Oudoimpia syitä, joista joku on sinulle loukkaantunut?
Mistä käsittämättömistä syistä joku on teille loukkaantunut? Millaisiin tyhjästä loukkaantujiin ja mielensäpahoittajiin olette törmänneet?
Minulle entinen työkaveri kertoi ostaneensa asunnon. Viikko-pari sen jälkeen ystävällisesti kysyin onko hän jo päässyt muuttamaan. Vastaukseksi sain saarnan siitä missä järjestyksessä viralliset paperit kirjoitetaan, kuinka kauan kestää pakata ja viedä omaisuus uuteen kotiin, tapetitkin pitää vaihtaa ja mitä kaikkea. En voi kuin ihmetellä. :D
Kommentit (117)
Olin töissä puhelinhaastatteluja tekevässä firmassa. Istuttiin siellä päivät pitkät kyselemässä ihmisiltä mitä ne ajattelee eri asioista. Sinä päivänä vieressäni sattui istumaan joku mies joka oli kai jotenkin vammainen, en tiedä. Se puhui puhelimeen kauhean kovalla äänellä ja itse en kuullut mitään mitä se haastateltavani vastaili joten tyrkkäsin sille lapun, että voisitko puhua vähän hiljempää, en kuule. Kun se sai puhelunsa loppuun, niin se meni valittamaan pomolle, että minä kiusaan häntä.
Sitten on monia tapauksia joissa asiakaspalvelijat vetäneet ihan oudot kilarit mutta en voi sanoa miksi koska minullekaan ei koskaan kerrottu syytä.
Eräs kaverini loukkaantui minulle siitä että pyysin sanomaan päivän millon pääsisi varmasti meille kylään. Sanoin että emme kuitenkaan joka ilta voi passissa olla kotona kun tunnin varotus ajalla tulee peruutus ja varaus seuraavalle päivälle. Meillä on lapsia ja olemme työssä joten kovin myöhään emme halua vieraita. Emme ole tämän riidan jälkeen nähneet tämän kaverini kanssa kuin kerran ja riidasta on nyt jo puolisen vuotta. Hän laittoi vian minun syyksi koska he (työttömät) eivät elä kellon mukaan joten kuulema aamulla on hankalaa tietää mitä päivä tuo tullessaan..
Tätää ketjua lukiessa tulee heti monta asiaa mieleen. Tässä 1: Ystäväni puhuvat kilpaa siitä että laihduttavat mutta mässäävät kuitenkin herkkuja. Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois. Tästä syystä tai ehkä jostain muusta minua ei enää hyväksytä yhteisiin illan viettoohin kun onnistuin siinä mitä he ovat monta vuotta yrittäneet..
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 09:48"]
Puolisoni suuttui siitä, että menin tyhjentämään tiskaria yhdessä hänen kanssaan. Tai oikeammin hän oli ärsyyntynyt siitä jo pitkään, teen kuulema niin, että kun kone tulee valmiiksi, en mene heti sitä tyhjentämään, vaan odotan, että hän aloittaa ja SITTEN menen avuksi. Kun voisin siis ja minun pitäisi tyhjentään se heti, ettei aina hänen tarvitsisi sitä tehdä. Olin kohtuullisen hämmentynyt, sillä olen aina ajatellut, että on hyvä vähän aikaa odotella, että astiat jäähtyvät ja kuivuvat ja sitten tyhjentää kone. Saatan olla joskus ajatuksissani, enkä hetken kuluttua muista, että ai niin se kone ja hän ehtii ensin keittiöön ja alkaa tyhjentää konetta. Siinä tilanteessa on sitten todella ärsyttävää, että menen kaveriksi. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, mutta en sittenkään. Että yhdessä tekeminen on väärin. ./ Itkeä tirautinkin tuosta vähän, mikä oli tosi typerää ja nyt hyökkään heti koneen lopettua tyhjentämään kuumia ja märkiä astioita tai pesen astiat salassa, kun puoliso on pois kotoa :D
[/quote]
Mun mies tekee noin: odottaa että aloitan jonkun homman ja saan sen siis jo hyvään vauhtiin. Sitten tulee "auttamaan". Eli myöhemmin voi sanoa ja itselleen uskotella, että ihan yhtä lailla tekee hommia kuin minäkin, mutta totuus on kuitenkin, ettei tee oma-aloitteisesti juuri mitään ja pikkuisen vain käy auttelemassa. Ja tärkeää tietysti se, että tulee tekemään mukaan sopivasti siten että homma on jo melkein selvä. Ei kivaa käytöstä.
