Suomalaisia biisejä, joiden sanoja ette tajua - muut voi kertoa miten on tulkinneet

Vierailija kirjoitti:

Hirmulisko kirjoitti:

Marion:

Rakkaus on hellyyttä...?

camoon.....

Rakkaus on hellyyttä

Muuten se on mennyttä

Sitä pitää hoivata

Rakkauden tunteita

"Kosketuksen puutetta

Mikään ei voi korvata"

aatteleppa ite

"Kosketuksen puutetta mikään ei voi korvata" oli ihan puhdas virhe, jo kertaalleen viimeisteltyä sanoitusta ruvettiin muokkaamaan kiireessä ja se jäi puolitiehen. Sanoittaja Chrisse Johansson, joka kuoli juuri muutama viikko sitten, kertoi tämän jossain haastattelussaan joskus.

(Tietysti toinen tulkintamahdollisuus olisi ollut, että mikään ei riitä korvaukseksi kosketuksen puutteen aiheuttamasta kärsimyksestä tai sen jättämistä henkisistä vaurioista.)

Mä oon ajatellut että se tunne kun haluaa koskettaa rakkautensa kohdetta on se ihanan kauhea kosketuksen puute tai jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Dingon Lähetyssaarnaaja -biisi. Tosi kauniit sanat mut ei saa mitään selvää :D Oon aina halunnu tietää mistä se kertoo. Onks kellään veikkauksia?

Mun tulkinta: Lähetyssaarnaaja vanhassa maailmassa, jossain kohdemaassa, rakastuu naiseen. Jostain syystä saarnaaja vangitaan ja hän riutuu sellissä, josta pääsee pois vain houraillessaan (ajatuksissa, unissa) ja muistelemalla sitä meren rannalla rakastelua sen naisen kanssa. Tämä on hänen lohtunsa siinä tilassa. Mä näen tämän biisin aina ikäänkuin elokuvana ja se on jotenkin aivan hieno taide-elämys, surullinen toki.

Mutta Neumann oli kyllä lahjakas sanoittaja.

Nipasta varmasti montaa mieltä ja täällä fanittaja ja näen useitakin Dingon lyriikoita päässäni ikäänkuin lyhytelokuvana ja sanoitukset ruokkii kivasti mielikuvitusta. Autiotalo tästä toinen hyvä esimerkki.

Pohtinut toista rakasta kasaribiisiä joten siksi nostoa. Kiinnostaisi tietää miten A-ha:n Take on me:n lyriikat voisi tulkita. Iät ja ajat kuunnellut, mutta ei aina kiinnitä sanoihin huomiota eli mikähän voisi tämän kappaleen syvempi tarina olla. 

Vierailija kirjoitti:

Lohikäärmemiehet mulle selittää

Siis mitä ne selittää???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eppu Normaalin Tuhansien murheellisten laulujen maa. Mikä on se kärkimäärä, joka ei mittaa itsesäälin määrää? Onko se joku tekninen juttu? 

Siinä piikiteltiin musiikkimoguli Toivo Kärkeä

Ja nimenomaan portinvartijana sille, millaista musiikkia Suomessa sopi esittää ja kuunnella.

Ei kärki ollut prtinvartija muulle kuin sille ettei artistisopimusta saanut jos ei läpäissyt kärjen tiukkaa laulukoetta. Nykyartisteilla on, kuten massiivisesta post-prosessoinnista kuulee, ihan eri meininki.

Muuten tuo kappale oli parodia kaikesta siitä surkeudessa piehtaroinnista mikä suomi-iskelmässä siihen aikaan oli vallalla, ja elokuvissa. + excalibur viittaus kun isä ojentaa kirveen mullan alta pojalleen joka jatkaa perinnettä sen kirveen ja viinan avulla.

Ja kuten parodioille välillä käy, siitä tuli hitti :D

Tulkitsin muuten itse aikanaan jope ruonansuun "enkeleitä toisillemme" kappaleen parodiaksi kun siinä on kaikki suomi-iskelmän musiikilliset kliseet. Ja hittihän siitäkin tietty tuli. 

Suosittua

Vierailija kirjoitti:

'Enkeli taivaan" on runollisesti ilmaistu. 

Kieliopillisesti paremmin:  Taivaan enkeli lausui näin....

 

" lausui" on myös runollista koska runoja lausutaan. 

 

öö mitä vittua.   lausui on ihan normaalimuoto verbistä lausua.  

Jani Virtasen biisi "Rakastan".  

"Rakastan sua ja tahdon tappaa sun"   

 Miten niin rakastaa ja kuitenkin tahtoo tappaa?   Ei mitään logiikkaa.   

Ja sitäpaitsi, sen pitäisi olla  " tahdon tappaa sinut" .
  

Sitä ihmettelen miten monella ei ole mennyt jakeluun että J.Karjalaisen biisi lapsensa syntymästä on täynnä vertauskuvia sukuelimistä.

Vierailija kirjoitti:

Kristiina Halkolan laulama Jos rakastat, jossa ensin lauletaan, ettei lähde syömään miehen kanssa hanhenrintaa hienoon ravintolaan. Viimeisessä säkeistössä unelmamiehen intressejä luetellessaan kertoo pitävänsä (salaatin ja sellerinjuuren ohella) lampaanpaististista pitävistä miehistä.

Tässä koko biisin lyriikat:

"Jos rakastat kylmää kuuta,

esineitä, kirjojen kansia,

auton ovia, ihmisen kuorta,

en tule sinun kanssasi meren rantaan

enkä piirrä kuvaasi hiekkaan.

Jos rakastat ikkunoita,

hopeatuoppeja, soopeliturkkeja,

nahkaselkäistä vieraskirjaa,

minä hymyilen sinulle kadun poikki,

mutta en lähde kanssasi hienoon paikkaan

syömään hanhenrintaa.

Jos rakastat purjehtimista,

kaukomatkoja, Kanarian saarta,

pois sinä lähdet, ja minä pysyn täällä.

Ja muistelen sinua kaipaamatta,

aamua, jolloin tuuli puhalsi

hiuksissani, ja vei sinun kuvasi.

Jos rakastat seteleitä,

minä autan sinua luopumaan niistä

ja annan sinulle kaiken, minkä tahdot.

Mutta sydäntäni en anna.

Jos rakastat liikaa kirjoja,

minä kysyn sinulta, miten käy minun,

kun tunnet minut kannesta kanteen.

Ja juoneni lakkaavat kiinnostamasta

ja muistat ulkoa kaiken...

Jos rakastat pieniä tyttöjä,

pieniä tyttöjä, pieniä poikia,

koiria, mummoja, vanhojapiikoja,

salaattia ja sellerinjuurta,

lampaanpaistia, kevätaamuja,

kylmien asemien yksinäisiä miehiä,

minä tulen sinun kanssasi merenrantaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan

ja piirrän, piirrän kuvasi hiekkaan."

Ihana kappale kyllä!

Tämähän todella kertoo rakkaudesta. Koko kappale kuvaa ulkoisia tekijöitä, joihin joku voi ihastua, mutta suurinta rakkautta on piirtää rakkaan kuva hiekkaan. Olen mies ja tämä kappale kuvaa todella syvimmin miten rakkautta voi kuvata. Minä tulen kanssasi merenrantaan, ja piirrän kuvasi hiekkaan