Mitä mieltä ihmisestä joka ei halua loukata tai suuttua kenellekään?

Tunnen useitakin tälläisiä ihmisiä. Yksi on sellainen ällöttävä kyljessä nyhjääjä jolla ei ole omia mielipiteitä. Hän sairaalloinen myötäilijä joka pelkää hylkäämistä. Oikeasti kusipää joka puuhailee ihmisten selkien takana kaikenlaista muka hyvää tarkoittaen.

Toinen taas on rasittava mysteeri josta ei ikinä tiedä mitä sen päässä liikkuu. Koko ajan saa olla varuillaan, että suuttukohan se tästä nyt, onkohan se nyt loukkaantunut, huomioitiinkohan me sitä nyt tarpeeksi. Ei jaksais toisen puolesta koko ajan ajatella kun rouva voisi itsekin ilmaista mikä ärsyttää.

Sitten on vielä erikseen ne jotka pelaa omilla tunteillaan. Eli jotka ilmoittavat, että "Nyt minä suutuin" ja oikeasti mikään olemuksessa ei viittaa suuttumiseen. Toisaalta taas sitten kun se strategisesti ajaa omaa etua, niin ollaan yhtä tekohymyä. Ällöttäviä teeskentelijöitä. Nää on yleensä niitä joiden mielestä kaiken pitää olla niin vitun positiivista.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

Kyllä ihminen joka on naama norsun vitulla lähes jatkuvasti ja vittuilee kaikille on huomattavasti miellyttävämpi.

Minä olen juuri tällainen konfliktien välttelijä.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa uskovaiset vs. ateistit. Uskovaiset tuttuni pitävät minua kristittynä, joka uskoo Jumalaan, vaikka en ole sellaista sanonut, mutta en ole myöskän kieltänyt. Osaan keskustella hengellisistä asioista joten kuten, joten minua pidetään uskovaisena.
Ateistiystäväni taas luulevat, että olen ateisti. Olen perillä muistakin uskonnoista, en ole kertonut kuuluvani kirkkoon, ja pyrin näyttäytymään hyvin rationaalisena ihmisenä, jolle usko olisi kauhistus.
Minulle painajaismainen tilanne olisi että olisin samassa huoneessa uskovaisten ja ateistien kanssa ja minun pitäisi valita kummalla puolella olen. Aivan kamalaa! Keksisin jotain, jota minua kammottaa ajatus, että olisin jonkun puolella ja jotain toista vastaan. En halua ajautua sen tyyppisiin keskusteluihin, missä ollaan nokikkain!

Minä en näytä suuttumustani ja olen kiltti ja huonon itsetunnon omaava. Muutaman kerran elämässäni olen räjähtänyt kavereilleni ja antanut tulla kaikki patoutumat. Ovat olleet sen jälkeen entisiä kavereita. Ei ole tervettä ei ja pitäisi oppia käsittelemään asiat rakentavasti. Noiden tapausten jälkeen olen vaan entistä enemmän pitänyt kiinni siitä, että en näytä negatiivisia tunteita.

Tunnen, että olen todella perässä vedettävä ja kynnysmatto. Kaikki käy ja kaikki on okei. En vaan voi sanoa suoraan, jos olen eri mieltä. Haluaisin oppia pitämään puoleni ja nimen omaan rakentavasti turhia kiukuttelematta. Tutussa seurassa, esim. omille vanhemmilleni osaan ätistä, mutta (nykyiset) kaverini eivät varmasti tiedäkään, että osaan suuttua. Pelkään, että jossakin vaiheessa taas kilahdan ja näytän hankalan puoleni.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:27"]

Minä olen juuri tällainen konfliktien välttelijä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa uskovaiset vs. ateistit. Uskovaiset tuttuni pitävät minua kristittynä, joka uskoo Jumalaan, vaikka en ole sellaista sanonut, mutta en ole myöskän kieltänyt. Osaan keskustella hengellisistä asioista joten kuten, joten minua pidetään uskovaisena. Ateistiystäväni taas luulevat, että olen ateisti. Olen perillä muistakin uskonnoista, en ole kertonut kuuluvani kirkkoon, ja pyrin näyttäytymään hyvin rationaalisena ihmisenä, jolle usko olisi kauhistus. Minulle painajaismainen tilanne olisi että olisin samassa huoneessa uskovaisten ja ateistien kanssa ja minun pitäisi valita kummalla puolella olen. Aivan kamalaa! Keksisin jotain, jota minua kammottaa ajatus, että olisin jonkun puolella ja jotain toista vastaan. En halua ajautua sen tyyppisiin keskusteluihin, missä ollaan nokikkain!

