Lue keskustelun säännöt.
Abortti vai ei viikolla 19
26.06.2014 |
Hei kaikki siellä
Täällä olisi 19- vuotias tyttönen hädässä. Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, hakeuduin heti asian selvittyä lääkäriin raskauden keskeytystä varten ja kaikki tarvittava byrokratia sitä varten on nyt hoidossa ja minulle olisi varattu aika perjantaille lääkinnällisen keskeytyksen ensimmäistä vaihetta varten. Eilen varmistettiin sikiön todellinen ikä, eli 19 + 3 tänään tätä kirjoittaessani. Raskaus on siis todella pitkällä ja aivan hilkulla, jotta lain mukainen keskeytys voidaan vielä tehdä.
Vaikka positiivisen raskaustestin tehtyäni oli vuoren varma päätöksestäni tehdä abortti, nyt toimenpiteen lähestyessä en enää olekaan yhtään varma asiasta. Tosiaan koska raskaus on jo niin pitkällä, pikkuinen on tullut minulle täysin konkreettiseksi eläväväksi olennoksi, joka ilmoittaa olemassa olostaan jo hennoin potkuin. Vaikka kumpu tuntuu vieraalta ja tavallaan ällöttävältä en voi olla tuntematta ja tiedostamatta sitä omaksi, minun lapsekseni. Ajatus siitä, että päättäisin oman, ilmeisesti ihan terveen, lapseni elämän tuntuu sietämättömältä ja olenkin surrut tulevaa lapsesta luopumista siitä asti kun klinikalta pääsin. Uskon, että kaikella ja kaikilla on tarkoituksensa, mitä jos näin oli tarkoitus käydä? Minun oli tarkoitus saada tämä lapsi, ehkä myös itseni takia? Voinko ottaa tässä vaiheessa ohjia itselleni vai uskallanko antaa kohtalon kantaa. Tässä on siis oikeasti oma myös vakaus ja usko koetuksella sen suhteen mitä nyt teen.
Lapsen saaminen tässä vaiheessa ja näihin olosuhteisiin ei ehkä olisi kaikista järkevintä. Minulla on koulut kesken (lukio), jatko-opinto suunnitelmat, asun yksin isossa kaupungissa kaukana vanhemmistani. Toimeentuloni on täysin toimeentulotuen ja opintotuen varassa, sillä en ole voinut koulun ohella tehdä töitä. Työelämäänkin pitäisi siirtyä pikapuoliin, sillä pelkään että cv:ni ei kelpaa kohta kenellekään sen ammottaessa tyhjyyttään vielä tällä iällä. Lapsen isän kanssa olen heilastellut reilun vuoden verran enemmän tai vähemmän tosissaan. Suhde isän (20v) kanssa on siis epävakaalla pohjalla. Tässä tilanteessa 'isä' kannustaa aborttiin vedoten aikalailla samoihin asioihin, kuin minä tässä aiemmin. Myös kertonut kokevansa ettei ole tarpeeksi kypsä isäksi. Itse taas uskon kaikkien äitien tavoin kypsyväni tilanteen mukaan, äidillinen rakkaus kun on jo näköjään päässyt syttymään. Uskoisin kuitenkin, että koska isästä ei ilmeisesti tähän ole, joutuisin loppujen lopuksi kasvattamaan lapseni yksin ja sitä pelkäänkin. Miten jaksan, miten se vaikuttaa lapseen? Olen aina vannonut, avioerolapsena, etten hanki lapsia terveen ja tasapainoisen parisuhteen ulkopuolella, sillä pelkään että yhtään vähempi ei olisi lapselle hyväksi. Voinko antaa tälle lapselle tarpeeksi, vaikka olisin sen kanssa yksin?
Kääntöpuolena taas lapsen pitämistä puoltavia seikkoja. Välini vanhempiini ovat hyvät, läheiset ja lämpimät, välimatkasta riippumatta, eikä muuttokaan ole mahdottumuus. Äitini on lupautunut jopa ottamaan lapsen hoitoonsa siihen asti, että saan lukion käytyä loppuun. En usko, että olisi mahdottomuus, sillä viisivuotiaan kanssa tälläkin hetkellä kotona puuhastelee, enemmänkin omaa kanttiani siinä kysyttäisiin. Mutta apua olisi saatavilla, niin konkreettista kuin henkistäkin. Voisin myös suorittaa lukion loppuun aikuislukiossa esim tenttimällä ja jaksamiseni mukaan rennommalla aikataululla, kuin päivälukiossa ja voisin siten myös olla olla lapsen kanssa kotona. Lukion käytyäni voisin lapsen iän mukaan harkita esim päivähoitoa, jotta voisin mennä töihin ja samalla hakea jatkokoulutukseen. Yrittämistähän tuo vaatii ja paljon, mutta en usko että olisi mahdotonta. Toisen osapuolen kun voi kuitenkin laskea täysin pois kuvioista lähinnä opiskelijabudjetillahan tuossa elettäisiin, kädestä suuhuun.
