Noloin pierusi? Kampaamokatku...

Fuksivuonna olin illalla yliopiston suurimmassa lukusalissa lukemassa kun alkoi kiertää. En vaan pystynyt enää pidättämään ja kyllä hävetti kun koko valtava kirjastosali kaikui. Paikalla oli tuohon kellonaikaan enää kymmenisen ihmistä hajallaan eri puolilla salia, joten äänen päästäjä oli kaikille helppo päätellä. Itse olin onneksi selin muihin päin, mutta poistuessani tunnistin yhden naisen ja edelleen meinaan kuolla joka kerta kun hän tulee yliopistolla vastaan. En kehdannut saman tien lähteä, joten istuin "lukemassa" vielä varmaan tunnin vaikka oikeasti en todellakaan kyennyt enää keskittymään aiheeseen.

up

Ammattikoulussa ollessani olimme luokkamme kanssa erään yrityksen kokoustiloissa kuuntelemassa kun firman pomo kertoo työstään. Paikalla oli myös opettajamme, keski-ikäinen, vähän arka mies. Kesken luennon alkoi mahassa kiertämään ihan järjettömästi ja ajattelin vähän tuhnutella että kestäisi luennon loppuun ilman vessassakäyntiä. Kuten kaikki nyt varmaan arvaavat, se ei ollutkaan hiljainen ja hajuton agentti vaan lyhyt, ytimekäs ja erittäin kovaääninen PRÖT joka kuului selvästi koko huoneeseen, eikä kenellekkään jäänyt epäselväksi kuka sen päästi. Naamani meni ihan punaiseksi ja taisin sanoa että ''hups, hehheh'' ja kaikki äimistelivät suu auki suuntaani että ''MARJA! MITEN SÄ NYT TOLLEEN HIHHIH'' ja se pomokin naurahti kiusaantuneesti ja alkoi sitten selittämään jostain thaimaalaisesta naisesta joka oli ollut heidän kurssillaan ja piereskeli antaumuksella sitä laisinkaan häpeilemättä tai edes mitenkään noteeraamatta, ''että hänelle se oli ihan luonnollista eikä sitä tarvinnut häpeillä'' ja tämän sanoessaan pomo katsoi rohkaisevasti minuun. Hävetti. :(

Toinen, kaverilleni sattunut tapaus oli myös amisaikoihin kun kaverini oli perjantai-iltana lähdössä viihteelle ja hän sitten pyntättynä korkkareissa ja minihameessa odotteli pihalla poikaystäväänsä jonka piti toimia kuskina. Kaveri päätti sitten piereskellä siinä odotellessa, ettei tarvitsisi täydessä autossa sitä alkaa tekemään. Heti kun pieru alkoi hän tajusi että sieltä tulee nyt jotain muutakin, ja märkää ripuliahan sieltä oli tursunnut pitsipikkareista ja siitä vielä reittä pitkin niin että hameen reunasta kurkisteli ruskea yllätys. Siinä samassa kaveri näki vielä poikaystävänsä auton kääntyvän kotikadulleen ja hänen oli ampaistava sisälle pesulle ja vaihtamaan pikkuhousut, muiden ihmetellessä autossa. Oli sanonut että puhelin jäi sisälle. :D

Lapsena en ikinä piereskellyt äänekkäitä tai pahanhajuisia pieruja (ellei sitten joskus niin pienenä, etten muista). Niinpä sitten opin, että jos on kaasua tulossa sen voi päästää, eikä kukaan huomaa mitään. En siis oikein edes kiinnittänyt huomiota näihin kaasunpäästelyihin, jotka menivät siis helposti itseltäkin ohi.

Erään kerran varhaisteininä olimme äidin kanssa ostoksilla ja jossain vaiheessa huomasin todella pahan hajun. Aloin ihmetellä, lähteekö se minusta ja koitin vaivihkaa tutkia kengänpohjiani, ettei niissä ole vaikka koiran paskaa. Haju tuli uudelleen nenääni sovituskopissa, jolloin oikein otin kengät jalastani ja löysin kuin löysinkin niistä pienen likatahran, en halunnut tunkea nenääni kenkään tarkistaakseni asian, mutta päättelin hajun lähtevän niistä. Äitinikin kysyi sovituskoppiin kurkistaessaan, että minäkö täällä haisen. Sanoin, että kenkäni taitavat haista.

