Lue keskustelun säännöt.
Haluan mahdollisimman ison ikäeron lapsille
29.12.2014 |
Haluaisin mahdollisimman ison ikäeron lapsille.
Tiedän, ettei meille toisen lapsen jälkeen tule enää yhtään ja haluan saada nauttia siitä viimeisestä pikkulapsiajasta sitten täysillä. Toisaalta taas kun tiedän ettei lapsia enempää voi tulla, haluan nauttia tästä ajasta kaksin esikoisemme kanssa, puuhata ja matkustella kolmihenkisenä perheenä.
Useimmat haluavat "hoitaa lapset alta pois" tai yrittää saada leikkikaveria esikoiselle. Meillä ei ole sellaiseen ikäeroon mitään mahdollisuuksia joten seuraavaksi paras vaihtoehto on mielestäni sellainen ikäero, että esikoisemme on jo koulussa :) Onko kukaan ajatellut näin "hassusti"? Useimmat kuitenkin suosivat tuota pientä ikäeroa, ja todellakaan harva ei ajattele haluavansa toista vasta silloin kun eka on koulussa (yhden äidin tunnen, mutta hänellä tulee ikä vastaan kun sai esikoisen 34-vuotiaana)
Kommentit (24)
Mulla ja mun sisaruksilla on 4-6 vuotta ikäeroa, se on ollut hyvä, äiti on pystynyt olemaan kotona kun on aloittanut koulun, siihen aikaan ainakaan kun minä menin kouluun ollut mitään iltapäiväkerhoja, vaan tyhjään kotiin mentiin koulusta. Meillä sisaruksilla on hyvät välit, mulla esikoisena ei ole niin läheiset välit kuopukseen koska olen muuttanut jo nuorena pois kotoa, enkä ole koskaan sen nuorimmaisen kanssa asunut saman katon alla, mutta ei meidän välit varmaan juurikaan sen kummemmat olisi vaikka olisin kotona asunutkin, ollaan luonteeltaan niin erilaisia. Itseäni 6 vuotta nuorenpaan siskoon, ja 10 vuotta nuorempaan veljeen on aina olleet hyvät ja läheiset, vaikka asutaan eri paikkakunnilla.
Sitä äiti on sanonut tietysti että heillä on 20 vuotta ollut pieniä lapsia, ja kaikkia koulujuttuja on ollut pitkä aika, mutta loppupeleissä on päässyt helpommalla kun vanhempi sisarus on aina ollut apuna vauvan kanssa, eikä niin että olisi pitänyt vahtia samalla toista mustasukkaista vaippapyllyä kun hoitaa vauvaa.
Mun lapsilla on 14 vuotta ikäeroa, ja hyvä on ollut sekin, esikoisesta oli huomattavaa apua kun kaksosest syntyivät, ja edelleen vaikka esikoinen asuu ja elää omillaan, pienet sisarukset on hänelle tärkeitä ja puuhailevat kaikkea yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiolainen luokkakaverini oli perheensä ainut lapsi kunnes sai pikkusissaruksen 19-vuotiaana.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:14"]
minä minä minä...
[/quote]
No kannattaahan se itseään tässä ajatella, sisarukset kun eivät välttämättä ole toisilleen sopivat persoonat ja perhedynamiikka siinä rikkoutuu sitten. En ole kovin onnistuneita sisaruussuhteita tässä lähipiirissä nähnyt, en lapsilla enkä aikuisilla. ap
Seurustelin hetken aikaa miehen (28v) jolla oli viisivuotias pikkusisko. Ikäero siis 23v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suoraan sanottuna , jos miettisen tuollaisia asioita itselleni olisin mielestäni Laiska ja ennenkaikkea Itsekäs. Hyvä ,että olen lapsesta asti tottunut kovaan työntekoon.