Kivempi olis, että jos mun tiskikoneen tyhjennyksestä tulee puolisolle mieleen, että hei pitäis tehdä kotihommia, niin alkaisi sitten tehdä jotain eri hommaa jonka hoitaisi alusta loppuun.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]Tätää ketjua lukiessa tulee heti monta asiaa mieleen. Tässä 1: Ystäväni puhuvat kilpaa siitä että laihduttavat mutta mässäävät kuitenkin herkkuja. Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois. Tästä syystä tai ehkä jostain muusta minua ei enää hyväksytä yhteisiin illan viettoohin kun onnistuin siinä mitä he ovat monta vuotta yrittäneet..
[/quote]Jus.
Minä olen loukkaantunut teille kaikille, koska minulle ei ole kukaan koskaan loukkaantunut ilman omaa syytäni. Nyt kun luen teidän retostelujanne siitä miten olette hyviksiä kun tuolla tavoin olette päässeet uhrimarttyyrin asemaan, niin koen itseni ihan huonoksi ihmiseksi.
Haistakaa pitkä pitkä pitkä P!
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 00:57"]
Mistä käsittämättömistä syistä joku on teille loukkaantunut? Millaisiin tyhjästä loukkaantujiin ja mielensäpahoittajiin olette törmänneet?
Minulle entinen työkaveri kertoi ostaneensa asunnon. Viikko-pari sen jälkeen ystävällisesti kysyin onko hän jo päässyt muuttamaan. Vastaukseksi sain saarnan siitä missä järjestyksessä viralliset paperit kirjoitetaan, kuinka kauan kestää pakata ja viedä omaisuus uuteen kotiin, tapetitkin pitää vaihtaa ja mitä kaikkea. En voi kuin ihmetellä. :D
[/quote]
Ystäväpiiriini kuuluu parikin mielensäpahoittajaa,piti oikein miettiä mikä oli kaikkein oudoin syy :D Taisi olla yksissä presidentinvaaleissa,kun ystäväni veti herneen nenään koska äänestin eri ehdokasta kuin hän.Sanoi ettei voisi ainakaan kuukauteen olla kanssani puheväleissä,ellen äänestä hänen ehdokastaan,niin kauan vähintään menee järkytyksestä toipumiseen. Onnistuin jotenkin pelastamaan tilanteen toteamalla,ettei anneta politiikan vaikuttaa ystävyyteemme.Todellisuudessa vähän nauratti.Kyllähän yläasteella vielä valittiin valinnaisaineet sen mukaan mistä kaverit tykkäsi,mutta ei se oikein toimi enää näin aikuisena,kun on kehittynyt omat arvot.
Isäni veti herneet niin syvälle nokkaan vuonna 2010, ettemme ole olleet missään tekemisissä sen jälkeen. Syy: suoritin naisten vapaaehtoisen asepalveluksen. Isäni ei ole itse käynyt armeijaa eikä ymmärrä miten voisin ikinä hyötyä kyseisestä instituutiosta.. en mitenkään, mitä nyt löysin sieltä miehen ja ammatin.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]
Tätää ketjua lukiessa tulee heti monta asiaa mieleen. Tässä 1: Ystäväni puhuvat kilpaa siitä että laihduttavat mutta mässäävät kuitenkin herkkuja. Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois. Tästä syystä tai ehkä jostain muusta minua ei enää hyväksytä yhteisiin illan viettoohin kun onnistuin siinä mitä he ovat monta vuotta yrittäneet..
[/quote]
Heippa, kertoisitko tarkemmin mitä tarkoitat tuolla teen pois jättämisellä? Itse kittaan hulluna teetä.
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 09:48"]
Puolisoni suuttui siitä, että menin tyhjentämään tiskaria yhdessä hänen kanssaan. Tai oikeammin hän oli ärsyyntynyt siitä jo pitkään, teen kuulema niin, että kun kone tulee valmiiksi, en mene heti sitä tyhjentämään, vaan odotan, että hän aloittaa ja SITTEN menen avuksi. Kun voisin siis ja minun pitäisi tyhjentään se heti, ettei aina hänen tarvitsisi sitä tehdä. Olin kohtuullisen hämmentynyt, sillä olen aina ajatellut, että on hyvä vähän aikaa odotella, että astiat jäähtyvät ja kuivuvat ja sitten tyhjentää kone. Saatan olla joskus ajatuksissani, enkä hetken kuluttua muista, että ai niin se kone ja hän ehtii ensin keittiöön ja alkaa tyhjentää konetta. Siinä tilanteessa on sitten todella ärsyttävää, että menen kaveriksi. Kyllä minä sen tavallaan ymmärrän, mutta en sittenkään. Että yhdessä tekeminen on väärin. ./ Itkeä tirautinkin tuosta vähän, mikä oli tosi typerää ja nyt hyökkään heti koneen lopettua tyhjentämään kuumia ja märkiä astioita tai pesen astiat salassa, kun puoliso on pois kotoa :D
[/quote]
Mun mies tekee noin: odottaa että aloitan jonkun homman ja saan sen siis jo hyvään vauhtiin. Sitten tulee "auttamaan". Eli myöhemmin voi sanoa ja itselleen uskotella, että ihan yhtä lailla tekee hommia kuin minäkin, mutta totuus on kuitenkin, ettei tee oma-aloitteisesti juuri mitään ja pikkuisen vain käy auttelemassa. Ja tärkeää tietysti se, että tulee tekemään mukaan sopivasti siten että homma on jo melkein selvä. Ei kivaa käytöstä.
