Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni vilpittömästi viihtyy uhmaikäisensä kanssa?
30.08.2014 |
Minua on jo kauan ahdistanut omat tunteeni 3 vuotiasta tytärtäni kohtaan. Hän on todella illoinen ja empaattinen tyttö ja hyvällä päällä ollessaan oikein mukavaa seuraa. Mutta tuo uhma ja tytön vähemmän mukavat luonnepiirteet saavat minut jopa haluamaan eroon koko äitiydestä. Hän vinkuu ja mankuu ja heittäytyy avuttomaksi eikä "osaa". Koskaan ei tule samantien vaan vitkuttelee eikä tottele. Vastoinkäymisestä saa meltdownin :) lisäksi tämä järjetön kyselyikä saa minut tuntemaan itseni kuin olisin jatluvassa vaateiden ja kysumyaten ristitulessa. Äiti tee sitä, äiti mikä tuo on.. Jne.
Kamalinta on omat tunteeni ettwn viihdy hänen seurassaan... :( eikö äidin kuuluisi olla täydellisen rakastava ja ymmärtäväinen ja jaksaa tyynesti vastailla jokaiseen temppuiluun ja kysymykseen? Haluaisin monesti vain vetää peiton korville ja hävitä.
Kommentit (26)
Tyttäreni on 2,5-vuotias ja melkoisessa uhmassa, toisaalta hyvällä tuulella ollessaan äärimmäisen kultainen persoona. Juuri eilen jonkun mistä lie alkunsa saaneen uhmakohtauksen keskellä sanoin paikalla olleelle kaverilleni, että tekisi mieli välillä repiä lapselta pää irti, kun se on niin raivostuttava (en toki sanonut tätä lapsen kuullen, enkä aivan pohjimmiltani tarkoittanut kuitenkaan ;)), ja tänään meinasin taas sulaa rakkauteen, kun lapsi oli hyvällä tuulella ja ihana. Että käsittääkseni kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, eikä lapsesta tarvitse olla 24/7 ihan fiiliksissä. Tärkeintä on, ettei hylkää raivostuttavimmallakaan hetkellä, vaan on saatavilla, jos lapsi uhmaltaan vanhempaa tarvitsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on esikoinen tytär, joka on jo aikuinen, ja melkeen kaikki "uhmat" menneet, asuu jo omillaan ym. silti joskus saa mulle kauheita raivareita (taitaa olla pms) saa raivareita myös avomiehelleen. Koskaan ei ole tyttärellä ollut pikkulapsena tai murkkunakaan mitään kovin pahoja, olen hyväksynyt että hän on persoonaltaan sellainen että joskus saa raivarit vaikka muuten on normaalisti käyttäytyvä ihminen. Minä sain hänen lapsuudessaan varmaan päivittäin jotain raivareita tms. ennenkuin tajusin lopettaa ehkäisypillereiden syömisen, siitä lähtien olen ollut melko tyyni, suutun toki joskus ja huudan lapsille, mutta aika harvoin saan kunnon raivarit. En muista että olisin edes huomannut tyttären uhmaikää lapsena, murrosikä tuli ilmi kun tytär meni joskus huoneeseensa ovet paukkuen, itkien ja huutaen. Sitä en ottanut mitenkään vakavasti, koska muistan oman murrosikäni, ja olin juuri samanlainen. Muuten kuitenkin pääsin todella vähällä tyttären murrosiänkin, ei ollut mitään ongelmia, ei polttanut, juonut tai notkunut poikien kanssa kaupungilla. Kun tytär oli 14-vuotias meille tuli kaksospojat.
Myöskään poikien kanssa ei ole ollut mitään suurempaa ongelmaa, otan poikienkin kiukuttelut aina tilannekohtaisesti, meillä kaikilla on oikeus näyttää tunteet, jos kiukuttaa niin sitten kiukuttaa. Meillä tosin on poikien kanssa ollut aina sellainen tapa, että ollaan tehty paljon helpoimman kautta, esim. ei olla kovin pienenä oletettu että pukisivat itse kun ollaan lähdössä jonnekin, nyt 5-vuotiaana pukevat, ja joskus joutuu sanomaan monta kertaa. Vielä vuosi sitten puettiin aika paljonkin, autettiin kengät jalkaan ym. Pääasia että suht nopeasti pääsee ovesta ulos, se on parasta kun pukee lapselle päälle ja menoksi, sitten kun ei ole mikään kiire minnekään voi harjoitella pukemista. Ja sama juttu syömisen kanssa, aamu- ja iltapalat syötettiin vielä 4-vuotiaana, varsinkin iltapuurot väsyneelle lapselle menee parhaiten alas kun itse lusikoi menemään, eikä tarvi maanitella että syö nyt, ovat tottuneet että kun lusikka tulee suuta kohti, niin suu auki ja nielaisu, vuorotellen omaan ja velipojan suuhun tulee tavaraa niin kauan kun lautanen on tyhjä. Meillä ei ole pojillakaan ollut parin viikon kiukuttelukausia lukuunottamatta mitään pahaa uhmaikää, ja nekin onneksi eri aikoihin.