[/quote]

Minusta tuntuu, että olen vähän samanlainen. Mielistelen liikaa ihmisiä ja yritän olla sellainen, kuin seurassani olevat ehkä toivoisivat minun olevan. Esim. ystäväni on homovastainen ja sanonut aivan todella mauttomia kommentteja seksuaalivähemmistöjen edustajista. Minä vain hymähtelen, vaikka oikeasti kihisen raivosta. Olen kyllä jossakin keskustelussa sanonut oman mielipiteeni asiallisesti, mutta samaan hengenvetoon todennut, että ystävälläni on oikeus omaan mielipiteeseensä. Haluan välttää väittelyä ja toisen suututtamista viimeiseen asti ja annan ystäväni puhua mauttomuuksia ilman, että puutun siihen mitenkään.

T: 62

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[/quote]

Eli valitaan se lapsellinen ihminen joka kuvittelee että tunteiden näyttämisellä ja suuttumisella voidaan vaikuttaa asioihin. Entäs jos vastapuolella onkin sellainen jota ei pelotellakaan lapsellisilla primitiivi reaktioilla. Täällä ovat äänessä lähinnä lapsen tasolle jääneet dramqueenit jotka eivät ole vielä ymmärtäneet että aikuinen ei koskaan saa menettää itsehillintäänsä.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[/quote]

Eli valitaan se lapsellinen ihminen joka kuvittelee että tunteiden näyttämisellä ja suuttumisella voidaan vaikuttaa asioihin. Entäs jos vastapuolella onkin sellainen jota ei pelotellakaan lapsellisilla primitiivi reaktioilla. Täällä ovat äänessä lähinnä lapsen tasolle jääneet dramqueenit jotka eivät ole vielä ymmärtäneet että aikuinen ei koskaan saa menettää itsehillintäänsä.

[/quote]

enemmänkin mun mielestä täällä on äänessä just sellaset tyypilliset koulukiusatut luuserit ärsyttävät hissukka nössykät, jotka yrittää ärsyttävällä pikkuvanhalla lässynlässyn tavallaan selvittää asioita kykenemättä puollustamaan itseensä tai mitään! ne on jut sitä tyyppiä jotka suorastaan kerjää turpiinsa ja se on niiden ihan oman lässynlässynlää-tapansa syytä!

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 16:18"]

Eikä! Nyt vasta aloin ajattelemaan, että ihmisethän pitävät minua perseennuolijana kun olen niin kiltti ja asiallinen kaikkia kohtaan! :D

KOSKAAN en itse ole tätä perseennuolemisena pitänyt, kunhan nyt ajattelen, että kaikkia kohtaan voi olla mukava ja avulias, jos on epämiellyttävä henkilö niin pysyn neutraalina. En vain käsitä miten hyötyisin mitenkään siitä että alkaisin räksyttämään ja piikittelemään ihmisiä, kuitenkin niiden epämiellyttävimpienkin kanssa pitää joskus kyetä yhteistyöhön, joten mieluummin työskentelen neutraalissa kuin vihamielisessä ilmapiirissä.

[/quote]

Sama täällä. Varsinkin nimenomaan työympäristössä teen oman osuuteni sen eteen, että homma sujuu kaikkien kanssa mahdollisimman ongelmitta, oli henkilökemiat sitten millaiset tahansa. Ne tyypit joista en niin perusta, niiden kanssa en sitten vain kaveeraa sen enempiä. Mutta epäystävällinen en ole kenellekään, vaan olen ystävällinen jopa niille jotka ovat olleet törkeitä minulle. En vain koe että voittaisin mitään vajoamalla heidän tasolleen.

