Tunnetteko naisia, jotka näyttävät joskus

ja pitää vielä jatkaa, että suunnilleen samanlaisessa meikissä

Niin tai sitten ihan vaan väsymyksestä. Ei joka päivä tarvitse näyttää hehkeältä.

Voisin itseni ajatella kuuluvan tuohon porukkaan. Toisinaan töitä on liikaa ja unta liian vähän, sitten taas tilanne tasaantuu ja voi nauttia arjesta.

no minä ite. JOskus jaksan laittautua, joskus taas en. Joskus olen korkkareissa ja tyylikkäissä vaatteissa, joskus tuulipuvussa ja reinoissa. Ihanaa olla välillä rönttäpelle, kun töissä pitää olla huoliteltu. Sitä paitsi on vaan hyvä jos vapaa-ajalla ei tunneta, saa olla rauhassa. Työ tuo liikaakin sosiaalisuutta elämään.

Hmmm mietitäänpä; minä itse, ja kaikki naispuoliset ystäväni ja sukulaiseni. En tiedä yhtäkään naista, joka näyttäisi olevan parhaimmillaan 24/7. Kaikki ovat joskus väsyneitä, kaikilla on joskus huono hiuspäivä, kaikilla on joskus turvonnut olon ja kaikilla on joskus meikit huonosti/naama hikoaa, kaikilla on joskus likanen tukka.

En ymmärrä, miten joku jaksaa niin paljon tarkkailla toisten ulkonäköä, ja sitten vielä vetää johtopäätöksiä siitä mahdollisista sairauksista. Juuri noin ne perättömät juorut ihmisistä syntyvät.. Huh. Itseasiassa tuli mieleen ihan yläasteaikojen puheet kaveripiirissä "Hyi sillä oli likanen tukka, se ei varmaan käy ikinä suihkussa" "näiksää mitä sillä oli päällä?" "Huomasikko että sillä oli maha kasvanu, onkoha raskaana?" "Tolla on varmaan anemia ku sillä on niin tummat silmäaluset nyt". 

En tarkoittanut tätä eroa työlook jarentoilulook välillä. Siis naisella samat vaatteet ja tukka ja samalla tavalla meikattu, mutta joskus niin nuutunut ja joskus hehkuvan kaunis.

Joskus huomaan työpaikan akoista, että esim. kesäloman jälkeen ne näyttää kiihottavammilta kuin ennen lomaa. Ehkä lepo ja rentoutuminen vaikuttaa?

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kyllä se näkyy naamassa, jos on masennuskausi menossa. Osaan kyllä tosi hyvin peittääkin sen mutta aina en jaksa. Ja ihan kropan asentokin vaikuttaa, hyvällä fiiliksellä hyvä ryhti, masentuneena hartiat lysyssä jos en tsemppaa oikein olan takaa. Että voihan sillä sun tutulla olla jotain tämmöstä. Vai ootko just mun tuttu? Mulle on kyllä yks lysti mitä mun ulkonäöstä muut ajattelee. Ihan tarpeeksi kestämistä omassa elämässä. VAikka onhan se onnekasta jos jonkun suurin ongelma on jonkun toisen ulkonäkö ja sen vaihtelu. Olispa itelläkin niin pieni ja helppo elämä

Kilpirauhanen ;)

Minulla ihokin menee jotenkin rumaksi ja rasvaiseksi, jos en nuku tarpeeksi, tummista silmänalusista puhumattakaan... Hyvin levänneenä, ja mielellään ulkoilleenakin, sitä on kuin eri ihminen.

Villi veikkaus, yli 30-vuotias perheellinen nainen (-> stressi) ?

