Mitä mieltä ihmisestä joka ei halua loukata tai suuttua kenellekään?

Ihminen joka on harmiton ja sovinnollinen.

Riippuu ihmisestä, mutta ehkä sellaisen ihmisen olisi hyvä myös pitää puoliaan tietyissä tilanteissa. Jotta ei vie liikaa muiden tarpeita omien tarpeiden edelle eikä tunteet myöskään patoudu sisälle. 

Olemme erilaisia ja normaaleja tavallamme.

Eli siis ei ole normaali, jos ei suutu, mutta ei myöskään silloin, jos pyytää anteeksi niin tehdessään?

Kumpi tässä nyt sua häiritsee, se että hän pystyy nielemään kiukkunsa vai se, että hän omaa melko tavalliset käyttötavat? 

Onko sillä oikeastaan väliä? Olen yleensä kohtelias ihmisiä kohtaan. Jos joku kokee minun olevan ärsyttävä tai haluaa kävellä ylitseni, olkoon vaikka pomo, hän kyllä ennen pitkää ylittää rajoja.

Jos puolustaudun todennäköisesti minua rangaistaan. Vaikka olisi kyse siitä että toisen meno on asiatonta ja jälleen kerran on yli kävelemässä. 

Voi hyvin olla että ensin nauravat että en voi heille mitään. Sitten joku käyttää tekosyynä kun korjaan häntä jossain asiassa. Muka olen asiaton.

Meno voi olla tyyliä "väitänpä häntä surkeaksi työntekijäksi" koska asemani on alhainen. Ja miksi - koska rekrytoija ei valitse. Ei tietenkään, koska on parempi nostaa oma suosikkinsa ja sivuuttaa muita.

Harmaa kivi -metodia muistuttaen on helpompaa vaan olla reagoimatta. Varmaan se voi ärsyttää mutta kyse on ihan yli kävelijöiden kusipäisyydestä. Ei perusongelma eli jonkun egoileva kusipäisyys poistu vaikka reagoisin "oikealla tavalla" ja muuttaisin itseni ihmisenä.

lähtökohtaisesti kruununjalokivi mutta maailma ei anna hälle sitä helposti