Kotiin päästyämme koitin putsailla kenkiä siitä minimaalisesta likatahrasta ja jätin ne kuivumaan. Kuitenkin haistoinkin taas saman pahan hajun huoneessani. Silloin tajusin, että olin juuri ennen hajua pieraissut ja osasin yhdistää myös aiemmat hajut tähän samaan lähteeseen.

Tuon jälkeen olen osannut kahdesti miettiä, ennen kuin päästelen kaasuja, vaikka ne edelleenkin ovat usimmiten "vaarattomia" ääniltään ja hajuiltaan...

Olin yksin mannertenvälisellä lennolla palaamassa Suomeen. Lento lähti keskellä yötä ja kesti kauan. Jo kentällä olin potenut todella ikävää ja kipeää vatsakipua, mutta vessassa en saanut helpotusta - minulla on usein matkalla ummetusta, varsinkin, jos vessaolot eivät ole kaikkein kotoisimmat.

Koneessa sai istua väljästi ja samalla penkkiriviillä oli ikkunapaikalla minusta yhden paikan päässä nuorehko paikallisen näköinen nainen. Emme vaihtaneet mitään kuulumisia ja kummatkin asettuivat mahdollisimman mukavasti yölennolle. Vatsakivuista huolimatta nukahdin melko pian.

Jossain vaiheessa (ei kauhean pitkän ajan päästä) heräsin (en muista mihin). Kohta tajusin, että kaamea vatsakipuni oli aivan tipotiessään ja pieni paniikki alkoi vasta epäilyksen muodossa hiipiä mieleeni. Vilkaisin vierustoveriani, joka nojasi koneen seinään siten, että katseemme kohtasi hetkeksi. Arvatkaa mitä tämä nainen teki - - hän hymyili minulle. Siis HYMYILI! En olisi tuossa tilanteessa mitenkään, enkä millään kielellä uskaltanut yrittää kysyä häneltä yhtään mitään ja yritin unohtaa koko asian loppulennon ajaksi.

Yhä edelleen nolottaa ihan jäätävästi vaikka tästä on monta vuotta ja vaikka en voi varmuudella tietää, mitä todella tapahtui ja vaikka takanani istui lapsen kanssa hyvin lihava nainen, joiden syyksi mahdolliset ääntelyni ovat ehkä, EHKÄ saattaneet vieriä. Silti... Kuolen....

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulussa ollessani olimme luokkamme kanssa erään yrityksen kokoustiloissa kuuntelemassa kun firman pomo kertoo työstään. Paikalla oli myös opettajamme, keski-ikäinen, vähän arka mies. Kesken luennon alkoi mahassa kiertämään ihan järjettömästi ja ajattelin vähän tuhnutella että kestäisi luennon loppuun ilman vessassakäyntiä. Kuten kaikki nyt varmaan arvaavat, se ei ollutkaan hiljainen ja hajuton agentti vaan lyhyt, ytimekäs ja erittäin kovaääninen PRÖT joka kuului selvästi koko huoneeseen, eikä kenellekkään jäänyt epäselväksi kuka sen päästi. Naamani meni ihan punaiseksi ja taisin sanoa että ''hups, hehheh'' ja kaikki äimistelivät suu auki suuntaani että ''MARJA! MITEN SÄ NYT TOLLEEN HIHHIH'' ja se pomokin naurahti kiusaantuneesti ja alkoi sitten selittämään jostain thaimaalaisesta naisesta joka oli ollut heidän kurssillaan ja piereskeli antaumuksella sitä laisinkaan häpeilemättä tai edes mitenkään noteeraamatta, ''että hänelle se oli ihan luonnollista eikä sitä tarvinnut häpeillä'' ja tämän sanoessaan pomo katsoi rohkaisevasti minuun. Hävetti. :( 

Apua, seurapieruihin ei missään nimessä saisi reagoida etenkään ulkopuolisen toimesta! Pierijälle tulee todella nolo olo...

Toista vai kolmattakohan kertaa miehen luona yökylässä. Seksin jälkeen nukahdettiin ja rento olo rentoutti tietysti koko kropan. Liian myöhään havahduin. Pieru oli kerääntynyt ja voimaantunut pakaroiden väliin ja paukahti sieltä ilmoille kaBAUuuuPOBprrrrllll tottakai märän lätinä-äänen saattelemana.

Mies säikähti, nousi unenpöppörässä istumaan että mikä se oli.?! Hyvä ettei pesismailaa etsinyt, ampuiko joku, murtautui? Minä teeskentelin nukkuvaa ja toivoin ettei kabau tullut kovin ison hajun kera.

