Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(

[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:39"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]

Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...

[/quote]

Eiköhän siitä tule "Viltsu", niin kuin Riitta Väisäsen Vilhelmiina-tyttärestä...

[/quote]

Riitta Väisäsen tyttären nimi on Vilhelmina. Julkisuudessa (lähinnä aikakauslehdissä) hänet mainitaan yleensä Vilhelmiinana. Jos vertaa tähän, on Vilhelmiina kahdella ii:llä hyvä nimi. Vilhelmina-nimi on sen sijaan huono, koska se vähän väliä kirjoitetaan vahingossa kahdella iillä. Eli mielestäni kannattaa olla tyytyväinen, että on valinnut nimeksi Vilhelmiinan kahdella ii:llä, ei yhdellä, joka vasta epäkäytännöllinen olisikin.

Vähän ohis, mutta...

Ei tuo vielä mitään. Minun äitini on aina vihannut ensimmäistä etunimeään, ja on harkinnut vaihtavansa sen mielestään kauniimpaan ja harvinaiseen versioon samasta nimestä. Hän kertoi sitten suunnitelmistaan yhdelle kaverilleen. Kului pari viikkoa, ja kaveri vaihtoi oman etunimensä tähän nimeen :D

Nyt kyllä dissataan aapeeta täysin turhaan ja aiheetta.

Helvetin pösilöt. Täysin normaali ja ymmärrettävä reaktio. Minuakin ottaisi päähän niin, että olisin varmaan jo ristiäisissä järjestänyt mekkalan.

Tämä nimi Vilhelmiina on aloittajalle todella henkilökohtainen asia: haave, yksityinen haave, jonka kuitenkin muutkin tietävät. Muutkin tietävät (ilmeisesti käly myös, muuten pyörrän sanani) että tästä nimestä on jo kymmenen vuotta puhuttu ja no, tämä haave on henkilökohtainen.

Aapeella on oikeus tunteeseensa. Olen satasella mukana. Juuri tästä syystä en koskaan paljasta nimeä, jonka tytölleni annan, jos sellainen joskus minulle siunaantuu.

Voi jessus. Jos mua joku rupeaisi syyttämään nimen varastamisesta, en kyllä tiedä miten suhtautuisin. Luultavasti pitäisin tyyppiä jokseenkin kajahtaneena, mutta kohteliaisuussyistä en sitä ääneen sanoisi.  Minusta tuollainen syytös on täysin absurdi. En valinnut nimiä lapsilleni miettien mitä mieltä sukulaiseni ovat valinnastani. Valitsin sellaiset nimet, jotka minusta ovat kauniita ja sopivat lapselle. Jos joku antaisi lapselleen saman nimen kuin minun lapsellani on, en osaisi siitä loukkaantua. Pikemminkin se olisi imartelevaa; tuo ihminen pitää mun lapsen nimeä niin kauniina, että omalleenkin sen valitsi. En ennen tätä ketjua edes tiennyt, että jotkut aikuisetkin oikeasti suhtautuvat nimiin noin dramaattisesti ja omistavasti, että ovat valmiita jopa vieroksumaan nimeensä syytöntä lasta siksi, kun sen äiti "varasti mun omistaman nimen"... Huh, mitä teinimeininkiä.

http://sixpack6pack.blogspot.fi/

Siis nyt on ihan pakko kysyä et mikä tää nimihomma oikein on? Mitä h*****tin väliä sillä on onko tutuilla samannimisiä lapsia?! Ihan käsittämätöntä porukkaa. Minäminäminunminäensin-ihmisiä, aivan järjetöntä... Miten voi loukkaantua jos jollakin on samanniminen lapsi? Mitä OIKEESTI väliä sillä on montako heitä on? Eiku MINUN lapseni on paras ja erikoisin, koska on MINUN, ja tälläista nimee ei oo KELLÄÄN! Voi luoja!

Harvoin mulla keittää yli ja varsinkaan keskustelupalstoilla, mutta tämä on jotain mitä ei vaan voi käsittää... Jokainen on kuitenkin yksilö, nimestä huolimatta. Enkä paljon ihmettele että maailmassa on konflikteja ja sotia, kun yksi nimi voi aiheuttaa näin paljon närää ja vihaa.Huoh.

20 keksii omasta päästään. Ei nimi voi olla ilmestynyt kalenteriin, ellei sitä kellään muulla ole :)

Miehen sisko on nato eikä käly. Onko tämä henkilö muuten antanut nimen lapselleen ihan ilman puolisonsa osallistumista?

