Mitä mieltä ihmisestä joka ei halua loukata tai suuttua kenellekään?

Liian kiltti ihminen, toisaalta voi olla vaikea antaa anteeksi kun suuttuu.

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 23:23"]

Lähipiirissäni tälläinen nuori nainen ja on poikkeuksetta kaikkien mielestä todella ärsyttävä. Nielee kiukkunsa äärimmäisyyksiin saakka, hymyilee herkästi ja löytää kaikesta jotain positiivista. Antaa anteeksi lähestulkoon välittömästi.

Joskus jos hänellä on ollut huono päivä ja on ollut esim. poikaystäväänsä kohtaan nuiva ja äksy, pyytelee sitten jälkeenpäin anteeksi koska oli niin äkäinen.

Minusta ihminen, joka ei koskaan suutu ei ole normaali.

[/quote]

Normaali aikuinen ja kohtelias ihminen kaikkialla muualla maailmassa paitsi Suomessa ja Venäjällä. Täällä peräreiäissä kuuluu olla vittumainen juntti joka töksäyttelee kaiken ulos tai muuten on suomiakkojen mielestä sulkeutunut ja muutenkin omituinen. 

Luulin, että kaikki ihmiset on kasvatettu kodeissa, ja kouluissa ja pyhäkouluissa niin, että toisia ei saa loukata tahallisesti. Ja kaikille pitää olla mukava.

Ilmeisesti näin ei olekaan. 

Mitä tulee suuttumiseen, luulin että sitäkin pitää yrittää välttää tai ainakin niin että omasta suuttumisesta ei kärsi ulkopuoliset. Että aikuisuuteen kuuluu jotenkiin  se hillitä. Itse en aina pysty, mutta luulin että kaikki meidät on kasvatettu niin että ei sitä aleta hoitajalle tai lastenhoitajalle riehua, jos on itseensä epäonnistunut, paitsi luuserit, usein isokokoiset miespuoliset öykkärit jotka kokevat oikeudekseen näyttää suuttumisensa.

Miksi toisia tahallisesti loukkaavalla olisi hyvä itsetunto ja tätä välttämään pyrkivällä huono itsetunto? Koska yleensä nämä toisia tahallisesti loukkaavat eivät valitse kohteekseen toista samanlaista öykkäriä ja maailmanomistajaa, vaan jonkun jonka katsovat olevan alakynnessä puolustautumisen suhteen eli jolla epäilevät olevan huonommat resurssit sosiaalisten suhteiden saralla tai katsovat jollain oman mielensä hierarkian tasolla olevan alempana (meille jotka yritämme olla kaikille ystävällisiä on opetettu, että ihmisarvo on kaikilla sama)

toisia tahallisesti loukkaava ei koskaan loukkaa vertaistaan, vaan käydään vasta taloon tulleen nuoren kimppuun, jonka työsuhde ei ole vakituinen. jne jne etsitään kohdetta jonka puolustautumisen katsotaan olevan heikoilla.

Miksi tällaisella ihmisellä olisi hyvä itsetunto? Ja sellaisella huono, joka pyrkii kohtelemaan kaikkia samalla tavalla loukkaamatta tahallisesti? 

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

Toki, jos tämä on vielä terveellä tasolla se on kohteliasta vain. Jos henkilö pystyy keskustelemalla selvittämään asiat. Itse menen siinäkin tilanteessa lukkoon. Pyydän mieluummin anteeksi vaikka itse en ole tehnyt väärin, ihan vain että rauha pysyisi maassa.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"]

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

[/quote]

Minun lapsuudenkodissani oli avoin, ymmärtäväinen ja keskusteleva ilmapiiri. Tässä maailmassa kuitenkin haleksun eniten ihmisiä, jotka näyttävät vihaa ja kiukkua ulospäin. Ärtymyksen toki saa näyttää, mutta suomalaisista karkeasti noin puolet on impulssikontrollittomia räjähtelijöitä, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään noin 5-vuotiaan tasolla.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"]

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

[/quote]

Itse pyrin olemaan loukkaamatta toisia tahallisesti, mutta silti en vältä ristiriitoja kaikin tavoin, päinvastoin, en esimerkiksi koskaan menisi lauman mukana kiusaamaan ketään. Vaikka se aiheuttaisi minulle konflikteja. Meillä ei myöskään huudettu. 