72 korjaa: tai ehkä ystävällinen liioittelua, olen neutraalin asiallinen, silloin kun on pakko olla tekemisissä. Pyrin jättämään törkeät tyypit omaan arvoonsa ja keskityn niihin, joiden kanssa on mukava olla.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 06:29"]

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 23:23"]

Lähipiirissäni tälläinen nuori nainen ja on poikkeuksetta kaikkien mielestä todella ärsyttävä. Nielee kiukkunsa äärimmäisyyksiin saakka, hymyilee herkästi ja löytää kaikesta jotain positiivista. Antaa anteeksi lähestulkoon välittömästi.

Joskus jos hänellä on ollut huono päivä ja on ollut esim. poikaystäväänsä kohtaan nuiva ja äksy, pyytelee sitten jälkeenpäin anteeksi koska oli niin äkäinen.

Minusta ihminen, joka ei koskaan suutu ei ole normaali.

[/quote]

Onko sinulle suuttuminen vain sitä, että huudetaan, haukutaan ja kiroillaan? Katsos kun on olemassa rakentaviakin tapoja purkaa negatiiviset tunteet. Huutaminen ja raivoaminen kertoo vain huonosta itsehillinnästä, joka on mielestäni sallittua vain lapsilla (ja kehitysvammaisilla). 

Ainoa, joka aloituksessasi ärsyttää olet sinä, ap.

[/quote]siis me normaalit ihmiset emme saa koskaan huutaa, raivota, kiroilla, jos meitä jokin asia ärsyttää ja vihastuttaa, joopajoo, siellä taasen oikea keittiöpsykologi vauhdissaan, itsehillintä on yksilökohtaista persoonaan liittyvää, eikä vain lasten ja kehitysvammaisten tapa reagoida suuttumistilanteessa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[/quote]

Eli valitaan se lapsellinen ihminen joka kuvittelee että tunteiden näyttämisellä ja suuttumisella voidaan vaikuttaa asioihin. Entäs jos vastapuolella onkin sellainen jota ei pelotellakaan lapsellisilla primitiivi reaktioilla. Täällä ovat äänessä lähinnä lapsen tasolle jääneet dramqueenit jotka eivät ole vielä ymmärtäneet että aikuinen ei koskaan saa menettää itsehillintäänsä.

[/quote]Miksi ei saa menettää aikuinen ihminen itsehillintäänsä, jos tilanne on päällä, ja menettää sen itsehillinnän siitä huolimatta, vaikka onkin aikuinen?

Tunteet, tunteet ne ovat myös diakonissallakin, ja jopa erikoislääkärin olen nähnyt pillastuvan potilaalleen, kun potilas sanoi totuuden, joka ei miellyttänytkään lääkäriä.

Tykkään ihmisistä, jotka eivät halua loukata toisia tahallisesti. Suuttua saa, jos tahallisesti provosoidaan. Nuorempana minulla ei ollut voimakkaita mielipiteitä asioista, kun kokemusta puuttui, eli olin enemmän kuuntelijan roolissa. Nykyään minulla on mielipiteitä, ja jos asia on minulle tärkeä, sanon kyllä, vaikka muut olisivat eri mieltä. En sano mielipiteitäni toisia loukatakseni, joten jos tällainen vaara on, niin voin jättää sanomattakin. Tosin mielipiteitä minulla on asioista, ei ihmisistä, eli en paheksu toisia ihmisiä tai heidän ulkonäköää, tai elämää, niin kauan kuin siiitä ei aiheudu muille haittaa. En myöskään paheksu tai tuomitse ketään, vaikka näkisin jonkun vaunujen kanssa ja tupakka poskessa. En koe, että aiheuttaisin mitään hyvää vauvalle paheksumalla äitiä ja aiheuttamalla hänelle pahaa oloa. Mielipiteitä minulla on ja arvostan ihmisiä, joille voi sanoa jopa henkilökohtaisia asioita tai kritiikkiä ja he sallivat sen. Omat vanhempani ovat tällaisia ihmisiä, joilla on vahvoja mielipiteitä mutta he kykenevät aitoon keskusteluun.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:24"]

Kuulostaa ihanalta ihmiseltä, minäkään en halua riidellä. Jos joudun riitelemään, poistan kyseisen ihmisen elämästäni.

