsia mutta mun kavereilla on. Ja heillä on hankalia nepsylapsia joiden kanssa ei oikeasti voi tehdä mitään normaalia kun ovat niin herkkiä että kaikki saa ne stressin valtaan. Huolta ja stressiä ovat heidän elämänsä täynnä. Eronneita ja kas kummaa ne miehet menevät edelleen töihin normaalisti naisten jättäessään uransa kesken (eivät siis pääse edes eläkettä kerryttämään) kun pitää hoitaa näitä nepsylapsia kotona. Tunnen itseni onnekkaaksi kun en lähtenyt tuohon hommaan. Kaikille ei tule nepsylapsia, mutta mun lähipiirissä niitä on vaan liian monella ja olen nähnyt tämän rankimman puolen. Varmasti lasten kanssa voi olla ihanaa mutta niin voi olla että se oma elämä katoaa tyhjänä ilmaan ja huomaa elävänsä elämää jota ei tilannut eikä voi palauttaa minnekkään.
Alue: Aihe vapaa
Kadutti aikanaan paljonkin. Nyt mulla on kuitenkin maailman parhaat 15- ja 17 v tyttäret, kohta ei olisi ilman sitä pikkulapsivuosien vaivannäköä.