[quote author="Vierailija" time="03.09.2014 klo 23:28"]

Mielenterveysongelmainen. Läheisriippuvainen.

[/quote]

Siis kiltti ihminen on mielestäsi mielenterveysongelmainen? Mitä vittua?

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"]

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

[/quote]

Minun lapsuudenkodissani oli avoin, ymmärtäväinen ja keskusteleva ilmapiiri. Tässä maailmassa kuitenkin haleksun eniten ihmisiä, jotka näyttävät vihaa ja kiukkua ulospäin. Ärtymyksen toki saa näyttää, mutta suomalaisista karkeasti noin puolet on impulssikontrollittomia räjähtelijöitä, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään noin 5-vuotiaan tasolla.

[/quote]

Aivan sama kokemus mulla! Olen aina pyrkinyt purkamaan vihani muutoin kuin räjähtelemällä ja käyttäytymällä primitiivisesti. Lapsuudenkodissa oli turvallinen ja tasapainoinen ilmapiiri ja siellä opetettiin neuvottelemaan konfliktitilanteissa. Siksi olen luonteeltani rauhallinen ja sopuisa, pyrin selvittämään vaikeatkin tilanteet asiallisesti neuvottelemalla. Tiedän että vaikutan kiltiltä niiden silmissä, jotka ovat tottuneet räyhäämiseen. En arvosta sellaista käytöstä, ettei omaa toimintaa pystytä ollenkaan kontrolloimaan.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"]

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

[/quote]

Minun lapsuudenkodissani oli avoin, ymmärtäväinen ja keskusteleva ilmapiiri. Tässä maailmassa kuitenkin haleksun eniten ihmisiä, jotka näyttävät vihaa ja kiukkua ulospäin. Ärtymyksen toki saa näyttää, mutta suomalaisista karkeasti noin puolet on impulssikontrollittomia räjähtelijöitä, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään noin 5-vuotiaan tasolla.

[/quote]

Aivan sama kokemus mulla! Olen aina pyrkinyt purkamaan vihani muutoin kuin räjähtelemällä ja käyttäytymällä primitiivisesti. Lapsuudenkodissa oli turvallinen ja tasapainoinen ilmapiiri ja siellä opetettiin neuvottelemaan konfliktitilanteissa. Siksi olen luonteeltani rauhallinen ja sopuisa, pyrin selvittämään vaikeatkin tilanteet asiallisesti neuvottelemalla. Tiedän että vaikutan kiltiltä niiden silmissä, jotka ovat tottuneet räyhäämiseen. En arvosta sellaista käytöstä, ettei omaa toimintaa pystytä ollenkaan kontrolloimaan.

[/quote]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:55"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:35"]

[quote author="Vierailija" time="04.09.2014 klo 09:30"]

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää että olen masentunut.

[/quote]

Minun lapsuudenkodissani oli avoin, ymmärtäväinen ja keskusteleva ilmapiiri. Tässä maailmassa kuitenkin haleksun eniten ihmisiä, jotka näyttävät vihaa ja kiukkua ulospäin. Ärtymyksen toki saa näyttää, mutta suomalaisista karkeasti noin puolet on impulssikontrollittomia räjähtelijöitä, jotka ovat henkiseltä kehitykseltään noin 5-vuotiaan tasolla.

