Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(
Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...
No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.
En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (157)
21889 Vilhelmiinaa suomessa väestörekisterin mukaan. Kai olet haastanut jokaisen oikeuteen?
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
[/quote]
Jos nimi on kalenterissa, on se useammallakin lapsella.
[/quote]
Ei välttämättä. Voi olla myös edellisten sukupolvien nimi, joka on lapsilla harvinainen tai lähes yksinomaan toisena nimenä käytetty.
[/quote]
Ei, vaan nimi otetaan nimipäiväkalenteriin tai se pysyy siellä vain, jos sillä on tarpeeksi monta kantajaa. Nimi pitää olla vähintään 500 ihmisellä ENSIMMÄISENÄ etunimenä! Joten et sinä mitään harvinaisuutta lapsellesi nimeksi antanut...
http://uutiset.helsinki.fi/2013/08/21/uusia-nimia-vuoden-2015-kalenteriin/#.U4UW0HZhPwc
"...Suomalaiseen nimipäiväkalenteriin on tässä uudistuksessa otettu nimiä, joita on annettu ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 lapselle uudistusta edeltäneen 50 vuoden aikana, eli vuoden 1965 jälkeen..."
Jaahas, ei muuta kuin käräjille, välit poikki ja pesäpallomailalla huitelemaan kadulle. Töistäkin kannattaa jäädä pois murehtimaan tätä asiaa. Ehkä mennä suosiolla suoraan ympyrähuoneeseen, koska onhan toi ihan tiäx kauheeta, SAMA NIMI! Jessus sentään.
Juu, kannattaa ehdottomasti pistää hyvät välit poikki ja uskoa, että toiset ovat antaneet lapselleen nimen, otta voisivat henkilökohtaisesti juuri teitä loukata...
Ymmärrän, että harmittaa, mutta ylireagoit silti. Tosi aikuista jättää vauvaa näkemättä ja antaa asian vaikuttaa noin paljon.
Ompas kerrassaan ruma nimi. Luojan lykky,että annoitte sen vain toiseksi nimeksi.
Tavallaan ymmärrän kyllä ap:ta. Minusta lähisukulaisten ei sovi antaa samoja nimiä lapsilleen. On jotenkin mielikuvituksetonta, jos ei pysty keksimään mitään muuta kuin juuri sen nimen, joka jollain lähisukulaisen lapsella on. Kyllä ainakin meidän suvussa on ihan itsestäänselvyys, ettei niitä samoja nimiä oteta kutsumanimiksi kuin mitä sisarusten lapsilla jo on, ei edes toisia nimiä. Sen takiahan nimet ihmisille annetaan, että erotuttaisiin muista.
Itse asiassa mieheni veljentyttärellä on tosi kiva toinen nimi ja olisin voinut antaa sen omalle tyttärellenikin, mutta se nimi jätettiin heti laskuista juuri siksi, että oli tällä lapsemme serkulla. Ei minusta ole kovin paljon vaadittu, jos tällaisessa aivan lähipiirissä vältetään samoja nimiä kun kuitenkin ollaan paljon tekemisissä.
Se on sitten ihan eri juttu, jos joku kaukaisempi, esim. puistotuttu tai pk-kaveri tms on samanniminen. Samoin se, jos suvussa on jotain suvussa kulkevia toisia nimiä.
Sanokaa minun sanoneen, niin koko suku tulee rakastamaan tuota tuoretta Vilhelmiina-vauvaa ja ap:n lapsi jää kokonaan sivuun ja unholaan. AP:ta ei kukaan kaipaa vauvaa katsomaan tai synttäreille jne., joulunakin Vilhelmiina saa lahjavuoren ja ap:n tavisniminen typy kaksi pakettia (isältä ja äidiltä). Niin siinä nyt tulee käymään, kun käly nimen varasti ja viekkaasti juoni sen lapselleen tajuamatta, että ap piti nimeä varattuna siltä varalta, että lapsensa ottaa sen aikuisena käyttöön. Joo - todella moni Laura ja Kaisa on aikuisena ottanut käytöön toisen nimensä Pomeliina tai Bertta.
Minusta tässä on selkeästi oikeusjutun paikka. Siinä otetaan todistajiksi koko suku ja tuomari saa päättää, miten iso rikos on antaa lapselleen nimi, jonka toinen omistaa. Sakkoja tai vankilaa se käly tulee saamaan, samoin kastepappi, joka osallistui rikokseen ellei peräti ollut rikosväline!