Mies on hyvinkin rento ilmavaivojen suhteen, minä en. Mutta onhan se halpaa huumoria. Oltiin reissussa ja mies keksii vanhan kunnon hissipierujekun. Tiedätte kyllä, jätetään löyhäys seuraavalle hissiintulijalle. Kyllä, mautonta. Äijä löyhöttää ulkomaanruuan kaasutuksen hissiin minun ja teinin vastaankarjumis-hihityksistä huolimatta juuri ennenkuin tullaan omaan kerrokseen. Bim, ovi aukeaa ja sisään on tulossa se superkiltti tsekkiläinen siivooja hhhhhello, oh! ja meidän jengi pakenee paikalta naama punaisena..

Vierailija kirjoitti:

Menin kerran tyhjään bussiin. Siinä matkalla tunsin, että hiljainen pieru (ja taatusti pahanhajuinen) on tulossa ja päästin sen tietenkin, koska bussi oli tyhjä. Seuraava pysäkki tulikin nopeasti ja bussiin nousi intialainen nainen, joka KÄSITTÄMÄTTÖMÄSTÄ syystä tuli istumaan viereeni, vaikka koko bussi oli tyhjä! Pieruni haju oli sanoinkuvaamaton ilmeisesti naisenkin mielestä, koska seuraavalla pysäkillä nainen vaihtoi paikkaa ja meni bussin takaosaan :)

Minusta tuo oli vain kohteliasta, sanatonta viestintää, jolla opetit ihmistä tavoille. Oppiipahan ensi kerralla olemaan tunkematta toisten viereen tyhjässä bussissa. Ihan oikein.

Ap, miksi menit parturiin? Jos et olisi mennyt, niin nyt et nolostelisi.

Eräissä bileissä, joissa paikalla oli tietysti ihastukseni ja muitakin ihmisiä, joita joudun tapaamaan jatkossakin. Pelasimme juomapeliä  ja kesken hiljaisen hetken minua alkoi naurattaa... :D Päästin sitten naurahduksen mukana kunnon "PRÖT" pöräyksen, eikä kellekkään jäänyt epäselväksi, kuka oli syyllinen. Onneksi juttu jatkui ja kaikki hienovaraisesti ohittivat nolosteluni. :) En tiedä miten olisin selvinnyt jos joku olisi alkanut nauraa.

No oikeasti nolo tapaus, oli täydessä luentosalissa. Luennoitsija oli juuri esittänyt kysymyksen ja kaikki miettivät vastaustaan, kun ajattelin "hieman helpottaa" oloani. Ei ollutkaan hiljainen hiipijä vaan sellainen mursun huuto-oksennukselta kuulostava "PröHHHRRrrrhhggghhhhhhhhhhhhhhhhhh" vielä hiljaa hiipuen.. :D Jep, ja siirtelin siinä tuoliani ikääänkuin ääni olisi kuulunut siitä. Huvittuneita  ja ällöttyneitä ilmeitä näkyi ympärillä mutta nyt kun aikaa on jo kulunut, tämä lähinnä naurattaa. Silloin olisin voinut kuolla häpeästä. :D

 

Rakastan tätä ketjua. Joka kerta kun nousee etusivulle, on pakko lukea alusta asti. Oon koko päivän töissä ja kotona hihitellyt ja nauranut räkä poskella, oon niin sivistynyt että nää vaan naurattaa niin valtavasti joka kerta. Ja, noh. Vesiripulissa ei ole mitään kivaa, mutta pakko sanoa että on kyllä niin helpottavaa istua omalla kotipöntöllä ja pierrä ja kakkia itsensä kuivaksi. Tilanne kun voisi olla paljon pahempikin....:)

Oltiin miehen kanssa 69 asennossa, minä päällä, eli miehen nenä takapuolessani ja jalat leveässä haara-asennossa, siinähän justiinsa se pieru sitten pääsi, suoraan miehen nenälle. NOLOTTI!!!