Viihdyn. Sylini olisi tyhjä ilman lasta.
Menkää lääkäriin! Olette masentuneita! Kannattaa ottaa yhteyttä lastensuojeluunkin jos ette jaksa :(
Voi rassukoita :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli miljardi ihmistä. Olet yksi niistä jäkättäjistä ja motkottajista, joille kaikki on huonosti. Uhmaikä, yökastelu, yöherätykset, lasten harrastuksiin vienti. Olet kuin kotonasi, kun omalla lomalla viet kersasi vuoropäiväkotiin - viikoksi kerrallaan. Lopeta motkottaminen, urputus, you name it.
Mä en viihtynyt edes vauvan kanssa saati sit nyt. Mutta en kai mä sitä nyt kenellekään ole kertonut. Kuten näistä vastauksistakin näkee, että ei kannata niistä negatiivisista asioista puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:38"]
Yli miljardi ihmistä. Olet yksi niistä jäkättäjistä ja motkottajista, joille kaikki on huonosti. Uhmaikä, yökastelu, yöherätykset, lasten harrastuksiin vienti. Olet kuin kotonasi, kun omalla lomalla viet kersasi vuoropäiväkotiin - viikoksi kerrallaan. Lopeta motkottaminen, urputus, you name it.
[/quote] Joo. Mepä kaikki lopetetaan ja aletaan vaan nauttia ja olla kiitollisia kaikesta. Kiitos.
Jos tekee pentuja niin sit pitää huolehtia niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:44"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:38"]
Yli miljardi ihmistä. Olet yksi niistä jäkättäjistä ja motkottajista, joille kaikki on huonosti. Uhmaikä, yökastelu, yöherätykset, lasten harrastuksiin vienti. Olet kuin kotonasi, kun omalla lomalla viet kersasi vuoropäiväkotiin - viikoksi kerrallaan. Lopeta motkottaminen, urputus, you name it.
[/quote] Joo. Mepä kaikki lopetetaan ja aletaan vaan nauttia ja olla kiitollisia kaikesta. Kiitos.
[/quote]
Hyvä. Juuri näin.
Onko jengi täällä tosissaan? Ainakaan useimmillan kommentoijilla ei taida olla lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan rehellisesti jaksa kiukuttelevaa lasta kauaa. Ymmärrän kyllä, jos lapsi itkee tai valittaa ihan asiasta, mutta kun kiukuttelun syy on jokin tyyliin "pikkareissa on väärän väriset kukat", niin kyllä siinä jossain vaiheessa hermo menee. Eräs tuttava sanoi kerran, että lapsen täytyy tyhjentää kiukkupussi kerran päivässä kunnolla tai muuten se tyhjenee pikkuhiljaa ja Se on ärsyttävämpää.. Yritän lohduttautua sillä..
Minulla on varmaan outo lapsi,, koska ei ole kauheasti uhmannut. Yksi hyvä keino on ollut, että useimmin tarjosin vaihtoehdon. Eli laittako ton punaisen paidan vai sinisen, tän hatun vai ton. Sitä valitessaan unohtui kokonaanse alkuperäinen valitus siitä," en laita paitaa päälle" " en ota hattua". Pikkuasioissa on hyvä antaa liekaa niin ei tartte isommista tapella. Niistä päätin minä, mutta lapsi sai päättää pienistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:48"]
Onko jengi täällä tosissaan? Ainakaan useimmillan kommentoijilla ei taida olla lapsia.
[/quote]
Kuinka niin? Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta enkä koskaan valita...
Menkää hoitoon.
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:48"]
Onko jengi täällä tosissaan? Ainakaan useimmillan kommentoijilla ei taida olla lapsia.
