Oudoimpia syitä, joista joku on sinulle loukkaantunut?

Yksi mies suuttui aikoja sitten, kun en halunnut hänen tarjoavan baarissa. Olisin kyllä antanut hänen maksaa, jos olisin tiennyt hänen loukkaantuvan verisesti. Ei se minulle niin iso juttu ollut. :D

Ahkeroin koko päivän ja tein osuuttani ryhmätyöstä. Luin pitkät pätkät englannin kielistä filosofista tekstiä työtä varten ja aikaa meni monta tuntia lähteitä etsiskellessä, kirjoitellessa ja muokatessa tekstiä järkeväksi kokonaisuudeksi. Kun viimein lähetin osuuteni sähköpostilla kaverille, hän raivostui minulle, koska yksi lause -vai olikohan peräti yksi sana jossakin lauseessa sellainen, että kaverini katsoi sen olevan henkilökohtaista vittuilua hänelle. Siinä oli kiitos siitä vaivannäöstä yhteisen työn eteen. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 15:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:51"]

Ikäväkseni olen saanut huomata, että pikkumaista käytöstä esiintyy sukupuolesta riippumatta. Eräs metsästystuttavani on tälläinen ihme mielensäpahoittaja. Tyyppi ei ymmärrä sarkasmia, eikä osaa lukea rivien välistä ollenkaan ja suuttuu kun ei käsitä tai on muuten vain sekaisin. Kerran tämä mies suuttui minulle jänisjahdissa, kun minä sain kaksi ja hän ei yhtään. Raivosi nuotiopaikalla, että häntä on jotenkin huijattu. Olin itse ihan WTF? kun tämä mies latoi parastaan. Vaati vielä toista ampumaani jänistä itselleen. Satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja hän ei. Erosin myös metsästysseurasta, koska joka hirvijahdin päätteeksi tämä sama mies veti aina kauheat pimppikilarit lihan jaosta ja piti viikkokausia mykkäkoulua kuin pikkulapsi. Usein väitti ampuneensa saaliiksi saadun hirven, vaikka ei ollut edes ampumapaikalla. Ihmettelin aina, että miten se on edes päässyt seuraan?

[/quote]

Taisi käydä liikaa miehisen itsetunnon päälle, kun ei pystynyt samaan mihin joku muu.

[/quote]

Erikoista on, että tämän kaverin vaimo vaikuttaa ihan täyspäiseltä ihmiseltä. Joskus tämä pyssysankari syytti meitä hänen haulikkonsa sabotoinnista sorsatuksessa, vaikka hän oli ihan eri veneessä ja toisella puolella järveä. Joka kerta, kun tämä kaveri oli mukana, järjesti hän jonkun shown. En enää ole hänen kanssaan missään tekemisissä, sillä pelkäsin, että jokupäivä kaveri pimahtaa kunnolla ja ampuu jonkun. Koko metsästysseura oli muutenkin niin riitaista sakkia, etten kestänyt enää. Yksikään lihajako ei mennyt tappelutta, vaikka asian on ennalta sovittu. Nykyään käyn metsällä parhaan ystäväni, tai vaimoni kanssa.

Siitä sekopäästä on tarinoita vaikka millä mitalla, enkä tiedä varmaan puoliakaan siitä sekoilusta, joita en ollut todistamassa. Paras näkemäni sekoaminen oli, kun sama kaveri hyppäsi veneestä kylmään veteen ja ui rantaan, koska ilmeisesti hanhia ei lentänyt hänen valitsemalleen sektorilleen ollenkaan. Jätti aseensa ja tavaransa veneeseen ja vene ajelehti itsekseen pitkin järveä. Tietysti syytti meitä muita siitä. Yleensä metsästämme pareissa hanhi ja sorsajahdissa, mutta tämän kaverin veneeseen ei kukaan halunnut koskaan mennä ja tuskin se hullu sinne ketään olisi ottanutkaan.

Odotin toista lastamme, olisiko ollut rv 12, joten en ollut viela kertonut kuin perheelleni ja eraalle ystavalleni jolla oli myos pieni lapsi, talle loukkaantujalle halusin kertoa asiasta kasvotusten tulevalla Suomen reissulla.  Kun han tuli kaymaan ja kerroin raskaudesta hanen ensi reaktionoli 'oletko kertonut muille kavereille.' Johon vastasin totuuden mukaisesti, etta olin muutamaa paivaa ennen kertonut talle toiselle kaverille.  Ilmeisesti tama oli kovin  vaarin koska suuttui tasta eika edes onnitellut tulevasta vauvasta ja pikkuhiljaa ystavyys hiipui.  Harmi sinallaan koska oltiin nuorina todella laheisisa ja toisinaan edelleen kaipaan hanta.