Eihän se kiellettyä ole, muttei mielestäni hyvien tapojen mukaista. Maailma on väärällään nimiä, joista valita, miksi täytyy ehdoin tahdoin ottaa juuri se sama?
No mä olen eri mieltä kuin suurin osa täällä. Mun mielestä käly olisi voinut keksiä ihan itse nimen lapsellensa. Olisin myös närkästynyt ja itse kun olen suorapuheinen, niin kysyisin että mitäs helvettiä tämä nyt oikeen ajatteli.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:56"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:41"]
Miten pääsen tästä yli?
[/quote]
Terapiassa.
[/quote]
Ei taida itsekeskeiseen lapsellisuuteen auttaa edes terapia. Tämä aloitus on niin naurettava, että se ei voi olla totta.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 07:56"]No mä olen eri mieltä kuin suurin osa täällä. Mun mielestä käly olisi voinut keksiä ihan itse nimen lapsellensa. Olisin myös närkästynyt ja itse kun olen suorapuheinen, niin kysyisin että mitäs helvettiä tämä nyt oikeen ajatteli.
[/quote]
Samaa mieltä. Minäkin kysyisin suoraan asiasta. Muuten se jää kalvamaan AP:ta ja pilaa välit kälyyn.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 01:54"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:24"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
[/quote]
Jos nimi on kalenterissa, on se useammallakin lapsella.
[/quote]
Ei välttämättä. Voi olla myös edellisten sukupolvien nimi, joka on lapsilla harvinainen tai lähes yksinomaan toisena nimenä käytetty.
[/quote]
Ei, vaan nimi otetaan nimipäiväkalenteriin tai se pysyy siellä vain, jos sillä on tarpeeksi monta kantajaa. Nimi pitää olla vähintään 500 ihmisellä ENSIMMÄISENÄ etunimenä! Joten et sinä mitään harvinaisuutta lapsellesi nimeksi antanut...
http://uutiset.helsinki.fi/2013/08/21/uusia-nimia-vuoden-2015-kalenteriin/#.U4UW0HZhPwc
"...Suomalaiseen nimipäiväkalenteriin on tässä uudistuksessa otettu nimiä, joita on annettu ensimmäiseksi etunimeksi vähintään 500 lapselle uudistusta edeltäneen 50 vuoden aikana, eli vuoden 1965 jälkeen..."
[/quote]
Siinä lukee myös:
"Vanhempien ikäpolvien nimet on otettu huomioon aiemmissa uudistuksissa, joten nekin ovat edelleen kalenterissa"
Eli ähäskutti!
Oikeastaan kaikilla ihmisillä voisi olla sama nimi. Mitä sitten vaikka ei erotuttaisi toisistamme.
Jos itsellä on joku pakkomielle nimeen, jota on vaalinut niin silloin sitä nimeä ei paljon kannata kylillä huudeilla juuri tällaisten asioiden takia! PItäähän se nyt ymmärtää. Itselläni on nimi, jota olen vaalinut jo 15 vuotta mahdolliselle pojalleni, en todellakaan ole sanonut sitä kertaakaan ääneen. Jos lasten nimistä on joskus keskusteltu niin olen vain keksinyt joitain kivoja nimiä. Taitaa aika moni muukin tehdä niin sillä kukaan ei ole koskaa antanut näitä nimiä lapsilleen, vaikka joskus aikoja sitten näin puhuttiin. Aika monelle se nimi on vain nimi, eikä mikään elämää suurempi asia kuten AP:lle.
En todellakaan ymmärrä asiaa, koska teillä oli mahdollisuus antaa se nimi lapselle, mutta ette sitten antaneetkaan. Tai annotte toisena nimenä, joka nyt käytännössä on ihan merkityksetön täytenimi. En toisaalta ymmärrä kälyäsikään, joka antaa kutsumanimen toiseksi nimeksi. Miten se voikaan olla niin vaikeata antaa se nimi, jonka haluaa lapselle niin etunimenä? Ihan turhaa miettiä, onko se lapselle jotenkin vaikeata lausua tms. Lapsuus on aika lyhyt osa ihmisen elämää kuitenkin.
Sinun pitäisi nyt niellä ylpeytesi ja ymmärtää, että ihan oma moka, kun ette nimeä lapselle antaneet. Siis oikeasti se on vain nimi. Jos joku olisi tässä 15 vuoden aikana vienyt nimeni, jota olin vaalinut niin sitten olisi pitänyt vain keksiä uusi. Sellaista se on, nopeat syövät hitaat. Anna lapsille mahdollisuus tutustua toisiinsa, heistä voi olla hyvin hauskaakin, kun heillä on sama nimi toisena nimenä. Tai voithan toki kysellä kälyltä asiasta, mikäli loukkaantumiselta kykenisit.
