Lue keskustelun säännöt.
Haluan mahdollisimman ison ikäeron lapsille
29.12.2014 |
Haluaisin mahdollisimman ison ikäeron lapsille.
Tiedän, ettei meille toisen lapsen jälkeen tule enää yhtään ja haluan saada nauttia siitä viimeisestä pikkulapsiajasta sitten täysillä. Toisaalta taas kun tiedän ettei lapsia enempää voi tulla, haluan nauttia tästä ajasta kaksin esikoisemme kanssa, puuhata ja matkustella kolmihenkisenä perheenä.
Useimmat haluavat "hoitaa lapset alta pois" tai yrittää saada leikkikaveria esikoiselle. Meillä ei ole sellaiseen ikäeroon mitään mahdollisuuksia joten seuraavaksi paras vaihtoehto on mielestäni sellainen ikäero, että esikoisemme on jo koulussa :) Onko kukaan ajatellut näin "hassusti"? Useimmat kuitenkin suosivat tuota pientä ikäeroa, ja todellakaan harva ei ajattele haluavansa toista vasta silloin kun eka on koulussa (yhden äidin tunnen, mutta hänellä tulee ikä vastaan kun sai esikoisen 34-vuotiaana)
Kommentit (24)
Meillä ei ole iän puolesta edes hoppu. Esikoisen sain parikymppisenä, toisen ajankohta voisi hyvinkin olla silloin "normaalin ikäisenä" lähempänä 30v kuin 25v. Yhtälailla itse jotenkin ajattelen että tässä on niin paljon aikaa ettei tarvitse kiirehtiä, kuten ikäiseni lapsettomatkin. Meillä on jotenkin niin hyvä näin! Mutta toisaalta haluan joskus vielä kokea sen kaiken uudestaan, joskus :)
Kovasti meiltä on tietty kyselty tässä vuosien saatossa joko tulisi ja miksi ei vieläkään, mutta ehkä monen on vaikea samaistua kun lähipiirin äidit ovat saaneet kaikki lapsensa n. 30v. Ja kyselyitä tietty lisää se että olen "neuvolantäti" ammatiltani! ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:37"]
Meille riitti ikäeroksi 4v. En tarkemmin ajatellut, että ikäeron pitäisi olla tietyn suuruinen mutta ne ensimmäiset vuodet halusin tasan tarkkaan keskittyä esikoiseen ja kauhulla katsoin ystäväperheitä, joihin ämpättiin se toinen lapsi noin 1,5 vuoden ikäerolla. Siinä oli lujilla parisuhde, oma jaksaminen ja sosiaalinen elämä. En käsitä, miksi se oma elämä pitää ajaa nurkkaan ja katsoa, selviääkö siitä vai ei, panoksena omien lasten perhe.
Ymmärrän kyllä, että elämä on aina riskipeliä. On riskiä, saako valmistumaansa ammattiin töitä, on riskiä, kestääkö oma parisuhde jne. mutta on myös tekijöitä, jotka pienentävät riskiä ja on tekijöitä jotka suurentavat riskiä. Lasten pieni ikäero suurentaa parisuhteen hajoamisen riskiä. Myös oma mielenterveys on siinä isossa osassa.
[/quote]
Juuri näin! Ja tämän takia kannattaa lasten tekeminen aloittaa nuorena, sitä ei sitten mummoäitinä ehdi kuin liukuhihnalla niitä kakaroita yrittää tehdä jos useamman haluaa. Pienten lasten isät tekevät eniten ylitöitä, ja eniten erotaan juuri kun toinen lapsi on vauva... En käsitä miksi joku laittaa päänsä siihen hirttoköyteen että juuri kun elämä alkaisi pikkuhiljaa helpottaa, vaikeutetaan sitä potenssiin sata.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:45"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:27"][quote author="Vierailija" time="29.12.2014 klo 09:23"] Suoraan sanottuna , jos miettisen tuollaisia asioita itselleni olisin mielestäni Laiska ja ennenkaikkea Itsekäs. Hyvä ,että olen lapsesta asti tottunut kovaan työntekoon. [/quote] Häh? Miten se liittyy laiskuuteen kun haluaa keskittyä yhteen lapseen kerrallaan kun tämä on pieni? Sehän on aina lapsen etu. Mitä itsekästä siinä muka on? Miksi lapsen kanssa eläminen pitäisi olla kovaa työntekoa? En minä ainakaan olisi halunnut olla vanhemmilleni kovaa työntekoa. Lapsi on perheenjäsen, ja lapsen tulee liittyä sujuvasti omaan perheeseensä. [/quote]Sä et tuota asiaa ymmärrä jos,et ole tottunut kovaan työntekoon ja vähään vapaaaikaan .Se on lapsen etu jos joutuu tarttumaan töihin pienestä pitäen.Ja kyllä pääsee nuorena ja vanhana aina töihin ku on oikea ote elämään ja työntekoon. Istumalla ja lölöilemällä ei opita.Työ on se joka opettaa!
[/quote]
Joo, työnteko on ihan eri asia kuin omat lapset, selitäpä miten nuo sun jutut liittyy mitenkään mihinkään lapsentekoon?
Hei ap, ajattelen samoin. Meillä 1,5 v. ja haluaisin toisen "vasta", kun esikoinen 5,5 v., että voisin olla kotona ekan syksyn, kun lapsi menee kouluun. Ajatus kahdesta pikkulapsesta kuulostaa liian kaoottiselta! Meillä ei ole myöskään tukiverkkoa. Tosin jos toteutetaan tämä suunnitelma olen lähempänä 40 v., kun toinen lapsi syntyisi. Mahd. on siis, että jäädään kolmihenkiseksi perheeksi.