Aborttia pelkään, ainakin näillä viikoilla, ihan älyttömästi. Vielä enemmän ehkä pelkään siitä aiheutuvia tuntemuksia, katumusta, syyllisyyttä. Olen mieleltäni aika herkkä ihminen ja kärsin helposti omatunnontuskista, olen myös sairastanut masennusta useamman vuoden (ilman mitään hoitoa selvinnyt nyt n 2 vuotta) ja pelkään miten toimenpide ja koko tämä asia tulee vaikuttamaan mieleeni. Hetkellisesti minulle on tullut tunne, että olen oikeasti tärkeä ja minulla on tarkoitus; suojella tätä lasta. Abortti tuntuu nyt jo siltä kuin olisin antamassa tuota hienoa tunnetta lapsen mukana pois ja vapaaehtoisesti palaamassa siihen lukiolaistytön elämään jossa millään ei ole mitään merkitystä, ei edes minulla itselläni.
Toivoisin teiltä armollista kommentointia ja mietteitä asiasta, mitä luulette voisinko selvitä lapsen kanssa?
Kiitos.
Kommentit (148)
Miten ihmeessä huomasit olevasi raskaana vasta 18.viikolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:21"]Voi pientä, pidä lapsesi. Elämä kyllä kantaa mutta syyllisyyttä ei mikään vie pois. Olen aikoinaan tehnyt abortin ja myöhemmin saanut vielä lapsettomuuden jälkeen lapsen. Kadun aborttia vieläkin, kipeää tekee.
[/quote]
Muutaman viikon päästä lapsi voisi jo synnyttyään jäädä henkiinkin. Joudut lapsen nyt joka tapauksessa synnyttämään, suo hänelle elämä.
tekstin mukaan vaikutat kypsältä, perustelet asiat hyvin ja pitkästi. Raskaus on jo pitkällä ja jos välillenne on tullut jo side, miksi katkaista se? :) Kun asiat järjestyvät muutenkin opiskeluiden ja muiden kannalta :) saatko paljon tukea? ja olisiko mahdollista muuttaa halvempaan asuntoon? muista että lisäksi tulee vielä lapsilisät :) On päätöksesi mikä tahansa, iloista kesää!(:
Olen abortoinut itse rv18 sikiön vammojen vuoksi, mutta en suosittele sitä kenellekään ellei ole ihan pakko. Sinun tapauksessasi ei ole. Itselle tuo oli elämäni kamalin kokemus enkä olisi täyspäisenä siitä selvinnyt ilman uutta lasta.
Tosin sinun tapauksesi on siinä mielessä eri, että et toivonut lasta, kuten minä tein.
Pidä lapsi. Kuulostat fiksulta naiselta, joka tulee selviytymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuta en osaa sanoa,mutta abortin tehneenä neuvoni on: älä tee aborttia jos vähänkin epäröit.
Itse olin varma päätöksestäni samantien,mikään muu ei edes tullut mieleeni.
Kyllä nuo raha ym asiat aina hoituvat,ja sinulla on perheesi tukenasi.
Aika ilkeältä tuntuu tuon ikäisen abortointi. Miksi noin myöhään jätit ja mitkä perusteet sille oli. Tuossa vaiheessa tarvitaan hyvät perusteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noilla raskausviikoilla sikiö on 18 cm pitkä ja ulkomuodoltann jo hyvin ihmismäinen. Oletko henkisesti valmistautunut näkemään sen abortissa? Voi olla herkälle ihmiselle traumatisoivaa.
Hetkonen nyt, ei kai Suomessa saa aborttia sosiaalisin syin enää viikolla 19?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 12:27"]Aika ilkeältä tuntuu tuon ikäisen abortointi. Miksi noin myöhään jätit ja mitkä perusteet sille oli. Tuossa vaiheessa tarvitaan hyvät perusteet.
[/quote]
Siis et huomannut raskautta
Hyvä kirjoitus, jossa osoitat kypsyytesi ja vastuuntuntosi. Pidä lapsi, sinusta tulee hyvä äiti! Ota kaikki apu vastaan, pärjäätte kyllä. Äidinrakkaus kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko ei ole abortoida vammankaan takia. Ja jos nyt sinulle todennäköisesti on tulossa terve lapsi, niin pidä ihmeessä lapsi.
Olen aivan varma, että tulisit katumaan aborttia loppuelämäsi. Syy: se että olet jo raskauden puolivälissä! et abortoisi solumöykkyä, et alkiota tms vaan valmiin ihmislapsen joka seur 20vkoa vain keräisi rasvaa nahkansa alle ja vahvistaisi keuhkojaan siellä kohdussa! Hänellä on jo kaikki mitä ns pitääkin, aivojen kehitys alkanut jo rv5, sydän alkanut sykkimään rv6, kaikki raajat, silmät jotka rupeaisi tuossa n.1kk-1,5kk kuluttua aukeilemaan, häm hengittää, liikkuu, potkii, kääntyilee, kuuntelee ja kuulee sinun sydämensykkeesi, vatsan kurinasi, suolistosi äänet jne.