Kivempi olis, että jos mun tiskikoneen tyhjennyksestä tulee puolisolle mieleen, että hei pitäis tehdä kotihommia, niin alkaisi sitten tehdä jotain eri hommaa jonka hoitaisi alusta loppuun.
[/quote]Hyvä pointti, kiitos siitä :)
se tyhjennyksestä haukuttu
Uudet kauniit korkokengät Italian tuliaisena itselleni. Aiheuttivat koko illan kestäneen
piikittelyn ja mökötyksen.
Sovittiin ystävän kanssa että haetaan pizzatarpeet yhdessä kaupasta. Kaikki muu oli jo ostoskorissa ja ystävä tulee paikalle ketsuppipullon kanssa. Kysyin että mitä me ketsupilla tehdään ja kaveri veti siitä sellaiset herneet nenään että jätti minut ostoksien kanssa kauppaan ja lähti kotiin. :D
Hän olisi siis ilmeisesti halunnut käyttää ketsuppia tomaattikastikkeena pizzapohjan päällä. Ei mulla käynyt sellainen edes mielessä, itse kun olen aina käyttänyt tomaattimurskaa!
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]
Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois.
[/quote]
Kuulostaa kyllä hurjalta tuo n. 10 kg parissa kuukaudessa.
Joskus teininä menetin kaverin, kun oltiin käyty perheen kanssa laivalla ja olin ostanut karkkia, en kuitenkaan kenellekkään erityisesti tuliasiksi, ihan itselleni vaan. Annoin sitten puolet jostain pahanmakuisesta Turkinpippuripussista muuan kaverilleni, ja toinen kaveri tästä kuultuaan suuttui mulle, kun olin tuonut sille tuliaisia, mutten hänelle, eikä hän puhunut mulle enää sen jälkeen. Huoh, teinitytöt :D
Tapahtui lankapuhelinaikaan:
Siskoni soitti, kun minä pesin hiuksia. Äiti vastasi puhelimeen ja huikkasi, että Milla (nimi muutettu) soittaa. Minä kysyin, että onko tärkeetä.
Tästä seurasi 3 kk:n mykkäkoulu. Siskoni suuttui siis siitä, että hän ei ollut tarpeeksi tärkeä. Hohhoijaa.. Draama queen edelleen :/ Ja itse hän ottaa kännykän suihkuunkin.
Ikäväkseni olen saanut huomata, että pikkumaista käytöstä esiintyy sukupuolesta riippumatta. Eräs metsästystuttavani on tälläinen ihme mielensäpahoittaja. Tyyppi ei ymmärrä sarkasmia, eikä osaa lukea rivien välistä ollenkaan ja suuttuu kun ei käsitä tai on muuten vain sekaisin. Kerran tämä mies suuttui minulle jänisjahdissa, kun minä sain kaksi ja hän ei yhtään. Raivosi nuotiopaikalla, että häntä on jotenkin huijattu. Olin itse ihan WTF? kun tämä mies latoi parastaan. Vaati vielä toista ampumaani jänistä itselleen. Satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja hän ei. Erosin myös metsästysseurasta, koska joka hirvijahdin päätteeksi tämä sama mies veti aina kauheat pimppikilarit lihan jaosta ja piti viikkokausia mykkäkoulua kuin pikkulapsi. Usein väitti ampuneensa saaliiksi saadun hirven, vaikka ei ollut edes ampumapaikalla. Ihmettelin aina, että miten se on edes päässyt seuraan?