En ymmärrä. Annoitte etunimeksi jonkun ihan muun kuin vuosia miettimäsi Vilhelmiinan. Ja sitten ajattelitte, että lapsi voi myöhemmin ottaa toisen nimen käyttöönsä?! Kuule, aika harva vaihtaa kutusumanimensä etunimestä toiseksi nimeksi. Ainakaan sen perusteella, että vahemmat eivät osanneet päättää ensimmäisen ja toisen nimen välilä.
Ongelmahan tässä on se, että ette ottaneet käyttöön rakatamaasi nimeä. Silloin käly ja hänen miehensä ovat voineet sen ihan rauhassa valita lapselleen. Lakkaa hautomasta kostoa. Keskity siihen, että lapsesi on saanut serkun, josta voi ikänsä puolesta tulla läheinen tyttäresi kanssa. Hänen sattuu olemaan Vilhelmiina, kun te ette sitä nimeä ottaneet käyttöön. Anna asian jo olla.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 08:26"]
En ymmärrä. Annoitte etunimeksi jonkun ihan muun kuin vuosia miettimäsi Vilhelmiinan. Ja sitten ajattelitte, että lapsi voi myöhemmin ottaa toisen nimen käyttöönsä?! Kuule, aika harva vaihtaa kutusumanimensä etunimestä toiseksi nimeksi. Ainakaan sen perusteella, että vahemmat eivät osanneet päättää ensimmäisen ja toisen nimen välilä.
Ongelmahan tässä on se, että ette ottaneet käyttöön rakatamaasi nimeä. Silloin käly ja hänen miehensä ovat voineet sen ihan rauhassa valita lapselleen. Lakkaa hautomasta kostoa. Keskity siihen, että lapsesi on saanut serkun, josta voi ikänsä puolesta tulla läheinen tyttäresi kanssa. Hänen sattuu olemaan Vilhelmiina, kun te ette sitä nimeä ottaneet käyttöön. Anna asian jo olla.
[/quote]
Nyt menee vähän ohi, mutta ei todellakaan serkuista kovin läheisiä tule jos ikäeroa on kolme vuotta! Päiväkoti-, eskari- ja koulukaverit ovat kummallakin läheisempiä, puhumattakaan sitten ripari- ja lukiokavereista. Eli eri porukoissa liikkuvat, joten ei haittaisi, vaikka olisi sama kutsumanimikin.
Ja tämäkin menee ohi, mutta eikös tämä sama problematiikka ollut yhden Sinkkuelämää-jakson aihe? Charlotten ystävä "varasti" nimen Kayla?
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 08:50"]
Nyt menee vähän ohi, mutta ei todellakaan serkuista kovin läheisiä tule jos ikäeroa on kolme vuotta! Päiväkoti-, eskari- ja koulukaverit ovat kummallakin läheisempiä, puhumattakaan sitten ripari- ja lukiokavereista. Eli eri porukoissa liikkuvat, joten ei haittaisi, vaikka olisi sama kutsumanimikin.
[/quote]
Höpö höpö. Ainakin omat lapseni ovat kolme-neljä vuotta nuorempien tai vanhempien serkkujensa kanssa paljonkin tekemisissä. Ja mitä tiedän muista niin ei ole edes mitenkään harvinaista.
Mitenkähän läheisiltä sukulaisilta sitä pitäisi sitten kysellä, että onko tämä nimi jo varattu, vai saanko antaa sen lapselleni? Sisaruksilta, serkuilta? Naapureilta, ystäviltä...? Ymmärtäisin ap:ta ihan täysillä, jos esim. ap ei olisi vielä saanut lastaan, ja käly olisi ensimmäisenä antanut lapselleen ap:n ihaileman nimen. Mutta ap:lla oli tilaisuutensa, nimi on hänen lapsellaan! Nyt tietysti harmittaa ettei ko. nimi tullut kutsumanimeksi, mutta minkä sille voi?! Teit valintasi, that´s it.
Tosin outoa minusta yleensäkään antaa sama nimi joka serkulla jo on, mutta se lienee ot, onhan näitä. Minusta pidät vihaa ihan turhaan, jossiteltaavaa jäi vain siinä ettet antanut omallesi nimeä kutsumanimeksi. Nimet eivät ole kenenkään yksityisomaisuutta.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...
[/quote]
Eiköhän siitä tule "Viltsu", niin kuin Riitta Väisäsen Vilhelmiina-tyttärestä...