Voi olla että olen jo aiemmin kertonut tähän ketjuun saman jutun, en jaksanut kahlata koko ketjua läpi tarkistaakseni

Kerran olin mieheni kanssa parvekkeella ja ajattelin päästää sinne tuhnun "tuulen vietäväksi". Ikinä ei ole mikää haissut niin pahalta! Oikein aromikas sekoitus mätää kananmunaa ja pistävää hajua, hyi helv. Meidän molempien oli pakko paeta sisälle, tosin mies käski minun ensin löyhytellä vaatteeni partsilla etten tuo hajua asuntoon :D Että nauratti :D

Mies tekee aina kivat kirpparilla, pieraisee kaameen hajuisen pierun ja sit ei sano mitään vaan pakenee paikalta ja jatkaa matkaa. Vastaantulevat ihmiset tietysti luulee et se olin minä kun siinä mun kohdalla haisee. Ja tietystihän se haju tulee vasta kun ne ihmiset on siinä kohdalla ja mies poistunut paikalta

Muutamat keskustelut käyty, ettei ole kovin kivaa

Vinkki äänettömään pieruun, pakarasta kiinni ja vedä, näkn peräaukko vähän aukee ja ei tuu ääntä. Teen näin aina sängyssä kun alkaa aina iltaisin pierettää enkä kehtaa miehen kuullen. Joskus ei haise ja joskus taas haisee, mutta eipähän kuulu ääntä

Ai sitä mahtavuutta kun yleensä pieruni on äänetön tai hyvin hiljainen ja kun/jos haju ilmaantuu niin voi huoletta ihmetellä muiden mukana, että kuka päästi leijat. Kerran melkein jäin kiinni kun olin ala-asteella, mutta selvisin puhumalla ja sitten syytettiinkin jo jotain muuta. Yli kymmeneen vuoteen kukaan ei ole edes epäillyt, että minä olisin kaasutellut yleisissä tilanteissa. Kukapa edes epäilisi sitä joka muutenkin on syyllisen näköinen ja katselee kenkiinsä, käytös ei muutu epäilyttävämmäksi.

Terveisin Naispelko22, Pieruninja

Seurustelumme alkuaikoina minua ärsytti mieheni pervo halu tiirailla takapuoltani lähietäisyydeltä. Päätin kerran rankaista miestäni oikein kunnolla ja asetuin paljain persein kontilleni ja sanoin, että tulepas katsomaan mitä jännää täällä on. No, sehän tuli katsomaan.

Pieraisin. Ukko huusi kuin hinaaja ja juoksi vessaan yökkimään. Kertoi myöhemmin, että oli ollut aivan kauheaa, kun ensin ihan näki sen pierun tulevan, mutta ei ehtinyt reagoimaan, vaan kaasu tussahti viiden sentin päästä suodattamattomana suoraan nokkaan.

Tämä olisi ehkä onnellisimpia muistojani, ellei pieru olisi ollut hajultaan vain sellainen keskivahva. Olen joskus miettynyt, että mitähän olisi tapahtunut, jos olisin taikonut ilmoille oikein kunnon viemäripierun. Olisikohan mieheni pökertynyt. 

Olen näiden parinkymmenen yhteisen  vuoden aikana yrittänyt joskus toistaa temppuni, mutta mieheni aavistaa aina aikeeni ja pakenee paikalta kuin kissa ja hyvä ettei kiipeä puuhun turvaan.

hahhah minä myös olen pieruninja, pakarannostolla saa tehtyä peiton alle äänettömiä tuhnuja. kerran meinasin jäädä kiinni kun mies kysyi että mitä sä siinä ähräät. ööööenmitään! en tiedä mikä siinä on mutta en osaa 7v seurustelunkaan jälkeen vielä pierrä vapautuneesti, en tiedä tarviikokaan!

mieheni tekee juuri noita jämälöyhyjekkuja, kaupassa tuhauttaa hyllyn välissä ja hiippailee paikalta kun minä pohdin että minkähän näistä ostaisin ja karmea löyhy saavuttaa ajatukset. 

nyrkkeilytunnilla! oujea kuntonyrkkeilyssähän voisi tavata ihkuja, timmejä miehiä eikö? siitähän se juttu mukavasti lähtee liikkeelle kun semmoinen timmi mies pitää sulle säkkiä, sä lyöt, ähkäiset ja puuppaat, yskäiset ja koitat peittää äänen, myöhäistä. miten ne tuleekin mukavasti sillai putkeen ettei se ähkäisy koskaan peitä sitä puuppausta. tällä kertaa se oli tietysti pakarahien vuoksi sellainen märkä pop-prll.

Komea työkaveri, johon olin vähän ihastunut, pyysi mukaansa kokeilemaan yhtä kamppailulajia. Siinä sitten oltiin, napakassa painiotteessa, kun multa pääsi oikein haiseva laktoosipieru.