Tottakai lapsia tehdään sen mukaan mikä itselle sopii, ja perheelle sopii. En käsitä tuota mielipidettä minäminä... sen syntymättömän lapsen mukaanko pitäisi niitä lapsia tehdä? Todella outo ajatus. Jokaisella lapsella on oikeus olla haluttu tähän maailmaan, ja kun tähän maailmaan on synnytetty, niin on oikeus saada mahdollisimman hyvä elämä, se on vanhemman tärkein tehtävä, ja parhaiten vanhemmat sen pystyvät toteuttamaan kun lasten ikäero on vähintään 3-4 vuotta, mielummin jopa enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:23"]
Suoraan sanottuna , jos miettisen tuollaisia asioita itselleni olisin mielestäni Laiska ja ennenkaikkea Itsekäs. Hyvä ,että olen lapsesta asti tottunut kovaan työntekoon.
[/quote]
Häh? Miten se liittyy laiskuuteen kun haluaa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan kun tämä on pieni? Sehän on aina lapsen etu. Mitä itsekästä siinä muka on? Miksi lapsen kanssa eläminen pitäisi olla kovaa työntekoa? En minä ainakaan olisi halunnut olla vanhemmilleni kovaa työntekoa. Lapsi on perheenjäsen, ja lapsen tulee liittyä sujuvasti omaan perheeseensä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:23"]
Suoraan sanottuna , jos miettisen tuollaisia asioita itselleni olisin mielestäni Laiska ja ennenkaikkea Itsekäs. Hyvä ,että olen lapsesta asti tottunut kovaan työntekoon.
[/quote]
Erikoinen ajatus että siitä lastenteosta jaeltaisiin jotain mitaleja? Sehän on helppoa jos on hedelmällinen, vaikeampaa olla tekemättä. Kovaa työtä joutuu tekemään ihan siellä töissä, siitä on ehkä joku yhteiskunnallinen hyötykin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lestadiolaissuvussa ikäeroa 31 v. Toki välissä on monta lasta.
Meillä tulee taas ikäeroksi 4 vuotta ja se on kyllä passeli! Kaksi vaippaikäistä..no thanks! 1-2 vuoden ikäero oli ihan hirvee.. Näin on ollut jokaiselle se oma aika kun on ollut pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän yhden kenellä lapsilla ikäeroa 9v (siksi koska vanhemmat saivat ensimmäisen 16 vuotiaina). Kauanhan siinä saa hoitaa "pikkulapsiarkea" ja lapset eivät ehkä olleet kovin läheisiä kun vasta aikuisena.
Ehkä 7 vuotta olisi hyvä, äiti on kotona kun vanhempi menee kouluun, vanhemmasta lapsesta on apua vauvan kanssa ja hoitaa jo itseään sen verran että voi keskittyä pienempään. Silti tarpeeksi pieni ikäero että ovat saman katon alla lapsina niin kauan että ovat suht läheisiä.
Meille riitti ikäeroksi 4v. En tarkemmin ajatellut, että ikäeron pitäisi olla tietyn suuruinen mutta ne ensimmäiset vuodet halusin tasan tarkkaan keskittyä esikoiseen ja kauhulla katsoin ystäväperheitä, joihin ämpättiin se toinen lapsi noin 1,5 vuoden ikäerolla. Siinä oli lujilla parisuhde, oma jaksaminen ja sosiaalinen elämä. En käsitä, miksi se oma elämä pitää ajaa nurkkaan ja katsoa, selviääkö siitä vai ei, panoksena omien lasten perhe.
Ymmärrän kyllä, että elämä on aina riskipeliä. On riskiä, saako valmistumaansa ammattiin töitä, on riskiä, kestääkö oma parisuhde jne. mutta on myös tekijöitä, jotka pienentävät riskiä ja on tekijöitä jotka suurentavat riskiä. Lasten pieni ikäero suurentaa parisuhteen hajoamisen riskiä. Myös oma mielenterveys on siinä isossa osassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän lapsilla ikäeroa 8 vuotta ja oli todellakin meille loistava tämä kuvio. Esikoinen sai tarpeeksi olla ainut ja rakastaa nuorempaa sydämestään. Toisen vauva-aika oli todella helppo ja rento, kaikki on ollut tässä kuviossa vain myönteistä.