Kaverillani ei ole huumorintajua, eikä hän ymmärrä minkäänlaista sarkasmia. Siihen kun lisätään tempperamenttinen luonne, niin huhhuh sitä väärinkäsitysten ja loukkaantumisten määrää. Välillä ottaa päähän, kun kaveriporukassa muiden kanssa nauretaan raikuvasti jollekin jutulle ja eräs mököttää hiljaa naama norsunpiipillä tai lähtee kokonaan loukkaantuneen oloisena pois. Ja kyse ei todellakaan ole siitä, että nauraisimme hänelle tai että jutut liittyisivät millään tavalla häneen. Hän on vain taitava tulkitsemaan asiat niin, että häntä muka kiusattaisiin.

Tiedostaa onneksi itse vainoharhaisen käytöksensä. On itse kertonut luetuttaneensa poikaystävällään joitakin lähettämiäni tekstiviestejä, jotta poikaystävä voisi sanoa, olenko  tarkoittanut viestin vittuiluna tai en. Kuulemma hän rauhoittuu, kun poikaystävä sanoo, ettei siinä viestissä hänen mielestään ole mitään vittuilua. 

Tästä voisi joku varmaan tulkita, että olen erityisen ilkeää ja vittuilevaa sorttia. Tosiasiassa en ole ja tämän kaverin seurassa yritän olla erityisen ystävällinen. Väärinkäsitysten pelossa vähennän kaiken huumorinkin minimiin, kun olemme kaksin.

Minulle ei ole vieläkään selvinnyt mistä ex-ystäväni suuttui vuosia sitten niin pahasti ettei ole tuntevinaan eikä ole hyväksynyt fb-kaveriksikaan. Olimme ennen mielestäni ihan hyvät kaverit, vuosikausia. Olisi kiva tietää, koska kenenkään muun kanssa ei ole välit katkenneet näin. Olisi reilua kertoa syy.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 08:26"]

 Yksi ystäväni loukkaantui siitä, että yhteisten ystävien kautta olin tekemisissä ystäväni miehen ex-tyttöystävän kanssa. Katkaisi välit kokonaan. Molemmat, sekä ystäväni, että tämä miehensä exä ovat siis onnellisesti vakiintuneita tahoillaan. On nykyään sitten minun ex-ystävä pitkän ystävyyden jälkeen.

[/quote]

Mäkin olen kerran toiminut vastaavalla tavalla, mutta se johtui siitä, että pidin ystävää lojaalina itselleni ja hän osallistui tämän eksän kanssa mustamaalauskampanjaan. Eli mitä tässäkin mahtoi olla kokonaisuudessaan taustalla, mene ja tiedä. Se vakiintuminen kun ei kerro henkisestä terveydestä tai menneeseen juuttumisesta yhtään mitään.

Mulle ei tule mieleen mitään, ainakaan nuoruudesta ja siitä eteenpäin. Mä olen sen tyylinen ihminen varmaan, että välttelen vaikealta vaikuttavia ihmisiä.

Minulla on yksi kaveri joka pahoittaa mielensä kokoajan kaikesta. Muutama esimerkki.
-
Jos minä en ota yhteyttä ei hänkään. Hän saattaa vaikka vuoden olla pitämättä yhteyttä koska minäkään en soittele.
-
Jos olen kipeä ja sanon etten voi nähdä, hän suuttuu.
-
Lopetin koulun kesken koska en pystynyt jatkamaan alalla, hän suuttui. Eikä ollut edes samassa koulussa!
-
Tulin raskaaksi, hän suuttui.
-
Raskaus keskeytyi kohtukuolemaan ja kerroin hänelle, että olen sairaalassa synnyttämässä ja että siinä menee aikaa. Hän laittoi tunnin päästä viestiä, että lähdenkö illalla hänen kanssaan ryyppäämään kun lapsi on kaivettu ulos.
Kerroin hänelle että minä joudun synnyttämään, raskaus oli jo pitkällä ja kyseessä oli ihan vauva jota ei vain kaiveta ulos. Lisäsin vielä, että lääkkeiden takia ja henkisen tuskan vuoksi en todellakaan kykene nyt mihinkään baariin. Hän suuttui, koska on turhaa jäädä murjottamaan jotain keskenmenoa. Niin suutuin minäkin!
-
Olin pitkään todella huonona lapsen menettämisen takia ja sanoin kaverille, etten kykeme vieläkään lähtemään mihinkään baariin. Hän suuttui, koska oli itse masentunut vuoden työttömyyden vuoksi ja minun tuskani ei ole masennukseen verrattavaa.
-
Kerran olin 39 asteen kuumeessa, ulkona 25 astetta pakkasta ja kaveri pyysi käymään, olisi pitänyt kävellä 4kilometriä ja vielä takaisin sama. Sanoin etten viitsi kuumeessa lähteä pakkaseen ja hän suuttui, koska käytin sanaa "viitsi" ja se tarkoittaa ettei kaveri merkkaa minulle mitään...
Ei olla juurikaan tekemisissä enää, liian raskasta yrittää miellyttää ihmistä joka vain vähättelee lapsen menetystä koska onhan hän sentään työtön!

