Tunnetteko naisia, jotka näyttävät joskus

Miksi tähän ketjuun tuli joku bipo avautumaan? Kyse oli ulkonäöstä ei mielenterveysongelmista. Kyllähän mt-ongelmat nyt näkyy muutenkin, kuin vain kasvojen hehkuna tai sen puuttumisena.

Peilistä löytyy sellainen. Siihen vaikuttaa (luulisin) väsymys, yöunien määrä, ruokavalio, liikunnan määrä ja vuodenaika. Näin syksyllä olen parhaimmillani, ehkä siksi, kun tulee liikuttua paljon ja saa paljon tuoreita kasviksia. Minulle myös uni maistuu syksyisin parhaiten. Kuukautisten aikaan olen vähän turvonnut ja se näkyy kasvoissakin, omasta mielestäni. 

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:11"]

Miksi tähän ketjuun tuli joku bipo avautumaan? Kyse oli ulkonäöstä ei mielenterveysongelmista. Kyllähän mt-ongelmat nyt näkyy muutenkin, kuin vain kasvojen hehkuna tai sen puuttumisena.

[/quote]No sori tän bipon avaus. Sanoinpa vain että mulla masennus saattaa näkyä ulkonäössä. Pahoittelen jos pahoitin sillä mielesi. AP:hän ihmetteli että voiko syy olla sairaus. 

Ihan riittää kun katsoo eri vuorokauden aikoina kotona peiliin.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:52"]

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 21:42"]

Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja kyllä se näkyy naamassa, jos on masennuskausi menossa. Osaan kyllä tosi hyvin peittääkin sen mutta aina en jaksa. Ja ihan kropan asentokin vaikuttaa, hyvällä fiiliksellä hyvä ryhti, masentuneena hartiat lysyssä jos en tsemppaa oikein olan takaa. Että voihan sillä sun tutulla olla jotain tämmöstä. Vai ootko just mun tuttu? Mulle on kyllä yks lysti mitä mun ulkonäöstä muut ajattelee. Ihan tarpeeksi kestämistä omassa elämässä. VAikka onhan se onnekasta jos jonkun suurin ongelma on jonkun toisen ulkonäkö ja sen vaihtelu. Olispa itelläkin niin pieni ja helppo elämä

[/quote]

Miksi bibojen pitää sanoa toisten elämää pieneksi? Olen kuullut tuollaista muiltakin biboilta. 

[/quote]

No toisten "tavalliset" ongelmat tuntuu niin pieniltä kun oma pää elää omaa elämää. Jotta vois elää normaalisti, täytyy koko ajan tarkkailla itseään että olis askelen edellä. Voinko tehdä tämän, tuleeko liikaa stressiä, väsynkö liikaa ja masennun. Onko liikaa vauhtia, täytyykö jarrutella, etten innostu liikaa, kuluta itteä loppuun, väsy ja masennu. Täytyy varautua kaikkeen etukäteen, jos haluaa että elämä pysyy hanskassa. Onneksi on jo niin isot lapset että voin pitää ns. nukkumapäiviä. Kun tiedän että ens viikolla on töissä pari raskasta päivää, jotka kuluttaa henkisesti niin lauantain varaan sitten nukkumiselle. Kyllähän tuon kanssa oppii elämään, varsinkin jos löytää lääkityksen joka edes suunnilleen toimii ja jos oppii itse säätelemään lääkitystä mielialojen mukaan ja pysyy erossa mm. alkoholista. Tämä on jatkuvaa taitelua vauhdin ja masennuksen välillä ja samalla pitää hoiitaa perhe ja työ ja kaikki normaalit asiat. Mutta en usko että sitä käsittää kukaan joka ei itse tätä sairasta. Ja kyllä välillä iskee rankka vitutus että ei kai taas, enkö mä vain voi jaksaa normaalisti, pitääkö taas tulla masennus, kauanko se nyt kestää, meneekö se varmasti ohi. Tosi pienet asiat voi laukaista reaktion jota saa sitten sairastaa pois, kunnes on taas vähän aikaa "normaali". Ja pahinta on sekamuotoiset jaksot jolloin mieliala saattaa vaihdella tunnin aikana monta kertaa. Mieli on masentunut mutta päässä laukkaa ajatukset niin että tuntuu että oikeasti pää leviää pitkin seiniä. Itse seuraa tavallaan vierestä omaa surkeaa itseään. Mutta luojan kiitos lääkityksellä pahimmat piikit suuntaan ja toiseen saa pois, ja jatkuvalla itsensä tarkkailulla. En toivois tätä kenellekään mutta jokaisella on ristinsä. 

[/quote]

ihminen ei voi nukkua varastoon