[/quote]

Aivan sama kokemus mulla! Olen aina pyrkinyt purkamaan vihani muutoin kuin räjähtelemällä ja käyttäytymällä primitiivisesti. Lapsuudenkodissa oli turvallinen ja tasapainoinen ilmapiiri ja siellä opetettiin neuvottelemaan konfliktitilanteissa. Siksi olen luonteeltani rauhallinen ja sopuisa, pyrin selvittämään vaikeatkin tilanteet asiallisesti neuvottelemalla. Tiedän että vaikutan kiltiltä niiden silmissä, jotka ovat tottuneet räyhäämiseen. En arvosta sellaista käytöstä, ettei omaa toimintaa pystytä ollenkaan kontrolloimaan.

[/quote]

Kuulostaa melko mustavalkoiselta. Teidän kukkahatturauhallinen tapa vs primitiivinen tapa. Eiköhän noiden väliltä löydy se harmaa alue. Räyhäämällä harvoin asiat hoituu, mutta ei ne hoidu hissuttelemallakaan ja perseitä nuolemalla. Tai ehkä hoituu kaltaistesi joukossa, mutta meitä on moneen junaan, eikä se yltiörauhallinen lähestymistap aina toimi.

[/quote]

Mun käsityksen mukaan ne kukkahattutädit on kaikista pahimpia räyhääjiä. Noita on Suomi täynnä, vaikka video onkin Amerikasta.

Juuri olin lisäämässä tähän että varmasti joutuu kynnysmatoksi ja juoksumatoksi kun ei osaa suuttua. Itse miehenä koen suuttumisen myös hankalana. Helposti kun suutun jollekkin ja hiljennän viestit jne niin alan kokea huonoa omatuntoa vaikka toinen käyttäytyisi huonosti. Tämän takia on ollut runsaasti hyväksikäyttäviä kavereita ja parisuhteita narsististen naisten kanssa ja ei pahoittele ja pyytele anteeksi vaan itse sitten siinä pahoittelee ja samaan aikaan miettii että mitä on tehnyt ja miksi pitäisi pahoitella. Tästä tuloksena lisäksi henkinen ahdistus. En nainen paneskeli 3 muun miehen kanssa ja tämän selvitessä menin sellaiseen hämmentyneeseen ahdistustilaan että useaan päivään en kyennyt olemaan oma itseni. Mielen valtasi itsesyytökset ja syiden hakeminen vaikka syynä oli vain se että toinen on häiriintynyt ja sairas korvien välistä ja kokee pahaa oloa joten haluaa muille pahaa oloa nostaakseen itseään.

Nykyisen normaalin vaimokkeen kanssa olen oppinut käsittelemään tunteita paremmin ja hän edelleen jaksaa ihmetellä miten olen niin kiltti

M35

Vierailija kirjoitti:

Juuri olin lisäämässä tähän että varmasti joutuu kynnysmatoksi ja juoksumatoksi kun ei osaa suuttua. Itse miehenä koen suuttumisen myös hankalana. Helposti kun suutun jollekkin ja hiljennän viestit jne niin alan kokea huonoa omatuntoa vaikka toinen käyttäytyisi huonosti. Tämän takia on ollut runsaasti hyväksikäyttäviä kavereita ja parisuhteita narsististen naisten kanssa ja ei pahoittele ja pyytele anteeksi vaan itse sitten siinä pahoittelee ja samaan aikaan miettii että mitä on tehnyt ja miksi pitäisi pahoitella. Tästä tuloksena lisäksi henkinen ahdistus. En nainen paneskeli 3 muun miehen kanssa ja tämän selvitessä menin sellaiseen hämmentyneeseen ahdistustilaan että useaan päivään en kyennyt olemaan oma itseni. Mielen valtasi itsesyytökset ja syiden hakeminen vaikka syynä oli vain se että toinen on häiriintynyt ja sairas korvien välistä ja kokee pahaa oloa joten haluaa muille pahaa oloa nostaakseen itseään.

Nykyisen normaalin vaim

Mistä kaivoit tämän 10 vuotta vanhan keskustelun? 