Eksäni oli ihan pöljä, mm. jos olin kavereita tapaamassa, enkä laittanut hänelle sen aikana mitään viestiä, niin olin kuulemma unohtanut hänet ja mahdollisesti jopa pettämässä häntä. Jos taas laitoin jotain viestiä tai soitin, niin kuulemma vahtasin häntä enkä luottanut häneen. Suuttui myös kun sai ylinopeussakot, minä en ollut edes kyydissä, mutta se oli minun vikani koska olin ilmoittanut ystävällisesti aiemmin päivällä että ruoka on valmista kuuden maissa. Hänellä oli kiire syömään, siispä sakot olivat minun vikani. Tästä seurasi mykkäkoulua useampi päivä, jonka jälkeen sanoinkin hänelle että hyvästi.
Lisäksi on eräs ystäväni joka muuten on todella mukava, mutta kuuluu kategoriaan "en voi suunnitella mitään kun elämä on hauskempaa spontaanina", toisin sanoen on mahdoton hänen kanssaan sopia tapaamisista, kun ei vielä edellispäivänäkään osaa sanoa mitä huominen tuo tullessaan... Tästä on siis monta kertaa nokkiinsa ottanut, kun olen huomauttanut että oma elämäni ainakin on sen verran kiireinen että suunnittelu ja aikataulutus on ehdotonta.
Äitini raivostui isälleni, kun isä ei ollut osannut aavistaa anopin yllärivierailua :D tupsahti siis kylään yllättäen isänikään tietämättä mutta isän olisi jotenkin "pitänyt ottaa tämä mahdollisuus huomioon" eli kristallipallosta ennustaa tuleva :D
[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:51"]
Ikäväkseni olen saanut huomata, että pikkumaista käytöstä esiintyy sukupuolesta riippumatta. Eräs metsästystuttavani on tälläinen ihme mielensäpahoittaja. Tyyppi ei ymmärrä sarkasmia, eikä osaa lukea rivien välistä ollenkaan ja suuttuu kun ei käsitä tai on muuten vain sekaisin. Kerran tämä mies suuttui minulle jänisjahdissa, kun minä sain kaksi ja hän ei yhtään. Raivosi nuotiopaikalla, että häntä on jotenkin huijattu. Olin itse ihan WTF? kun tämä mies latoi parastaan. Vaati vielä toista ampumaani jänistä itselleen. Satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja hän ei. Erosin myös metsästysseurasta, koska joka hirvijahdin päätteeksi tämä sama mies veti aina kauheat pimppikilarit lihan jaosta ja piti viikkokausia mykkäkoulua kuin pikkulapsi. Usein väitti ampuneensa saaliiksi saadun hirven, vaikka ei ollut edes ampumapaikalla. Ihmettelin aina, että miten se on edes päässyt seuraan?
[/quote]
Taisi käydä liikaa miehisen itsetunnon päälle, kun ei pystynyt samaan mihin joku muu.
Kälyni suuttui siitä kun olen hoikka ja häntä nuorempi. Olimme yhdessä baarissa ja tunnelma oli hauska. Tanssimme nopeita kun hän yhtäkkiä lähti vihaisena pöytään. Lopulta sai sanottua että vituttaa kun olen häntä laihempi pikkupillu! Myöhemminkin piikitellyt samankaltaisesti ja silti olen ollut aina hänelle ystävällinen. Kerran oli meillä kahvilla kun itselläni oli muutaman viikon ikäinen vauva. Lisäksi paikalla oli paras ystäväni. Siinä sitten töksäytti vaan ystävääni katsoen, ikäänkuin minä en olisi ollut paikallakaan, että en kyllä arvosta Katariinaa pätkääkään koska pukkaa toukkaa maailmaan ettei tarvitse töihin mennä ja elelee minun verorahoillani! Lopulta hänen kateutensa ylsi sille tasille että alkoi levittää huhua että olisin kiinnostunut omasta veljestäni seksuaalisesti ( siis hänen miehestään).Tämä oli minulle liikaa ja vihdoin älysin lopettaa kaiken yhteydenpidon häneen. Jaksoin "ymmärtää" häntä 30 vuotta. Tuli vielä mieleen kuinka hän taas kerran kesken mukavan kahvitteluhetken sanoi että minä olen masilman vittumaisin ihminen. Kysyin syytä, joka oli se kun hän teininä seurusteli veljeni kanssa ja oli meillä ( lapsuudenkodissa) syömässä ja minä olin kuulemma ihmetellyt ääneen ( 5v) että miksi toi tyttö mässyttää noin kovaa. Tätäkin pyytelin nyt sitten kymmenien vuosien päästä anteeksi ja kerroin etten muista tapahtumaa, mutta ei sitä kuulemma voi anteeksi antaa kun se vieläkin painaa mieltä ja loukkaa niin kovin.