[/quote]
Kuinka niin? Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta enkä koskaan valita...
Menkää hoitoon.
[/quote]
No onnea sitten sinulle hyvästä tuurista. Se ei tee meistä muista kuitenkaan hoidontarvitsijoita.
Ai meitä on muitakin! Mikä helpotus! Olen ollut niin jaksamisen äärirajoilla välillä 4v tyttäreni uhman kanssa (jatkunut 2 vuotta.. Kuopuksen syntymä ei ainakaan auttanut asiaa, huomionhaku (vaikka sitä kuitenkin yksinäänkin saa) tuo oman pikantin lisänsä uhmaikään) niitä iloisen tytön hetkiä on vain satunnaisesti. Suunnilleen joka asiasta saa vääntää ja kääntää, vaikka miten koettaa pitää kuria ja olla suoraviivainen niin tuo jääräpää tekee välillä tikustakin asiaa.. Äitiyttä en ole katunut, mutta välillä tekisi mieli pakata laukut ja lähteä viikon lomalle.. Ja kuopus vaikuttaa ihan yhtä jääräpäältä, sukuunsa ovat tulleet -.-' Välillä on vaikea nähdä valoa tunnelin päässä, tuntuu ettei tämä lopu koskaan.. Kaikki on kuulkaa nähty, kirkumishuutokohtauksista yhteen aikaan päivittäisiin kakkaepisodeihin ja ties mitä kaikkea. Huhhuh. Sanokaa, että tämä joskus helpottaa....
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:48"]
Onko jengi täällä tosissaan? Ainakaan useimmillan kommentoijilla ei taida olla lapsia.
[/quote]
Kuinka niin? Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta enkä koskaan valita...
Menkää hoitoon.
[/quote]
No onnea sitten sinulle hyvästä tuurista. Se ei tee meistä muista kuitenkaan hoidontarvitsijoita.
[/quote]
Totta kai tekee! Älä valita, itse teit lapset ja hoida ne. Jos et jaksa niin hae apua. Niin me kunnon äidit toimitaan.
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:57"]
Minulla on varmaan outo lapsi,, koska ei ole kauheasti uhmannut. Yksi hyvä keino on ollut, että useimmin tarjosin vaihtoehdon. Eli laittako ton punaisen paidan vai sinisen, tän hatun vai ton. Sitä valitessaan unohtui kokonaanse alkuperäinen valitus siitä," en laita paitaa päälle" " en ota hattua". Pikkuasioissa on hyvä antaa liekaa niin ei tartte isommista tapella. Niistä päätin minä, mutta lapsi sai päättää pienistä.
[/quote]
Temperamentilla on merkitystä. Omaa lastani eivät vaihtoehdot kiinnosta tippaakaan; jos kysyn, haluaako laittaa sinisen vai punaisen paidan, vastaa, ettei aio laittaa kumpaakaan. Perusteleekin vielä perään, että "en pysty koska en suostu". Että näillä korteilla mennään ja koitetaan selvitä hengissä sinne asti, jahka uhma joskus aikanaan helpottaa.
t. nro 3
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:07"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:04"]
[quote author="Vierailija" time="31.08.2014 klo 00:00"]
[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 23:48"]
Onko jengi täällä tosissaan? Ainakaan useimmillan kommentoijilla ei taida olla lapsia.
[/quote]
Kuinka niin? Mulla on kolme alle kouluikäistä lasta enkä koskaan valita...
Menkää hoitoon.
[/quote]
No onnea sitten sinulle hyvästä tuurista. Se ei tee meistä muista kuitenkaan hoidontarvitsijoita.
[/quote]
Totta kai tekee! Älä valita, itse teit lapset ja hoida ne. Jos et jaksa niin hae apua. Niin me kunnon äidit toimitaan.
[/quote]
Jeps! Jatketaan provoilua paremmalla ajalla. Vähän turhan läpinäkyväksi meni, huomenna on uusi päivä?
Kyllä saat tuntea juuri noin, se on täysin normaalia!! Sain toisen lapsen kun 1. oli 3,5 v ja se oli todella rankkaa. En olisi välillä jaksanut tyttöä yhtään. Mutta sitä se on tämä äitiyden vuoristorata, kaikki tunteet on sallittuja, eri asia sitten miten niitä näyttää tai toteuttaa. Toivottavasti sinulla on mahdollisuus omaan aikaan, harrastuksiin tms. Se auttaa jaksamaan.