Ei siitä välttämättä helppoa tule jos lapsen pidät, MUTTA kuitenkin helpompaa kuin abortin ajattelusta sen tehtyäsi ja tuossa vaiheessahan sinä jo synnyttäisit hänet ja todnäk haluaisit sitten nähdäkin hänet, pienen 350-500g ja 20cm kokoisen vauvasi. Ja sitten haudata hänet.
ps. ystäväni vauva syntyi rv24+2 painaen 520g ja 27cm, nyt jo 2-luokalle menevä poika:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä koulun pystyy käymään vaikka lapsen pitäisitkin..raskasta se varmasti tulee olemaan mutta ei tätä päätöstä pysty kukaan sinun puolestasi tekemään kuin sinä itse. Vaikutat kyllä tarpeeksi vastuulliselle kasvattamaan lapsen ja varsinkin kun sinulla on perhe tukena, kaikilla kun sitä ei ole. Itse tein nuorempana abortin ja sen jälkeen pelkäsin että en voi saada enää lasta, että ikäänkuin kostona joutuisin olemaan lopun ikäni ilman ja sen päätösen tein juurikin taloudellisista syistä ja epävakaasta parisuhteesta johtuen ja nyt kuusi vuotta myöhemmin onneksi kävi niin että tulin raskaaksi. Mutta mieti tarkasti ettet joudu katumaan päätöstäsi, kun raskaus on jo nuinkin pitkällä niin sinuna pitäisin lapsen.. tämäkin kommentti saa varmaan pelkkää miinustelua mutta tämä on vain minun mielipide asiaan. Jaksamisia sinne<3
Hei,
tilanteesi on vaikea, mutta tekstistäsi paistaa kuitenkin kypsyys ja välittäminen. Tuntuisi siltä, että olet pohjimmiltasi päätöksesi tehnyt, onhan sinulla jo vahvasti tunteita pientä mahdollista lastasi kohtaan.
vaikeita aikoja varmasti tulossa, mutta sitäkin enemmän niitä ihania onnen hetkiä. Sinulla on kuitenkin erinomainen tukiverkosto ympärilläsi!
lapsen isä osallistuu jos on osallistuakseen, älä sitä jää pohtimaan, nyt on tärkeintä sinun tulevaisuutesi ja terveytesi (myös mielenterveytesi).
bilettäjä-ystäväni teki keväällä abortin, olin luvannut tukea häntä mitä tahansa hän tekeekin, lupasin auttaa myöskin lapsen kanssa (jonka 'isä' häipyi kuvioista vikkelään). Hän siis päätyi melko vastentahtoisesti aborttiin, jatkoi kuukauden elämäänsä vielä hurjemmin bilettäen, ja romahti. Nyt on hakenut apua, ja ymmärtää tehneensä virheen, mitä tulee vuosia käsittelemään.
kaikkea hyvää sinulle, kyllä se siitä, olet kypsä ja vahva ikäiseksesi!!
Olen myös kuullut, että aborttia kadutaan useammin kuin lasta. Tunnen yhden ihmisen joka on tehnyt abortin ja suree sitä edelleen silloin tällöin. Voimia sinnekin.
Mitenkö en huomannut? Kuukautiskiertoni on aina ollut sen verran sekaisin, saattaa hyvin jäädä kuukautiset tulematta silloin tällöin. Mitään oireita minulla ei myöskään ollut, tai sitten en vain osannut ajatella niiden johtuvan raskaudesta. E-pillerit olivat myös käytössä viimeiset 2 kuukautta, sitä ennen lyhyt tauko pilleriehkäisyssä, jolloin ilmeisesti saanut alkunsa.
Nii-in, hirvittää ajatus toimeenpiteestä, se on kuitenkin synnyttyään vieläkin minun lapseni, tosin kuollut... Ja täysin minun takiani, jos niin nyt päätän. Omatunto tuskin kestäisi.
Tee lapsi. Olet selvästi jo kiintynyt häneen ja koet hänet lapseksesi.
Sukulaiseni sekosi pian sen jälkeen kun teetti abortin, joten en voi suositella aborttia. Nuori oli ja äitinsä pakotti aborttiin, ei ole kyennyt opiskelemaan eikä tekemään työtä. Surullista.
En sano että kaikille kävisi noin kuin sukulaiselleni.
Et ole rv19 vaan rv20 jos raskautesi on kestänyt rv19+0 tai yli.
Luettuani tarinaksi olen varma, että abortti ei ole oikea ratkaisu, sinulla on jo selkeästi tunteita vauvaa kohtaan, joten aborttia tulisit varmasti katumaan. Selviät varmasti, äidinrakkaus on mahtava voima <3. Kaikkea hyvää sinulle!
Voi pientä, pidä lapsesi. Elämä kyllä kantaa mutta syyllisyyttä ei mikään vie pois. Olen aikoinaan tehnyt abortin ja myöhemmin saanut vielä lapsettomuuden jälkeen lapsen. Kadun aborttia vieläkin, kipeää tekee.