Väsymyksen ja stressin lisäksi mä näytän ainakin ihan räjähtäneeltä menkkojen aikaan. Vaikka kuinka laittautuisin niin naama on ihan pöhöttynyt, turvonneet silmänaluset ja jopa mun silmäripset ja hiukset harottaa joka ilmansuuntaan. :D

Auta armias jos menen itkemään, seuraavana päivänä silmät on kuin sian persesilmät

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:42"]

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kyllä se näkyy naamassa, jos on masennuskausi menossa. Osaan kyllä tosi hyvin peittääkin sen mutta aina en jaksa. Ja ihan kropan asentokin vaikuttaa, hyvällä fiiliksellä hyvä ryhti, masentuneena hartiat lysyssä jos en tsemppaa oikein olan takaa. Että voihan sillä sun tutulla olla jotain tämmöstä. Vai ootko just mun tuttu? Mulle on kyllä yks lysti mitä mun ulkonäöstä muut ajattelee. Ihan tarpeeksi kestämistä omassa elämässä. VAikka onhan se onnekasta jos jonkun suurin ongelma on jonkun toisen ulkonäkö ja sen vaihtelu. Olispa itelläkin niin pieni ja helppo elämä

[/quote]

Miksi bibojen pitää sanoa toisten elämää pieneksi? Olen kuullut tuollaista muiltakin biboilta. 

Juu, tunnustaudun tuollaiseksi luontaiseksi kameleontiksi. Sama meikki, suht sama vaatetus ja sama hiustyyli. Silti silmät ja olemus kaikkiaan näyttää hyvin erilaiselta eri päivinä. Silmät voivat olla kirkkaat ja hehkua täynnä tai väsyneen sameat.

Todellakin, ihminen ei ole masiina, joka viritetään aina samalle aallolle. Vireystila, mieliala, leop ja ravinto. Kaikki nuo yhdessä vaikuttavat ulkonäköönkin.

Ovulaatio, menkat, ovulaatio, menkat. Siinäpä se sykli.

Varmaan tosiaan väsymys ja kuukautiskierto vaikuttaa. Se on ihan tieteellinen fakta, että naiset ovat hehkeimmillään ovulaation aikaan. Tai oikeasti en muista mihin aikaan kierrosta, mutta evoluution kannalta tuo vaihtoehto on kaikista todennäköisin. :D

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:42"]

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kyllä se näkyy naamassa, jos on masennuskausi menossa. Osaan kyllä tosi hyvin peittääkin sen mutta aina en jaksa. Ja ihan kropan asentokin vaikuttaa, hyvällä fiiliksellä hyvä ryhti, masentuneena hartiat lysyssä jos en tsemppaa oikein olan takaa. Että voihan sillä sun tutulla olla jotain tämmöstä. Vai ootko just mun tuttu? Mulle on kyllä yks lysti mitä mun ulkonäöstä muut ajattelee. Ihan tarpeeksi kestämistä omassa elämässä. VAikka onhan se onnekasta jos jonkun suurin ongelma on jonkun toisen ulkonäkö ja sen vaihtelu. Olispa itelläkin niin pieni ja helppo elämä

[/quote]

Miksi bibojen pitää sanoa toisten elämää pieneksi? Olen kuullut tuollaista muiltakin biboilta. 

[/quote]

No toisten "tavalliset" ongelmat tuntuu niin pieniltä kun oma pää elää omaa elämää. Jotta vois elää normaalisti, täytyy koko ajan tarkkailla itseään että olis askelen edellä. Voinko tehdä tämän, tuleeko liikaa stressiä, väsynkö liikaa ja masennun. Onko liikaa vauhtia, täytyykö jarrutella, etten innostu liikaa, kuluta itteä loppuun, väsy ja masennu. Täytyy varautua kaikkeen etukäteen, jos haluaa että elämä pysyy hanskassa. Onneksi on jo niin isot lapset että voin pitää ns. nukkumapäiviä. Kun tiedän että ens viikolla on töissä pari raskasta päivää, jotka kuluttaa henkisesti niin lauantain varaan sitten nukkumiselle. Kyllähän tuon kanssa oppii elämään, varsinkin jos löytää lääkityksen joka edes suunnilleen toimii ja jos oppii itse säätelemään lääkitystä mielialojen mukaan ja pysyy erossa mm. alkoholista. Tämä on jatkuvaa taitelua vauhdin ja masennuksen välillä ja samalla pitää hoiitaa perhe ja työ ja kaikki normaalit asiat. Mutta en usko että sitä käsittää kukaan joka ei itse tätä sairasta. Ja kyllä välillä iskee rankka vitutus että ei kai taas, enkö mä vain voi jaksaa normaalisti, pitääkö taas tulla masennus, kauanko se nyt kestää, meneekö se varmasti ohi. Tosi pienet asiat voi laukaista reaktion jota saa sitten sairastaa pois, kunnes on taas vähän aikaa "normaali". Ja pahinta on sekamuotoiset jaksot jolloin mieliala saattaa vaihdella tunnin aikana monta kertaa. Mieli on masentunut mutta päässä laukkaa ajatukset niin että tuntuu että oikeasti pää leviää pitkin seiniä. Itse seuraa tavallaan vierestä omaa surkeaa itseään. Mutta luojan kiitos lääkityksellä pahimmat piikit suuntaan ja toiseen saa pois, ja jatkuvalla itsensä tarkkailulla. En toivois tätä kenellekään mutta jokaisella on ristinsä. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:42"]