No jopa on teillä ongelmat..

Se käly tai mikä lie, teki sen silkkaa ilkeyttään ja nyt hykertelee tyytyväisenä ku tietää että loukkaannuit.. ;)

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:17"]

Tiedän tunteen ap.

Mulla kävi aikalailla samoin.

Joo kyllä, nimiä ei voi varata mutta veikkaan että aika usea kokisi jonkinmoisen kolauksen jos joku tuttavapiiristä antaisi saman nimen kuin itse on kertonut antavansa.

Se että keksit mielestäsi täydellisen nimen mikä sopii lapsellesi ja et enää harkitsekkaan muita vaihtoehtoja.

Sitten joku ystävä/sukulainen on keksinyt antaa tismalleen tämän saman nimen lapselleen niin kyllä siinä lähtee nimestä maku ja kun pitäisi sitten keksiä lapselle uusi nimi ennen kastajaisia, mikään nimi ei enää tunnu miltään kun oli niin päättänyt ja tottunut ajatukseen että tässä se nimi nyt on.

Mä olin puhunut ystävälleni että jos joskus saan tyttölapsen nimeksi tulee Aino Emilia.

Noh ensimmäinen lapseni on poika ja tämä ystäväni sai tytön ja sai sitten nimekseen tämä tyttö Aino Emilia.

Eipä olla yhteyksissä enää kovin usein.

Muutenkin kova matkimaan asioissa tämä entinen ystävä.

Kysynpä vaan mitenkä ihmisillä on pokkaa? Itsellä ei kyllä olisi.

Kiitos, olen puhunut.

[/quote]

Miksi mä silti olisin tossa tilanteessa pitänyt pääni ja antanut vaan sen Aino Emilian lapselleni. Jos ystävä on alusta asti tiennyt, että se on sun nimivalinta, niin oma on häpeänsä. Mäkin olen pättänyt jo nimet, vaikka lapsia ei vielä aikoihin olekaan, mutta paljastan ne vasta ristiäisissä - mua ei vaivaisi ollenkaan jos kuitenkin lipsautan jollekin ja joku ottaakin samat nimet. Who f..ing cares, koska se on sen matkijan ongelma.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:41"]

Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...

No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.

En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?

[/quote]eihanse edes ole teilla kutsumanimi. Jos sama etunimi niin voisin silloin ymmartaa potutuksen. Nyt en ollenkaan.

Hah,

Mieheni veljen vaimo suuttui tästä:

Heille on aina sekä tulevan lapsen sukupuoli, että nimi olleet suuria salaisuuksia. Lapsen synnyttyä on kerrottu sukupuoli ja ristiäisissä julistettu nimi. Sehän on aivan ok, ei mitään pahaa.

No, meille oli tulossa yhtäaikaa toiset lapset, omamme syntyi n. kuukautta aikaisemmin ja oli tyttö. Meillä on tapana alkaa kutsua vauvaa heti sillä nimellä jonka olemme hänelle antaneet. Sanotaan nyt tässä tapauksessa Eveliina (ei oike nimi) eikä sitä ole mitenkään salattu. Emme ole kauheasti tekemisissä tämän miehen veljen perheen kanssa, vaikka ihan läheisissä väleissä ollaan, asumme vaan kaukana toisistamme. No, tuli ristiäisten aika ja miehen veljeen perheen vauva oli jo syntynyt, nimi tietenkin valtiosalaisuus.

Omamme sitten kastettiin, sanotaan nyt vaikka Eveliina Ida Matilda -nimiseksi. Tämä veljen vaimo sitten avautui raivoten, etä heidän juuri syntyneen tyttönsä nimi on Ida Matilda Eveliina (edelleen samoja nimiä käyttäen) ja että olemme tosi kauheita ihmisiä kun heidän nimensä käytimme. Kun meillä ei ollut pienentä hajuakaan heidän nimiehdokkaista saati edes vauvan sukupuolesta siinä vaiheessa kun omamme syntyi ja nimet päätettiin.

No, kyseisellä henkilöllä on kyllä muutenkin hieman intiaanit kanootista kadoksissa aina silloin tällöin, että ehkä tämä "ette lukeneet ajatuksiamme" - menee samaan osastoon.

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]

Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.

Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.

Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.