Kahdeksan vuotta sitten eräs kaverini tuli luonani kyläilemään. Vierailun jälkeen kerroin yhdelle toiselle ystävälle kuinka mukava oli nähdä tätä ensin mainittua kaveria pitkästä aikaa. Tämä minun sanomani asia kantautui yhden kolmannen kaverin välityksellä alkuperäisen vierailijan korviin. Asian sisältö oli kuitenkin muuttunut matkan varrella niin, että ensin mainittu kaveri kuuli sen siten, että minusta EI ollut mukavaa, että hän vieraili luonani.

Tästä on nyt kahdeksan vuotta ja tämä kaveri vihaa minua sydämensä pohjasta, siis kuulemma todella vihaa. Hän laittoi kaveruuden poikki, eikä ole kahdeksaan vuoteen puhunut minulle. Ei ole katsonut päinkään. Meillä on yhteisiä ystäviä, mutta jos joku järjestää esim. juhlat, tämä ensin mainittu kaveri kieltää aina kaikkia kutsumasta minua. Uhkailee muita kavereitaan, että jos joku uskaltaa kutsua minut, niin hän ei missään tapauksessa tule samoihin juhliin.

Mua lähinnä naurattaa, koska tuo käytös on niin koomista naiselta, joka lähestyy jo 40 ikävuotta. Eikä sitä paitsi ole minulta pois se että hän kuormittaa itseään tuolla suunnattomalla vihalla.

Minulla on yksi toinenkin kaveri, joka räjähtelee minulle milloin mistäkin asioista. Yhden kerran suuttui siitä, kun etsin treeniohjeita pakkotoisto.fi:stä enkä suomi24:sta. Toisen kerran kysyi minulta neuvoa yhteen kirjoitustehtävään, ja kun kerroin miten asia minun mielestäni menee, hän suuttui. Kolmannen kerran suuttui, kun hänellä oli ollut huono päivä ja yritin lohduttaa sanomalla, että ”ei hätää, ei kaikki aina voikaan sujua”. Nämä vain muutamia esimerkkejä, vastaavia tapauksia on lukemattomia.

Jälkeenpäin hän aina pyytää naureskellen anteeksi, että kun tuli taas sillain räjähdettyä ja selittelee asiaa stressillään yms. No, minua ei kyllä yhtään naurata, kun ikinä ei tiedä mitä uskaltaa sanoa, että ei vahingossa taas loukkaisi. Ei tee mieli olla tekemisissä.

Oon muuten huomannut, että mitä kohteliaampi yritän olla, sen herkemmin ihmiset ottavat itseensä? Jotenkin muut ympärilläolijat aistivat sen milloin olen haavoittuvimmillani ja välttelen konflikteja, koska juuri noina hetkinä toiset vääntävät jotain riitaa sivulauseen sivulauseesta tai hyökkäävät avoimesti silmille kun jokin asia ei miellytä. Joskus niitä riitoja ikään kuin itsensä ulkopuolelta seuranneena tullut mieleen, että ihmiset vain purkavat jotain aivan muuta asiaa kuin sitä mistä riitelevät.

Tämä koskee myös asiakaspalvelua kuin muita ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:56"]

Kahdeksan vuotta sitten eräs kaverini tuli luonani kyläilemään. Vierailun jälkeen kerroin yhdelle toiselle ystävälle kuinka mukava oli nähdä tätä ensin mainittua kaveria pitkästä aikaa. Tämä minun sanomani asia kantautui yhden kolmannen kaverin välityksellä alkuperäisen vierailijan korviin. Asian sisältö oli kuitenkin muuttunut matkan varrella niin, että ensin mainittu kaveri kuuli sen siten, että minusta EI ollut mukavaa, että hän vieraili luonani.