[/quote]Miten sinä poistat ko.ihmisen elämästä, tappamallako hänet vai kuinka sen teet? Vastaan ko. henkilö tulee sinua jossain vaiheessa kuitenkin. Sopu sijaa antaa, ja asiat riitelevät, eivät ihmiset.

Täällä taas yksi ap:n kirjoituksen mukainen. Tiedän, että tapani olla maailmassa ärsyttää joitakuita, mutta luojan kiitos ei "poikkeuksetta kaikkia" (enkä muuten usko että ap:n kuvaileman tyypinkään kohdalla on näin). Hymyilen lähestulkoon kaikille, puhun pehmeällä äänellä ja olen diplomaattinen. Taustalla on kyllä hylätyksi tulemisen pelkoa, itseluottamusongelmia ja masennusta, mutta en pidä sitä minään häpeänä. Ilmankin noita ongelmia perusluonteeni ja arvoni pysyvät samana.

Riitely on vähän kuin sanonta sian kanssa painimisesta: itse siinä tulee likaiseksi ja sika vain tykkää. Ihmiset, jotka haluavat ratkoa konfliktit riitelemällä, saavat siitä jotain ja minä vain menetän. Siksi en ala koko hommaan. Raivoaminen ja vittuilu on minusta paitsi vastenmielistä ja ahdistavaa, myös moukkamaista ja väkivaltaista. Jos joku räyhää tai vittuilee minulle, lähden paikalta ja mahdollisuuksien mukaan otan heihin etäisyyttä jatkossa. Se on molempien etu. Saan itse voimaa ajatuksesta, ettei minun tarvitse sietää kenenkään mielivaltaisia purkauksia, vaan voin ympäröidä elämäni sellaisilla ihmisillä ja asioilla kuin parhaaksi näen. Ja he saavat puolestani ympäröidä oman elämänsä kenellä haluavat.

Onneksi löysin miehen, joka inhoaa riitelyä ja pahan olon purkamista toiseen yhtä paljon kuin minä. Ja paljon kilttejä, viisaita ystäviä, joiden kanssa saa olla oma itsensä. Työympäristössä pitää välillä sietää ghetto-itsepuolustajia ja vittuilijoita, mutta useimmiten niistä ei tarvitse piitata kun tekee työnsä hyvin eikä kaveeraa.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 02:46"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 07:24"]

Kuulostaa ihanalta ihmiseltä, minäkään en halua riidellä. Jos joudun riitelemään, poistan kyseisen ihmisen elämästäni.

[/quote]Miten sinä poistat ko.ihmisen elämästä, tappamallako hänet vai kuinka sen teet? Vastaan ko. henkilö tulee sinua jossain vaiheessa kuitenkin. Sopu sijaa antaa, ja asiat riitelevät, eivät ihmiset.

[/quote]

Helpostihan sitä ihmisen poistaa. Ei vain soita, laita viestiä, noteeraa. Jos tulee puhuttavaa, ollaan virallisen asiallisia, ei jaeta mitään. 

Sopu nimenomaan antaa sijaa. Se, kun asiat riitelevät, eivätkä ihmiset, on täysin ok (eli väittely). Ja ristiriidoista voi keskustella. Mutta jos tulee varsinaista riitaa, jossa mennään henkilökohtaisuuksiin, sijaa ei enää ole.

