Lue keskustelun säännöt.
Tuleva ero :(
04.08.2014 |
Heippa!
10v parisuhde vetelee viimeisiään, meillä on kaksi lasta ja eron myötä joudumme myymään talomme. Paikkakunnallamme ei ole kerrostaloja tai rivitaloja joten lapsilla vaihtuu väkisin päiväkoti jne. Mulla on työpaikka, ei mikään isopalkkainen mutta kuukaudesta riippuen saan palkkaa 2000-3000€ käteen. Selviänkö mä taloudrllisesti? Tai pakkohan se on :D antakaa vinkkejä, miten kaikki erossa tulevat asiat kannattaisi hoitaa?
Kommentit (11)
ennen kuin av-mammat ehtii. mahdollisimman suuret elarit!
ne on av-mammojen mielestä maailman tärkein asia. ole hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no just. toi palkka on tosi hyvä, kuinka ahne olet? tulet kuitenkin saamaan lapsilisät + elatuslisät
Kyllä pärjäät tuolla palkalla. Saathan tietenkin elarit, lapsilisän korotettuna ja onhan yksi syöjä vähemmän. Riippuu tietysti onko lapsilla mahd. kalliita harrastuksia ja miten tuleva ex on valmis sellaisiin panostamaan.
Palkalla pärjää. Hoidatte elarit ja tapaamisasiat kuntoon. Talon myyntitulot jaatte oikeassa suhteessa. Etsitte uudet kämpät ja etsitte uuden hoitopaikan.
Hyvin sä pärjäät.
Ja lapset pärjää.
Ei siihen selviämiseen ole mitään kikkakolmosia, sen oppii vuodessa, toisen vuoden aikana oppii uusia asioita. Paitsi jos menet soosaamaan kaiken hankkimalla uutta miestä kuvioon, mutta joidenkin kai pitää tehdä sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selviät kaikesta.
emotionaalinen kipu kestää kauan ja menee aaltoina (eli välillä tulee takapakkia). Mutta joskus sekin menee ohi.
Mies tienaa tällä hetkellä huonommin, isoja elareita en tule saamaan enkä edes havittele. Mut tietysti mietityttää, kun kohta kaiken joutuu maksaa yksin. Tosin pienemmässä asunnossa pienemmät kulut... Niin iso elämänmuutos :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 12:55"]
Ensimmäinen vuosi on pahin.
[/quote]
En allekirjoita. Mutta pakko hokea tuota propagandaa.
Ensimmäinen vuosi oli siinä mielessä paha, että kuluja tuli, piti opetella uusia rutiineja, piti tapella huoltajuudesta ja tapaamissopimuksesta, tai oikeastaan tapaamissopimuksesta ja elareista. Huoltajuus oli aika pikku juttu.
Samalla sai voimaa siitä, että vuoden päästä asiat on toisin.
Toisen vuoden aikana sitä tajusi, että tätä tämä nyt tulee olemaan. Asiat on just näin kun ne on.
Nyt alkaa olla pikku hiljaa olo, että niin näiden asioiden piti mennäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti. Eihän sinun tarvitse, kuin suhteuttaa menot tuloihin.
Mä oon vähän höveli rahankäyttäjä, pitää opetella tarkemmaksi... Saankohan edes yksin lainaa?
Tuntuu niin pahalta. Lapset repiä irti kaikesta tutusta :( ja tapaamiset... No ne on yksi iso kysymysmerkki. Mihin muutan? Kavereiden lähelle kaupunkiin? Vanhaan kotikuntaan maalle? Kamalaa, kamalaa. Teenkö edes oikean ratkaisun? Mitä kos asiat vielä paranisi...? Vaikka tiedän ettei ne muutu. Ettei olisi koskaan pitänyt tuon ihmisen kanssa perhettä perustaa... Mutta ilman häntä ei olisi juuri noita lapsia, joita rakastan eniten maailmassa <3
Oli on niin ristiriitainen.