Joka toista haukkuu se itse on. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen juuri tällainen konfliktien välttelijä. Otetaan esimerkiksi vaikkapa uskovaiset vs. ateistit. Uskovaiset tuttuni pitävät minua kristittynä, joka uskoo Jumalaan, vaikka en ole sellaista sanonut, mutta en ole myöskän kieltänyt. Osaan keskustella hengellisistä asioista joten kuten, joten minua pidetään uskovaisena. Ateistiystäväni taas luulevat, että olen ateisti. Olen perillä muistakin uskonnoista, en ole kertonut kuuluvani kirkkoon, ja pyrin näyttäytymään hyvin rationaalisena ihmisenä, jolle usko olisi kauhistus. Minulle painajaismainen tilanne olisi että olisin samassa huoneessa uskovaisten ja ateistien kanssa ja minun pitäisi valita kummalla puolella olen. Aivan kamalaa! Keksisin jotain, jota minua kammottaa ajatus, että olisin jonkun puolella ja jotain toista vastaan. En halua ajautua sen tyyppisiin keskusteluihin, missä ollaan nokikkain!

Eli sä olet täysin feikki. Olet yhtä epäaito kuin ihmiset, jotka esittävät varakasta tilin nollasaldosta huolimatta.

Niin, ajatella että me ihmiset ollaan erilaisia. 

Vihaan syvästi riitelyä.

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, mutta käytöstavat on oltava.

Haluaisin, että kaikilla olisi kivaa eikä tulisi riitaa eikä mitään jälkipuheita.

On muutamia joille tämä ei käy.

Jos minua ärsytetään tahallaan, räjähdän.

Karttelen ihmisiä joiden kanssa voi tulla konflikteja.

Luulin aiemmin, etten ole pitkävihainen.

Jokin aika sitten totesin, että kyllä olenkin, tosi pitkähihainen.

Erittäin vaikea läksy itselleni on ollu elämässä se, että pitää antaa anteeksi kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin läheisriippuvainen, ainakin sen oire. Kasvatettu kiltiksi, epäterveellä tavalla. Tuttu juttu. Pelkään konflikteja ihan sairaalloisuuteen saakka, lapsuuskodissa oli todella vihamielinen ilmapiiri ja aggressiivinen/huutava isä. Tiedostan ajatusmallini, mutta se ei poista sitä paniikinomaista tunnetta että jos tulee erimielisyyksiä minut hylätään. Aggressiot suuntaan sisäänpäin, sanomatta selvää ett

/////

Höpö höpö.

Ilmeisesti sinä olet öykkäri jota ei ole kasvatettu kotona. 

Yrität puolustella itseäsi.

Ihan oikeasti, ole kaltaistesi joukossa. Hyvin kasvatettuja ihmisiä ei kiinnosta negatiivisten öykkärien seura.

Vierailija kirjoitti:

Vihaan syvästi riitelyä.

Kaikkien kanssa ei voi olla ystävä, mutta käytöstavat on oltava.

Haluaisin, että kaikilla olisi kivaa eikä tulisi riitaa eikä mitään jälkipuheita.

On muutamia joille tämä ei käy.

Jos minua ärsytetään tahallaan, räjähdän.

Karttelen ihmisiä joiden kanssa voi tulla konflikteja.

Luulin aiemmin, etten ole pitkävihainen.

Jokin aika sitten totesin, että kyllä olenkin, tosi pitkähihainen.

Erittäin vaikea läksy itselleni on ollu elämässä se, että pitää antaa anteeksi kaikesta huolimat

///

Mielenkiintoinen aihe. Lisäystä:

Olen erittäin kärsivällinen ihminen.

Mutta sitten kun kärsivällisyyteni loppuu, se loppuu kerralla.

Ei kannata mennä tietyn rajan yli.

Jääkylmä raivo on itselleni tuttu tunne.

Osaan nimittäin asettaa rajat ja vetää tyylikkäästi maton alta.

Teen sen erittäin tyylikkäästi.

Vastapuoli muistaa sen varmasti lopun ikäänsä.