Tästä on nyt kahdeksan vuotta ja tämä kaveri vihaa minua sydämensä pohjasta, siis kuulemma todella vihaa. Hän laittoi kaveruuden poikki, eikä ole kahdeksaan vuoteen puhunut minulle. Ei ole katsonut päinkään. Meillä on yhteisiä ystäviä, mutta jos joku järjestää esim. juhlat, tämä ensin mainittu kaveri kieltää aina kaikkia kutsumasta minua. Uhkailee muita kavereitaan, että jos joku uskaltaa kutsua minut, niin hän ei missään tapauksessa tule samoihin juhliin.

Mua lähinnä naurattaa, koska tuo käytös on niin koomista naiselta, joka lähestyy jo 40 ikävuotta. Eikä sitä paitsi ole minulta pois se että hän kuormittaa itseään tuolla suunnattomalla vihalla.

Minulla on yksi toinenkin kaveri, joka räjähtelee minulle milloin mistäkin asioista. Yhden kerran suuttui siitä, kun etsin treeniohjeita pakkotoisto.fi:stä enkä suomi24:sta. Toisen kerran kysyi minulta neuvoa yhteen kirjoitustehtävään, ja kun kerroin miten asia minun mielestäni menee, hän suuttui. Kolmannen kerran suuttui, kun hänellä oli ollut huono päivä ja yritin lohduttaa sanomalla, että ”ei hätää, ei kaikki aina voikaan sujua”. Nämä vain muutamia esimerkkejä, vastaavia tapauksia on lukemattomia.

Jälkeenpäin hän aina pyytää naureskellen anteeksi, että kun tuli taas sillain räjähdettyä ja selittelee asiaa stressillään yms. No, minua ei kyllä yhtään naurata, kun ikinä ei tiedä mitä uskaltaa sanoa, että ei vahingossa taas loukkaisi. Ei tee mieli olla tekemisissä.

[/quote]

Jotenkin tulee mieleen, että siellä on puhuttu vuosien mittaan muutakin kuin sanottu että vierailu ei miellytä. Voisiko olla, että teidän välissänne on joku joka aiheuttaa tahallaan hankaluuksia välittämällä disinformaatiota?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:12"]

En muista omalta kohdaltani mitään kummallisia loukkaantumisia, mutta äitini naapuri loukkaantui verisesti äidilleni eikä puhunut n. 15 vuoteen sanaakaan äidilleni. Syynä oli selkäleikkaus josta äiti ei ollut tullut maininneeksi naapurille, oli vaan sanonut menevänsä käymään ortopedillä. - tosin ei tiennyt äitikään joutuvansa leikkaukseen, ortopedi oli todennut kuvat ja äidin nähdessään että on leikattava ja heti. Eli tuli ihan meille kaikille yllätyksenä se että joutui silloin leikkuriin. Mutta tokihan tuo on syy josta voi vetää herneet nenään...

[/quote]

Aiheen vierestä, mutta ei sitä leikkausta kyllä samalta istumalta tehdä...

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]

Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois.

[/quote]

Kuulostaa kyllä hurjalta tuo n. 10 kg parissa kuukaudessa.

[/quote]

No tuskinpa tuossa on laihdutettu normaalipainon sisällä. Ihan ok laihdutustahti jos lähtöpaino on suuri pituuteen nähden, esim 70kg 160cm pitkällä.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]

Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois.

[/quote]

Kuulostaa kyllä hurjalta tuo n. 10 kg parissa kuukaudessa.

[/quote]

No tuskinpa tuossa on laihdutettu normaalipainon sisällä. Ihan ok laihdutustahti jos lähtöpaino on suuri pituuteen nähden, esim 70kg 160cm pitkällä.

[/quote]

Tuoko on sinun mielestäsi suuri lähtöpaino? Ja painonpudotustahti on mielestäsi ok?  :O 

Suositusten mukaan painonpudotus on terveellisellä ja pysyvällä pohjalla, kun paino putoaa noin ½ kiloa viikossa. Kahdessa kuukaudessa se tekisi 4 kilon painonpudotusta. 