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kyllä se näkyy naamassa, jos on masennuskausi menossa. Osaan kyllä tosi hyvin peittääkin sen mutta aina en jaksa. Ja ihan kropan asentokin vaikuttaa, hyvällä fiiliksellä hyvä ryhti, masentuneena hartiat lysyssä jos en tsemppaa oikein olan takaa. Että voihan sillä sun tutulla olla jotain tämmöstä. Vai ootko just mun tuttu? Mulle on kyllä yks lysti mitä mun ulkonäöstä muut ajattelee. Ihan tarpeeksi kestämistä omassa elämässä. VAikka onhan se onnekasta jos jonkun suurin ongelma on jonkun toisen ulkonäkö ja sen vaihtelu. Olispa itelläkin niin pieni ja helppo elämä

[/quote]

Miksi bibojen pitää sanoa toisten elämää pieneksi? Olen kuullut tuollaista muiltakin biboilta. 

[/quote]

No toisten "tavalliset" ongelmat tuntuu niin pieniltä kun oma pää elää omaa elämää. Jotta vois elää normaalisti, täytyy koko ajan tarkkailla itseään että olis askelen edellä. Voinko tehdä tämän, tuleeko liikaa stressiä, väsynkö liikaa ja masennun. Onko liikaa vauhtia, täytyykö jarrutella, etten innostu liikaa, kuluta itteä loppuun, väsy ja masennu. Täytyy varautua kaikkeen etukäteen, jos haluaa että elämä pysyy hanskassa. Onneksi on jo niin isot lapset että voin pitää ns. nukkumapäiviä. Kun tiedän että ens viikolla on töissä pari raskasta päivää, jotka kuluttaa henkisesti niin lauantain varaan sitten nukkumiselle. Kyllähän tuon kanssa oppii elämään, varsinkin jos löytää lääkityksen joka edes suunnilleen toimii ja jos oppii itse säätelemään lääkitystä mielialojen mukaan ja pysyy erossa mm. alkoholista. Tämä on jatkuvaa taitelua vauhdin ja masennuksen välillä ja samalla pitää hoiitaa perhe ja työ ja kaikki normaalit asiat. Mutta en usko että sitä käsittää kukaan joka ei itse tätä sairasta. Ja kyllä välillä iskee rankka vitutus että ei kai taas, enkö mä vain voi jaksaa normaalisti, pitääkö taas tulla masennus, kauanko se nyt kestää, meneekö se varmasti ohi. Tosi pienet asiat voi laukaista reaktion jota saa sitten sairastaa pois, kunnes on taas vähän aikaa "normaali". Ja pahinta on sekamuotoiset jaksot jolloin mieliala saattaa vaihdella tunnin aikana monta kertaa. Mieli on masentunut mutta päässä laukkaa ajatukset niin että tuntuu että oikeasti pää leviää pitkin seiniä. Itse seuraa tavallaan vierestä omaa surkeaa itseään. Mutta luojan kiitos lääkityksellä pahimmat piikit suuntaan ja toiseen saa pois, ja jatkuvalla itsensä tarkkailulla. En toivois tätä kenellekään mutta jokaisella on ristinsä. 

Eli voiko päätellä, että nainen ei käytä hormonaalista ehkäisyä, jos on tuota ulkonäön vaihtelua? Kun pillereiden käyttäjäthän ei ovuloi, joten onko heidän ulkonäkönsä sitten "tasalaatuisempi"?