Minäkin nautin vauva-ajasta. Ja pikkulapsiajasta. Meillä lapsilla ikäeroa yli neljä vuotta ja on ihanaa kun perheessä on taas vauva. En todellakaan haluaisi, että vauva-aika olisi jo kahta raskaampana ohi, jos siis olisin lapset saanut pienellä ikäerolla. Tämä sopii meidän perheelle hyvin. Tykätään tehdä asioita perheenä eikä vaan odoteta, että lapset kasvaisivat ja muuttaisivat kotoa jotta saataisiin "oma elämä takaisin". Haaveissa vielä yksi lapsi muutaman vuoden päästä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:38"]
Meidän lapsilla ikäeroa 8 vuotta ja oli todellakin meille loistava tämä kuvio. Esikoinen sai tarpeeksi olla ainut ja rakastaa nuorempaa sydämestään. Toisen vauva-aika oli todella helppo ja rento, kaikki on ollut tässä kuviossa vain myönteistä.
[/quote]
Tiesittekö aina että haluatte kuitenkin toisen lapsen joskus? Olitteko nuoria kun saitte ensimmäisen? :) Meidän lapsemme on siis nyt jo hiukan yli neljä. ap
Lähipiirissä muutamat pienen ikäeron sisarukset ovat ajaneet vanhemmat niin hirveään burn outiin että ei todellakaan sopisi meille se. Haluamme nauttia vauvoista ja elämästä.
2 lasta, ikäero 9 v
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:23"]
Suoraan sanottuna , jos miettisen tuollaisia asioita itselleni olisin mielestäni Laiska ja ennenkaikkea Itsekäs. Hyvä ,että olen lapsesta asti tottunut kovaan työntekoon.
[/quote]
Häh? Miten se liittyy laiskuuteen kun haluaa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan kun tämä on pieni? Sehän on aina lapsen etu. Mitä itsekästä siinä muka on? Miksi lapsen kanssa eläminen pitäisi olla kovaa työntekoa? En minä ainakaan olisi halunnut olla vanhemmilleni kovaa työntekoa. Lapsi on perheenjäsen, ja lapsen tulee liittyä sujuvasti omaan perheeseensä.
[/quote]Sä et tuota asiaa ymmärrä jos,et ole tottunut kovaan työntekoon ja vähään vapaaaikaan .Se on lapsen etu jos joutuu tarttumaan töihin pienestä pitäen.Ja kyllä pääsee nuorena ja vanhana aina töihin ku on oikea ote elämään ja työntekoon. Istumalla ja lölöilemällä ei opita.Työ on se joka opettaa!
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:41"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:38"]
Meidän lapsilla ikäeroa 8 vuotta ja oli todellakin meille loistava tämä kuvio. Esikoinen sai tarpeeksi olla ainut ja rakastaa nuorempaa sydämestään. Toisen vauva-aika oli todella helppo ja rento, kaikki on ollut tässä kuviossa vain myönteistä.
[/quote]
Tiesittekö aina että haluatte kuitenkin toisen lapsen joskus? Olitteko nuoria kun saitte ensimmäisen? :) Meidän lapsemme on siis nyt jo hiukan yli neljä. ap
[/quote]
Tiesimme. Halusimme ja toivoimme kovasti toista lasta, mutta asiasta alettiin edes keskustella vasta, kun esikoinen oli aikapäiviä uhman ohittanut. Matkustelimme paljon esikoisen kanssa kolmisin. Nyt sitten neljän hengen voimin. Tämä on ollut ihanaa aikaa kaikille. Esikoinen halusi olla kaikessa mukana kuopuksen vauva-aikana ja suoraan sanottuna helpotti omalla olemisellaan paljon meidänkin tilanteitamme, kun vauvaa varten oli koko ajan joku kolmesta muusta perheenjäsenestä. Esikoinen itse halusi näin osallistua. Saimme esikoisen vasta 30-vuotiaana, emme olleet siis "nuoria" silloinkaan.
Mä myös, mutta käytännön syistä on pakko varmaan alkaa yrittää toista, kun esikoinen on 3-4, mun oma ikä tulee nimittäin vastaan... ihanteellinen ikäero mun mielestä olis joku 5-8 vuotta :)