Teen poisjättämisellä ei ole laihduttavaa vaikutusta. Teehän on itsessään haudutettua vettä, eikä siinä ole kaloreita. Jos taas jättää teestä makeutusaineen ja maidon, laihtuu ihan varmasti. Olen minäkin muutaman kerran lopettanut hunajankäytön teessäni. Muistaakseni sain sillä tavalla pudotettua painoani sen hunajapurkillisen verran, mikä on ihan hyvä saavutus, kun en muuten muuttanut ruokailutottumuksiani. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 17:52"]

Minulla on yksi kaveri joka pahoittaa mielensä kokoajan kaikesta. Muutama esimerkki. - Jos minä en ota yhteyttä ei hänkään. Hän saattaa vaikka vuoden olla pitämättä yhteyttä koska minäkään en soittele. - Jos olen kipeä ja sanon etten voi nähdä, hän suuttuu. - Lopetin koulun kesken koska en pystynyt jatkamaan alalla, hän suuttui. Eikä ollut edes samassa koulussa! - Tulin raskaaksi, hän suuttui. - Raskaus keskeytyi kohtukuolemaan ja kerroin hänelle, että olen sairaalassa synnyttämässä ja että siinä menee aikaa. Hän laittoi tunnin päästä viestiä, että lähdenkö illalla hänen kanssaan ryyppäämään kun lapsi on kaivettu ulos. Kerroin hänelle että minä joudun synnyttämään, raskaus oli jo pitkällä ja kyseessä oli ihan vauva jota ei vain kaiveta ulos. Lisäsin vielä, että lääkkeiden takia ja henkisen tuskan vuoksi en todellakaan kykene nyt mihinkään baariin. Hän suuttui, koska on turhaa jäädä murjottamaan jotain keskenmenoa. Niin suutuin minäkin! - Olin pitkään todella huonona lapsen menettämisen takia ja sanoin kaverille, etten kykeme vieläkään lähtemään mihinkään baariin. Hän suuttui, koska oli itse masentunut vuoden työttömyyden vuoksi ja minun tuskani ei ole masennukseen verrattavaa. - Kerran olin 39 asteen kuumeessa, ulkona 25 astetta pakkasta ja kaveri pyysi käymään, olisi pitänyt kävellä 4kilometriä ja vielä takaisin sama. Sanoin etten viitsi kuumeessa lähteä pakkaseen ja hän suuttui, koska käytin sanaa "viitsi" ja se tarkoittaa ettei kaveri merkkaa minulle mitään... Ei olla juurikaan tekemisissä enää, liian raskasta yrittää miellyttää ihmistä joka vain vähättelee lapsen menetystä koska onhan hän sentään työtön!

[/quote]

Niin kauheista urpoista kuin täällä onkin kerrottu, niin tämä on kaikkein kauhein. Tulipa paha mieli puolestasi :/ Älä ihmeessä pidä yhteyttä, ei tuollainen ansaitse ystävyyttäsi. Täysi empatiakyvytön tonttu.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 10:35"]

Äitini suuttui minulle kun erosin. Ei pitänyt minuun mitään yhteyttä, vaikka tiesi ettei mulla ollut helppoa. Vuoden kuluttua soitin ja pyysin josko voitaisiin olla taas yhteyksissä.

[/quote]

HIukan samansuuntaista täälläkin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 18:37"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 14:10"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 13:33"]

Minä laihduin n.10kg parissa kuukaudessa vain sillä että alotin gluteenittoman ruokavalion ja jätin samallan teen pois.

[/quote]

Kuulostaa kyllä hurjalta tuo n. 10 kg parissa kuukaudessa.

[/quote]

No tuskinpa tuossa on laihdutettu normaalipainon sisällä. Ihan ok laihdutustahti jos lähtöpaino on suuri pituuteen nähden, esim 70kg 160cm pitkällä.

[/quote]

70kg 160senttisellä ei ole mikään suuri lähtöpaino. herranen aika.

Yksi ystävä loukkaantuu aina, kun meidät on kutsuttu johonkin illanviettoon tai juhliin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2014 klo 08:18"]

Mieheni sisko suuttui kun hänen vanhempansa olivat perheemme luona istumassa iltaa, saunottiin ja syötiin hyvin.... Outoa. 

[/quote]Meillä miehen  äiti ei uskaltanut tulla edes meidän lasten syntymäpäiville, ettei miehen sisko suutu. Todella outoa.

[/quote]

Niin, ja kumpi se outo sitten on, siinäkin pulma. Tunnen ihmisen joka on hirveä marttyyri ja saa pelottavia raivokohtauksia. Ja kuitenkin omasta mielestään hän on se, joka aina yrittää kaikkensa, mutta muut kohtelevat väärin vaikka hän niin yrittää olla ja anteeksi pyydellä. MIkälien narsisti.