Mies äitinsä puolella

Napanuora ei oo katkennut. Mun mies oli samanlainen. Sanoin että valitse. Joko olet tiimi äitisi kanssa, tai mun. Valitsi minut. Hyvin on mennyt sen jälkeen.

Jos se miehen äiti on oikeassa, niin loogista on olla hänen puolellaan. Kovin fiksua se ei välttämättä ole, jos kotona joutuu elämään hormonihirmun huonostinukkuneen itkeskelevän tuoreen äidin kanssa.

Kerro nyt ihmeessä tarkemmin, mistä on kysymys, ei me tuolla perusteella vielä suostuta JSSAPpaamaan miesparkaasi.

Onko toisenlaisia miehiä? Sellaisia, jotka puolustavat omaa perhettään äitiään vastaan? Olisiko siis parasta valita toinen paha: yksinhuoltajuus ja elää yksin, jolloin vauva ei joudu elämään kireässä ilmapiirissä.

Mammanpoika ja huono itsetunto. Mulle kävi hieman vastaavasti. Tosin riidat eivät olleet isoja eikä mua vastaan pistetty mitään ajojahtia. Mies selitti asiat, niin ettei jaksa alkaa vääntämään äitinsä kanssa. Mieluummin myöntää hänen olevan oikeassa, vaikka ei olisikaan.

Sain jonkun vuoden selitellä, että en tykkää asiasta ja nykyään seisoo mun takana, oli mikä oli.

Anoppi on hyvää pataa kasvotusten, mutta onkin jo vuosia puhunut pahaa selän takana. Nyt ei ymmärretä, mistä olen loukkaantunut. Tuntuu olevan sellainen ihminen, joka tikulla kaivaa jotain pahaa eikä näe hyviä asioita. Muutaman kuukauden äitinä olleena ei mitään kannustusta eikä hyvää sanaa, vain pieniä moitteita/neuvoja silloin tällöin säännöllisesti.

Tuore äiti on herkillä ja tulkitsee neuvot moitteeksi.

Tässä on nyt kyse ihan oikeista moitteista eikä neuvoista. Lisäksi: neuvot, jotka tulevat pyytämättä, ovat myöskin täysin turhia...