[/quote]kiinostus herasi. Myoskin itse keksin toiselle tyttarelle ihanan kaksiosaisen nimen, jonka ensimmainen nimi paasi eka kertaa tana vuonna suomalaiseen kalenteriin. Toinen nimi puhtaasti ulkomaalainen. Oma moka kun kerroin....niinhan niita harvinaisia nimia kantavia tyttoja sitten syntyi 3vk valilla kaksi....argh

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:54"]

Minulla oli samantapainen tilanne kahden ensimmäisen lapseni kohdalla. Esikoinen sai toiseksi nimeksi nimen, jolla oli meille historia ja merkitys. Miehen veli antoi omalle esikoiselleen saman toisen nimen ja ihan tarkoituksella, että serkuksilla olisi "yhteinen" nimi. En edes loukkaantunut tästä.

Sen sijaan toiselle lapselleni annettiin toiseksi nimeksi nimi, jota olin suunnitellut 7-vuotiaasta asti antavani omalle lapselleni. Toiseksi nimeksi se tuli siksi, että etunimenä olisi mielestämme ollut turhan hankala. Kerroimme tästä serkulleni ja hänen vaimolleen, jotka silloin odottivat esikoistaan. Ja heidän lapselleen sitten tulikin tämä "minun" nimeni ja vieläpä etunimeksi. Vähän tuntui ikävältä, kun olin tosiaan kertonut nimen "tarinan" ja miten tärkeä se minulle oli ja sitten se annettiin heidän lapselleen kutsumanimeksi. Mutta ei voi mitään, en omista kyseistä nimeä, eikä olisi tullut mieleenkään osoittaa mieltä asiasta.

[/quote]

Sama tilanne kuin Ap:lla. Jos sinulla oli elämää suurempi nimi tiedossa ja sitten saat lapsen ja et anna lapselle tätä vaalimaasi nimeä, eli et arvostakaan nimeä niin paljon. Sellaisen kuvan ainakin annat muille. Valitettavasti toiset etunimet ovat sellaisia täytenimiä, jotka ei kiinnosta muita kuin vanhempia, jos edes niitäkään. Toiset nimet eivät voi olla niitä ns. tärkeitä nimiä. Itsellänikin on nimi lapselle, jota olen vaalinut 15 vuotta ja todellakin annan sen etunimeksi. 

Mutta voisitko ajatella, että "sinun" nimesi antaminen serkkusi lapselle voisi olla kunnianosoitus tai edes imartelevaa? Serkut ei ny edes muutenkaan hirveästi ole tekemisissä, eli tuskin törmäätte heihin ja heidän lapseensa kovin usein. 

Toisaalta minua ihmetyttää miksi pitää käyttää samoja nimiä kuin lähipiirissä jo on. Olen itse ainakin hylkään sellaiset niimet, jotka ovat jo jollain käytössä. Kyllä maailmaan nimiä riittää. 

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 17:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:38"]

Minulla on serkun lapsi, liki mun ikäinen, jolla on sama etunimi ja sukunimi. Naureskellaan asialle ja meistä on kiva jossain tilaisuuksissa seistä rinnakkain ja esitellä itsemme, ihmiset häkeltyy:-)

[/quote]

J.S., ette te nyt ihan "liki samanikäisiä" ole :)

[/quote]

Juu, ei ihan samanikäisiä, olen 3 vuotta vanhempi. Mutta yli 40-vuotiaana sitä ei kauheasti päällepäin näy. Minulla on myös itseäni vanhempia serkun lapsia, ja mun molemmat kummit on mun serkkuja :-) . Ja sit mulla on serkkupuolia, isän vanhemman siskopuolen lapsia, joiden lapsenlapset on mun ikäluokkaa....

Olisiko jo aika kasvaa aikuiseksi?

Oletko saanut patentin Vilhelmiina-nimeen? Jos et, sitä saa muutkin käyttää.

Teillä oli mahdollisuus antaa se nimi ensin mutta ette antaneet. Ette kunnolla. Sen jälkeen se on vapaata riistaa.

Siis en ymmärrä? Teillä on tytär,jonka toinen nimi on Vilhelmiina, mutta ette kutsu ladata sillä. Ja kun serkun nimeksi tuli se, niin et kestä? Miksi et kutsunut omaa lastasi sit sillä nimellä? Tuskin ne sit olisi laittaneet samaa. Ja et. Sinä voi kieltää ketään enää nimeämästä lasta sillä nimellä. Ja mielestäninoi miesten nimistä muodostettu naistennimet on tylsiä...