Eikä! Nyt vasta aloin ajattelemaan, että ihmisethän pitävät minua perseennuolijana kun olen niin kiltti ja asiallinen kaikkia kohtaan! :D

KOSKAAN en itse ole tätä perseennuolemisena pitänyt, kunhan nyt ajattelen, että kaikkia kohtaan voi olla mukava ja avulias, jos on epämiellyttävä henkilö niin pysyn neutraalina. En vain käsitä miten hyötyisin mitenkään siitä että alkaisin räksyttämään ja piikittelemään ihmisiä, kuitenkin niiden epämiellyttävimpienkin kanssa pitää joskus kyetä yhteistyöhön, joten mieluummin työskentelen neutraalissa kuin vihamielisessä ilmapiirissä.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Otetaanpas tälle esimerkki elävästä elämästä:  Työpaikallani avautui esimiesasemassa paikka. Minä, sekä kollegani olimme vaihtoehdot tähän esimiespaikkaan. Kollegani oli tunnettu räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään, minä taas rauhallisesta ja asiallisesta tavasta suhtautua tilanteeseen kuin tilanteeseen, kohteliaisuudesta ja ystävällisyydestä. Arvaa kumpi sai paikan?

Minä. Yhtäkään persettä en ole nuollut, olen aina pitänyt puoleni, vaikka kiltti olenkin ja hissuttelijakaan en ole. Vaikka ihmiset luulevat ettei kiltti ihminen voi pärjätä elämässä, niin sehän on vale. Kyynärpäätaktiikalla saa aikaiseksi vain mustelmia ja huutamalla saa aikaiseksi pelkoa. Kumpikaan ei ole hyvä juttu.

Ja kaikki hommani olen hoitanut ystävällisellä asenteella ja mieliä pahoittamatta. Jopa irtisanomisiakin.

Voi kun muutkin suomalaiset tajuaisivat että ystävällisyydellä pääsee pidemmälle elämässä.

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[/quote]

Arvaapa uudestaan. Tuon tehtävänimityksen jälkeen olen edennyt urallani vieläkin pidemmälle ja olen tällä hetkellä firmamme johtotiimissä (johto on jaettu osiin, meitä ylempänä on suomen edustaja jne).

Oman asiansa etua voi ajaa, vaikka olisikin ystävällinen. Jännä miten ihmiset kuvittelvat, että kaikki kiltit ihmiset ovat kynnysmattoja.

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:33"]

[quote author="Vierailija" time="05.09.2014 klo 00:27"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 23:51"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 14:21"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

[/quote]

[/quote]

"räjähtelystään ja lapsenomaisesta itsehillinnästään". Eikö näitten kahden ääripään välillä todellakaan ole välimaastoa? Keskustelussa ei ollut kyse mukavasta ja itsensä hillitsevästä henkilöstä, vaan ylikiltistä, joka on valmis kaikin keinoin välttämään konfliktia. 

Rauhassa eläminen ja itsensä hillitseminen on hyvä juttu, pakonomainen kiistatilanteiden välttely ja asioitten hyssyttely ei ole.

täten jos sinä mukava ja pätevä olet vastakkain oikean johtajan kanssa, joka osaa tiukassa tilanteessa ottaa ohjat ja asettua jota kuta vastaan firman edun nimissä, se olet sinä joka ei tule valituksi.

[/quote]

Eli valitaan se lapsellinen ihminen joka kuvittelee että tunteiden näyttämisellä ja suuttumisella voidaan vaikuttaa asioihin. Entäs jos vastapuolella onkin sellainen jota ei pelotellakaan lapsellisilla primitiivi reaktioilla. Täällä ovat äänessä lähinnä lapsen tasolle jääneet dramqueenit jotka eivät ole vielä ymmärtäneet että aikuinen ei koskaan saa menettää itsehillintäänsä.

[/quote]

enemmänkin mun mielestä täällä on äänessä just sellaset tyypilliset koulukiusatut luuserit ärsyttävät hissukka nössykät, jotka yrittää ärsyttävällä pikkuvanhalla lässynlässyn tavallaan selvittää asioita kykenemättä puollustamaan itseensä tai mitään! ne on jut sitä tyyppiä jotka suorastaan kerjää turpiinsa ja se on niiden ihan oman lässynlässynlää-tapansa syytä!

[/quote]

Juuri näin :D mullekin tuli tästä ap:n kuvailemasta tyypistä mieleen koulukiusattu lässyttävä luuseri, näitä on mun työpaikoillakin: änkyttäviä punastelevia hissukoita, voi vittu että en sitten keksi ärsyttävämpää ihmistyyppiä :D